Onko ihminen ylipäätään vapaa valitsemaan. Joskus tuntuu siltä, ettei sellaista ole lainkaan.
Vapaa valinta
Anonyymi
44110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kyllä, ihminen voi vapaasti valita taivaan ja helvetin välillä.
No voi, voi. Eikö muita valintoja ole?
Ei kristinuskon mukaan.
Mutta ei-kristinuskon mukaan. Älä sekoita tähän mitään kristinuskoa. Riittää jo.
Odotetaanko taas sitä "maailmaloppua?
Eikös sitä aina ole odotettu?
Ei ole tulossa maailmaloppua lähiaikoina.
Miten niin?
No vuonna 2012 se piti jo tulla, mutta ei tullut.
Niitä maailmalopun odottajia on aina ollut.
Ikävä tuottaa pettymys maailmanlopun julistajille, mutta siihen menee vielä kauan aikaa.
"Sekoita"? Elämää ei olisi, ilman (kristinuskon) Jumalaa.
Kyllä se kaiken loppu tulee ajallaan.
Jokaisen kuolema on yhden ihmisen maailmanloppu.
Pää jää vetävän käteen.
Mitään "lunastajaa" ei ole tulossa. Odotat turhaan. Kalki avatar on tulossa tämän aikakauden lopussa, jota kristityt kutsuvat Jeesuksen toiseksi tulemukseksi. Mutta siihen on vielä hyvin pitkä aika.
Kerran eräs Veda-luennoitsija sanoi, että maailmanloppu on tulossa, oletteko te jo valmistautuneet siihen, oletteko ostaneet kynttilöitä jne. Koska seuraava luentomme on heti maailmanlopun jälkeen. Kaikki tietysti nauroivat. Koska emme odottaneet vuonna 2012 sitä maailmanloppua, vaikka joka puolella siitä kirjoitettiin. Tiedämme, että veda-tekstien mukaan se ei ole tulossa.
Jumala voi aina lähettää tähän maailmaan, jos tarvetta on. Veda- teksteissä on mainittu seuraava avatara - Kalki avatara. Kristinuskossa sanotaan, että se on Jeesuksen toinen tuleminen. Ja hän tulee valkoisella hevosella. Ja hevosen nimikin on tiedossa: Devadata. Tiedämme jo, milloin hän on tulossa, kun planeetat ovat tietyssä asennossa. Tämä on hyvin laaja ja mielenkiintoinen aihe, ja kysymyksesi on myös hyvin mielenkiintoinen. Joskus siitä voidaan keskustella, jos aikaa on. Siinä on yhtäläisyyttä Raamatun kanssa. Mutta se on silti vain yhden aikakauden loppu (Kali Yuga)ja uuden aikakauden alku, joka on Satya yuga.
Kun ihmiskunta rappeutuu, kataklysmit, katastrofit alkavat, on Veda-tieto säilytettävä. Siksi 18. helmikuuta 3100 eKr. alkoi Kali-yuga, rautakausi, jossa me nyt elämme. Astrologian kannalta useat planeetat, seitsemän planeettaa, ovat linjassa Zeta Piscesin kanssa, Kali-yuga on kalojen aikakausi, joten kristinusko, tiedämme, että kristinuskon muinainen symboli oli kala. Ei siksi, että kaikki kalat söivät siellä, vaan siksi, että siellä oli tiettyä astrologista tietämystä sykleistä. Koska Veda-tieto on monikerroksista ja monitahoista, ja jokainen voi löytää siitä juuri sen, mikä tyydyttää häntä. Se on niiden ainutlaatuinen ominaisuus. Mutta samalla tavalla ette opiskele kaikkia Vedoja heti, vaan teette tiettyjä korostuksia. Vedalainen tieto on tallennettu Himalajan alueella, paikassa nimeltä Badarikashram. 1900-luvun alussa esoteerisesti suuntautuneet poliitikot yrittivät päästä käsiksi alkuperäisiin Vedoihin, he yrittivät päästä käsiksi Vedojen suljettuun tietoon. Esimerkiksi Neuvosto-Venäjällä, koska bolshevikit halusivat käyttää sitä hyväkseen, lähetettiin Himalajalle retkikunta, jota johti Tšekist Bokai. Oli Bartshenkovin "Yhdistynyt työväen veljeskunta", jonka kanssa Boki teki yhteistyötä. Saksassa oli "Anenerben" okkultistinen osasto, ja sinne lähetettiin myös retkikuntia. Mutta kaikki nämä yritykset käyttää väärin Vedaista tietoa eivät tuottaneet mitään. Koska se paljastuu vain ARVOKKAILLLE IHMISILLE, OMAN AIKATAULUNSA MUKAISESTI - ja todellisen Veda-tiedon tuovat pyhät ja avatarat, eivät kolmannen ja viidennen Himalajan retkikunnan osallistujat.
Kauneus on voiman yläpuolella ja myötätunto on oikeudenmukaisuuden yläpuolella”. Jumala on kauneuden ja harmonian henkilöitymä.
Kovin erilaista kuin kristinuskossa.
Olen toinen tyyppi. Kukaan ei pääse kristinuskon asioita pakoon tässä maailmassa. Ei edes ateistit vaikkei ne usko mihinkään.
Pakko on ihmisen syntyä ja pakko kuolla.
Ja kristinuskon juuret ovat antiikissa. Mutta kristityt eivät ole tietoisia tästä
Pahuuden ongelma oli suuri huolenaihe Zarathustran kaltaisille ihmisille. Zarathustra aloitti saarnaamisensa Intiassa, ja hänellä, kuten monilla karismaattisilla, nykyajan ajattelijoilla, oli kysymys: "Jos Jumala on olemassa, hänen pitäisi olla hyvän lähde, mutta näen, että maailmassa on niin paljon epätäydellisyyttä ja pahaa". Sitten Zarathustra päätteli, että jumalia on itse asiassa kaksi. Ne ovat hyvän jumala ja pahan jumala, ja pahan jumalaa kutsuttiin paholaiseksi. Ja kävi ilmi, että Zarathustralaisen näkökulmasta oli toinenkin ongelma - hyvän jumala taisteli jatkuvasti pahan jumalaa vastaan. Myöhemmin kristityt filosofit ottivat tämän ajatuksen omakseen.
Joten tämä käsite Jumalasta ja paholaisesta TULI SIELTÄ. Mutta kukaan ei nykyään tiedä sitä ja kaikki otetaan sana-sanalisesti.
Saattaa olla yllättävää, että suuri osa kristinuskosta on peräisin Intiasta. Itse asiassa vuosisatojen ajan lukuisat historioitsijat ja viisaat ovat huomauttaneet, että hindulaisuudella ei ole ainoastaan hallitseva vaikutus kristinuskoon, vaan monet kristityt rituaalit voisivat suoraan lainata hindujen ( Vedic ) Intiasta.
Kristuksen ja kristittyjen pyhien vertaaminen hindujen opetuksiin
Ranskalainen historioitsija Alain Danielou oli huomannut jo vuonna 1950, että "suuri määrä tapahtumia, jotka ympäröivät Kristuksen syntymää - kuten se liittyy evankeliumiin - kummallisesti muistutti meitä Buddhan ja Krishnan legendoista." Danielou lainaa esimerkkeinä kristittyjen kirkon rakennetta, joka muistuttaa buddhalaisen Chaityan; tiettyjen varhaisten kristittyjen lahkojen tiukka asketismi, joka muistuttaa Jainin ja buddhalaisten pyhien askeettisuutta; pyhän veden käyttö, joka on intialainen käytäntö, ja sanan "Amen", joka tulee hindujen (sanskrit) " OM: sta ".
Toinen historioitsija, belgialainen Konraad Elst, huomauttaa myös, että "monet varhaiset kristilliset pyhät, kuten Roopan Hippolytus, saivat intiimiä tietoa brahmanismista". Elst jopa lainaa kuuluisaa Saint Augustinea, joka kirjoitti: "Me emme koskaan lakkaa katsomasta Intiaan, jossa monia asioita ehdotetaan ihailuksi."
Valitettavasti amerikkalainen intianttinen David Frawley sanoi "toisen vuosisadan jälkeen kristilliset johtajat päättivät irtautua hindulaisista vaikutuksista ja osoittaa, että kristinusko alkoi vain Kristuksen syntymällä". Siksi monet myöhemmät pyhät alkoivat brändättää brasminit "heretiksi" ja Saint Gregory asetti tulevaisuuden suuntauksen julkisesti tuhoamalla hindujen "pakanalliset" epäjumalat.
Suuret intialaiset viisaat, kuten Sri Aurobindo ja Sri Sri Ravi Shankar, Art of Livingin perustaja, ovat usein huomauttaneet, että tarinat, jotka kertovat kuinka Jeesus tuli Intiaan aloitettavaksi, ovat todennäköisesti totta. Sri Sri Ravi Shankar toteaa esimerkiksi, että Jeesus toisinaan toi oranssin viittauksen, hindu-symbolin maailman luopumisesta, joka ei ollut tavanomainen käytäntö juutalaisuudessa.
"Samalla tavalla", hän jatkaa, "Virgin Mary katolisuuden palvonnassa luultavasti on lainattu Hevian hovin kultti Devi". Myös kelloja, joita nykyään synagogissa ei löydy juutalaisuuden hengissä, käytetään kirkossa, ja me kaikki tiedämme niiden merkityksen buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa tuhansia vuosia, jopa tähän päivään saakka.
Hindulaisuuden ja kristinuskon välillä on monia muita yhtäläisyyksiä, mukaan lukien suitsukkeen käyttö, pyhä leipä (prasadam), erilaisten kirkkojen alttarit (jotka muistuttavat monien jumalien jumaluuksia hindujen temppeleissä), rukoilevat rukousta rukousta (Vedic japamala) , kristillisen kolminaisuuden (antiikin Vedic kolminaisuus Brahma, Vishnu ja Shiva kuin luoja, ylläpitäjä ja hävittäjä vastaavasti samoin kuin Herra Krishna kuin Korkein Herra, kaiken perversoiva Brahman kuin pyhä haamu, ja Paramatma kuin laajennus tai Herran poika), kristilliset kulkueet ja ristin merkki (anganyasa) ja niin monet muut.
Hindulaisuuden vaikutus matematiikkaan ja tähtitieteeseen Euroopassa
Itse asiassa hindulaisuuden permeävä vaikutus tuntuu menevän paljon aikaisemmin kuin kristinusko. Amerikkalainen matemaatikko A. Seindenberg on esimerkiksi osoittanut, että matematiikan muinaiset Vedic-tiede Shulbasutras muodostavat matematiikan lähteen Babylonian antiikissa maailmassa Kreikalle: "Shulbasutras-aritmeettisia yhtälöitä käytettiin havainnoissa Babylonialaisten kolmio ja Egyptin pyramidien rakentaminen, erityisesti hautajaismaali, pyramidin muodossa, joka on tunnettu vedis-maailmassa ".
Hindulaisuuden vaikutus matematiikkaan ja tähtitieteeseen Euroopassa
Itse asiassa hindulaisuuden permeävä vaikutus tuntuu menevän paljon aikaisemmin kuin kristinusko. Amerikkalainen matemaatikko A. Seindenberg on esimerkiksi osoittanut, että matematiikan muinaiset Vedic-tiede Shulbasutras muodostavat matematiikan lähteen Babylonian antiikissa maailmassa Kreikalle: "Shulbasutras-aritmeettisia yhtälöitä käytettiin havainnoissa Babylonialaisten kolmio ja Egyptin pyramidien rakentaminen, erityisesti hautajaismaali, pyramidin muodossa, joka on tunnettu vedis-maailmassa ".
Myös tähtitieteessä Indus-laakso on jättänyt yleismaailmallisen perinnön, joka määrittää esimerkiksi solstiktien päivämäärät, kuten 18. vuosisadan ranskalainen tähtitieteilijä Jean Sylvain Bailly totesi: "Tähtien liikkuvuus, joka oli Hinduiden laskema 4500 vuotta sitten, ei poikkea edes minuutin kuluttua pöydistä, joita käytämme tänään. " Ja hän päättelee: "Tähtitieteen hindujärjestelmät ovat paljon muinaisempia kuin egyptiläiset, vaikka juutalaisetkin saavat hinduja tietonsa."
Hindu vaikutus antiikin Kreikkaan
Ei ole myöskään epäilystäkään siitä, että kreikkalaiset antoivat voimakkaasti "Induksesta". Danielou toteaa, että Dionyson kreikkalainen kultti, joka myöhemmin tuli Bacchusin roomalaisten kanssa, on shaivismin haara: "Kreikkalaiset puhuivat Intiasta Dionysoksen pyhimmäksi alueeksi ja jopa Aleksanteri Suuren historioitsijat tunnistivat Intian Shivan Dionysuksella ja mainitsivat Puranan päivämäärät ja legendat. " Ranskan filosofi ja Le Monden toimittaja Jean-Paul Droit kirjoitti hiljattain kirjassaan The Inget of Forgetfulness, että "kreikkalaiset rakastivat niin paljon intialaista filosofiaa, että Demetrios Galianos oli jopa kääntänyt Bhagavad-gitan."
Monet länsimaalaiset ja kristilliset historioitsijat ovat yrittäneet kumota tämän Intian vaikutuksen kristittyihin ja antiikin Kreikkaan sanomalla, että se on länsi kautta arialaisen hyökkäyksen ja myöhemmin Intian suurlähetystön, joka vaikutti Intian tähtitieteeseen, matematiikkaan, arkkitehtuuriin, filosofiaan eikä päinvastoin. Mutta uusia arkeologisia ja kielellisiä löytöjä on osoittanut, ettei koskaan ollut ayaani-hyökkäystä ja että Saraswati-kulttuurin muinaisesta vedis-sivilisaatiosta on jatkuvuus.
Esimerkiksi Vedaat, jotka muodostavat nykypäivän hindulaisuuden sielun, ei ole koottu 1500-luvun eKr., Koska Max Muller päätti mielivaltaisesti mutta saattaa palata 7000 vuoteen ennen Kristusta ja antaa hindulaisuudelle runsaasti aikaa vaikuttaa kristinuskoon ja vanhoihin sivilisaatioihin joka edeltää kristinuskon.
Siksi meidän on oltava tietoisia ja kiinnitettävä huomiota läheisiin yhteyksiin kristinuskon ja hindulaisuuden välillä (antiikin Vedic-kulttuuri), jotka sitovat heidät pyhään veljeyttään. Varmasti tunnustettu kristillinen ja länsimaalainen tutkija voi ymmärtää, kuinka maailman ihmiskunnan peruskulttuuri on vedokas asianmukaisen tutkimuksen avulla.
Niin, ja tässä olisi linkki myös:
https://fi.eferrit.com/kristinuskon-samankaltaisuudet-hindulaisuuden-kanssa/
Pakanalliset pyhäpäivät kristikunnan kalenterissa
VARHAISIMMAT kristityt tekivät kaikkensa pysyäkseen vapaina pakanallisista tavoista. ”Varmasti, minunkin kirkkoni tekee niin”, saatat sanoa.
Mutta tekeekö se?
Saatat hämmästyä saadessasi tietää, miten monet uskonnolliset juhlat ovat lähtöisin pakanallisista tavoista eivätkä tosi kristillisyydestä. On tässä suhteessa valistavaa panna merkille, mitä Louis Réau, kuuluisan Ranskan akatemian jäsen, keskiajan taiteen oppituolin haltija Ranskan huomattavimmassa yliopistossa Sorbonnessa, kirjoitti muutamia vuosia sitten:
”Siitä huolimatta, että teologit ovat haluttomia myöntämään kristillisten juhlamenojen pakanallista alkuperää, useimmat heistä tunnustavat kumminkin, että täytyy ottaa selvää [pakanallisten] roomalaisten maanviljelys- ja hautausmenoista huomatakseen, mikä on lukuisain kristillisten juhlien alkuperä ja selitys.”*
Mutta miksi kristikunta ensinnäkään otti pakanalliset pyhäpäivät kalenteriinsa? ”Välttyäkseen törmäämästä yhteen suosittujen uskomusten kanssa ja poikkeamasta niistä”, Réau sanoo, kristikunnan johtajat ”säilyttivät [pakanallisten] uskonnollisten juhlien päivät.” Hän osoittaa, että pakanallisten juhlapäivien omaksuminen ja niiden jatkaminen toisella nimellä ”huomattavasti helpotti pakanamaailman nopeaa käännyttämistä kristinuskoon”.*
Mutta ajattelevat ihmiset saattavat kuitenkin miettiä, eikö se myös johtanut kristillisyyden tekemiseen pakanalliseksi. Tarkastelkaamme esimerkiksi eräitä kristikunnan kalenterissa olevia yleisiä pyhäpäiviä verraten omia uskomuksiasi ja tapojasi varhaiskristittyjen uskomuksiin ja tapoihin.
https://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1966206
Silleen
VAINAJIENPÄIVÄT, PÄÄSIÄINEN JA JOULU
Kristikunta omaksui eri päiviä vainajille, koska usko ihmissielun synnynnäiseen kuolemattomuuteen on laajalle levinnyt. Réau sanoo esimerkiksi: ”Pyhäinpäivän, jota vietetään marraskuun alussa, on kirkko tehnyt kristilliseksi pakanallisesta vainajien juhlasta.”*
Entä nykyinen marraskuun alussa oleva kaikkien sielujen päivä, jonka tarkoituksena on katolisessa kirkossa rukouksin ja almuin auttaa kiirastulessa olevia sieluja? Jälleen on kysymyksessä pakanallisen tavan omaksuminen. Eräs yleishakuteos sanoo: ”Kaikkien sielujen päivä on varsinaisesti omaksuttu melkein maailmanlaajuisesta tavasta erottaa osa vuodesta (tavallisesti viimeinen osa) vainajille. Babylonilaiset viettivät kaikkien sielujen kuukausijuhlaa, jossa papit toimittivat uhreja.”* Sekä kreikkalaiset että roomalaiset viettivät myös juhlaa kuolleille babylonilaisen pakanuuden pohjalla.
Mitä on sitten sanottava anglikaanisten sekä kreikkalais- ja roomalaiskatolisten kirkkojen paastonajasta valmistauduttaessa pääsiäiseen? Eräs pakanallisen palvonnan hakuteos kertoo: ”40-päiväinen paastonaika lainattiin suoraan Babylonian jumalattaren palvojilta.”*
Meitä ei pitäisi näin ollen hämmästyttää senkään, että pääsiäinen soluttautui kristikunnan kalenteriin, ei suinkaan Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoliensa käskystä vaan pakanallisista tavoista. Pappi Alexander Hislop kirjoitti:
”Mitä sana pääsiäinen [engl. Easter] itsessään merkitsee? Se ei ole kristillinen nimi. Sillä on kaldealainen alkuperä. Easter ei ole mikään muu kuin Astarte . . . taivaan kuningatar, jonka nimi Niiniven asukkaitten lausumana oli ilmeisesti sama kuin meillä nykyään tässä maassa [Englannissa] yleisesti käytössä oleva. Tämä nimi, jonka Layard löysi assyrialaisista muistomerkeistä, on Ištar. Beelin ja Astarten palvonta tuotiin hyvin varhain Britanniaan. . . . Sellainen on pääsiäisen [Easter] historia. Yleiset viettotavat, jotka yhä seuraavat sen juhlimista, vahvistavat runsain mitoin historian todistuksen sen babylonialaisesta luonteesta. Kuumat ristisämpylät pitkänäperjantaina ja maalatut kananmunat pääsiäissunnuntaina kuuluivat kaldealaisten menoihin samoin kuin nytkin.”*
Kun pääsiäisellä on tällainen pakanallinen alkuperä, niin voit syystä haluta tietää toisestakin kristikunnan suuresta juhlasta – joulusta. Tutkimalla eri hakuteoksia huomaat, että se oli tuntematon varhaiskristityille, mutta roomalaiskatolinen kirkko määräsi viidennellä vuosisadalla juhlan vietettäväksi Jeesuksen syntymän muistoksi sinä päivänä, jona vietettiin auringon syntymän mitralaismenoja ja jolloin roomalaisten Saturnus-jumalan kunniaksi pidetty juhla saturnalia päättyi. Tuo pakanallinen ilonpitoaika lahjojen vaihtamisineen antoi mallin monille joulutavoille.* Siksi protestantit hylkäsivätkin jonkin aikaa uskonpuhdistuksen jälkeen sekä joulun että pääsiäisen pakanallisina,* mutta alkoivat vähitellen yhtyä tuohon pakanalliseen juhlimiseen.
Niin haluttomia kuin kirkon johtajat lienevätkin myöntämään kristikunnan kalenterissa olevien monien pyhäpäivien pakanallista alkuperää, totuus on, että ne ovat alkuisin pakanuudesta, ja todistus voidaan löytää tietosanakirjoista sekä muista hakuteoksista, joita on miltei joka kirjastossa. Kristikunta ei ole noudattanut ajanlaskumme kahden ensimmäisen vuosisadan uskollisten kristittyjen esimerkkiä.
VARHAISKRISTITYT HYLKÄSIVÄT PAKANALLISET JUHLAT
Kristityiksi tunnustautuvat alkoivat tosin 2.–4. vuosisadalla, erityisesti Konstantinuksen ajasta lähtien, yhä enemmän viettää pakanallisia juhlia. Mutta ne kristityt, jotka pysyivät Jeesuksen Kristuksen opettamassa oikeassa uskossa, eivät omaksuneet mitään pakanallisia pyhäpäiviä. Tosiasioitten lyhyt tarkastelu osoittaa sen.
He eivät pitäneet mitään juhlia kuolleitten ”sieluille”, koska nuo varhaiskristityt eivät opettaneet ihmissielun kuolemattomuuden pakanallista oppia, vaan päinvastoin he tiesivät Raamatun tekevän selväksi, että ”se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava”. – Hes. 18:4.
Kun olet oppinut tietämään, että paastonaika on alkuperältään pakanallinen, niin et hämmästy, että Cassianus, eräs munkki Marseilles’ssa, joka kirjoitti viidennellä vuosisadalla, asetti ensimmäisen vuosisadan kristityt oman aikansa kirkon vastakohdaksi sanoen: ”Pitäisi olla tunnettua, ettei noita neljääkymmentä päivää vietetty niin kauan kuin alkukirkon täydellisyys pysyi rikkumattomana.”*
Pääsiäisestä: ”Uudessa testamentissa ei ole mitään vihjettä pääsiäisen vietosta enempää kuin apostolisten Isienkään kirjoituksissa. Joidenkin erikoisten aikojen pyhyyttä ei ollut ensimmäisten kristittyjen mielessä. . . . Kirkkohistorioitsija Sokrates [ei kreikkalainen filosofi] sanoo täysin todenmukaisesti, ettei Herra eivätkä hänen apostolinsa käskeneet viettämään sitä enempää kuin mitään muutakaan juhlaa. Hän sanoo: ’Apostoleilla ei ollut mitään aikomusta määrätä juhlapäiviä, vaan viettää moitteetonta ja hurskasta elämää.’ . . . Tämä on epäilemättä totuudenmukainen lausunto asiasta.”*
Varhaiskristityt eivät viettäneet myöskään Jeesuksen syntymää, sillä Jeesus Kristus käski seuraajiansa viettämään kuolemansa eikä syntymänsä muistoa. (1. Kor. 11:24–26) Uusi Tietosanakirja sanookin: ”Jeesuksen syntymän muistoksi joulua alettiin viettää Roomassa 354, ja juhlapäiväksi määrättiin silloin talvipäivän seisaus 25.12., joka vanhastaan oli ollut erityistä juhla-aikaa.”
Ne monet juhlat, jotka lisättiin kristikunnan kalenteriin vuosien mittaan, eivät olleet siis Jeesuksen Kristuksen eivätkä hänen apostoliensa käskemiä vaan luopiokristillisyyden tuote.
RISTIRIIDASSA JUMALAN SANAN KANSSA
Millä perusteella nuo varhaiskristityt hylkäsivät sitten pakanalliset juhlat? Jumalan sanan perusteella. Monet ensimmäisen vuosisadan kristityt olivat tulleet juutalaisen eli Mooseksen lain alaisuudesta, missä heillä oli juhlansa ja niiden vietot. He eivät aikoneet korvata sitä Jumalan asettamaa järjestelyä, joka oli täyttänyt tarkoituksensa ja jonka jumala sitten poisti Jeesuksen Kristuksen kautta, väärennetyillä, väärien jumalien palvontaan perustuvilla juhlilla ja vietoilla. Ja Paavali, Jeesuksen Kristuksen apostoli, kirjoitti niille heprealaiskristityillekin, jotka pitivät kiinni juutalaisista juhlista, joita Jumala ennen vaati uskonnollisena velvollisuutena:
”Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” – Gal. 4:10, 11.
On varmasti mahdotonta kuvailla, että apostoli Paavali olisi antanut kristillisiä nimiä juhlille, joilla oli kunnioitettu pakanajumalia. Paavali vaati päinvastoin ponnekkaasti Zeuksen ja Hermeen palvojia kääntymään ”noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on”. – Apt. 14:12–15.
Apostoli Paavali ei siis halunnut omaksua mitään noista ”turhista” asioista, kuten pakanallisista pyhäpäivistä saadakseen vain enemmän pakanoita tulemaan kristityiksi. Ei, vaan ensimmäisen vuosisadan kristityt pitivät kiinni Jumalan sanasta ja käskystä:
”Mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ’Minä olen heissä asuva . . .’ Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani’.” – 2. Kor. 6:14–17.
Kristikunnan pyhäpäivien pakanallisesta alkuperästä on siis yltäkyllin todisteita. On myös selvä todistus siitä, että varhaiskristityt karttoivat pakanallisia tapoja ja että Raamattu varoittaa kristittyjä omaksumasta näitä tapoja. Kysy näin ollen rehellisesti itseltäsi: Miten minä suhtaudun näihin pakanallisiin juhliin? Miten kirkkoni suhtautuu niihin? Olenko kirkkoineni varhaiskristittyjen kaltainen? Vaikkei uskontojärjestösi hylkäisikään tällaisia tapoja, niin voitko sinä olla hylkäämättä, kun nyt tiedät asian oikean laidan?
Muuten, tässä on mielenkiintoinen sivusto:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17315637/jalleensyntyminen--samsara--sielu--elamasta-elamaan--kuolemasta-kuolemaan-
VEDA-TEKSTIT ANTAVAT TIETOA KUOLEMANJÄLKEISEN ELÄMÄN, KARMAN JA JÄLLEENSYNTYMISEN TIETEESTÄ.
Toki kaikki uskonnot osoittavat, että kuoleman jälkeinen elämä on olemassa. Ne tarjoavat kuitenkin yleensä vain sen perusymmärryksen, että jos olet hyvä ja uskovainen, pääset ehkä taivaaseen. Ja jos olet pääasiassa paha, joudut helvettiin. Mutta vain vedalainen filosofia tarjoaa yksityiskohtaista tietoa siitä, miten tämä tarkalleen ottaen toimii ja miten luomme tulevaisuutemme jokaisella ajatuksella, sanalla ja teolla. Ja miten tuo tulevaisuus ei ehkä ole vain taivaallisessa maailmassa tai helvetillisellä planeetalla, vaan miten se voi olla toinen elämä, joka on samanlainen kuin se, mitä koemme nyt tällä maallisella maapallolla.
-------------------------------------------
Vedan mukaan kosmoksen tila on moniulotteinen. Siinä puhutaan erityisesti 64 ulottuvuudesta, joista vain kolme on maan asukkaiden käytettävissä meidän aikakaudellamme. Tämä rajallinen käsitys synnyttää käsityksiä elämän yksinoikeudesta maapallolla ja muiden planeettojen asumiskelvottomuudesta. Mutta kosmoksessa asuu ja sitä hallitaan, sillä on oma planeettajärjestelmien hierarkiansa,
...
Saksalainen koulukunta on itse asiassa kuuluisa monista merkittävistä ajattelijoista, kuten Max Mülleristä. Saksalaiset kunnioittivat ja rakastivat intialaista kulttuuria niin paljon, että Saksasta VOI LÖYTÄÄ MUINAISIA intialaisia TEKSTEJÄ, jotka ovat olleet pitkään KADOKSISSA itse Intiassa. Intia ei koskaan ollut Saksan siirtomaa, mutta saksalaiset ovat aina olleet KIINNOSTUNEITA sen kulttuuriperinnöstä. Saksan sodasta huolimatta he SÄILYTTIVÄT monia ainutlaatuisia tekstejä, jotka olivat peruuttamattomasti kadonneet Intiassa.
...
Aivan kuten aurinko on kaiken valaistuksen lähde tässä maailmassa joko suoraan tai epäsuorasti, niin Vedat ovat kaiken tiedon alkuperäinen lähde tässä maailmassa.
Kopernikaaninen vallankumous uskonnollisissa näkemyksissä
Maailmassa on monia uskonnollisia käsitteitä. Ne kiertävät kiertoradallaan keskeisen Totuuden ympärillä ja kilpailevat toistensa kanssa ylivallasta. Kristityt uskovat, että pelastus tulee vain Jeesuksen Kristuksen kautta, muslimit Muhammedin kautta…
... Kukin uskonto tarjoaa pyhiin kirjoituksiinsa ja pyhimysten ilmestyksiin perustuen oman käsityksensä Jumalasta ja jumalallisesta maailmasta. Srila Sridhar Maharaj sanoi: "Ihminen liittyy tiettyyn uskontoon sisäisen pyrkimyksensä ja totuuden janonsa mukaan.
Jumalalla on lukemattomia avatareita, jotka laskeutuvat tähän maailmaan paikan, ajan ja olosuhteiden sekä ihmisen henkisen tarpeen ja kyvyn havaita Totuus mukaan. ... Tämä on uskonnollisten perinteiden alkuperä.
Jumala esitetään yleensä universaalisen äärettömän suuruuden ruumiillistumana. Syvempi tarkastelu paljastaa jumalallisen läsnäolon kaiken läpäisevän. Nämä ovat Absoluutin ilmenemisen äärimmäisiä puolia. …
...
Jos hyväksymme ajatuksen uskonnollisesta moniarvoisuudesta, siitä seuraa loogisesti kysymys - kuinka lähellä tämä tai tuo käsite on totuutta? Toisinajattelija teologi John Hick kirjoittaa Vatikaanille lähettämässään kirjeessä seuraavaa: "Teosentrismi, joka sallii uskonnollisten näkemysten moninaisuuden, avaa tien Kristuksen maailmaa korkeampiin maailmoihin. Näin päädymme uuteen paradigmaan, joka kieltää Kristuksen uskonnollisen maailmankaikkeuden keskipisteenä ja vahvistaa sen sijaan Jumalan. Tämä ajattelujärjestelmä on yhtä mullistava kuin kopernikaaninen näkemys, jonka mukaan maailmankaikkeuden keskus ei ole maapallo vaan aurinko. Kaikkien uskontojen, myös kristinuskon, kiertoratojen keskipisteenä on Absoluuttinen Totuus, Jumala, perimmäinen transsendentti todellisuus.
Kaikki planeetat kiertävät Aurinkoa eri etäisyyksillä, ja ne planeetat, jotka ovat lähempänä valopilveä, muistuttavat sitä rakenteeltaan ja ilmakehän koostumukseltaan. Kaikki uskonnot pyörivät absoluuttisen totuuden ympärillä, mutta miten voimme määrittää niiden käsitteiden syvyyden?
Śrīla Bhaktivinod Ṭhākur
Bhāgavatan elävä olemus
Katkelma vuonna 1869 pidetystä luennosta Dinajpurissa, Länsi-Bengalissa
...
Voimme puhua niin paljon kuin haluamme jumalallisen hengen ja ihmissielun välisestä sukulaisuudesta ja siitä, että Absoluuttinen Totuus on kätketty syvälle luontoomme ja että siksi todellinen uskonto ei tarvitse selityksiä, mutta tämä on harhaa. Uskonnon perusasiat ja moraalinen perusta ovat todellakin lähellä meitä, ja ne löytävät nopeasti vastakaikua sielussamme, mutta jotta voimme tunkeutua uskon monimutkaisiin muotoihin, meidän on valloitettava tietyt korkeudet. Monimutkaisten totuuksien ymmärtäminen, vaikka ne olisivat kuinka lähellä luontoamme, on mahdotonta ilman perusteiden ymmärtämistä. Puhtain uskonto on se, joka antaa puhtaimman käsityksen Jumalasta. Siksi tietämätön mieli ei voi saavuttaa absoluuttista uskontoa - niin kauan kuin se pysyy tietämättömänä.
...
Pyhät varoittavat meitä olemaan varovaisia tutkiessamme muinaisten kirjoittajien kirjoituksia, vaikka he olisivat olleet kuinka viisaita ja arvovaltaisia vuosisatojen ajan. Älä pidä ajatusta itsestäänselvyytenä vain siksi, että se on vanha. Totuutta etsiessämme meille annetaan täysi vapaus - vapaus hylätä väärä ajatus, joka ei ole kestänyt aikaa ja joka on vastoin omantuntomme sisäistä ääntä, ja hyväksyä uusi ajatus, joka vastaa sisäisiä tarpeitamme. Ajatuksen totuuden kriteeri on sen yhteys jumalallisen maailman kauneuteen.
...
Joskus jokaisen on tehtävä valinta: elääkö menneiden sukupolvien dogmien mukaan vai astua vapaana yksilönä tuntemattomaan. Näin syntyi "Bhagavata" - vaishnavojen opetukset - ei toisten "arvovaltaisten" ajatusten painostamana, vaan vapaan yksilön vapaan valinnan tuloksena. Tämä olkoon meille opetuksena.
Kaikista lahjoista, jotka Jumala on antanut meille, kaikkein arvokkain on vapaus. Olkaa siis vapaita, älkää tehkö itsestänne toisten ihmisten ajatusten orjia, vaikka ne olisivat hyvin vanhoja. Ajatelkaa itsenäisesti, menkää pidemmälle totuuden etsinnässä- tuntemattoman totuuden. Srimad Bhagavatam (11.21.23) sanoo: "Kirjoitukset syntyvät vapaassa totuuden etsinnässä, ei sokeassa uskossa auktoriteetteihin". Kirjoitukset ovat täynnä vapauden henkeä - varustautukaa sillä ja menkää eteenpäin”. Siksi Bhagavata ja siihen perustuvat Vaishnavojen -opetukset ovat vapauden, vääristymättömän totuuden ja ehdottoman rakkauden uskonto, ja rakkaus on vapaiden omaisuutta.
Kehitys on mahdollista vain vapauden puitteissa. Vapaus on pyhää, koska se on Jumalan antama ja johtaa rakkauteen. Ääretön vapaus johtaa äärettömään rakkauteen. Vapauden väärinkäyttö johtaa kuitenkin tuhoon. Vaishnavan tulisi olla hyvin varovainen tämän korvaamattoman ja kauniin Jumalan lahjan kanssa.
...
Vaishnavojen kirjoitukset ovat täynnä kunnioituksen henkeä kaikkia opettajia ja reformaattoreita kohtaan - menneitä ja tulevia - kaikkia niitä kohtaan, joiden ajatukset ylittävät tavanomaiset puitteet, sillä itse vaisnavojen opetus on seurausta tottelemattomuudesta auktoriteetteja kohtaan.
"Bhagavata” julistaa: totuutta etsiessänne älkää pelätkö tuhota mitään dogmeja. Vaishnava kumartaa kunnioittavasti jokaisen ihmisen edessä, riippumatta hänen uskostaan ja vakaumuksestaan, sillä jokainen ihminen kantaa sisällään Jumalallisen Totuuden kipinää. Jättäkää kaikki ennakkoluulot taaksenne ja katsokaa, kuinka universaalia Vaisnavojen opetukset ovat. Sitä ei ole osoitettu kapealle ihmisryhmälle, jota yleisesti kutsutaan hinduiksi, vaan kaikille kansallisuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Vaishnavismi kantaa sisällään ajatusta rakkaudesta Jumalaa kohtaan - rakkaudesta, joka on ääretöntä, ehdotonta, universaalia, eikä vaadi mitään vastineeksi. Vallitkoon rauha maailmankaikkeudessa, joka liikkuu kohti rakkautta ja puhtautta menneiden ja tulevien nerojen ponnistelujen ansiosta
Onpas viisaita sanoja.
Niin on.
Luulen, että se on hyvin uutta meille länsimaalaisille. Mutta mielenkiintoista.
Sanonta "idän viisaus" on täysin paikkansa pitävä edellä kuvattujen tekstien perusteella.
Viisasten puheet.
Ei, suomessa ei ole edes sananvapautta.
Olet kyllä oikeassa. Tämä on huomattu.
Sananvapaus mukamas on, mutta todellisuudessa sitä ei ole.
Aika pitkälle ihminen on vapaa valitsemaan suunnan
elämälleen,vaan vakava sairaus,läheisten äkilliset kuolemat, joku hyökkää ja puukottaa hengiltä. Tuurill a tässä elämässä mennään, toisilla käy parempi säkä kuin toisilla. Tiettyihin sattumiin tai muiden ihmisten psykopaattisuudelle emme voi mitään.
Sattumia ei ole olemassa.
Vedan tekstitkö nämä edellä on? Aika lailla mielenkiintoisia. Siis todella.
Tästä vedasta on kovin paljon kirjoitettuu viime aikoina. Mistä tämä johtuu?
Kuka tietää.