Retorinen minä Paavalin kirjeissä

Huspsista, tuli väärä linkki (olemattomasta on syntynyt universumi).

Pitäisi olla tämä:

Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun Paavali ja minä

https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2020/06/14/roomalaiskirjeen-seitsemannen-luvun-paavali-ja-mina/

Ja tosiaan – Paavali käyttää tätä kerronnallista minää viitatessaan siihen vanhaan ihmiseen, joka hän oli ennen kääntymistään kristityksi. Siksi preesens-muoto. Asiayhteydestä käy ilmi, että uusi luomus on Jumalan ja vanhurskauden palvelija, eikä voi tehdä syntiä (ei siis palvele syntiä). (Room 6-8)

Loppuviimein kukaan ei tiedä mitä kukakin teki, koska väitteet perustuvat pelkkiin kirjeisiin. Minäkin voin kirjoittaa jotain, mutta kukaan ei silti täällä minua tunne ja tiedä, kovin hyväkään tuttu ei loppujen lopuksi voi sanoa mitä olen loppuviimein. Ja sinäkin voit todistaa itsestäsi...mutta se on vain sinun subjektiivinen näkemys.

LS

Minun mielestäni kukaan ihminen ei pysty elämää synnittömästi. Ihmisten mielestä kyllä, mutta ei Jumalan silmissä. Tätä kai Paavali tarkoitti?
Paavali oli loppuelämässään melko hyvä uskovaisen malli, koska hän evankelioi Väli-Meren ympäristön. Näin hän noudatti ensimmäistä käskyä. Toisin on täällä 24/7 herjaavien muotojumalisten laita.

On olemassa sellainen "luonnonlaki", että ihminen syyllistyy juuri siihen syntiin mitä ei väitä suinkaan tekevänsä ja ylpeilee omasta hyvyydestään.

Ihmiselle nimittäin näytetään että kaikki hyvä, mitä meidän kauttamme ehkä tapahtuu, on Jumalan armoa. Siksi emme voi koskaan kerskua hyvyydestämme.

Jos esimerkiksi yritämme olla esimerkkinä muillekin vaikka hartauden alueella, joudumme tilanteesiin, missä meidän vanha ihmisemme tulee esille.

Ja kun autamme jotakuta puutteessa olevaa, kuinka helposti mainitsemmekaan tekomme jollekulle, ja siten menetämme taivaan lupaaman palkkion.

Kun sanomme viettävämme sapattia (tai sunnuntaita) oikein sääntöjen mukaan, aina tulee tehtyä jotain mikä ei sovi tilanteeseen, tai sitten tuskailemme, kun emme saa tehdä mitä haluamme.

Joh.3:2-9 Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisekseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kun hän on. Ja jokainen joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä niinkuin hän on puhdas. Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös taittomuuden; ja aynti on laittomuus. Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä. Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut. Lapsukaiset, ällköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas. Joka ayntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.

Ihmisen omasta mielestä synnin tekeminen riippuu siitä miten hän perinnäissääntöjä tulkitsee. Jos siis elän tai pyrkii elämään lain käskyjen mukaan ja niistä on päättelevinään onko tehnyt syntiä. Sillä tavalla voi saada pienestäkin synnistä hirveän mekkalan aikaiseksi kun perinnäisääntöjä oikein tiukasti tulkitaan ja toisella on vähän avarampi näkemys. Mutta lain kautta tulee vain ihmisen näkemys synnistä. Siten ne ovat vain ihmisen tulkintoja onko syntiä vai ei.Lopputuloksena ei ole kuin riitoja ja kinasteluja.

Paavali ei taasen tähän lähtenyt mukaan, vaan piti juuri tuota uskoa älyttömänä, jossa ollaan sanakiistojen kipeitä synnytäen alistuisia kinasteluja ihmisten kesken. Mikä on kyllä tuttua, niin tutun oloista jos vähänkin selaa miten ihmise uskosta keskustelevat. Riita on enemmän tapa kuin poikkeus.

Pelastukseen ja synnittömyyteen ei ole muuta tietä kuin se, että Jumala puhdistaa meidän Henkemme ja mielemme ja ei lue meille syntiä. Eikä sekään ole oppi, ei se että joku sanoo niin olevan, vaan Hengen vuodatus on ihmiselle aivan konkreettinen tapahuma. Ei se ole sitä että toinen inttää olevansa synnitön ja toinen väittää, että et kyllä ole. Asia ei ole ihmisten käsissä, vaan Jumalan.

Paavali murhamiehen taitoisena oli pääepäilty Ananiaan ja Sariiran ryöstömurhaan.

Ei vaan kuvaa sitä että tämä maallinen lihaa tekee syntisen olemuksen tapaan muuta kuin henki haluaisi.

Paavali oli murhamies ja Jumala heitti hänet Korintossa saatanalle.

Paavali valehteli eikä pitänyt sitä edes kovin pahana asiana.

Korintossa alkoi puhua sekavia hurmoskieliä, joita ensin väitti salakieliseksi puheeksi taivaaseen, mutta myönsi lopulta, että kyse on pelkästä merkityksettömästä hurmoskielestä (glossolaliasta)

Matt. 6:7

"Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja.

Tarkka käännös ei puhu mistään retorisista lipsahduksista, vaan sanoo ihan suoraan että Paavali oli luonteeltaan valheelinen koko ajan. Mies tunnustaa asian Roomalaisille, mutta ei Korinttolaisille, jossa alkoi valehtelemaan ja puhumaan sekavilla hurmoskielillä (glossolalia) selittäen niitä milloin miksikin salakielisiksi rukouksiksi.

7 Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä?

7 Och å andra sidan, om Guds sannfärdighet genom min lögnaktighet ännu mer har trätt i dagen, honom till ära, varför skall då jag likväl dömas såsom syndare?

"Hän käyttää tässä ns. kerronnallista minä-muotoa (retorinen minä) ja kuvaa sillä "vanhaa ihmistä", jollainen hän oli ennen kääntymistään kristityksi."

Sekoitat nyt asiat pahanpäiväisesti ja toistelet jonkun keksimään mantraa jostakin keksitystä kerronnallisesta minästäsi. Kirjallisuuden tutkimus ei tunne mitään erillistä kerronnallista minä.

Retorinen minä on taas aivan eri asia. Jos Paavali käyttäisi rehtorista minää tekstissään, siitä seuraisi suoraan se, että hänen pitäisi käyttää myöskin mimeettistä minäänsä kyseisessä tekstissä. Vaan kun ei käytä.

Sinä taas koetat kikkailla hienoilla termeillä, joita et edes itse ymmärrä. Näiden termien käyttäminen vaatii väitöskirjatutkimustasoista osaamista, jota sinulla ei näytä olevan.

Saahan sitä kirvasyyhyynsä keksiä kaikenlaisia selityksiä. Raamattua ei kuitenkaan kirjoitettu tohtoriväitelleille vaan ihan tavallisille kouluttamattomille lukijoille.

Koko Paavalin kirjallisuus on kirjoitettu minä-muodossa. Silloin aikamuodot määräävät tekstin merkitykset, ei retorisen tai mimeettisen minän käyttö.

Höpö höpö - ja sadannen kerran höpö!

Pelastus ei perustu synnittömyyteen, vaan Jeesuksen sovitustyöhön, ja Jumalan armoon. Synti on ajatuksia, asenteita, puheita ja tekoja. Vaikka uskova "muuttuisi mielen uudistumisen kautta", niin ei hänestä tule koskaan täysin synnitöntä.

" Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. " (Jaak. 3:2)

"Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu."

... synti, joka minussa ASUU!

Mikä synti Paavalissa, hänen kirjoittaessaan, asuu?
Siis - EI ASUNUT, vaan EDELLEEN ASUU!!

PERISYNTI/SYNNIN JUURI!
Niin kuin asuu kaikissa muissakin uskovissa ihmisissä.
Eikä se meistä poistu tämän maallisen vaelluksemme aikana.
Kun Paavali tämän tilan itsessään tunnustaa, kuinka ylipäätään kukaan voi kuvitella saavuttavansa täydellisen synnittömyyden tässä ajassa!?

14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
( Room. 7)

P. S. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 7.luvussa PREESENSISSÄ - EI IMPERFEKTISSÄ!


Oliko Pietari Antiokiaan tullessaan USKOSSA vai uskosta osaton langetessaan ulkokultaisuuden syntiin!?

11 Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.
12 Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,
13 ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.
14 Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"
( Gal. 2)

1 Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
3 jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä."
( 1 Piet. 2)
!!!


6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
( 1 Joh. 1)