Kristillisyys irti uskonnosta

Valtion pitäisi erota kirkosta ja lopettaa myös lainsäätäminen kirkollisissa asioissa.
Uskonnonvapauslaki ja muu lainsäädäntö riittää tätä toimintaa ohjastamaan.

Mitä harhaoppia on Mooseksen lait?! Ehtaa Jahven kamaa, niin kirkko kuin Jumalansakin. Kannattaisi kirkon palkata jonkinlaisia Mooseksia saarnaamaan faaraon paimensavalla kolistellen penkkirivejä tulivuoren mylvivällä äänellä, kun kerran Jumalanakin on tulivuoren Jumala Jahve?

Lain mukaan ojentautuminen on uskonnollinen omavanhurskauteen perustuva harhaoppi. Ei sen mukaan ihmisiä voi arvostella. Usko ihmisessä näkyy Jumalan teoissa eikä ihmisen omissa teoissa. Se näkyy siinä miten Jumalan Henki vaikuttaa ihmisessä hyvyyden kautta. Pelkkä lain noudattaminen on vain ulkokultaisuutta jolla ei ole kovin kovaa arvostusta Raamatussa.

Mitä sinä höpiset, etteikö muka Jumalan käskyjä noudateta?! Sen suurempaa käskyä ei Jahvella olekaan kuin surmata ihmeidentekijä, julistaa tämän kuolemaa ja ristille kiroamista, joka johti kansalaisia harhaan toisen Jumalan luokse, taivasten valtakunnan Isä Jumalan, ja mistä syystä Jeesus verellään on uusi liitto Jahven kanssa ja Jahvelle teurastettu uhrilammas!

Tätä julistetaan myös joka ehtoollisella syömällä Jeesus teurastettuna lampaana kuvitellen veren ja ruumiin olevan todellisesti läsnä, ettei tule - Paavalin sanoin - vikapääksi tämän kuolemanjulistamisriitin vuoksi.

Määräys löytyy aivan selväsanaisena 5.Moos.13 ja tätä tarkoitusta varten on perustettu jopa oma kirkko ja uskonto, johon kuuluu miljardeja ihmisiä maailmassa! Suomessakin teologeja, pappeja, piispoja, uskonnonopettajia, saarnaajia, uskovaisia monesta uskontokunnasta ja lahkosta ja kaikista!

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sinä höpiset, etteikö muka Jumalan käskyjä noudateta?! Sen suurempaa käskyä ei Jahvella olekaan kuin surmata ihmeidentekijä, julistaa tämän kuolemaa ja ristille kiroamista, joka johti kansalaisia harhaan toisen Jumalan luokse, taivasten valtakunnan Isä Jumalan, ja mistä syystä Jeesus verellään on uusi liitto Jahven kanssa ja Jahvelle teurastettu uhrilammas!

Tätä julistetaan myös joka ehtoollisella syömällä Jeesus teurastettuna lampaana kuvitellen veren ja ruumiin olevan todellisesti läsnä, ettei tule - Paavalin sanoin - vikapääksi tämän kuolemanjulistamisriitin vuoksi.

Määräys löytyy aivan selväsanaisena 5.Moos.13 ja tätä tarkoitusta varten on perustettu jopa oma kirkko ja uskonto, johon kuuluu miljardeja ihmisiä maailmassa! Suomessakin teologeja, pappeja, piispoja, uskonnonopettajia, saarnaajia, uskovaisia monesta uskontokunnasta ja lahkosta ja kaikista!

Dosentti Eskolan sivustolta dosentin kammiosta:

<<Ehtoollinen – suuren ylipapin ateria

Ehtoollisen käsittely eksegeettisesti on hieman vaikeata, koska kyse on kirkkojen liturgiassa tuhansia vuosia käytetyistä lauseista. Kirkkojen tulkinnassa ehtoollista on yleensä pidetty pääsiäisateriana, ja ehtoollisen uhriluonne on päätelty sen perusteella. Itse tapahtuma kuvataan evankeliumeissa kuitenkin joksikin muuksi ateriaksi. Jeesuksen todetaan nimittäin kuolevan jo siinä vaiheessa, kun pääsiäislampaat uhrataan temppelissä. Tämä tapahtuu toisin sanoen ennen pääsiäisaterian valmistamista.

Ehtoollisen teologinen sisältö liittyneekin monella eri tavalla pääsiäiseen ja uhrin ajatukseen. Uuden testamentin kuvauksessa on kylläkin kyse juhla-ateriasta. Maljat siunataan ja ateria etenee yleisessä mielessä pääsiäisaterian mukaisesti. Jännitettä on yritetty ratkaista eri tavoin, esimerkiksi viittaamalla essealaiseen kaltenteriin tai kultillisesti epäpuhtaiden ja matkalla olevien säädöksiin pääsiäisen viettämisestä (4. Moos. 9:10), mutta selvää ratkaisua ei ole löytynyt.

Ehtoollisen asetussanat vaihtelevat hieman evankeliumien välillä. Tarkkoja alkuperäisiä sanoja ei ole enää mahdollista rekonstruoida. Matteuksella liiton vereen liittyy lupaus, että se vuodatetaan “syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:28). Lause voi hyvin olla alkuperäinen. Luukas puolestaan seuraa sanojen osalta sitä muotoa, joka on vakiintunut Paavalin seurakunnissa, ja joka löytyy tämän kirjeistä (1. Kor. 11:24-25). Koska Paavalin teksti on varhainen, on mahdollista, että hänen lauseensa esittävät itsenäisen käännöksen arameankielisistä asetussanoista. Siksi sanajärjestys poikkeaa hieman Markuksesta. Lauseiden olennainen sisältö säilyy kuitenkin eri seurakuntien omaksumissa muodoissa samana.

Monet ehtoollisen piirteistä selittyvät pääsiäisaterian avulla. Veri on tietysti pääsiäiskertomuksen avaintopos ja sen symboliikka kantaa teologiaa. Veren merkki pelasti Jumalan tuomiolta, ja uhratun karitsan syömisen jälkeen kansa vapautui orjuuden ikeestä. Matka luvattuun maahan alkoi. Jeesus ei ehtoollista asettaessaan kuitenkaan mainitse suoraan karitsaa, vaikka uhrilampaan veri mainitaan lauseissa. Mikäli tämä symboliikka on olennaista, siihen viitataan vain epäsuorasti.

Pääsiäistä ja juhla-ateriaa ajatellen leipä viittaa pääsiäisen ”ruumiin” eli kokonaisen lampaan tuomiseen ateriapöytään. Juuri ennen leivän murtamista liha tuodaan pöytään. Tästä muistuttavat vielä ohjeet juutalaisten perimätiedossa Mishnassa, jossa rabbi Eleasar opettaa: ”Temppelin aikakaudella he toivat hänen eteensä pääsiäisen uhrin ruumiin” (mPesah 10:3). Tämän jälkeen aterian johtajalle tuotiin viinimalja, ja hän siunasi sen. Lisäksi Rabbi Gamaliel muistutti: ”Joka ei viittaa näihin pääsiäisen kolmeen seikkaan, ei täytä velvollisuuttaan, nimittäin näihin: pääsiäiseen, happamattomaan leipään ja katkeriin yrtteihin” (10:5).

Pääsiäisaterian malja puolestaan viittaa uhrilampaan veren valuttamiseen alttarille. Viinin samastaminen vereen selittää näin ollen syntien edestä annettuun uhriin. “Kun israelilainen teurastaa uhrilampaansa, pappi kokoaa sen veren. Sitten pappi antaa astian seuraavalle ja tämä seuraavalle niin, että jokainen saa täyden astian ja antaa takaisin tyhjän. Alttaria lähimpänä oleva pappi kaataa veren yhdellä liikkeellä alttarin juureen. […] Samaan aikaan leeviläiset lauloivat Hallel-psalmeja [113-118].” (mPeshah 5:5-6)<<

Anonyymi kirjoitti:

Dosentti Eskolan sivustolta dosentin kammiosta:

<<Ehtoollinen – suuren ylipapin ateria

Ehtoollisen käsittely eksegeettisesti on hieman vaikeata, koska kyse on kirkkojen liturgiassa tuhansia vuosia käytetyistä lauseista. Kirkkojen tulkinnassa ehtoollista on yleensä pidetty pääsiäisateriana, ja ehtoollisen uhriluonne on päätelty sen perusteella. Itse tapahtuma kuvataan evankeliumeissa kuitenkin joksikin muuksi ateriaksi. Jeesuksen todetaan nimittäin kuolevan jo siinä vaiheessa, kun pääsiäislampaat uhrataan temppelissä. Tämä tapahtuu toisin sanoen ennen pääsiäisaterian valmistamista.

Ehtoollisen teologinen sisältö liittyneekin monella eri tavalla pääsiäiseen ja uhrin ajatukseen. Uuden testamentin kuvauksessa on kylläkin kyse juhla-ateriasta. Maljat siunataan ja ateria etenee yleisessä mielessä pääsiäisaterian mukaisesti. Jännitettä on yritetty ratkaista eri tavoin, esimerkiksi viittaamalla essealaiseen kaltenteriin tai kultillisesti epäpuhtaiden ja matkalla olevien säädöksiin pääsiäisen viettämisestä (4. Moos. 9:10), mutta selvää ratkaisua ei ole löytynyt.

Ehtoollisen asetussanat vaihtelevat hieman evankeliumien välillä. Tarkkoja alkuperäisiä sanoja ei ole enää mahdollista rekonstruoida. Matteuksella liiton vereen liittyy lupaus, että se vuodatetaan “syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:28). Lause voi hyvin olla alkuperäinen. Luukas puolestaan seuraa sanojen osalta sitä muotoa, joka on vakiintunut Paavalin seurakunnissa, ja joka löytyy tämän kirjeistä (1. Kor. 11:24-25). Koska Paavalin teksti on varhainen, on mahdollista, että hänen lauseensa esittävät itsenäisen käännöksen arameankielisistä asetussanoista. Siksi sanajärjestys poikkeaa hieman Markuksesta. Lauseiden olennainen sisältö säilyy kuitenkin eri seurakuntien omaksumissa muodoissa samana.

Monet ehtoollisen piirteistä selittyvät pääsiäisaterian avulla. Veri on tietysti pääsiäiskertomuksen avaintopos ja sen symboliikka kantaa teologiaa. Veren merkki pelasti Jumalan tuomiolta, ja uhratun karitsan syömisen jälkeen kansa vapautui orjuuden ikeestä. Matka luvattuun maahan alkoi. Jeesus ei ehtoollista asettaessaan kuitenkaan mainitse suoraan karitsaa, vaikka uhrilampaan veri mainitaan lauseissa. Mikäli tämä symboliikka on olennaista, siihen viitataan vain epäsuorasti.

Pääsiäistä ja juhla-ateriaa ajatellen leipä viittaa pääsiäisen ”ruumiin” eli kokonaisen lampaan tuomiseen ateriapöytään. Juuri ennen leivän murtamista liha tuodaan pöytään. Tästä muistuttavat vielä ohjeet juutalaisten perimätiedossa Mishnassa, jossa rabbi Eleasar opettaa: ”Temppelin aikakaudella he toivat hänen eteensä pääsiäisen uhrin ruumiin” (mPesah 10:3). Tämän jälkeen aterian johtajalle tuotiin viinimalja, ja hän siunasi sen. Lisäksi Rabbi Gamaliel muistutti: ”Joka ei viittaa näihin pääsiäisen kolmeen seikkaan, ei täytä velvollisuuttaan, nimittäin näihin: pääsiäiseen, happamattomaan leipään ja katkeriin yrtteihin” (10:5).

Pääsiäisaterian malja puolestaan viittaa uhrilampaan veren valuttamiseen alttarille. Viinin samastaminen vereen selittää näin ollen syntien edestä annettuun uhriin. “Kun israelilainen teurastaa uhrilampaansa, pappi kokoaa sen veren. Sitten pappi antaa astian seuraavalle ja tämä seuraavalle niin, että jokainen saa täyden astian ja antaa takaisin tyhjän. Alttaria lähimpänä oleva pappi kaataa veren yhdellä liikkeellä alttarin juureen. […] Samaan aikaan leeviläiset lauloivat Hallel-psalmeja [113-118].” (mPeshah 5:5-6)<<

Jatkuu:

<<“Puolet niiden verestä Mooses pani uhrimaljoihin, ja puolet hän vihmoi alttarille. Sitten hän otti liiton kirjan ja luki sen kansan kuullen, ja kansa sanoi: ”Me teemme kuuliaisesti kaiken, mitä Herra on käskenyt.” Mooses otti veren, vihmoi sillä kansaa ja sanoi: ”Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne näillä ehdoilla”. (2. Moos. 24:6-8)

Mooseksen veriliiton kertomus jatkuu hämmästyttävällä kertomuksella papillisesta uhriateriasta. Israelin vanhimmat saivat syödä uhreja Jumalan kasvojen edessä. Vanhan testamentin teologiassa liiton veren ateria miellettiin valittujen ateriaksi. Jumalan näkeminen ei tuhonnut syöjiä, vaan se saivat päinvastoin katsella Jumalaa kasvoista kasvoihin syödessään uhreja.

“Mooses ja Aaron, Nadab ja Abihu sekä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta lähtivät vuorelle. He näkivät Israelin Jumalan, ja se millä hän seisoi oli kuin safiirikiveä, kirkas kuin taivas itse. Näitä Israelin valittuja vastaan hän ei nostanut kättään. He saivat katsella Jumalaa, ja he söivät uhriaterian.” (2. Moos. 24:9-11)

Liiton veri on voimakas yhdistävä termi. Siksi on oikeutettua verrata uuden veriliiton solmimista Mooseksen liittoon. Jeesuksen ruumis ja veri rinnastuvat pääsiäisuhrin teologiassa lampaan ruumiiseen ja vereen. Kuolema on uhri Jumalalle. Veri, joka vuotaa, on liiton veri.

“Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksena on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta. Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: ”Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta.” Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: ”He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.” (Joh. 19:33-37)

Kysymys luiden rikkomisesta on aiheena jokseenkin tärkeä Vanhassa testamentissa. Egyptistä pakenemisen ohjeet sisältävät monta hieman erikoista yksityiskohtaa. Talot on kultillisesti puhdistettu ja vain happamatonta leipää on saatavilla. Lammas on teurastettu ja ovien pielet on sivelty verellä. Sen jälkeen lammas syödään eväiksi kerralla. ”Lammas on syötävä yhdessä ja samassa talossa, kukaan ei saa viedä lihaa ulos talostaan eikä rikkoa ainoatakaan luuta.” (2. Moos. 12:46). Luita ei sopinut rikkoa sitä varten, että osa eläimen lihasta olisi otettu matkalle.

“Ota parhaita vehnäjauhoja ja leivo niistä kaksitoista uhrileipää. Käytä kuhunkin uhrileipään jauhoja kaksi eefamitan kymmenesosaa. Aseta leivät kahteen kuuden leivän riviin puhtaalla kullalla päällystetylle pöydälle Herran eteen. Pane leipien päälle puhdasta suitsuketta, joka poltetaan Herralle omistettuna tuliuhrina, muistutusuhrina leipien sijasta. Papin tulee joka sapatti asettaa leivät paikoilleen Herran eteen; se on liittoon kuuluva ikuinen velvollisuus, joka israelilaisten on täytettävä. Leivät kuuluvat Aaronille ja hänen jälkeläisilleen. Heidän on syötävä ne pyhässä paikassa, sillä ne ovat erityisen pyhiä. Ne on säädetty heidän ikuiseksi osuudekseen Herralle omistetuista tuliuhreista. (3. Moos. 24: 5-9).

Ylipapin johdolla vietetty ateria temppelissä oli juutalaisille papeille kunnia-ateria. Silloin harvoin, kun heidän vuosijärjestelmänsä mukainen palvelusvuoronsa temppelin tehtävissä toteutui, ja saivat syödä ”erityisen pyhää” ruokauhria. Papit tulivat näin suoraan osallisiksi uhreista ja uhrit pyhittivät heidän palveluksensa temppelissä. Ruokauhri oli tuliuhri (3. Moos. 2:2), joka poltettiin uhrialttarilla (thysiastērion). Pääosa jauhoista kului kuitenkin yllä mainittuihin leipiin.<<

Kohdasta 1. todennäköisesti johtuvat kohtien 2 - 3. negatiiviset piirteet ja silti kaikki väittävät itse toimivansa kohdan 4. mukaisesti.

Jeesuksen opetuksilla kristinuskossa ei ole mitään merkitystä, koska se perustuu ainoastaan ja vain Jeesuksen käyttämiseen itsen puolesta uhrilampaana.

Anonyymi kirjoitti:

Jeesuksen opetuksilla kristinuskossa ei ole mitään merkitystä, koska se perustuu ainoastaan ja vain Jeesuksen käyttämiseen itsen puolesta uhrilampaana.

Ja kun ollaan primitiivisessä uhrikultissa, on Jumalana myös vihainen pakanajumala, jota lepytellään niin ihmis- kuin teurasuhrein ettei tämä laita helvettiin.

Eivät ole keksineet parempaa uhria kaksituhatta vuotta sitten kuin on ollut itse tosi Jumala.

Myös intiaanit tekivät uhraamistaan ihmisistä ennen uhraamista jumalia ja sitten söivät nämä uhrinsa.

Aloituksessa ei ainakaan tuohon viitattu, vaan krististinuskosta loittonevaan lut.kirkkoon.
Kristillisyyttä on poistettu merkittävissä määrin ev.lut.kirkosta.
”Kirkko ei enää muutenkaan aja uskontoa eikä ns jumalalliset käskyt ja määräykset merkitse mitään. Kirkko on lähinnä humanistinen laitos.”
”Käytännössähän kirkko jo on täysin maallinen laitos.”
Nämä väitteet ovat pitkälti totta ja pahemmaksi menee.
Jos kirkko halutaan säilyttää aidosti kristillisenä, eikä maallistua vain leikkien kristillistä kirkkoa, siellä tulee alkaa pitää kunniassa Jumalan sanaa, eikä korottaa sen tilalle enenevissä määrin ihmisen runneltua sanaa.

Anonyymi kirjoitti:

Aloituksessa ei ainakaan tuohon viitattu, vaan krististinuskosta loittonevaan lut.kirkkoon.
Kristillisyyttä on poistettu merkittävissä määrin ev.lut.kirkosta.
”Kirkko ei enää muutenkaan aja uskontoa eikä ns jumalalliset käskyt ja määräykset merkitse mitään. Kirkko on lähinnä humanistinen laitos.”
”Käytännössähän kirkko jo on täysin maallinen laitos.”
Nämä väitteet ovat pitkälti totta ja pahemmaksi menee.
Jos kirkko halutaan säilyttää aidosti kristillisenä, eikä maallistua vain leikkien kristillistä kirkkoa, siellä tulee alkaa pitää kunniassa Jumalan sanaa, eikä korottaa sen tilalle enenevissä määrin ihmisen runneltua sanaa.

"Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi"
Mark: 11: 17

ja nää Amerikasta tulleet lahkot tulleet tuomaan SUOMEEN tuomaan OMIA lahkojaan monta sataa vuotta myöhemmin, kun kristinusko jo tuotu Suomeen.

ja jatkuvasti syntyy uusia, ja uusia erilaisia lahkoja, jotka ei todellakaan ole
niinkuin Jeesus Raamatussa sanoo: > "kaikkien kansojen" !!!

Anonyymi kirjoitti:

Aloituksessa ei ainakaan tuohon viitattu, vaan krististinuskosta loittonevaan lut.kirkkoon.
Kristillisyyttä on poistettu merkittävissä määrin ev.lut.kirkosta.
”Kirkko ei enää muutenkaan aja uskontoa eikä ns jumalalliset käskyt ja määräykset merkitse mitään. Kirkko on lähinnä humanistinen laitos.”
”Käytännössähän kirkko jo on täysin maallinen laitos.”
Nämä väitteet ovat pitkälti totta ja pahemmaksi menee.
Jos kirkko halutaan säilyttää aidosti kristillisenä, eikä maallistua vain leikkien kristillistä kirkkoa, siellä tulee alkaa pitää kunniassa Jumalan sanaa, eikä korottaa sen tilalle enenevissä määrin ihmisen runneltua sanaa.

”Aloituksessa ei ainakaan tuohon viitattu, vaan krististinuskosta loittonevaan lut.kirkkoon.”

Aloituksessa täsmälleen sanottiin juuri se, mistä kirjoitin.
Eli vaikka ei jonkin mielestä tykkää jostain kristinuskon suunnasta, ne silti ovat kristinuskoa ja uskontoa!

Ei siis voi kieltää keneltäkään kristittynä olemista, vaikka kuin himo siihen olisi.