Laitetaanpa tänne helluntalaispuoelle ajatusta.

Eikös olekin jotain tietynlaista "jaloutta" meissä tehdä hieman syntiä!
Siinä on sitä ihmisyyttämme, siinä meidän ihmisyydellämme on arvo, enkeleitäkin suurempi. Tämä ponnahtaa esiin.
Eikös vain? Enkelit ovat palvelevia henkiä, mutta mitä ME olemme sitten, kun me emme enkeleiden tapaan ole vain lähettiläitä, toimenkuvallaan tuomassa ja viemässä sanomia.
Mepä olemme Jumalan työnä - lunastettuja, Kristuksen kalliilla verellä. Ei vedellä, vaan verellä.

Eli jaloutemme astuukin siinä esiin, jota vesipesulliset eivät hokaakaan.
Tässä hieman tölmäsen teittiä, että arvotan sen minuuden vedestä – vereen.
Saamme nyt olla yhteydessä tuonpuoleisuuteen. Ja se Henki meissä saa tehdä tahtomisen ja tekemisen -lunastettuna. SE nääs onkin Jumalan työ. Ei lihassa, manaamassa ulkoisesti vain jotain uskontunnustuksen hokemaa, sunnuntaitarinaa, jouluvauvajuttuja, pakanallisesti esitettynä, vaan todellista elämää.
Se ihmisen sisäinen muutoksen saanut elämä - on arvo Kristuksessa - eli synnin tähden on tämä lunastus olemassa. Se on se muutosvoima - kun Lunastaja astuu kuvaan. so. Jumalantyö.
Olemme armahdettuja ihmisiä, muutettu opetuslapsiksi, [opetus”lapsilla” on Isä ] opetuslapsina-aikuisia tietenkin ymmärrykseltä, että käsittää, että Jumalan lain päämäärä on rakkaus. Sitä Isä opettaa.
Saadaan olla Jumalan kanssa yhteydessä Ylipappimme kautta, tämän lunastaja välimiehemme johdolla.
Sinne mentiin /mennään ahtaanportin kautta. ja se toi yhteyden - olla myös halullisesti yhteydessä ihmisiin. Ei maallisen mielen mukaan, vaan sellaisena, minkä Jumala rakentaa meistä.
Siinä ollaan perheenä - puolison ja lastemme, sekä ystävien ympäröimänä. Siinäpä sitä hiotaan toinen toistamme. Suhde siitä rakentuu - sekä testataan sitä, kuinka kiinnostus on meissä toisiamme kohtaan. Rakentuuko meissä se Jumalallinen Henki ja Hengen kautta meidän henki, ihmisyytemme. Onko uskomme Siinain kultaisenvasikan uskoa, Egyptin epäjumaliin, monijumalaiseen näköisoppeihin, vai onko uskomme-henki Kristuksessa ja Hänen voimastaan rakentumassa Jumalan "lain", sen rakkauden lain suuntaan, jossa samanmielisyys on kasvamassa, Hänen valkeutensa valaisemassa polussa.
Eli kerraten: Se synti – so. Jumalan lain rikkominen, Sanan määritelmänä.
Tämä saakin meissä kilvoittelu- moottorin käyntiin. Löydetään meistä ihminen, se sielu, ei kone, eikä eläimen mallinen, vaan - rakastava persoonallisuus. ....
Jumalan rakkaus oli, että Hän ensin rakasti meitä, siitä se meidän jalous lähtee Hänen kauttaan liikkeelle, kun taistelemme syntiä vastan Hänen Henkensä voimassa.

Koettelee, mutta ei hylkää Herra.

Rakkaus näkyy liittosuhteessa, olemalla ja elämällä sanoin ja teoin elämäntiellä. Se on VEREN viitoittama tie. Veri sai aikaan lunastuksen ja tämän liittosuhteen.

Tässä on tämä luomisen mielenkiintoinen puoli. Vapaus.