Aikoinaan ovikello soi ja avattuani oven siellä seisoo kaksi keski-ikäistä naista lehti kädessään. Ihan mielenkiinnosta pyysin sisälle ja sohvalle istumaan. Kuuntelin saarnaa ja kommentoin välillä, kerroin heille olevani pesunkestävä ateisti. Toinen naisista oli enemmän äänessä, toinen katsoi minua silmiin vieno hymy kasvoillaan. Minulla oli sattumalta kahvit keitettynä, tarjosin sitä heille, ja puoli tuntia rupateltuamme naiset nousivat ja kiittivät kahvista ja keskustelusta. Puheliain naisista meni ensiksi eteiseen, autoin toiselle takin päälle ja kuiskasin korvaan, että tule yksin joku toinen ilta. Katsoi silmiin ja hymyili. Meni toista viikkoa, kun ovikello soi taas ja tämä vienompi nainen oli oven takana. Tuli sisään, ohjasin olohuoneeseen. Juttelimme koko illan milloin mistäkin asiasta. Jotenkin jäi vaikutelma, että ei tuo usko ollut kovin vahva, oli perheen takia joutunut jehovaan kiinni. Pyysin häntä tulemaan uudelleen. Ja niinhän hän tulikin, ja yllätykseksini kysyi, että voisinko olla hänelle tukena, koska hän oli aikonut erota jehovan seurakunnasta. Totta kai, vastasin. Kahden päivän päästä hän tuli uudelleen ovelle itkien ja kertoi eronneensa srk:sta. Pyysin sisään ja halasin häntä. Ilta meni joutuin ja ehdotin hänelle, että hän voisi jäädä kotiini yöksi. Hän suostui. Minulla oli jo silloin leveähkö sänky makuuhuoneessa, siihen hän sitten köllähti puolenyön maissa ja nukahti. Aamulla herättyämme teimme yhdessä aamupalan ja päivällä lähdimme pienelle kävelylle kaupungille. Sanoin hänelle, että hän voisi muuttaa luokseni asumaan, aikoi miettiä asiaa. Viikon kuluttua hän soitti ja kertoi irtisanoneensa oman asuntonsa. No, siitä meni vajaa kuukausi, kun muutto tapahtui. Elämässämme se oli iso muutos, mutta siitä se alkoi pikkuhiljaa tasaantua. Sänkyyn menimme jossakin vaiheessa minun neitsyen kanssa, ujosteli kertoessaan sen, mutta alkuun päästyämme sänkyhommat alkoivat sujua kummaltakin tosi hyvin. Ja kuinka ollakaan, kerran töistä tullessani, hän kertoi olevansa raskaana. Ilahduin kovasti, siitä meni sitten seisemän kuukautta tyttölapsen syntymään. Nyt meillä on sitten perhe, ja olemme päättäneet, että muita lapsia emme tee, ainakaan tarkoituksella. Nyt olemme eläneet yhdessä jo vuosia, tytär on kohta viiden vanha. Vaimoni on sanonut monta kertaa, että minun tapaamiseni oli parasta hänen elämässään. Rakastan vaimoani hyvin paljon.
kaikkea voi tapahtua
Anonyymi
8131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olipa kaunis kertomus.
Menestystä teille.
Voi sinua luopio ressukka, vieläkin uneksit ihanista sisarista märissä unissasi.
Etkö muista miten sinulle kävi todistaja aikanasi?
JT-ressukka se näkee luopioita siellä, luopioita täällä.
Eikä voi ymmärtää, että rakkaansa ensitapaamista saattaisi olla kiva muistella.
Tuota ei usko erkkikään, mitä kusetusta!
Onhan se niinkin mutta jotenkin minusta tuntuu että kusetat.
En tiedä kuka ko. pariskunta on, mutta tiedän yhden pariskunnan, joka voisi sopia tarinaan perheen koon ja iän puolesta.
Hyvä stoori. Rasvaisia yksityiskohtia, tissiä ja karvaa olisi saanut myös olla. Samoin sen ajankohta, milloin aloitte päästellä keskenänne Peräilmaa.
Taitaa olla ainakin osa näistä jehovalaisista ahdasmielisiä tai rivoja. Liekö puutetta normaalista elämästä tai sitten siellä makuuhuoneessa on jatkuvat karkelot päällä, ilmankos emäntä on aina raskaana. Olin aikoinaan opiskeluaikana yhden vuoden alivuokralaisena tällaisen pariskunnan luona, lapsia ei ollut heille siunaantunut syystä tai toisesta. Kun ilta tuli, niin makuuhuoneesta alkoi kuulua melkoinen jumputus, teki mieli ehdottaa, että pääsenkö minäkin talkoisiin. Onneksi vaimo odotti toisella paikkakunnalla, jonne matkustin joka viikonloppu.