Moi!
Olen 14 vuotias poika. Verestä puhumisen kanssa minulla ei ole oikeastaan ollut ongelmaa. Ala-asteella koulussa siitä puhuttaessa tuli vain vähän epämukava olo mutta ei muuta. Nyt kuitenkin ylä-asteella terveystiedon tunnilla puhuttiin verestä sekä onnettomuuksista ja pyörryin kesken tunnin. Sen jälkeen minua on alkanut pyörryttää aika herkästi. Varsinkin koulussa. Kotona veren kanssa ei ole niinkään ongelmaa tai jos sitä itse ajattelen, tulee vain vähän epämukava olo. Kuitenkin koulussa jos vain mainitaan veri tai aletaan puhua jostain ihmisen elimistöstä alkaa välittömästi tulla huono/pyörryttävä olo. Mistä tämä voisi johtua? Ennen terveystiedon tunnilla pyörtymistä minulla ei ole siis ollut mitään tälläistä.
Olen 14 vuotias poika. Verestä puhumisen kanssa minulla ei ole oikeastaan ollut ongelmaa. Ala-asteella koulussa siitä puhuttaessa tuli vain vähän epämukava olo mutta ei muuta. Nyt kuitenkin ylä-asteella terveystiedon tunnilla puhuttiin verestä sekä onnettomuuksista ja pyörryin kesken tunnin. Sen jälkeen minua on alkanut pyörryttää aika herkästi. Varsinkin koulussa. Kotona veren kanssa ei ole niinkään ongelmaa tai jos sitä itse ajattelen, tulee vain vähän epämukava olo. Kuitenkin koulussa jos vain mainitaan veri tai aletaan puhua jostain ihmisen elimistöstä alkaa välittömästi tulla huono/pyörryttävä olo. Mistä tämä voisi johtua? Ennen terveystiedon tunnilla pyörtymistä minulla ei ole siis ollut mitään tälläistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tiedä mistä johtuu mutta itsellä oli sama vaivana yläasteella. Meni se vaihe ohi aika hyvin nuorena enkä ole enää niin yliherkkä.
Nyt koulussa alkaa myös biologia jossa keskitytään ihmiseen. Aiheina mm verenkierto, veri ja muut ihmisen sisäelimet. Miten voin selvitä noista? Onko jotain millä tuota pyörrytystä saa vähennettyä?
Veriarvot ja verenpaine ovat ilmeisesti kunnossa. En usko että on muuta keinoa kuin siedätys. Päin vaan, pyöryt tai et, otat etukäteen huomioon ettet kolhiinnu. Ehkä terveydenhoitajan kanssa voisi puhua.
Mieheni ei pysty katsomaan televisiossa verta vaan kääntää päänsä pois kun katsotaan rikoselokuvissa murhattuja, eikä ole siedättynyt. Muuten ihan hyvähermoinen ja normaali. Niin että et ainakaan ihan harvinaisuus ole.
Meidän ryhmässä oli yks poika... tai siis mä olin ainut tyttö siinä parinkymmenen pojan puutyö-ryhmässä. Sillon oli jotain vuosi 1991. Siis se yks isokokoinen poika oli saanut pienen haavan sormeensa ja pyörtyi. Onneksi kaikki muut tiesi, mistä oli kyse. Siis se jätkä ei sietänyt nähdä verta. Olin ite tuolloin teinityttö ja tottunut näkemään kaikenlaista. Vähän ihmettelin, miksi joku iso jätkä pyörtyy. Niin . Voin sinulle vaan kertoa, että sinä et taida olla ainut tuosta vaivasta kärsivä. Mä olen esim. ite sairastunut paniikkihäiriöön aikuisena, mutta sain avun masennuslääkkeistä.
Vielä tuohon edelliseen kommenttiini lisään ... sinun kannattaa puhua tuosta asiasta koululääkärin kanssa. Jos ei koulussa sun terkkari tai lääkäri ota vakavasti tuota juttua, niin varaa aika terveyskeskukseen tai mielenterveystoimistoon. Totta ihmeessä tommoseen pitäisi puuttua hyvissä ajoin, muuten se saattaa pahentua. Joitakin auttaa jo puhuminen, ettei tarvitse kaikkea vatvoa itekseen. Kaikkea hyvää sulle ja kovasti tsemppiä !