Ikäni olen kävellyt omilla jaloillani.
Paitsi että ihmettelen toisten ihmisten heikkoja jalkalihaksia,
niin olen oppinut iloitsemaan siitä kuinka kehoni liikkuu maakamaralla.
En ole rikas, jotta työpäivän jälkeen juoksisin lenkkiä, koska muuna aikana ei ole tilaisuutta edes kävellä maalla.
Olen köyhä ja kuljen jaloin kauppaan, uimaan, ym.
En käytä myös julkisia liikenteitä, koska en maksaa senttiäkään.
Teknistyneelle maailmalle, kerron, että oman fysiikan yhteys maahan on erittäin parantavaa, antoisaa, iloinen tapahtuma.
Paitsi että ihmettelen toisten ihmisten heikkoja jalkalihaksia,
niin olen oppinut iloitsemaan siitä kuinka kehoni liikkuu maakamaralla.
En ole rikas, jotta työpäivän jälkeen juoksisin lenkkiä, koska muuna aikana ei ole tilaisuutta edes kävellä maalla.
Olen köyhä ja kuljen jaloin kauppaan, uimaan, ym.
En käytä myös julkisia liikenteitä, koska en maksaa senttiäkään.
Teknistyneelle maailmalle, kerron, että oman fysiikan yhteys maahan on erittäin parantavaa, antoisaa, iloinen tapahtuma.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä en kertonut, että ajan polkupyörällä ikäni kanssa.
Vahingossa samaistin sen kävelyyn, mikä on väärin.
Todellisuudessa ikäni polkupyöräilleenä,
kallistun kuitenkin kävelemisen puoleen,
koska pyöräily on keinotekoista ja se väsyttää,
koska minussa ei ole polkupyörän geenejä ja syntyy sen takia väsymystä.
Kun kävelen niin rauhoitun.
Siksi usein talutan polkupyörän vieressä.
Pyöräni on tavaroiden kantaja.
Kuitenkin kävely on aikaa vievää ja kokonaisvaltaista.
Esimerkiksi toisella puolen kaupunkia 'nopea piipahtaminen' voi tarkoittaa parin päivän reissua, vaikka modernisti ajateltuna halusi vain hakea jonkun postimerkin sieltä.
No, huvinsa kullakin.