Parisuhde narkomaanin kanssa

Aloitin miehen tapailun noin 6kk sitten ja tiesin jo tuolloin runsaasta käytöstä, mutta ihanan luonteensa takia annoin kuitenkin miehelle mahdollisuuden. Suhteen alku oli kuin romanttisestakomediasta, mies kehui minua paljon ja sai minut käytöksellään luulemaan ettei huumeet tai lääkkeet ikinä tulisi meidän väliimme. Ehkä luulin että voisin auttaa tätä ihmistä ja että ”rakkauteni auttaisi häntä pääsemään eroon kaikista edellämainituista”. Kärsin huonosta itsetunnosta ja sanat ja teot saivat minut tuntemaan itseni kauniiksi ja erityiseksi. Mies kertoi haluavansa muuttua, vähentää ja lopulta lopettaa. No kuten arvata saattaa käyttö jatkui ja jatkui, lupaukset rikottiin uudelleen ja uudelleen. Ainakun mainitsin että nämä tyhjät lupaukset sattuvat sainkin vastaukseksi selityksiä selityksien perään, tai miten minä olin syypää käyttöön sillä olin saanut hänet niinsanotusti ”vittuuntumaan”. Lopulta rupesin kyseenalaistamaan itseäni, ehkä olenkin syypää, mutta se ei loppunut siihen. Eriskummallisia tilanteita joihin en ikinä uskonut päätyväni jatkui tapahtumistaan, jopa joissa minä olin vaarassa. Toisen käytös muutti omaakäytöstäni ja lopulta sain mittanitäyteen itseni huonoksituntemisesta. Aloitin vihdoin vakavan keskustelun jossa kerroin että voimani ovat loppu ja olen kadottanut itseni. Tilanteen mies käänsi puolelleen, jälleen. Yhtäkkiä olinkin todella rakas ja ainut valo hänen elämässään eikä pystyisi elämään ilman minua. Nyt ollut ilman huumeita 2-viikkoa, mutta alkoholia menee monta annosta joka päivä, saattaa sitten joka ilta humalassa soitella minulle miten rakas olen. En ole ikinä halunnut syyttää miestä teoistaan sillä riippuvuus on sairaus mutta jotenkin olen nyt niin avuton tilanteen kanssa joten toivon teiltä vinkkejä mitä minun kuuluisi tehdä. Antaakko mahdollisuus vielä muuttua sillä 2-viikkoa on hyvä alku vai päästää irti..