Äitini on ollut helluntalainen kun täytti 20 vuotta nyt äitini sekä isäni on 76 vuotiaita, Eli 56 vuotta kiihkohelluntalainen äiti ja isä pakotti pikkuveljeni 44v ja minut 46v kokouksiin joissa oltiin ennen kuin opittiin kävelemään ja pakko oli olla myöhemmin mukana 14vuotiaaksi asti muuten isä hakkasi meidät kotona, ja myös hakkasi risuilla ja sähköjohdolla !! äiti katsoi vieressä ! Pelkäsin pienenä olla kokouksissa siellä puhuttiin helvetistä ja piruista ja saatanasta ne huudettiin meille kaikille ! ja aina ja joka päivä odotin maailmanloppua koska saarnaajat paasasi niin ja äiti myös, istuin vankilassa 8 vuotta kävin huumeet läpi ja rikoskierre on nyt poikki ollut vuodesta 1997 ihanaa tietää että ei ole mitään taivasta eikä jumalaa ! veli on vieläkin huumekoukussa ! uskonto pelotti meidät elämään kuin viimeistä päivää, kiitos tyhmien vanhempien !!
helluntailaisuus pilasi elämäni
J.S
161382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kokeilisit Jeesusta tänään. Hän rakastaa sinua, eikä hylkää milloinkaan niinkuin ihmiset herkästi tekevät. "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan kulje Isän luokse muuta kuin minun kauttani."Joh.14:6 Jeesus sanoo näin Pyhässä Sanassa. Tahdotko sinäkin mennä pois? Siunausta
Onneksi tämä on nykyisin harvinaista ja Raamatun opetus ja ymmärtäminen on toista kun tuohon aikaan. Nyt hiukan jo katsotaan kuka opettaa ja miten - onneksi! Vanhempasi toimivat tuon ajan opetuksessa ja ymmärryksessä, jolloin Raamatun opiskelua pidettiin kirkollistumisena ja vääränä leipäpapiksi tulemisena. Tuolloin tavoiteltiin vain omaa arvostettua hengellisyyttä ja omat virheet, asioiden laiminlyönti perusteltiin Pyhän Hengen toimintana. Vieläkin ilmenee joitakin vanhoja perinteitä jotka opettavat, että meidän pitäisi elää erossa maailmasta. Meidän kuitenkin tulee elää maailman keskellä, vaikka emme olekaan maailmasta. Meidän tulee olla uskostaosattomien keskuudessa uskovina. Vanhempiesi aikaan nähtiin asiat niin, että mitään yhteistä ei saa olla uskosta osattomien kanssa - väärä opetus. Meidän tulee elää ihmisten keskellä Kristuksen valona, eikä jossain omissa piilopaikoissa. Uskovilla tulee olla myös harrastuksia perheinä ja yksilöinä - uskossa oleminen ei ole mikään harrastus tai kirkossa käynti. Uskossa oleminen on elämää 24h joka päivä, ei jotain sunnuntai päivien näytöstä!
Tämä kaikki mitä olet kokenut on totta ja johtunut juuri väärästä opetuksesta ja tilanteiden vaikuttamana opetukseen. Suomen luterilaisen kirkon puolelta oli vielä 1948 voimakas vastustus ja parjaus vapaita suuntia vastaan. Pyhän Hengen toimintaa ei hyväksytty kirkossa ja helluntailaiset taas hyväksyivät asian. Helluntailaiset taas näkivät luterilaisessa kirkossa teologisen koulutuksen saaneet papit leipäppeina, jotka eivät ole uskossa. Molemmat korostivat omia puoliaan ja menettivät toisen osan siunauksista. Tästä johtuen myös monet kärsivät seurakuntalaisina. Nykyisin helluntailaisilla on teologista koulutusta ja Pyhä Henki saa toimia luterilaisessa kirkossa niin kuin helluntaiseurakunnissa. Nyt nämä molemmat vanhat viholliset tekevät hyvää yteistyötä ja siunaavat toisiaan. Mainitsemasi ongelmat aiheutuivat ihmisten omista sodista ja mielipiteistä, joissa Jumala sysättiin sivuun. Jumala näkee menneisyytesi ja rakastaa sinua - hän on myös voimallinen parantamaan näitä vanhoja haavoja antamaan voiman antamaan anteeksi!
Toivon, että katselet tämän ja mietit asiaa:
http://fathersloveletter.com/fllpreviewfinnish.htm
Sinä elät maailmassa ja elät maallisesti: Ajelette kallilla autoilla jne. Oikea uskova ei etsi maallista mammonaa ja myy maallista roskaa Pyhätöissä!
Olen Jumalan uudestisynnyttämä ihminen, eli olen saanut syntini anteeksi. Jos olisin nyt maailmasta syntymäni saanut uskova, ei minun syntejäni luettaisi sovitetuiksi Jeesuksen ristin työn tähden! Kuolisin synneissäni ja ilman toivoa! Maailma on ollut aina Jumalaa vastaan, miten siitä voi mitään syntyä?
Missä on nöyrä usko? Taitaa olla hieman kadonnut teidän piireissä kun niin kovasti ylennätte itseänne muiden yläpuolelle.
Farisealaisuus sanoo: ihmisen pitää tahtoa hyvää ja hän voi tahtoa hyvää. Siitä, joka tahtoo hyvää ja koettaa sitä tehdä, tulee hyvä ja oikeamielinen ihminen". Tälläinen omahyväisyys, mitä nöyryydelläsi perään kuulutat on ulkokultaisuutta ja sisäistä ylpeyttä.
Kristillinen peruskäsitys sitä vastoin on sellainen, että ihminen voi tahtoa hyvää ja noudattaa jumalallista tahtoa vain sillä edellytyksellä, että hänestä on tullut uusi luomus, uusi olento, että hän on siirtynyt aikaisemmasta elämänyhteydestään uuteen elämänyhteyteen, että hän on uudestisyntynyt Hengestä eli ylhäältä - hän ei ole maailmasta!
Eikös nuo huumetouhut ole pilannu sinun elämää millään tavalla?
Äitini nukkui pois äitienpäivänä 1995, 84-vuotiaana. Vaikka hän ei erikoisen "uskovainen" ollutkaan, jäi hänestä paljon kauniita muistoja.
Isäni menehtyi sydäntulehdukseen jo ennen talvisodan alkua. Äidille jäi neljä lasta, puolesta vuodesta - kahdeksan vuoden välillä olevia. Minä olin toiseksi nuorin, silloin 5-vuotias.
Silloin ei ollut nykyisen kaltaista sosiaalihuoltoa. Äidin määräsivät armeijan palvelukseen sotilaspukuja huoltamaan ja myöhemmin apuhoitajan pikakurssin kautta apuhoitajaksi kenttäsairaalaan ja sairasjunaan. Isän äiti, Mari-mummi hoiti meitä jonkin aikaa.
Vanhin veljeksistämme oli vielä minuakin itsepäisempi, ja mummi oli pelotellut, että jos olet kovin tottelematon, niin Jumala pudottaa kuuman kiven päällesi. Ehkä sen opetuksen seurauksena veljeni oli nähnyt yöllä painajaisunta, hypännyt uuninpankolle ja osoittanut kädellään eteensä: "Katsokaa! tuolta tulee Jumala."
Poikkeuksellisesti äiti sattui olemaan kotona ja heräsi veljen painajaisunen hätähuutoihin. Seuraavana aamuna äitini komenteli mummia, "ettei minun lapsiani saa Jumalalla pelotella, meillä on hyvä Jumala" Kun välirauhan aikana enoni vei minut äidin äidin hoitoon, juoksin siellä kesällä 1941 jalkateräni ruosteiseen rautanaulaan.
Jalkateräni turposi tummanpunaiseksi palloksi ja olin kovassa kuumeessa, lopulta aivan tajuttomana. Sitä ennen huomasin mummin ja tätini kuiskailevan Einon mahdollisesta kuolemasta. Minulla oli ihmeellisen rauhallinen olo kovista kivuista ja kuumeesta huolimatta.
Muistin silloin ne äitini lohdulliset sanat, jotka hän toiselle mummille sanoi, - Meillä on hyvä Jumala, minun lapsiani ei pelotella Jumalalla! - Äitini poismenon jälkeen ovat hänen sanansa palautuneet mieleeni kauniina muistona äidistä, jonka mielipide Jumalasta on suurelta osin auttanut minua tuntemaan Jumala hyvänä Jumalana.
Jalastani vielä sen verran, että kun ruosteinen rautanaula pisti jalkapohjaan, sen aiheuttama tulehduspesäke puhkesi päkiän puolelta, josta tuli - tai oli tullut - paljon märkää. Itse olin silloin tajuttomana. Kun tulin tajuihini, tulehdus ja turvotus olivat huomattavasti hellittäneet. Vähän sen jälkeen, samana syksynä täytin seitsemän vuotta ja nuorin enoni kaatui rintamalla.
"Meillä on hyvä Jumala", sanoi äideistä parhain.
Hei Ekivaari!
Kiitos tuosta edellisestä tekstistä. Osui ja uppos!
Äitisi oli oikeassa, meillä on hyvä Jumala.
Siunaavin terveisin
Anne
Anne, kerronnastani ja oli oikein mukava saada palautetta. Lopussa kerroin nuorimman enoni kaatumisesta syksyllä 1941. Hän oli syntynyt huhtikuussa 1921, kaatui siis 20-vuotiaana! Se oli minulle ja häneltä jääneelle vähän alle 20-vuotiaalle nuorikolleen hirvittävän raskasta, itkimme ääneen molemmat. He eivät ehtineet omia lapsia saamaan. Vaikka muistan isänikin kuoleman ja äitini parkumisen, en ymmärtänyt vielä silloin, mitä kuolema merkitsee. Pari vuotta isäni kuoleman jälkeen ymmärsin jo hyvin enoni kaatuneen, kun naapurin emäntä toi postiin lähetetyn, enolle osoitetun paketin takaisin.
Isäni kuoleman jälkeen enoni piti minua paljon mukanaan kauppa- ja muilla asioilla käydessään. Sillä seudulla ei ollut kuin huonohkoja hevoskärryteitä, joten hänellä oli tapana liikkua paljon hevosella ratsastaen ja otti minut eteensä hevosen selkään ja lauleli monia sen ajan iskelmiä, joista vieläkin joskus palautuu joitakin mieleeni. Olin kaiketi ominut hänet isäni korvikkeeksi, mutta tuskinpa kaikki isätkään ovat niin mukavia kuin hän oli minulle.
Minulle ja tädilleni oli enoni hyvin ystävällinen ja leikkisä, mutta hänellä oli äitinsä kanssa - siis minun äitini äidin kanssa -joskus vähän kireät välit. Myöhemmin olen arvaillut, että olisiko johtunut siitä, kun enoni luterilaisena otti ortodoksisen puolison, joka kuitenkin osoittautui lempeäksi ja kärsivälliseksi luonteeksi ja hoiti mm. kauan aikaa sairastelevaa anoppiaan.
Ekivaari,
kuuntelen (ja luen) mielelläni vanhempien ihmisten juttuja ja ihailen sitä elämänkokemusta ja viisautta, joka heille on vuosien varrella karttunut.
Noita juttujasi lukiessani tuli vain ajatus mieleeni, että minun sukupolveni on päässyt niin vähällä. Vaikka tosin taitaa jokaisella sukupolvella olla omat ongelmansa, vain erilaiset. On hieno juttu, että viitsit täällä kertoa kokemuksistasi!!!
Terveiset täältä maan ääristä!
Anne
Aivan ensiksi anna anteeksi vanhemmillesi ja entiselle seurakunnallesi. Hienoa on että olet päässyt pois huume- ja rikoskierteestä! Mutta Jumala on olemassa. Menneinä vuosikymmeninä on ollut monenlaista seurakuntaa eivätkä julistajat ole aina olleet PYhän Hengen voitelussa. He ovat taitamattomasti julistaneet tuomiopäivää vaikka se nyt ei ole niin olennaista. Olennaista on että uskoo Jeesukseen. Jeesus on VAIN JA AINOSTAAN HYVÄ! Jeesus ei ole paha. Hän ei lähetä ongelmia, ei sairauksia. Jeesukseen voi saada aivan oman reaaliaikaisen puheyhteyden PYhän Hengen kautta. Se vaatii yrittäjältä myös sitä että hän lukee raamatun sanaa ja käy sellaisessa vaikka rukouspiirissä, jossa ihmisillä jo toimii armolahjat. Tällöin siun on helppo täyttyä Pyhällä Hengellä. Ensin siis tulla uskoon, sitten täyttyä Pyhällä Hengellä siten, että saat armolahjoja. ARmolahjat ovat sitäkin varten että itse voit saada Jumalan tilanneviisautta omaan elämään ja toisten auttamiseen. Jeesus rakastaa sinua eikä hän vihoittele sinulle huume ja rikoskierteestä. Jeesus on antanut sen sinulle anteeksi. Ota vastaan Jeesus pelastajanasi nyt. Usko sydämelläsi ja tunnusta alla oleva Sana!
9.Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut.
[Jumalan Kansan Raamattu: Room. 10:9]
syyttelevät luterilaisia ties miksi, miten Jeesuksen kaste pilaa luterilaisten elämän. että sillei, kyllä Knytby opettaa...
jotakin synnynnäistä vikaa kun noin vanhoina opitte kävelemään?
vanhempasi kohtelivat sinua väärin ja pienenä kuulemasi saarnat ehkä painottuivat väärällä tavalla, eivät poista Jumalan olemassaoloa ja Jumalan rakkautta.
Hienoa, että sinun ei tarvitse enää olla "linnanvenkula" ja olet myös irti huumeista, jotka ovat yksi sielunvihollisen voimakas ase sitoa ihminen itseensä ja erottaaa hänen Jumalasta. Toivottavasti veljesikin pääsee irti huumekoukusta mahdollisimman pian.
Tänä päivänä istuu Kakolan, Sörkän, Riihimäen, Sukevan, Konnunsuon jne. selleissä monia entisiä karskia miehiä, jotka ovat vankiloissa tehtävän hengellisen työn ja Jumalan armon vaikutuksesta tänä päivänä elävässä uskossa. Nämä miehet, jotka ennen nielivät erilaisia mömmöjä sellissään, lukevat tämän "mömmöilyn" sijasta Raamattua.
Sinä nimimerkki J.S olet Jumalalle aivan yhtä arvokas ihminen kuin kuka tahansa.
Toivotan sinulle Jumalan siunausta ja kaikkea hyvää elämääsi!
en tiedä kumpi on pahempi, huumeet vai uskonlahkot (huom!kristinusko mukaan luettuna). Riittää kun uskot vain itseesi. Suurempaa jumalaa et omaan elämääsi tule löytämään.