Ateistikin rukoilee

Sinäkin tunnustit että saatat pyytää apua hätätilanteessa jopa Jumalalta, ja samaan hengenvetoon kirjoitat todella typerän runonpätkän. Ehdotankin että sitten kun, koska se tilanne kuitenkin eteesi joskus tulee, tarvitset ylhäältä apua, lausut tämän kirjoittamasi runonpätkän, niin eiköhän se siitä.

Nainen vm. 53 kirjoitti:

Sinäkin tunnustit että saatat pyytää apua hätätilanteessa jopa Jumalalta, ja samaan hengenvetoon kirjoitat todella typerän runonpätkän. Ehdotankin että sitten kun, koska se tilanne kuitenkin eteesi joskus tulee, tarvitset ylhäältä apua, lausut tämän kirjoittamasi runonpätkän, niin eiköhän se siitä.

Koska en usko Jumalan olevan mikään persoonallinen, puhun 'siitä' käsitteenä. Täten avunsaanti tapahtuu jumalasta. Jumalkäsitteeseen turvautuminen on täten toiveajattelua. Hyvinvointi tunnetusti paranee toiveajattelusta, ja kun toivetta on enää vähän, on jiihaajeesuksen helppo kuoriutua munastaan.

Ja niin. Saatan tietty jossain elämänvaiheessani pyytää apua vaikka lumpeenlehdeltä. Tuskin kuitenkaan niin mielisairas tulen olemaan.

Nainen vm. 53 kirjoitti:

Sinäkin tunnustit että saatat pyytää apua hätätilanteessa jopa Jumalalta, ja samaan hengenvetoon kirjoitat todella typerän runonpätkän. Ehdotankin että sitten kun, koska se tilanne kuitenkin eteesi joskus tulee, tarvitset ylhäältä apua, lausut tämän kirjoittamasi runonpätkän, niin eiköhän se siitä.

onko tuo tota kristittyjen perinteistä tapaa pelotella ihmisiä uskomaan?!!! ei muuten saaha uskovia niin pitää pelotella pikkulapsista saakka!

Totta puhut, mutta miksi sitten ateistiksi itseään tituleeraa.

Nainen vm. 53 kirjoitti:

Totta puhut, mutta miksi sitten ateistiksi itseään tituleeraa.

sellaiset ateistit jotka rukoilee jumalaa ovat suoraan sanoen "F E I K K I Ä"

Nainen vm. 53 kirjoitti:

Totta puhut, mutta miksi sitten ateistiksi itseään tituleeraa.

uskovathan jotkut kristityt karmaan. käsitteet ovat sekaisin päässä, maailma täynnä tietoa ja ihmiset epävarmoja. mitä siinä voi olettaa kuin, että ei itsekään oikein tiedä, mitä on.

Nainen vm. 53 kirjoitti:

Totta puhut, mutta miksi sitten ateistiksi itseään tituleeraa.

Kyllähän uskovaisillakin toisinaan usko horjuu. Ja silti kutsuvat itseään uskoviksi. Menee hieman pikkumaiseksi jos väitellään siitä pitääkö ateistin olla ateisti 24 h vuorokaudessa. Käyhän paavikin paskalla.

Ateistillakin on täysi oikeus pohtia: "entä jos sittenkin?". Eikä tuosta ikinä haittaa ole, jos rukoilee ihan vaan kaiken varalta.

Tommi kirjoitti:

uskovathan jotkut kristityt karmaan. käsitteet ovat sekaisin päässä, maailma täynnä tietoa ja ihmiset epävarmoja. mitä siinä voi olettaa kuin, että ei itsekään oikein tiedä, mitä on.

Tuskin heterokaan bi-/homoseksuaaliksi muuttuu, jos hän jonkin aineen alaisena erehtyy maistamaan omaa sukupuoltaan. Eli ateisti pimahdettuaan voi hyvinkin ruveta rukoilemaan. Ai niin, mutta sitähän kutsutaankin uskoontuloksi :)

Kuinka parannan kipeät säärilihakset?

esko kirjoitti:

Tuskin heterokaan bi-/homoseksuaaliksi muuttuu, jos hän jonkin aineen alaisena erehtyy maistamaan omaa sukupuoltaan. Eli ateisti pimahdettuaan voi hyvinkin ruveta rukoilemaan. Ai niin, mutta sitähän kutsutaankin uskoontuloksi :)

Kuinka parannan kipeät säärilihakset?

"Tuskin heterokaan bi-/homoseksuaaliksi muuttuu, jos hän jonkin aineen alaisena erehtyy maistamaan omaa sukupuoltaan."

siitäpä ei tainnut olla kysymys. olet koskaan kuullut sanoja 'identiteettikriisi'. samanlaisia käydään myös seksuaalisuuden kohdalla, ihmiset etsivät seksuaalisuuttaan ja joskus käy jopa niin, että ihminen löytää 'oikean' seksuaalisuutensa ja huomaan 10 vuoden kuluttua olleensa väärässä. luulla olevansa on aivan eri asia kuin olla.

"Kuinka parannan kipeät säärilihakset?"

hiero niitä. puristele niitä niin, että et puristele koko ajan samaa kohtaan, vaan pituus suunnassa kohti sydäntä. älä puristele niin lujaa, että sattuu, mutta tuntua saa. kun olet hieronut tarpeeksi niin rentouta lihakset. taputtele niitä. yksi ennaltaehkäisevä tapa voi olla se, että venytät lihaksia ennen urheilusuorituksia yms. säärilihas venyy ainakin silloin, kun pistät varpaat ylös seinää vasten ja kantapää on maassa. jalan kulma voi vaihdella, mutta 45 astetta voi riittää. sitten hitaasti nojaat eteenpäin ja pitäisi tuntua sääressä venytystä. jotta näin. tietysti on myös muita tapoja ja yksi niistä on: odottaminen.

Tommi kirjoitti:

"Tuskin heterokaan bi-/homoseksuaaliksi muuttuu, jos hän jonkin aineen alaisena erehtyy maistamaan omaa sukupuoltaan."

siitäpä ei tainnut olla kysymys. olet koskaan kuullut sanoja 'identiteettikriisi'. samanlaisia käydään myös seksuaalisuuden kohdalla, ihmiset etsivät seksuaalisuuttaan ja joskus käy jopa niin, että ihminen löytää 'oikean' seksuaalisuutensa ja huomaan 10 vuoden kuluttua olleensa väärässä. luulla olevansa on aivan eri asia kuin olla.

"Kuinka parannan kipeät säärilihakset?"

hiero niitä. puristele niitä niin, että et puristele koko ajan samaa kohtaan, vaan pituus suunnassa kohti sydäntä. älä puristele niin lujaa, että sattuu, mutta tuntua saa. kun olet hieronut tarpeeksi niin rentouta lihakset. taputtele niitä. yksi ennaltaehkäisevä tapa voi olla se, että venytät lihaksia ennen urheilusuorituksia yms. säärilihas venyy ainakin silloin, kun pistät varpaat ylös seinää vasten ja kantapää on maassa. jalan kulma voi vaihdella, mutta 45 astetta voi riittää. sitten hitaasti nojaat eteenpäin ja pitäisi tuntua sääressä venytystä. jotta näin. tietysti on myös muita tapoja ja yksi niistä on: odottaminen.

Penikalla penikan oireet. Oireilun kyllä hyväksyisin myös esimerkkien heterolta tai ateistilta. Tai pikemminkin kokeilu olisi oikeampi sana omasta suuntautumisesta poikkeavaa toimintaa kuvaamaan. Eiväthän kokeilut aina muuta ihmistä kuin enintään akuutisti tämän kokeilun ajaksi. Täten heteromies voi kokeilla, miltä tuntuu suudella miestä olematta silti homo/bi, nuori voi polttaa pilveä olematta silti narkkari ja ateisti voi hädän hetkellä _ihan varmuuden vuoksi_ rukoilla jumalaa, vaikkei siihen uskokaan.

Kuka nimittäin on väittänyt, että rukoillakseen olisi sen toimivuuteen uskottava? Ateistin rukous onkin ennemmin toiveajattelun kaltaista: "En jaksa enää elää. JOS siellä ylhäällä on joku, niin auta minua!"

Tässäpä mun mielipide.

*rupee pohdiskelemaan vaihtoehtoharjoittelua kipeille jaloille*

Tommi kirjoitti:

uskovathan jotkut kristityt karmaan. käsitteet ovat sekaisin päässä, maailma täynnä tietoa ja ihmiset epävarmoja. mitä siinä voi olettaa kuin, että ei itsekään oikein tiedä, mitä on.

Ookkona tosissas?

Efraim kirjoitti:

Ookkona tosissas?

Satun tuntemaan henkilökohtaisesti karmauskovaisia kristittyjä... jotka siis eivät varmaankaan ole kristittyjä, mutta noin yleisesti ottaen ihan samanlaisia ihmisiä kaikkityynni, niin kauan kuin ei olla fundamentalismilinjalla...

Tommi kirjoitti:

Satun tuntemaan henkilökohtaisesti karmauskovaisia kristittyjä... jotka siis eivät varmaankaan ole kristittyjä, mutta noin yleisesti ottaen ihan samanlaisia ihmisiä kaikkityynni, niin kauan kuin ei olla fundamentalismilinjalla...

Joka uskoo sokeaan tai näkevään kohtaloon, siis persoonattomaan kohtaloon, niin ei todellakaan ole kristitty. Kristitty on sellainen, joka uskoo Jeesuksen olevan tie, totuus ja elämä ja jossa nimessä on ainoa pelastus ja yhteys Isään.

Jeesus oli kaiken lisäksi ainoa fundis, jota lähellekään ei kukaan muu pääse. Kukaan ei siis noudata oppiaan paremmin, kuin Hän.

Nainen vm. 53 kirjoitti:

Totta puhut, mutta miksi sitten ateistiksi itseään tituleeraa.

Onhan ev.lut kirkkokin puolillaan ateisteja jotka eivät usko lainkaan jumalan olemassaoloon, mutta ovat silti kirkon jäseniä. Ihmiset ovat jotenkin outoja.

kyllä minusta tuntuu, että uskovaiset kiukuttelevat enemmän. en ainakaan itse miellä kiukutelleeni sitten niiden raaimpien kouristusten jälkeen. uskovaisilla ne kouristukset tuntuvat jatkuvan ja jatkuvan. mitä tulee jumalan olemassaoloon, niin jumalan olemassaolonhan puolesta puhuu sekin, että on ylipäätään olemassa jumala-sana. miten kiellät, ettei sitä sanaa ole, et mitenkään. mutta mitä tulee siihen väittelyyn jumalan ruumiillistumasta ja olemuksesta, vaikutuksesta ihmisiin, siitä voidaan väitellä loputtomiin ja, vaikka ateisti olen niin olen uskovaisille esittänyt oman teesini jumalasta. 4 kohtaa, joista yksi sai kannatusta uskovaisissa, vaan sekin lopulta on vähän niin ja näin. mutta enpä oikein tiedä millaista keskustelua täällä käytäisiin, jos ei olisi muita näkemyksiä. todennäköisesti aikalailla tylsää, eikä täällä niin paljoa kävijöitä olisi kuin on. jotta siitä uskovaiset saavat kiittää ateisteja ja muiden uskontojen edustajia, että heillä on 'töitä' maan päällä ;-)

Ihmiskunnan pimeä historia on synnyttänyt miljoonia jumalia. Hinduilla on kymmeniä tuhansia, muinaissuomalaisillakin aika liuta.

Jos ei saunatonttua ole olemassa niin ei siitäkään tarvitsisi mitään keskustella, kun ei olisi mitään keskusteltavaa. Silti on olemassa paljon kirjoja ja tarinoita saunatontuista.
Miten kellekään tulisi edes mieleen kirjoittaa jotain saunatontuista jos niitä ei oikeasti olisi olemassa?

Antimateria kirjoitti:

Jos ei saunatonttua ole olemassa niin ei siitäkään tarvitsisi mitään keskustella, kun ei olisi mitään keskusteltavaa. Silti on olemassa paljon kirjoja ja tarinoita saunatontuista.
Miten kellekään tulisi edes mieleen kirjoittaa jotain saunatontuista jos niitä ei oikeasti olisi olemassa?

Universaalinen,Perimmäinen, Ainoa Jumala on ehkä hiukan eri asia kuin savusaunan nurkalla n. puolimetrinen, vihreä-ruskeissa verkavaatteissa kipittävä saunatonttu.......

Mies vm. 52 kirjoitti:

Ihmiskunnan pimeä historia on synnyttänyt miljoonia jumalia. Hinduilla on kymmeniä tuhansia, muinaissuomalaisillakin aika liuta.

Ihminen on aloittanut vuorien,puiden,kivien,jokien ym.ym. palvonnasta. Jatkanut eteenpäin ja personoinut jumalia joka lähtöön...
Hitaasti,hyvin hitaasti ollaan siirtymässä koko maapallon kattavaan monoteismiin.Tiede ja tieto puhdistaa uskontoja ja itse asiassa ottaa hengiltä koko ajan kuviteltuja jumalia.
Ehkä muutamien kymmenien tuhansien päästä on tämän pallon kaikki kansat viimein löytäneet totuuden, että kaiken takana voi olla vain YKSI JUMALA.

Hmm kirjoitti:

Ihminen on aloittanut vuorien,puiden,kivien,jokien ym.ym. palvonnasta. Jatkanut eteenpäin ja personoinut jumalia joka lähtöön...
Hitaasti,hyvin hitaasti ollaan siirtymässä koko maapallon kattavaan monoteismiin.Tiede ja tieto puhdistaa uskontoja ja itse asiassa ottaa hengiltä koko ajan kuviteltuja jumalia.
Ehkä muutamien kymmenien tuhansien päästä on tämän pallon kaikki kansat viimein löytäneet totuuden, että kaiken takana voi olla vain YKSI JUMALA.

"Tiede ja tieto puhdistaa uskontoja ja itse asiassa ottaa hengiltä koko ajan kuviteltuja jumalia."

Hyvin sanottu. Aikanaan ehkä ottaa hengiltä sen viimeisenkin.

Mutta mihin tilastotietoihin perustuu väitteesi siirtymisestä koko maapallon kattavaan monoteismiin? Väestönkasvu on nopeinta Kiinassa ja Intiassa - yhteensä jo yli 2 miljardia ihmistä - enkä näe suuriakaan merkkejä merkittävistä muutoksista uskonnollisten tapojen suhteen näissä maissa.

ettei oikeasti olekaan ateisti mutta kivenkovaa niin väittää. Mene ja tiedä.

Nainen vm. 53 kirjoitti:

ettei oikeasti olekaan ateisti mutta kivenkovaa niin väittää. Mene ja tiedä.

samoin kuin moni ihminen väittää olevansa onnellinen... väittää kivenkovaa, ettei ole mitään ongelmia... väittää, että lapsuus on ollut onnellinen... ihmiset väittävät yhtä, jos toista ja kaikki on suhteellista. minun lapsuuteni voi sinun kannaltasi näyttää hyvin kaoottiselta, surulliselta, väkivaltaiselta ja kauhealta, mutta itse voin sanoa, etten olisi tällainen ihminen, mikäli en olisi sellaista lapsuutta kokenut. olen ILOINEN ja ONNELLINEN, että olen oppinut ja nähnyt ne asiat, mistä melko moni pääsee osalliseksi, mutta kovin harva käy ne asiat läpi elämässään. olen aidosti ja rehellisesti nykytilanteessa onnellinen. oletko sinä onnellinen? oletko varma, ettet valehtele itsellesi? jos olet varma, että juuri sinä et valehtele itsellesi, voitko olla varma, että joku toinen ihminen ei...

Tommi kirjoitti:

samoin kuin moni ihminen väittää olevansa onnellinen... väittää kivenkovaa, ettei ole mitään ongelmia... väittää, että lapsuus on ollut onnellinen... ihmiset väittävät yhtä, jos toista ja kaikki on suhteellista. minun lapsuuteni voi sinun kannaltasi näyttää hyvin kaoottiselta, surulliselta, väkivaltaiselta ja kauhealta, mutta itse voin sanoa, etten olisi tällainen ihminen, mikäli en olisi sellaista lapsuutta kokenut. olen ILOINEN ja ONNELLINEN, että olen oppinut ja nähnyt ne asiat, mistä melko moni pääsee osalliseksi, mutta kovin harva käy ne asiat läpi elämässään. olen aidosti ja rehellisesti nykytilanteessa onnellinen. oletko sinä onnellinen? oletko varma, ettet valehtele itsellesi? jos olet varma, että juuri sinä et valehtele itsellesi, voitko olla varma, että joku toinen ihminen ei...

Oletko nyt aivan varmasti onnellinen ihminen, ja jos olisit itsellesi rehellistäkin rehellisempi, niin vastaa itsellesi kysymykseen.. Haluaisitko elää kaiken uudelleen.. Kaiken menneen ja kivuliaan.. Jos vastaat rehellisin mielin että kyllä vain.. Niin silloin uskon sinua.
Ja jos vastaat että kyllä, niin luuletko ettet nyt olisi niin onnellinen ja iloinen kun tällä hetkellä olet.
On hyvä että olet niin järkevä että olet osannut pohtia asioita, käydä niitä läpi, mutta kaikki eivät ole kaltaisiasi, olet melkoinen harvinaisuus, se sinun kannattaa aina muistaa jos eteesi tulee vaikkapa samankaltaisen elämän läpikäynyt ihminen. Siksi et voi suoralta kädeltä tuomita jos hän ei ole kestänytkään lapsuuden aikaisia kokemuksia vaan on saanut niistä traumoja elin iäkseen, kuten hyvin hyvin monelle on käynyt.
Kysyt että olenko minä onnellinen, ja vastaan että kyllä olen, vaikka olenkin saanut viettää lapsuuden jossa vanhemmat rakastivat ja huolehtivat hyvin. Mutta en voi myöskään väittää ettenkö olisi onnellinen jos tilanne olisi ollut toinen. Työskentelen kertomiesi asioiden parissa, ja näin ollen tiedän mistä puhun.
Kaikkea hyvää sinulle edelleenkin.

Nainen vm. 53 kirjoitti:

Oletko nyt aivan varmasti onnellinen ihminen, ja jos olisit itsellesi rehellistäkin rehellisempi, niin vastaa itsellesi kysymykseen.. Haluaisitko elää kaiken uudelleen.. Kaiken menneen ja kivuliaan.. Jos vastaat rehellisin mielin että kyllä vain.. Niin silloin uskon sinua.
Ja jos vastaat että kyllä, niin luuletko ettet nyt olisi niin onnellinen ja iloinen kun tällä hetkellä olet.
On hyvä että olet niin järkevä että olet osannut pohtia asioita, käydä niitä läpi, mutta kaikki eivät ole kaltaisiasi, olet melkoinen harvinaisuus, se sinun kannattaa aina muistaa jos eteesi tulee vaikkapa samankaltaisen elämän läpikäynyt ihminen. Siksi et voi suoralta kädeltä tuomita jos hän ei ole kestänytkään lapsuuden aikaisia kokemuksia vaan on saanut niistä traumoja elin iäkseen, kuten hyvin hyvin monelle on käynyt.
Kysyt että olenko minä onnellinen, ja vastaan että kyllä olen, vaikka olenkin saanut viettää lapsuuden jossa vanhemmat rakastivat ja huolehtivat hyvin. Mutta en voi myöskään väittää ettenkö olisi onnellinen jos tilanne olisi ollut toinen. Työskentelen kertomiesi asioiden parissa, ja näin ollen tiedän mistä puhun.
Kaikkea hyvää sinulle edelleenkin.

"Oletko nyt aivan varmasti onnellinen ihminen, ja jos olisit itsellesi rehellistäkin rehellisempi, niin vastaa itsellesi kysymykseen.. Haluaisitko elää kaiken uudelleen.. Kaiken menneen ja kivuliaan.. Jos vastaat rehellisin mielin että kyllä vain.. Niin silloin uskon sinua."

kirjoitan kirjaa aiheesta ja elän niitä asioita uudelleen. jos haluaisin elää ne uudelleen läpi, tapaisin matkalla monta muuta asiaa. jos saisin ne vielä elää nykyisellä minälläni, näine ajatuksine, asiat tavallaan muuttuisivat ja minua kiinnostaisi moni asia. näkisin edesmenneen isäni ja osaisin ehkä käyttää hyväksi hetket paremmin, kuin osasin hänen eläessään. tämä menee kuitenkin jossittelun puolelle, koska se aika ei enää palaa. minusta tuli psykologian opiskelija, osaksi menneisyyden tapahtumien takia. olen siitä kiitollinen, että näin asioita, joita lapsen ei mielestäni tarvitse nähdä. ne asiat ja niiden läpikäyminen ovat vahvuus, siinä missä oivallan, miten heikko olen. en voi olla sen enempää kuin olen, enkä siitä koe minkäänlaista tuskaa tai ole surullinen. tasapainotilassa koen itseni onnelliseksi, vaikken aina olisi iloinen.

"On hyvä että olet niin järkevä että olet osannut pohtia asioita, käydä niitä läpi, mutta kaikki eivät ole kaltaisiasi, olet melkoinen harvinaisuus, se sinun kannattaa aina muistaa jos eteesi tulee vaikkapa samankaltaisen elämän läpikäynyt ihminen."

kaikenlaisia kohtaloita on maailmassa ja itse olen omissa ihmissuhteissani törmännyt puolestani naisiin, joilla kaikki ei ole ok. sitä kautta olen tutustunut myös siihen, miten ihmiset toimivat. olen joutunut heidän kauttaan tekemisiin useiden, erilaisten ongelmien kanssa, joista ei osata puhua oikeilla sanoilla tai niistä vaietaan. syyt näen kulttuurissa, yhteiskunnassa, tavassamme kasvattaa lapsemme, tavassamme kohottaa kädet kohti jumalaa ja samalla unohtaa, että loukkaamme itseämme ja läheistämme. jälkimmäisestä sanon sen, että olen liian monta kertaa lähiaikoina törmännyt siihen tilanteeseen, että ns. kristityssä perheessä (tätä voidaan spekuloida pitkään) kasvanut tyttö on joutunut isänsä puolelta insestin uhriksi. olisi vaihtelua, että kuulisin vaikkapa ateistiperheessä tapahtuneen tällaista ja odotan sitä... oma perheeni oli myös 'uskovainen'.

oma urakkani kesti reilu 15 vuotta, että ns. parannuin ja kaikki asiat asettuivat jonkinlaiseen järjestykseen. lopullisesti kaikki järjestyi kun isäni kuoli. isäni oli se 'paha' meidän kodissamme, suuri vaikuttaja, jota vastaan minä en koskaan noussut kuin mielessäni. sydämessäni ilmeisesti rakastin isääni, vaikka hän oli omalla tavallaan vajaavainen. hän ei ollut hyvä aviomies, eikä aina kovin hyvä isäkään. tuossa 15 vuodessa kävin puhumassa ammatti-ihmisille 2 vuotta ja eri yhteyksissä vielä vuoden päivät. ja toki hiljalleen avasin tunteita myös omin nokkineni, koska ammattiauttajaa ei välttämättä edes tarvita, vaan omaa halua ja vastapuolelle ihminen, joka tukee ja kuuntelee. edes ammattiauttajat eivät aina voi sellaista tarjota.

"Siksi et voi suoralta kädeltä tuomita jos hän ei ole kestänytkään lapsuuden aikaisia kokemuksia vaan on saanut niistä traumoja elin iäkseen, kuten hyvin hyvin monelle on käynyt."

ei se ole tuomio, minkä annan. olen myös oivaltanut, että vaikka MINÄ kuinka yrittäisin tuomita, niin ihminen itse pystyy tuomitsemaan itsensä pahemmin kuin edes jumala. voidaan ajatella, vaikka tilannetta, jossa ihminen on kokenut todella karmaisevia asioita. hän ei usko itseensä pätkääkään, hän kokee aina satuttavansa muita, tekee mitä tahansa ja hän korottaa kätensä taivaaseen pyytääkseen tätä anteeksi jumalalta päivästä toiseen. hän ei ole kuitenkaan koskaan loukannut ketään, vaan häntä on loukattu. jumala ei ehkä vastaa tälle apuatarvitsevalle naiselle ja hänen uskonsa ainoaan oljenkorteen alkaa hiipua. hän hukuttautuu. mikä on tämän naisen tuomio itselleen minun kannaltani? hän antoi itselleen kuolemantuomion ja vei mennessään toisten ihmisten syyllisyyden. syyttömille on ennenkin jaeltu kuolemantuomioita, mutta useimmiten syytön jakaa sen itselleen, harvemmin syyllinen. mikä voisi ola naisen tuomio itselleen kristilliseltä kannalta? sen lisäksi, että langetti kuolemantuomion itselleen, hän myös tuomitsi itsensä helvettiin. hänen elämänsä oli helvettiä ja sama ruljanssi jatkuu elämän jälkeen. tämä ei ole viehättävä ajatus ja on huomattavasti helpompi varmasti ajatella, että tällainen ihminen pääsisi taivaaseen. raamatusta valkenee, että näin ei yksinkertaisesti voi käydä ihmiselle, joka riistää henkensä ja ainakaan, jos hänen uskonsa on hiipunut ja hän on luopunut jumalasta.

"Kysyt että olenko minä onnellinen, ja vastaan että kyllä olen"

kerron eräästä oivalluksesta, eräästä kokemuksesta, jonka koin muutama vuosi ja katsotaan, jos olet kokenut saman. aiemmin kerroin isäni kuolleen, tähän kokemukseen liittyy yksi suuri asia, jota voi melkein kutsua 'valaistumiseksi'. kuten tiedät, ihmiset eivät koe itseään kovin onnellisiksi ja iloisiksi, kun joku läheinen kuolee. isäni kuolema oli minulle shokki, kuten koko perheelle. hän oli omalla tavallaan 'musta lammas', mutta siitä huolimatta jokaiselle rakas ja hän kuoli tapaturmaisesti, odottamatta. olin hänen ainoansa. vanhempani olivat eronneet, eikä hän perheessään aktiivisesti pitänyt yhteyttä kuin omaan poikaansa (olin myös ainoa lapsi). kuulin hänen kuolemastaan ja oivalsin ensimmäisen asian. itkeminen on tärkeää, eikä se katso aikaa ja paikkaa. se tarkoittaa myös sitä, että itkua voi siirtää. kävin koulua muutaman päivän, eikä kukaan ainakaan sanojensa mukaan huomannut mitään. kun pääsin vihdoin isäni vanhempien luo, solat aukesivat ja itkin reilun tunnin koko suvun edessä. se oli vapauttava tunne ja voisi melkein sanoa, että olin sillä hetkellä onnellinen ja turvassa. samankaltainen elämys oli isäni hautajaisissa, mutta suurin kaikista tuli matkalla hakemaan isäni tavaroita. istuin auton takapenkillä, kun asioita yhdistyi mielessä kokonaisuudeksi ja ymmärsin. olin kapinoinut isääni vastaan, olin 'luonut' itseni erinäisten, fiktiivisten hahmojen kautta. tajusin, etten ollut päässyt isästäni kovin kauas ja ymmärsin, että tästä lähin isäni eläisi juuri MINUN kauttani. olin isäni ainoa luotettu, rakastettu, samoin hän oli kaikesta vastarinnasta huolimatta juuri se, joka minuun on eniten vaikuttanut ja siinä hetkessä tajusin sen. aloin itkeä ja melkein nauroin. olin onnellinen siitä, että olin saanut olla isäni poika, vaikka sain siitä myös kuulla negatiiviseen sävyyn kommenttia. siinä samassa ymmärsin myös sen, että käytännössä, kaikki vastarinta ja tiukka pyrkimys johonkin asiaan eivät johda mihinkään, ainakaan toivottuun. tämä pätee ei ainoastaan em. tapauksessa, jossa tein vastarintaa isäni vaikutuksille, mutta se voi toteutua useissa eri psyyken sairauksissa, se voi toteutua työelämässä ja se voi toteutua yhtä hyvin uskossa/uskonnoissa. mitä vähemmän pyrit ja torjut, sitä varmemmin saat sitä, mitä TARVITSET.

Tommi kirjoitti:

"Oletko nyt aivan varmasti onnellinen ihminen, ja jos olisit itsellesi rehellistäkin rehellisempi, niin vastaa itsellesi kysymykseen.. Haluaisitko elää kaiken uudelleen.. Kaiken menneen ja kivuliaan.. Jos vastaat rehellisin mielin että kyllä vain.. Niin silloin uskon sinua."

kirjoitan kirjaa aiheesta ja elän niitä asioita uudelleen. jos haluaisin elää ne uudelleen läpi, tapaisin matkalla monta muuta asiaa. jos saisin ne vielä elää nykyisellä minälläni, näine ajatuksine, asiat tavallaan muuttuisivat ja minua kiinnostaisi moni asia. näkisin edesmenneen isäni ja osaisin ehkä käyttää hyväksi hetket paremmin, kuin osasin hänen eläessään. tämä menee kuitenkin jossittelun puolelle, koska se aika ei enää palaa. minusta tuli psykologian opiskelija, osaksi menneisyyden tapahtumien takia. olen siitä kiitollinen, että näin asioita, joita lapsen ei mielestäni tarvitse nähdä. ne asiat ja niiden läpikäyminen ovat vahvuus, siinä missä oivallan, miten heikko olen. en voi olla sen enempää kuin olen, enkä siitä koe minkäänlaista tuskaa tai ole surullinen. tasapainotilassa koen itseni onnelliseksi, vaikken aina olisi iloinen.

"On hyvä että olet niin järkevä että olet osannut pohtia asioita, käydä niitä läpi, mutta kaikki eivät ole kaltaisiasi, olet melkoinen harvinaisuus, se sinun kannattaa aina muistaa jos eteesi tulee vaikkapa samankaltaisen elämän läpikäynyt ihminen."

kaikenlaisia kohtaloita on maailmassa ja itse olen omissa ihmissuhteissani törmännyt puolestani naisiin, joilla kaikki ei ole ok. sitä kautta olen tutustunut myös siihen, miten ihmiset toimivat. olen joutunut heidän kauttaan tekemisiin useiden, erilaisten ongelmien kanssa, joista ei osata puhua oikeilla sanoilla tai niistä vaietaan. syyt näen kulttuurissa, yhteiskunnassa, tavassamme kasvattaa lapsemme, tavassamme kohottaa kädet kohti jumalaa ja samalla unohtaa, että loukkaamme itseämme ja läheistämme. jälkimmäisestä sanon sen, että olen liian monta kertaa lähiaikoina törmännyt siihen tilanteeseen, että ns. kristityssä perheessä (tätä voidaan spekuloida pitkään) kasvanut tyttö on joutunut isänsä puolelta insestin uhriksi. olisi vaihtelua, että kuulisin vaikkapa ateistiperheessä tapahtuneen tällaista ja odotan sitä... oma perheeni oli myös 'uskovainen'.

oma urakkani kesti reilu 15 vuotta, että ns. parannuin ja kaikki asiat asettuivat jonkinlaiseen järjestykseen. lopullisesti kaikki järjestyi kun isäni kuoli. isäni oli se 'paha' meidän kodissamme, suuri vaikuttaja, jota vastaan minä en koskaan noussut kuin mielessäni. sydämessäni ilmeisesti rakastin isääni, vaikka hän oli omalla tavallaan vajaavainen. hän ei ollut hyvä aviomies, eikä aina kovin hyvä isäkään. tuossa 15 vuodessa kävin puhumassa ammatti-ihmisille 2 vuotta ja eri yhteyksissä vielä vuoden päivät. ja toki hiljalleen avasin tunteita myös omin nokkineni, koska ammattiauttajaa ei välttämättä edes tarvita, vaan omaa halua ja vastapuolelle ihminen, joka tukee ja kuuntelee. edes ammattiauttajat eivät aina voi sellaista tarjota.

"Siksi et voi suoralta kädeltä tuomita jos hän ei ole kestänytkään lapsuuden aikaisia kokemuksia vaan on saanut niistä traumoja elin iäkseen, kuten hyvin hyvin monelle on käynyt."

ei se ole tuomio, minkä annan. olen myös oivaltanut, että vaikka MINÄ kuinka yrittäisin tuomita, niin ihminen itse pystyy tuomitsemaan itsensä pahemmin kuin edes jumala. voidaan ajatella, vaikka tilannetta, jossa ihminen on kokenut todella karmaisevia asioita. hän ei usko itseensä pätkääkään, hän kokee aina satuttavansa muita, tekee mitä tahansa ja hän korottaa kätensä taivaaseen pyytääkseen tätä anteeksi jumalalta päivästä toiseen. hän ei ole kuitenkaan koskaan loukannut ketään, vaan häntä on loukattu. jumala ei ehkä vastaa tälle apuatarvitsevalle naiselle ja hänen uskonsa ainoaan oljenkorteen alkaa hiipua. hän hukuttautuu. mikä on tämän naisen tuomio itselleen minun kannaltani? hän antoi itselleen kuolemantuomion ja vei mennessään toisten ihmisten syyllisyyden. syyttömille on ennenkin jaeltu kuolemantuomioita, mutta useimmiten syytön jakaa sen itselleen, harvemmin syyllinen. mikä voisi ola naisen tuomio itselleen kristilliseltä kannalta? sen lisäksi, että langetti kuolemantuomion itselleen, hän myös tuomitsi itsensä helvettiin. hänen elämänsä oli helvettiä ja sama ruljanssi jatkuu elämän jälkeen. tämä ei ole viehättävä ajatus ja on huomattavasti helpompi varmasti ajatella, että tällainen ihminen pääsisi taivaaseen. raamatusta valkenee, että näin ei yksinkertaisesti voi käydä ihmiselle, joka riistää henkensä ja ainakaan, jos hänen uskonsa on hiipunut ja hän on luopunut jumalasta.

"Kysyt että olenko minä onnellinen, ja vastaan että kyllä olen"

kerron eräästä oivalluksesta, eräästä kokemuksesta, jonka koin muutama vuosi ja katsotaan, jos olet kokenut saman. aiemmin kerroin isäni kuolleen, tähän kokemukseen liittyy yksi suuri asia, jota voi melkein kutsua 'valaistumiseksi'. kuten tiedät, ihmiset eivät koe itseään kovin onnellisiksi ja iloisiksi, kun joku läheinen kuolee. isäni kuolema oli minulle shokki, kuten koko perheelle. hän oli omalla tavallaan 'musta lammas', mutta siitä huolimatta jokaiselle rakas ja hän kuoli tapaturmaisesti, odottamatta. olin hänen ainoansa. vanhempani olivat eronneet, eikä hän perheessään aktiivisesti pitänyt yhteyttä kuin omaan poikaansa (olin myös ainoa lapsi). kuulin hänen kuolemastaan ja oivalsin ensimmäisen asian. itkeminen on tärkeää, eikä se katso aikaa ja paikkaa. se tarkoittaa myös sitä, että itkua voi siirtää. kävin koulua muutaman päivän, eikä kukaan ainakaan sanojensa mukaan huomannut mitään. kun pääsin vihdoin isäni vanhempien luo, solat aukesivat ja itkin reilun tunnin koko suvun edessä. se oli vapauttava tunne ja voisi melkein sanoa, että olin sillä hetkellä onnellinen ja turvassa. samankaltainen elämys oli isäni hautajaisissa, mutta suurin kaikista tuli matkalla hakemaan isäni tavaroita. istuin auton takapenkillä, kun asioita yhdistyi mielessä kokonaisuudeksi ja ymmärsin. olin kapinoinut isääni vastaan, olin 'luonut' itseni erinäisten, fiktiivisten hahmojen kautta. tajusin, etten ollut päässyt isästäni kovin kauas ja ymmärsin, että tästä lähin isäni eläisi juuri MINUN kauttani. olin isäni ainoa luotettu, rakastettu, samoin hän oli kaikesta vastarinnasta huolimatta juuri se, joka minuun on eniten vaikuttanut ja siinä hetkessä tajusin sen. aloin itkeä ja melkein nauroin. olin onnellinen siitä, että olin saanut olla isäni poika, vaikka sain siitä myös kuulla negatiiviseen sävyyn kommenttia. siinä samassa ymmärsin myös sen, että käytännössä, kaikki vastarinta ja tiukka pyrkimys johonkin asiaan eivät johda mihinkään, ainakaan toivottuun. tämä pätee ei ainoastaan em. tapauksessa, jossa tein vastarintaa isäni vaikutuksille, mutta se voi toteutua useissa eri psyyken sairauksissa, se voi toteutua työelämässä ja se voi toteutua yhtä hyvin uskossa/uskonnoissa. mitä vähemmän pyrit ja torjut, sitä varmemmin saat sitä, mitä TARVITSET.

Lapsuuden elämäntarinasi oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoista luettavaa. se, että itkit ja nauroit isäsi kuolemaa, saattoi olla reaktio surusta jossa pieni murunen helpotusta.
Tiedän pienen lapsen joka äitinsä itkiessä ja romahtaessa nauroi.. Aivan mielettömänä vain nauroi ja nauroi... Äiti ei koskaan ollut ollut hänelle sellainen äiti kuten äitien oletetaan olevan, elikkä turvallisuus ja rakkaus puuttuivat ja siitä huolimatta lapsi oli hyvin kiinni äidissään.
mainitsit insestistä jota eritoten kristilliset perheen isät useissa tapauksissa harrastavat..
Se on totta, mutta monet muutkin uskonlahkot syyllistyvät samaan, voisi sanoa aivan samassa suhteessa. Se ettei ateistien perheissä juurikaan sellaista tavata, saattaa osiltaan johtua siitä että ateistit ovat vähemmistöä, ja näin ollen tapaukset ovat harvinaisempia, uskoisin kuitenkin että myös heissä on hyväksikäyttäjiä.
Hyväksikäyttö on muutenkin niin vaikea asia käsiteltäväksi että se mieluimmin sivuutetaan.. Halutaan kuvitella ettei mitään kuitenkaan ole tapahtunut ja näin luullaan päästävän pälkähästä.. varsinkin jos kysymyksessä on kristillinen taikka helluntalainen perhe.

viimeistään kuolinvuoteellaan. Jännä juttu mutta näin vain on.

Hoitsu Hki kirjoitti:

viimeistään kuolinvuoteellaan. Jännä juttu mutta näin vain on.

Älä valehtele

Juuri noin, äärimmäisessä hädässään ateistikin rukoilee. Ristiriitaista mutta totta. Ehkä juuri siitä syystä kirkossakin pysytään.

+ kirjoitti:

Juuri noin, äärimmäisessä hädässään ateistikin rukoilee. Ristiriitaista mutta totta. Ehkä juuri siitä syystä kirkossakin pysytään.

peläten mihin maallisen vaelluksensa jälkeen joutuu. Se on ihan vissi.

ihan jämptisti kirjoitti:

peläten mihin maallisen vaelluksensa jälkeen joutuu. Se on ihan vissi.

Joillakin se esiintyy aiemmin, joillakin myöhemmin. Lopulta kaikki uskovat jollain tasolla Jumalaan.

"Vankkoja ateisteja ei ole olemassa."

-On siis vain heikkoja, riisitautisia ateisteja.

FAQ jyy kirjoitti:

"Vankkoja ateisteja ei ole olemassa."

-On siis vain heikkoja, riisitautisia ateisteja.

Ateistit ovat usein psyykeltään heikompia kuin uskovaiset. Ateistin ajattelumaailma on rajallinen.

V8 kirjoitti:

Ateistit ovat usein psyykeltään heikompia kuin uskovaiset. Ateistin ajattelumaailma on rajallinen.

Yli neljä viidestä suomalaisesta kuuluu kirkkoon. Ja voidaan sanoa että viisi viidestä ihmisestä rukoilee jossain elämänsä vaiheessa.

Ateismi on suuri väärinkäsitys

Juuri niin kirjoitti:

Ateismi on suuri väärinkäsitys

Oikeastaan ihan hyvä että Whitewash sai potkut sheriffin hommista. Nyt hänkin on oivaltanut ateismin tyhjyyden ja rukoilee. Ateistikin saa rukoilla, mutta onko hän silloin enää ateisti??

ole huoleti