Laskepa, kuinka monta "niinkö-

Tuosta aiheesta riittäisi puhumista maailman tappiin. Kari Enqvist on saavuttanut sen tilan jota minä itse kutsun "tukahdutetuksi tilaksi. "

Muusikoilla tuo tukahdetun tilan syndroma toimii siten, että heillä soi päässä yötä päivää ja aivoissa on jatkuva "myrsky" päällä joka estää kaiken muun selkeän ajattelun. Se alkaa sekoittamaan jopa sitä kaikkein ominta, eli sitä muusikon uraa ja lopulta kääntyy itseään vastaan. Se lakkaa toimimasta. Minä tiedän tämän sillä olen entinen muusikko. Jätin kaiken musiikin, soittamisen, kuuntelun, hävitin kaikki instrumentit elämästäni. Meni hetki kun "synnyin uudelleen". Nyt pystyn ratkomaan sellaisia yhtälöitä mistä en ennen osannut edes uneksia koska elämässäni ei muuta ollut kuin musiikki. Hakkasin jatkuvasti polviani ja pöydänreunaa.

Kari Enqvist on aivan samassa suossa omalla alallaan. Hän ei enää kykene rationaaliseen keskusteluun, ajatteluun eikä päättelyyn vaan vetää esiin löysiä vertauksia bussipysäkeistä sun muusta.

Tieteen keskeisin voima on juuri sen kyky tehdä erilaisten muuttujien ja luonnon lainalaisuuksien pohjalta oikeita päätelmiä ennen empiiristä havaintoa. Esimerkkinä Kari Enqvist,in toteamus, että emme tiedä, onko muualla maailmankaikkeudessa älyllistä elämää on äärimmäisen epätieteellinen toteamus. Kun kemia, fysiikka ja matematiikka on saavuttanut tason X niin silloin tietää vastauksen tuohn kysymykseen ilman empiiristä havaintoa. Kun tietyt komponentit kohtaavat niin silloin älyllinen elämä on väistämätön totuus.

Ihmisen täytyy antaa "aivoilleen happea" ajattelemalla ja tekemällä jotain muutakin pystyäkseen toimimaan tieteellisellä pohjalla oikein.

Tässä tämä niin kuin pähkinänkuoressa.