Olen vähän yli nelikymppinen ja eronnut - ei varmaan yllätä ketään! Minulla on kaksi lasta, 11 ja 17 v. Kamppailen itseni kanssa, mikä on oikein ja mikä väärin. Minulla on seurustelusuhde, kestänyt jo muutaman vuoden. Yhdessä emme ole asuneet, emmekä tule asumaan kohtakaan. Vain lomilla ja vapaa-aikana tapaamme. Yhdessäolo neljästään on tuskallista, minun kannaltani. On kuin minua revittäisiin kahtaalle. Kumpikin puoli on otettava tasapuolisesti huomioon. On tullut mieleen, josko nämä asiat on tehty niin vaikeiksi ihan vain siksi, että Taivaallinen Isä ei siunaa avioeroja eikä varsinkaan uusia yrityksiä eron jälkeen? Olen saanut neuvoja; jätä miehet ja keskity lapsiisi. Niin, entä kun he ovat poissa? Olenko tuomittu olemaan yksin vaikka totta kai joskus aikuinenkin ihminen kaipaa syliä? Uskovana en voi kuvitella "pikku suhteita", toisaalta tunnen eläväni synnissä nytkin. Ei miehellä ole aikomusta sitoutua; mennä naimisiin tai kihloihin. Hän ei usko sormuksen voimaan eikä Jumalaan.
Ex-miehelläni on ollut "vaimoke" jo vuosikaudet. Hän vain tuli asumaan lasten entiseen kotiin. Ei siinä kysytty kenenkään mielipidettä.
Lapseni eivät tunnu hyväksyvän miesystävääni. Onko lapsilla sitten joku erilainen vaisto vai miten se on näin vaikeaa? Minä en tosiaankaan tiedä, mitä tehdä.
Onko uskovia, jotka painitte samanlaisten asioiden kanssa. Kiitos kommenteistanne.
Ex-miehelläni on ollut "vaimoke" jo vuosikaudet. Hän vain tuli asumaan lasten entiseen kotiin. Ei siinä kysytty kenenkään mielipidettä.
Lapseni eivät tunnu hyväksyvän miesystävääni. Onko lapsilla sitten joku erilainen vaisto vai miten se on näin vaikeaa? Minä en tosiaankaan tiedä, mitä tehdä.
Onko uskovia, jotka painitte samanlaisten asioiden kanssa. Kiitos kommenteistanne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuntuu oikealta.Itse olen vastoin tahtoani joutunut eroon.Rukoile Jumalan johdatusta erikoisesti tässä asiassa.Itselleni löytyi sitä kautta ratkaisu.Kaikki asiat kulkevat järjestykseen kun itse pyydät sitä.Joskus ne eivät vastaa omia etukäteistoiveita. Lopputulokseen vaikuttaa se kumpi halusi eroa. Siunausta sinulle.
Rouva H - a, teille on jo vastattu eri palstoilla tuohon kysymykseenne. Lastenne käsitysten ja oman mielenrauhanne vuoksi on tärkeää, ettette etsi eri palstoilta henkistä tukea voidaksenne löytää oikeutuksen tehdä syntiä seksuaalielämän alueella.
Jumala kieltää Raamatussa hyvin yksiselitteisesti uskovaa "kantamasta vierasta iestä" yhdessä uskomattoman kanssa. Itse Jeesus hyväksyi avioeron, muttei uudelleenavioitumista, saati, että olisi hyväksynyt avoliiton.
Tunneihmisenä Te, rouva H - a, ehkä haluaisitte, että rakastamisen tunteenne olisivat oikeassa. Tunteet vain ovat usein vastoin Jumalan totuutta.
Pikemmin kuin henkistä ja hengellistä kurjuuttanne lisäävää seurusteluvetkuttelua, suosittelen Teille välien täydellistä katkaisemista nykyiseen rakastettuunne, synnintunnustusta ja synninpäästöä oman seurakuntanne työntekijältä (pappi tai vastaava), sekä rukoilemista sen puolesta, että entinen miehenne tulisi uskoon, myös esirukousta asian puolesta. Silloin voisitte uudistua avioparina, jatkaa siitä, mihin jäitte.
Aika kovaa tekstiä. Toivottavasti ette sotke minua johonkin toiseen henkilöön, sillä näin vaikuttaa... silti, kiitos neuvoistanne. Teksti on aika raakaa.
Enpä vastedes eksy tälle palstalle. Tämä paikka ei ole minua varten
Kuten sanoin, olette tunneihminen. Te elätte mieluummin tunteiden pohjalta. Jeesus taas arvosti enemmän rehellisyyttä. Hän antaa anteeksi synnit, jos sitä pyydätte, ja jos todella kaipaatte muutosta elämäänne. Jeesus ei ole siunausautomaatti, joka hyväksyy ja siunaa synnin. Jeesus haluaa synnit päivänvaloon, jotta voisi armahtaa syntisen ja antaa tälle mahdollisuuden alkaa uudestaan.
Voitte kelpuuttaa tekstistäni kaiken muun, paitsi tuon "Rouva H - a" -kohdan. Koska Teillä ei ole eri teksteissänne ollut yhdenmukaista nimimerkkiä, ja kun samassa keskustelulinjassa esiintyi tuo nimimerkki "magpie", suomeksi HARAKKA, epähuomiossa assosioin kaksi asiaa keskenään. Rouva Harakka (sukunimi) on siis eri asia kuin Te. Kyseessä on lapsus.