En oikein tiedä tarkasti edes mitä kyseinen sana tarkoittaa mutta seurattuani näiden uskonharrastajien metkuja olen ajatellut että minkälaista olisi tuntea itsensä jotenkin vajavaiseksi huonoksi ihmiseksi päivittäin ja yrittää kilvoitella itseänsä jonkun tarinahahmon tarinan kirjoitusten mieleiseksi ja anoa armoa ja anteeksiantoa päivittäin kun tämän tarinan vaatimuksiin kykene .
Nyt kun herää aamulla uuteen aamuun tuntee itsensä täydelliseksi itseksi ihmiseksi joka elää ihmisenä luontaisine tarpeineen ja tyydytyksineen tuntee iloa asioista ja joskus ketuttaa joku niin kuin elämään kuuluukin mutta tietää aina että on täydellinen "synnitön"uniikki minä jonka ei tarvitse muuta kuin olla itsensä eikä esittää miellyttää tai nöyristellä ketään tai mitään mutta asiallisesti yhteistyössä asiallisten ihmisten kanssa elää eteenpäin tavallista arkea.
Onkohan tämä ns.synnittömyyden ja keveyden taso liian korkea joidenkin saavutettavaksi ja onko heillä haluakaan vapautua mielikuvituksensa olemattomista kahleistaan tunteeko tuollainen syntiseksi itsensä tunteva tekevänsä syntiä siinäkin että tuntee itsensä synnittömäksi tavalliseksi ihmiseksi joka on vain oma aito itsensä ja tyytyväinen siihen .
Joku viisas joskus sanoi että jos ihminen on tyytymätön itseensä se moninkertaistuu tyytymättömyytenä muihin ja ilmeisesti jos joku on ottanut elämänfilosofiakseen olla syntinen hän varmaan näkee muut vielä syntisempinä ja kilvoittelijoina kai se liittyy jotenkin ihmisen eläimelliseen puoleen ja luonnotieteisiin ja evoluutioon
Nyt kun herää aamulla uuteen aamuun tuntee itsensä täydelliseksi itseksi ihmiseksi joka elää ihmisenä luontaisine tarpeineen ja tyydytyksineen tuntee iloa asioista ja joskus ketuttaa joku niin kuin elämään kuuluukin mutta tietää aina että on täydellinen "synnitön"uniikki minä jonka ei tarvitse muuta kuin olla itsensä eikä esittää miellyttää tai nöyristellä ketään tai mitään mutta asiallisesti yhteistyössä asiallisten ihmisten kanssa elää eteenpäin tavallista arkea.
Onkohan tämä ns.synnittömyyden ja keveyden taso liian korkea joidenkin saavutettavaksi ja onko heillä haluakaan vapautua mielikuvituksensa olemattomista kahleistaan tunteeko tuollainen syntiseksi itsensä tunteva tekevänsä syntiä siinäkin että tuntee itsensä synnittömäksi tavalliseksi ihmiseksi joka on vain oma aito itsensä ja tyytyväinen siihen .
Joku viisas joskus sanoi että jos ihminen on tyytymätön itseensä se moninkertaistuu tyytymättömyytenä muihin ja ilmeisesti jos joku on ottanut elämänfilosofiakseen olla syntinen hän varmaan näkee muut vielä syntisempinä ja kilvoittelijoina kai se liittyy jotenkin ihmisen eläimelliseen puoleen ja luonnotieteisiin ja evoluutioon
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla on ajatus, että hyvän ja pahan raja kulkee jokaisen ihmisen sisällä. Itsensä kanssa sitä kilvoittelee.Tietää mikä olis oikein, mutta ottaakin sitten sen rähmämunkin.
Se tuntuisi varmaan syntisen hyvältä.
Ei vain ole itsellä tilaisuutta kokeilla kun en tunnusta koko joutavaa käsitettä.
Jokapäivä ihminen tekee syntiä sanoin, töin ja kaiminlyönnein .
Jeesus on todellinen historiallinen henkilö ja Hän elää. Vain tulemalla uskoon Hänen todellisuus aukeaa.
Syntiä on tuomita ja heittää ensimmäisen kierroksen eli kiven. Älä tuomitse ettet joudu itse tuomittavaksi. Ateistien käsityksen ei tunnisteta Jumalaa. Ei siis syntiäkään voi tunnistaa. Ei henkeä Hi
Minäkään en ole koskaan oikein ymmärtänyt tätä syntiä.
En pidä itseäni mitenkään täydellisenä ihmisenä, mutta en toisaalta tiedä, että olisin koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekään enkä millekään. Eihän kaikki ole aina mennyt täydellisesti mutta eihän kukaan meistä ole täydellinen, ei se ole mielestäni mitään syntiä.
Joskus tuntuu, että monet uskovaiset oikein haluavat rypeä synnissä... eiku synnintunnossa. Vähän samalla tavalla kuin monet tuntuvat oikein haluavan kokea itsensä vainotuiksi. Eihän se ole edes oikea kristitty, jos ei edes vähän vainota...
Minä olen hirmuisen syntinen. Minulla on kamalasti syntiä lastina.
Mutta onneksi se Jeesus tapettiin niiden takia. Siksi pääsin synneistäni eroon.
Juutalaiset keksivät kyllä hienon keinon päästä niistä. Ajatella, että vain yhden hepun tappamalla asia hoidettiin notta huipsista vaan. Ateistit eivät osaisi yhtä näppärää konstia päästä kaiken maailman synneistä. Kyllä kannatti tappaa Jeesus. Jos hän tulee uudelleen kuten lupasi, hänet pitää silloinkin tappaa taas ja oikein kunnolla! Sillä kertaa sitten niin, että kuolee kans taatusti, että varmana saadaan loputkin synnit anteeksi. Ei uskois, että toisen tappamalla saa synnit anteeksi, mutta niin se vaan on!!!
Jos juo jeesuksen verta oksennukseen asti niin onko se syntiä 🤢
Syntiseksi itsensä tuntevan ihmisen täytyy olla tehnyt jotakin pahaa ja pahaa tekevät ihmiset ovat pahantekijöitä .
Miksi juuri uskovaisten piireissä viihtyvät ja kerääntyvät kaikki pahantekijät?
Synnittömäksi itsensä tunteva ihminen on varmaan näiden pahantekijöiden vastakohta ja siksi ei viihdy heidän joukossaan .
olematon jumalolento ei päätä synneistäni. Kyllä minulle on oma moraalini, joka kertoo mikä on oikein tai väärin. Jos teen väärin jotakuta kohtaan, pyydän anteeksi. Joillakuilla esim uskovilla ei ole sisäistä kompassia, heidän täytyy pyytää jumalaa kävelykepiksi.
Se on sitä kun teet rikoksen, ja se painaa mieltä, kunnes muutat muualle ja päätät unohtaa koko jutun ja ettet tee enää samaa.