"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja SOVITTI MAAILMAN itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. 20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: ANTAKAA SOVITTAA ITSENNE Jumalan kanssa."
Suomennoksessa jakeen 19 mukaan Jumala sovitti JO koko maailman itsensä kanssa, ja kuitenkin heti perään apostoli kehottaa lukijoitaan ANTAMAAN sovittaa itsensä Jumalan kanssa. Molemmat eivät voi pitää samanaikaisesti paikkaansa: Jumalan kanssa sovitettu ei VOI antaa enää sovittaa itseään Jumalan kanssa, jos ja kun hänet kerran on JO sovitettu Jumalan kanssa.
Se on kuin kehottaisi litimärkää ihmistä antamaan kastella itsensä litimäräksi tai maan kansalaisuuden saanutta ihmistä "ottamaan vastaan" maan kansalaisuuden tai syntymäpäivälahjan SAANUTTA ihmistä ottamaan (jo saamansa) lahjan vastaan tai hiuksensa mustiksi värjännyttä henkilöä värjäämään hiuksensa mustiksi tai 18 vuotta täyttänyttä täyttämään 18 vuotta.
Lähes 100% suomalaisista kristityistä noita kahta jaetta lukiessaan ajattelee mielessään salaa niin, että Paavali ei itse asiassa jakeessa 19 puhu sovituksesta vaan ainoastaan sovituksen tarjouksesta, ja vasta jakeessa 20 hän alkaa puhua sovituksesta/sovittamisesta (jonka itse kunkin tulee antaa astua voimaan omalla kohdallaan).
Eli kun Paavali kirjoittaa: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja SOVITTI MAAILMAN itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan", hän EI tosiasiassa tarkoita sitä, mitä hän kirjoittaa. Jostain kumman syystä hän kuitenkin kirjoittaa juuri noin eikä jotenkin muuten. Hän EI kirjoita sovituksen asettamisesta TARJOLLE vaan suoraan ja yksinkertaisesti: Jumala sovitti maailman itsensä kanssa. Tämä SUORA JA TÄSMÄLLINEN virke on jostain syystä lupa tulkita toisin kuin MITÄ SIINÄ LUKEE, kunhan muistaa, ettei avoimesti KUMOA sitä (koska SE kuulostaisi turhan "epäraamatulliselta"), vaan alkaa höpöttää monomaanisesti jaetta 20 ja kaikkea muuta Raamatusta, kunnes saa tällä HÖPÖTTÄMISEN PALJOUDELLA ikään kuin häivytettyä tuon jakeen 19 taka-alalle. Ja kunhan aina sen lukiessaan muistaa "liukua" sen yli kiinnittämättä siihen sellaisenaan huomiota ja sallii seuraavan jakeen höpötystulvan hukuttaa jakeen 19 olemattomiin. Näin on valhe saatu käärmemäisesti puettua korkeakirkollisen hurskaaseen kaapuun ja sama paskanjauhanta voi jatkua hamaan maailman tappiin.
Joka katsoo Kristukseen ristillä, tajuaa asian oikean laidan. Hän tajuaa, että se, mitä Paavali jakeessa 19 kirjoittaa, on totta. Ja jae 20 on se, joka kaipaa korjausta.
Joka KÄÄNTÄÄ KATSEENSA POIS KRISTUKSESTA ja katsoo ihaillen omaa uskoontuloaan ja armon vastaanottamistaan ja kuvittelee hengellisessä hybriksessään tulleensa uskoontulonsa hetkellä sovitetuksi Jumalan kanssa, on ja pysyy harhassaan ja pysyttää tuossa samassa harhassa kanssamatkaaajansakin.
Suomennoksessa jakeen 19 mukaan Jumala sovitti JO koko maailman itsensä kanssa, ja kuitenkin heti perään apostoli kehottaa lukijoitaan ANTAMAAN sovittaa itsensä Jumalan kanssa. Molemmat eivät voi pitää samanaikaisesti paikkaansa: Jumalan kanssa sovitettu ei VOI antaa enää sovittaa itseään Jumalan kanssa, jos ja kun hänet kerran on JO sovitettu Jumalan kanssa.
Se on kuin kehottaisi litimärkää ihmistä antamaan kastella itsensä litimäräksi tai maan kansalaisuuden saanutta ihmistä "ottamaan vastaan" maan kansalaisuuden tai syntymäpäivälahjan SAANUTTA ihmistä ottamaan (jo saamansa) lahjan vastaan tai hiuksensa mustiksi värjännyttä henkilöä värjäämään hiuksensa mustiksi tai 18 vuotta täyttänyttä täyttämään 18 vuotta.
Lähes 100% suomalaisista kristityistä noita kahta jaetta lukiessaan ajattelee mielessään salaa niin, että Paavali ei itse asiassa jakeessa 19 puhu sovituksesta vaan ainoastaan sovituksen tarjouksesta, ja vasta jakeessa 20 hän alkaa puhua sovituksesta/sovittamisesta (jonka itse kunkin tulee antaa astua voimaan omalla kohdallaan).
Eli kun Paavali kirjoittaa: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja SOVITTI MAAILMAN itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan", hän EI tosiasiassa tarkoita sitä, mitä hän kirjoittaa. Jostain kumman syystä hän kuitenkin kirjoittaa juuri noin eikä jotenkin muuten. Hän EI kirjoita sovituksen asettamisesta TARJOLLE vaan suoraan ja yksinkertaisesti: Jumala sovitti maailman itsensä kanssa. Tämä SUORA JA TÄSMÄLLINEN virke on jostain syystä lupa tulkita toisin kuin MITÄ SIINÄ LUKEE, kunhan muistaa, ettei avoimesti KUMOA sitä (koska SE kuulostaisi turhan "epäraamatulliselta"), vaan alkaa höpöttää monomaanisesti jaetta 20 ja kaikkea muuta Raamatusta, kunnes saa tällä HÖPÖTTÄMISEN PALJOUDELLA ikään kuin häivytettyä tuon jakeen 19 taka-alalle. Ja kunhan aina sen lukiessaan muistaa "liukua" sen yli kiinnittämättä siihen sellaisenaan huomiota ja sallii seuraavan jakeen höpötystulvan hukuttaa jakeen 19 olemattomiin. Näin on valhe saatu käärmemäisesti puettua korkeakirkollisen hurskaaseen kaapuun ja sama paskanjauhanta voi jatkua hamaan maailman tappiin.
Joka katsoo Kristukseen ristillä, tajuaa asian oikean laidan. Hän tajuaa, että se, mitä Paavali jakeessa 19 kirjoittaa, on totta. Ja jae 20 on se, joka kaipaa korjausta.
Joka KÄÄNTÄÄ KATSEENSA POIS KRISTUKSESTA ja katsoo ihaillen omaa uskoontuloaan ja armon vastaanottamistaan ja kuvittelee hengellisessä hybriksessään tulleensa uskoontulonsa hetkellä sovitetuksi Jumalan kanssa, on ja pysyy harhassaan ja pysyttää tuossa samassa harhassa kanssamatkaaajansakin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.