"...... 3. Lapin vantus
Elokuussa 1980 tein perheeni kanssa marjamatkan eräälle hakkuu-alueelle, josta poimimme muutaman sankollisen mustikoita. Nyt kun sää oli pilvinen ja tuuli kolea, oli viisivuotiaalla tyttärelläni käsissään erikoisvalmisteiset lapinvanttuut. Nyt kävi niin, että pois lähtiessämme osoittautui tyttäremme lapinvanttuiden pudonneen sanotulle hakkuu-alueelle. Näitä vanttuita etsimme pitkän tovin ja löysimme toisen, mutta toinen jäi kadoksiin.
Parin päivän kuluttua menin mustikkaan samalle alueelle siinä uskossa, että sinä päivänä löydän tämän kadonneen lapinvanttuun. "Kaikki on mahdollista sille joka uskoo", sanotaan raamatussa ja nyt päätin panna tämän sanankohdan koetukselle. Niinpä poimin sankollisen siinä uskonvarmuudessa, että tämä lapinvantus tulee vastaani, mutta mitään ei tapahtunut. Poimin toisen sankollisen ja taaskaan ei vantusta löytynyt. Päiväkahvia juodessani minulle tuli voimakas tunne, että minun tulee lähteä ja kulkea tiettyyn suuntaan, mutta jonkin matkaa kuljettuani totesin, ettei tyttäreni ollut käynyt sillä suunnallakaan, joten tämä tunne oli harhauttava. Tämän menin ja poimin kolmannen ja sille päivälle viimeisen sankollisen mustikoita ja edelleen siinä uskonvarmuudessa, että vantus löytyy, mutta sankon täytyttyä ja autolleni tultuani vantusta ei ollut löytynyt. "Nyt on jotain pielessä" ajattelin pettyneenä. "Joko Raamattu valehtelee tai minulla ei ole tarpeeksi uskoa", ajattelin ja pistin selälleni sammalikkoon ajattelemaan asiaa.
Pitkän tovin sammalvuoteellani maattuani minulle tuli yllättäen merkillinen kokemus. Oli kuin koko luonto olisi kirkastunut ja puitten lehdet ja koko luonto ikäänkuin säteili puhtaissa väreissään ja kun tämän kokemuksen jälkeen nousin ja lähdin liikkeelle, oli jälleen kuin joku olisi ohjannut kulkuani. Niinpä runsaan parisataa metriä aurausuraa käveltyäni ja siirtyessäni toiselle aurausuralle oli tyttäreni lapinvantus suoraan edessäni aurausuran pohjalla kapeassa vaossa ja taas kerran: "Oi kiitos Herra"........"
http://www.aretalogia.com/rukous.html
Elokuussa 1980 tein perheeni kanssa marjamatkan eräälle hakkuu-alueelle, josta poimimme muutaman sankollisen mustikoita. Nyt kun sää oli pilvinen ja tuuli kolea, oli viisivuotiaalla tyttärelläni käsissään erikoisvalmisteiset lapinvanttuut. Nyt kävi niin, että pois lähtiessämme osoittautui tyttäremme lapinvanttuiden pudonneen sanotulle hakkuu-alueelle. Näitä vanttuita etsimme pitkän tovin ja löysimme toisen, mutta toinen jäi kadoksiin.
Parin päivän kuluttua menin mustikkaan samalle alueelle siinä uskossa, että sinä päivänä löydän tämän kadonneen lapinvanttuun. "Kaikki on mahdollista sille joka uskoo", sanotaan raamatussa ja nyt päätin panna tämän sanankohdan koetukselle. Niinpä poimin sankollisen siinä uskonvarmuudessa, että tämä lapinvantus tulee vastaani, mutta mitään ei tapahtunut. Poimin toisen sankollisen ja taaskaan ei vantusta löytynyt. Päiväkahvia juodessani minulle tuli voimakas tunne, että minun tulee lähteä ja kulkea tiettyyn suuntaan, mutta jonkin matkaa kuljettuani totesin, ettei tyttäreni ollut käynyt sillä suunnallakaan, joten tämä tunne oli harhauttava. Tämän menin ja poimin kolmannen ja sille päivälle viimeisen sankollisen mustikoita ja edelleen siinä uskonvarmuudessa, että vantus löytyy, mutta sankon täytyttyä ja autolleni tultuani vantusta ei ollut löytynyt. "Nyt on jotain pielessä" ajattelin pettyneenä. "Joko Raamattu valehtelee tai minulla ei ole tarpeeksi uskoa", ajattelin ja pistin selälleni sammalikkoon ajattelemaan asiaa.
Pitkän tovin sammalvuoteellani maattuani minulle tuli yllättäen merkillinen kokemus. Oli kuin koko luonto olisi kirkastunut ja puitten lehdet ja koko luonto ikäänkuin säteili puhtaissa väreissään ja kun tämän kokemuksen jälkeen nousin ja lähdin liikkeelle, oli jälleen kuin joku olisi ohjannut kulkuani. Niinpä runsaan parisataa metriä aurausuraa käveltyäni ja siirtyessäni toiselle aurausuralle oli tyttäreni lapinvantus suoraan edessäni aurausuran pohjalla kapeassa vaossa ja taas kerran: "Oi kiitos Herra"........"
http://www.aretalogia.com/rukous.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin no, joillekin on vantus tärkeää toisilla täysi työ hankkia itselleen ruokaa ja vettä ja löytää nukkumapaikka autiokaupungissa Jeninissä.
Palestiinaa ajatellen tuntuu juuri tänä päivänä tuo sinun vantusjuttu vähän sisäänpäinlämpiävältä.
on omat ongelmansa. Kuka on vähässä uskollinen, se pannaan paljon vartijaksi. Edetään kukin omaa rataamme, muuta ei ole.
Kysymys on yhdestä kokemuksesta, joka voi avata täysin uusia näköaloja ja uusia mahdollisuuksia hyvinkin suurissa kysymyksissä. Suuremmissa kuin maailman kaikki vattuut yhteensä.
Meillä jokaisella on omat valintamme, tekomme ja niiden seuraukset. Omilla teoillamme ja valinnoillamme voimme paljossa säätää omaa tulevaisuuttamme ja kohtaloamme. Esim. marraskuulla 1963 oli Apu-lehdessä pienen pieni kirjallista hypnoosikurssia koskeva ilmoitus ja oli kuin joku olisi kehoittanut tilaamaan tämän tri Emile Couen hypnoosikurssin. Ja tätä tilaamistani minun ei ole tarvinnut liki 40 vuoteen katua. On ollut parasta minun elämässäni ja ilman tätä en ikinä olisi elämästäni selvinnyt.
Mutta tämä on minun johdatukseni, valintani ja kohtaloni. Jollakin toisella voi olla toinen.
Pienistä asioista tulee suuria...
Joo Leo !
Se oli hieno juttu minkä kerroit.
Minullekin on sattunut hyvin useasti samanlaista
jos olen kadottanut jotakin.
Mutta nyt viimeiksi tapahtunut ihme muutama vikko sitten todistaa että Jumala kuulee rukouksen, kun nimittäin meille tuli seurakuntaan kova riita, papin äkkinäisestä pois lähtemisestä. Ja sitten olisi ollut kova riitakokous vuosikokouksen yhteydessä. Niin minä tunsin kauhean kovaa vastenmielisyyttä lähteä sinne riitelemään. Ja kuitenkin olisi ollut pakko mennä. Niin minä rukoilin Jumalaa ja sanoin että laita niin kova lumimyrsky ettei ne riitaisat henkilöt pääse sinne riitelemään, mutta Jumala osoitti minulle että ei, vaan ettei sinne pääse ketään. Ja niin minä paastosin 4 päivää ja rukoilin että Herra laita niin kova myrsky, ettei sinne pääse ketään.
Ja niin alkoi tuuli puhaltamaan ja lunta tuli taivaan täydeltä, niin että radiossa ja televisiossa varoitettiin ettei kukaan saa lähteä kotontaan mihinkään ja kaikki valtamaantiet on suljettu. Ja tänä sunnutaina on kaikki kirkot pantu kiinni, ja kokoukset peruutettu.
Ja minä iloitsin ettei minun tarvinnutkaan lähteä kuuntelemaan mitään riita asoita sinne kirkkoon.
Ja seuraavana sunnuntaina oli kaikki jo leppyneet ja oli oikein hyvä seurakunnnan vuosijuhla.
Tämä kertomus on sinullekin uskonvahvistukseksi että Jumala kuulee rukouksen.