Ahdistun kristinuskosta. Sairastan skitsofreniaa

Sain lapsena kristillisen kasvatuksen. Meitä juoksutettiin pyhäkoulussa ja koulussa opettaja puhui Jeesuksesta tosi asiana. Aivopesu oli jatkuvaa ja toisella asteella sitten hurahdin kunnolla kristinuskoon.
Nykyään en usko Jumalaan. Koskaan ei tullut rukous vastauksia ja pikkuhiljaa alkoi tuntua hölmöltä puhua itsekseen silmät kiinni ja kädet ristissä. Kun olin lukenut Raamatun kolmannen kerran läpi en enää jaksanut pitää sitä totena. Ei siihen vaan voi uskoa.
Hiljalleen menetin kokonaan uskoni ja olen katsonut YouTubesta paljon mielenkiintoisia kristinuskon vastaisia videoita mm. Richard carrierin luentoja.
Mutta siis sairastan skitsofreniaa ja tähän sairauteen kohdallani kuuluu tietyn väliajoin tapahtuva "hengellinen herääminen" jolloin olen taas "uskossa." Silloin rukoilen ja luen Raamattua ja kuuntelen kristillisiä radioita . Se kestää päivän tai pari ja sitten alan ahdistua. Jos joutuisin kunnolla psykoosiin niin todennäköisesti se olisi uskonnollinen psykoosi.
En hyvinä päivinä usko Jumalaan. Päinvastoin ahdistun kaikesta hengellisyydestä.
Minulle on jopa sanottu että sairauteni johtuu saatanasta ja r
Demoneista ja se on sellainen asia, jota ei pitäisi koskaan mieleltään sairastuneelle sanoa. Se pahentaa tilannetta ja on johtanut minun kohdalla monesti hengelliseen sekoamiseen.

Minulle henkilökohtaisesti kristinusko on sairauteni oire. Kuten sanoin niin hyvinä päivinä ( joita on suurin osa) en usko Jumalaan mutta kun vointini heikkenee niin höyrähdän hetkeksi uskovaiseksi. Ja se ahdistaa.
En haluaisi edes huonoina päivinä uskoa mihinkään olentoon mutta en juuri mahda sille mitään.

Jos en olisi saanut lapsena niin voimakasta kristillistä aivopesua niin oireilisin toisella tavalla. Nyt harhaluuloja ja paranoijani kohdistuu helvettiin ja ikuiseen kidutuksen enkä saa niitä pois vaikka kuinka yritän oppia ajattelemaan uudella tavalla.

Kristinusko on pahoinpidellyt minut