Kristinusko ja synnin vaikutus pelastumiseen

On olemassa muitakin kirjoja kuin Raamattu.

Anonyymi kirjoitti:

On olemassa muitakin kirjoja kuin Raamattu.

Voit vaikka verrata Raamatun käsitystä synnistä ja vedalaista käsitystä synnistä.

Vedalaisuuden mukaan synti on:
Synti

Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.


Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.


Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…

Anonyymi kirjoitti:

Voit vaikka verrata Raamatun käsitystä synnistä ja vedalaista käsitystä synnistä.

Vedalaisuuden mukaan synti on:
Synti

Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.


Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.


Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…

Lue lisää

Kovin armeliaalta vaikuttaa tuo edellä oleva kuvaus synnistä.

Anonyymi kirjoitti:

Voit vaikka verrata Raamatun käsitystä synnistä ja vedalaista käsitystä synnistä.

Vedalaisuuden mukaan synti on:
Synti

Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.


Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.


Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…

Lue lisää

Mitä tarkoittaa vedalaisuus?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoittaa vedalaisuus?

Tässä on käännösvirheitä:
Teorialla sielunvaelluksesta on hindulaisuudessa erityinen asema, ja se eroaa merkittävästi kahden muun suuren uskonnon, kristinuskon ja islamin, näkemyksistä. Tätä teoriaa käytetään usein selittämään elämänmuotojen ja ilmenemismuotojen suurta moninaisuutta tässä aineellisessa maailmassa. Näin tarkasteltuna tämä teoria on kuitenkin epätäydellinen ja monilta osin väärä. Näiden väärinkäsitysten tunnistamiseksi ja korjaamiseksi ehdotamme, että keskustelemme aiheesta Sri Gaurasundarin opetusten valossa.

Koska sielunvaelluksen ymmärtäminen liittyy erottamattomasti itse sielun luonteeseen, ymmärtäkäämme ensin, kuka itse sielu on.

Monet tämän maailman filosofit ovat turhaan raastaneet aivojaan yrittäessään ratkaista tätä suurta arvoitusta. Niin paljon tutkimusta on johtanut vain hämmennykseen ja sekavuuteen. Jokainen on yrittänyt ymmärtää ja kuvata aihetta itselleen aisteista saadun tiedon perusteella ottamatta lainkaan huomioon pyhien kirjoitusten tätä aihetta koskevia ilmoituksia. Kun yritämme tunkeutua alueelle, jossa mielemme ei voi toimia, tuloksena on väistämättä vain hämmennystä ja sekaannusta. Tämä on kaikkien näiden ponnistelujen tulos. Maa putoaa jalkojemme alta, alamme jahdata varjoja.

Saksalaisessa kansanperinteessä on tarina miehestä, joka menetti varjonsa. Voi, miten surkeaan tilanteeseen tuo miesparka onkaan joutunut! Mitä puhuttaisiin siitä, joka ei menettänyt varjoaan, vaan olemassaolonsa perustan! Hänellä, joka on menettänyt vain varjonsa, on aina toivoa. Mutta mitä toivoa on sillä, joka ei ole menettänyt varjoa vaan todellisen itsensä? Epäilemättä valtaosa ihmisistä jahtaa tietoisesti tai tiedostamattaan varjoa, ja tämä saa heidät kärsimään yhä enemmän. Samaistumme kehoihimme ja pyrimme hullujen tavoin tyydyttämään maallisia aistejamme. Pidämme maallisia nautintoja elämän ainoana tarkoituksena ja yritämme täyttää koko olemassaolomme niillä. Tässä piilee perustavanlaatuinen virheemme. Sen sijaan, että noudattaisimme periaatteita kuten "keisarille keisari" ja "Jumalalle Jumala", yritämme saada sitä, mihin meillä ei ole oikeutta. Uskomme virheellisesti, että ruumiin ja mielen nautinnot ovat sielun tyydytystä varten. Sielun ja aineellisten kuorien, kuten ruumiin ja mielen, välillä on kuitenkin olennainen ero. Sielun onni on jo itsessään, eikä sitä voi löytää tältä aineellisen olemassaolon tasolta. Kaikki materialistiset pyrkimyksemme tuovat meille vain sanoinkuvaamatonta kurjuutta, ja niiden tarjoama "korkein hyvä" tuo vain vahinkoa. Raamattu sanoo: "Sillä kaikki, mitä maailmassa on: lihan himo, silmien himo ja elämän ylpeys, ei ole Isästä, vaan se on tästä maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti" (Johanneksen ensimmäinen kirje, 2.16,17).

Mitä jumalallisesti ilmoitettu totuus kertoo todellisesta itsestämme? Vaishnavan kirjoitukset sanovat, että todellinen minämme eli sielumme on osa Jumalan korkeinta energiaa (chit-prakriti) ja on sisäiseltä olemukseltaan identtinen Herran Vishnun luonteen kanssa, kun taas se, mitä me virheellisesti pidämme minänämme - keho ja mieli - on osa achit-prakritia, joka on chit-prakritin vääristynyt heijastus. Ensimmäinen on ikuisesti hengellinen ja jälkimmäinen aineellinen. Näiden kahdenlaisten jumalallisten energioiden välillä on niin suuri ero, että on mahdotonta edes käsittää, miten ne voivat toimia yhdessä. Kaitselmuksen tahdosta mahdottomasta tulee kuitenkin mahdollista. Kun chit- ja achit-energiat yhdistyvät elävässä olennossa, ne toimivat yhtenä. Tämä ei kuitenkaan poista niiden välistä olennaista eroa.

Kun todellinen minä halukkaasti ilmenee tässä achit-maailmassa, sen on puettava päälleen kaksi kuolevaista kuorta - karkea (fyysinen ruumis) ja hienojakoinen (mieli ja äly). Mayan lamaannuttamana jiva ei voi enää toimia chit-maailmassa, ja se aloittaa matkansa achit-maailmassa avuttomana olentona, joka vaihtaa jatkuvasti kehoa loputtomassa syntymien ja kuolemien sarjassa. Unohtaen henkisen luontonsa jiva jahtaa maallisia etuja, jotka lakkaamatta houkuttelevat ja houkuttelevat häntä, mutta vaikka jiva olisi saanut niitä, hän ei kykene saavuttamaan pysyvää helpotusta.

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen ruumiiseen? Ei! Se ei vaella, koska siltä on riistetty kyky liikkua tässä maailmassa. Jiva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eikä sille tapahdu mitään muutoksia, kuten syntymää ja kuolemaa. Mikään tässä kuolevaisten maailmassa tapahtuva muutos ei voi vaikuttaa jivan henkiseen luonteeseen. Esimerkkinä mainittakoon, että kun henkilö matkustaa junalla, hänen sanotaan siirtyvän paikasta toiseen. Henkilö itse voi kuitenkin pysyä liikkumattomana koko matkan ajan. Itse asiassa vain juna liikkuu, ja miehen liike on vain hänen ansiotaan. Samalla tavalla liike on sielumme, todellisen minämme, ominaisuus. Kaikki muutokset, kuten syntymä ja kuolema, liitetään vain sieluun, vaikka niillä ei todellisuudessa ole mitään tekemistä sen kanssa. Syy tällaiseen harhaan on tietämättömyytemme.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä on käännösvirheitä:
Teorialla sielunvaelluksesta on hindulaisuudessa erityinen asema, ja se eroaa merkittävästi kahden muun suuren uskonnon, kristinuskon ja islamin, näkemyksistä. Tätä teoriaa käytetään usein selittämään elämänmuotojen ja ilmenemismuotojen suurta moninaisuutta tässä aineellisessa maailmassa. Näin tarkasteltuna tämä teoria on kuitenkin epätäydellinen ja monilta osin väärä. Näiden väärinkäsitysten tunnistamiseksi ja korjaamiseksi ehdotamme, että keskustelemme aiheesta Sri Gaurasundarin opetusten valossa.

Koska sielunvaelluksen ymmärtäminen liittyy erottamattomasti itse sielun luonteeseen, ymmärtäkäämme ensin, kuka itse sielu on.

Monet tämän maailman filosofit ovat turhaan raastaneet aivojaan yrittäessään ratkaista tätä suurta arvoitusta. Niin paljon tutkimusta on johtanut vain hämmennykseen ja sekavuuteen. Jokainen on yrittänyt ymmärtää ja kuvata aihetta itselleen aisteista saadun tiedon perusteella ottamatta lainkaan huomioon pyhien kirjoitusten tätä aihetta koskevia ilmoituksia. Kun yritämme tunkeutua alueelle, jossa mielemme ei voi toimia, tuloksena on väistämättä vain hämmennystä ja sekaannusta. Tämä on kaikkien näiden ponnistelujen tulos. Maa putoaa jalkojemme alta, alamme jahdata varjoja.

Saksalaisessa kansanperinteessä on tarina miehestä, joka menetti varjonsa. Voi, miten surkeaan tilanteeseen tuo miesparka onkaan joutunut! Mitä puhuttaisiin siitä, joka ei menettänyt varjoaan, vaan olemassaolonsa perustan! Hänellä, joka on menettänyt vain varjonsa, on aina toivoa. Mutta mitä toivoa on sillä, joka ei ole menettänyt varjoa vaan todellisen itsensä? Epäilemättä valtaosa ihmisistä jahtaa tietoisesti tai tiedostamattaan varjoa, ja tämä saa heidät kärsimään yhä enemmän. Samaistumme kehoihimme ja pyrimme hullujen tavoin tyydyttämään maallisia aistejamme. Pidämme maallisia nautintoja elämän ainoana tarkoituksena ja yritämme täyttää koko olemassaolomme niillä. Tässä piilee perustavanlaatuinen virheemme. Sen sijaan, että noudattaisimme periaatteita kuten "keisarille keisari" ja "Jumalalle Jumala", yritämme saada sitä, mihin meillä ei ole oikeutta. Uskomme virheellisesti, että ruumiin ja mielen nautinnot ovat sielun tyydytystä varten. Sielun ja aineellisten kuorien, kuten ruumiin ja mielen, välillä on kuitenkin olennainen ero. Sielun onni on jo itsessään, eikä sitä voi löytää tältä aineellisen olemassaolon tasolta. Kaikki materialistiset pyrkimyksemme tuovat meille vain sanoinkuvaamatonta kurjuutta, ja niiden tarjoama "korkein hyvä" tuo vain vahinkoa. Raamattu sanoo: "Sillä kaikki, mitä maailmassa on: lihan himo, silmien himo ja elämän ylpeys, ei ole Isästä, vaan se on tästä maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti" (Johanneksen ensimmäinen kirje, 2.16,17).

Mitä jumalallisesti ilmoitettu totuus kertoo todellisesta itsestämme? Vaishnavan kirjoitukset sanovat, että todellinen minämme eli sielumme on osa Jumalan korkeinta energiaa (chit-prakriti) ja on sisäiseltä olemukseltaan identtinen Herran Vishnun luonteen kanssa, kun taas se, mitä me virheellisesti pidämme minänämme - keho ja mieli - on osa achit-prakritia, joka on chit-prakritin vääristynyt heijastus. Ensimmäinen on ikuisesti hengellinen ja jälkimmäinen aineellinen. Näiden kahdenlaisten jumalallisten energioiden välillä on niin suuri ero, että on mahdotonta edes käsittää, miten ne voivat toimia yhdessä. Kaitselmuksen tahdosta mahdottomasta tulee kuitenkin mahdollista. Kun chit- ja achit-energiat yhdistyvät elävässä olennossa, ne toimivat yhtenä. Tämä ei kuitenkaan poista niiden välistä olennaista eroa.

Kun todellinen minä halukkaasti ilmenee tässä achit-maailmassa, sen on puettava päälleen kaksi kuolevaista kuorta - karkea (fyysinen ruumis) ja hienojakoinen (mieli ja äly). Mayan lamaannuttamana jiva ei voi enää toimia chit-maailmassa, ja se aloittaa matkansa achit-maailmassa avuttomana olentona, joka vaihtaa jatkuvasti kehoa loputtomassa syntymien ja kuolemien sarjassa. Unohtaen henkisen luontonsa jiva jahtaa maallisia etuja, jotka lakkaamatta houkuttelevat ja houkuttelevat häntä, mutta vaikka jiva olisi saanut niitä, hän ei kykene saavuttamaan pysyvää helpotusta.

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen ruumiiseen? Ei! Se ei vaella, koska siltä on riistetty kyky liikkua tässä maailmassa. Jiva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eikä sille tapahdu mitään muutoksia, kuten syntymää ja kuolemaa. Mikään tässä kuolevaisten maailmassa tapahtuva muutos ei voi vaikuttaa jivan henkiseen luonteeseen. Esimerkkinä mainittakoon, että kun henkilö matkustaa junalla, hänen sanotaan siirtyvän paikasta toiseen. Henkilö itse voi kuitenkin pysyä liikkumattomana koko matkan ajan. Itse asiassa vain juna liikkuu, ja miehen liike on vain hänen ansiotaan. Samalla tavalla liike on sielumme, todellisen minämme, ominaisuus. Kaikki muutokset, kuten syntymä ja kuolema, liitetään vain sieluun, vaikka niillä ei todellisuudessa ole mitään tekemistä sen kanssa. Syy tällaiseen harhaan on tietämättömyytemme.

Lue lisää

Mayan pettämänä unohdamme todellisen itsemme, ja tietämättömyydessämme huijaamme itseämme sanomalla: "Minä vaellan, hän vaeltaa. Joku jiva on siirtynyt kissan tai puun tai jonkun muun ruumiiseen."

Samaan aikaan emme voi kieltää kuoleman ja syntymän kaltaisten ilmiöiden olemassaoloa. Meidän on hyväksyttävä, että siirrymme uuteen ruumiiseen. Mutta jos autenttinen minämme ei liiku kehosta toiseen, sen täytyy olla jotain muuta. Mutta miten määrittelemme tämän jonkin? Se on mielikuvituksellinen minämme. Mielikuvituksellinen minämme on vastuussa kehosta toiseen siirtymisestä, ja virheellisesti ajattelemme, että tämä on autenttisen minämme toimintaa. Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina, kissana tai koirana, puuna tai kasvina, tekee kuvitteellinen minämme, kun taas todellinen minämme on täysin passiivinen.

Mutta mikä on kuvitteellinen minämme? Vaikka maya ulottaa vaikutuksensa baddha-jivan (orjuutetun maya-jivan) aitoon minään, sillä ei ole voimaa vaikuttaa sen olemuksen henkisiin osatekijöihin. Mielikuvituksellinen minä tai pikemminkin sen osat, kuten nykyinen keho ja mieli, ovat kuitenkin mayan luomia, eli aineellisia. Miten sitten keho ja mieli, jotka ovat jada eli achit, eli alun perin vailla mitään elämän ilmentymiä, heräävät eloon? Missä on elämän ilmenemisen lähde niissä? Todellisuudessa ne ovat elottomia, ja elämän ilmentymät syntyvät todellisen minän läheisyydestä. Elämä kehossa ja mielessä ilmenee niin kauan kuin aito itse on läsnä niissä. Esimerkki: jos kristalli tuodaan ruusun luo, se värjäytyy ruusun väriseksi, mutta jos se otetaan pois, kristalli ottaa takaisin alkuperäisen värinsä. Samalla tavoin sielun eli todellisen minän elämä elävöittää kehoa ja mieltä ja luo siten kuvan olennosta, jolla on oma yksilöllisyytensä.

Heti kun sielu lähtee ruumiista, se saa välittömästi takaisin elottoman luonteensa. Tarkempi tarkastelu paljastaa meille, että ruumis on vain mielen ohjaama väline, jota ilman se ei voi toimia tässä fyysisessä maailmassa. Sielun ansiosta mieli herää henkiin, ja siitä tulee mielikuvituksellinen minä, joka on vastuussa uuteen kehoon siirtymisestä.

Miten tämä siirto tapahtuu? Ohjaava tekijä on jivan toiminta (karma). Koska mielikuvitusminä on mayan luomus, siitä tulee helppo saalis sen houkutuksille, ja houkutusten mukaan toimiminen synnyttää vastustusta, joka puolestaan aiheuttaa uusia tekoja, jotka vaativat uusia inkarnaatioita. Näin teot synnyttävät uusia tekoja, ja syntymät synnyttävät lisää syntymiä, ja jiva liikkuu lakkaamatta syntymien ja kuolemien pyörässä. Jiva, joka on nyt ottanut ihmisen muodon, voi syntyä kissaksi tekojensa kautta ja päinvastoin. Jokainen syntymä ohjaa seuraavaa karman mukaisesti. Tällainen on luonnonlaki, joka hallitsee inkarnaatioitamme tässä maailmassa. Sitä ei voi muuttaa tai olla tottelematta. Se on lopullinen ja vastustamaton. Suurimmista ihmisistä pienimpään elävään organismiin kaikki ovat tämän luonnonlain armoilla.

...
---
Näistä neljästä maailmasta kolme ensimmäistä (Devaloka, Pitriloka ja Bhutaloka) ovat hienon aineen ilmentymiä, ja niiden asukkaat nauttivat niin kauan kuin heidän edellisissä syntymissään kertynyt hurskautensa kestää. Mutta kun aika loppuu, he syntyvät uudelleen tähän fyysiseen maailmaan2. Krishnaloka-nimellä tunnettu maailma on kuitenkin chit-energian ilmentymä. Se on kaukana näiden aineellisten maailmojen tuolla puolen, ja sinne menneelle ei ole paluuta takaisin tähän katoavaan kärsimyksen maailmaan3. Kun saavutamme tämän ikuisen asuinpaikan, kaikki kipu ja suru, jotka aina seurasivat meitä aineellisessa elämässä, katoavat lopullisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Mayan pettämänä unohdamme todellisen itsemme, ja tietämättömyydessämme huijaamme itseämme sanomalla: "Minä vaellan, hän vaeltaa. Joku jiva on siirtynyt kissan tai puun tai jonkun muun ruumiiseen."

Samaan aikaan emme voi kieltää kuoleman ja syntymän kaltaisten ilmiöiden olemassaoloa. Meidän on hyväksyttävä, että siirrymme uuteen ruumiiseen. Mutta jos autenttinen minämme ei liiku kehosta toiseen, sen täytyy olla jotain muuta. Mutta miten määrittelemme tämän jonkin? Se on mielikuvituksellinen minämme. Mielikuvituksellinen minämme on vastuussa kehosta toiseen siirtymisestä, ja virheellisesti ajattelemme, että tämä on autenttisen minämme toimintaa. Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina, kissana tai koirana, puuna tai kasvina, tekee kuvitteellinen minämme, kun taas todellinen minämme on täysin passiivinen.

Mutta mikä on kuvitteellinen minämme? Vaikka maya ulottaa vaikutuksensa baddha-jivan (orjuutetun maya-jivan) aitoon minään, sillä ei ole voimaa vaikuttaa sen olemuksen henkisiin osatekijöihin. Mielikuvituksellinen minä tai pikemminkin sen osat, kuten nykyinen keho ja mieli, ovat kuitenkin mayan luomia, eli aineellisia. Miten sitten keho ja mieli, jotka ovat jada eli achit, eli alun perin vailla mitään elämän ilmentymiä, heräävät eloon? Missä on elämän ilmenemisen lähde niissä? Todellisuudessa ne ovat elottomia, ja elämän ilmentymät syntyvät todellisen minän läheisyydestä. Elämä kehossa ja mielessä ilmenee niin kauan kuin aito itse on läsnä niissä. Esimerkki: jos kristalli tuodaan ruusun luo, se värjäytyy ruusun väriseksi, mutta jos se otetaan pois, kristalli ottaa takaisin alkuperäisen värinsä. Samalla tavoin sielun eli todellisen minän elämä elävöittää kehoa ja mieltä ja luo siten kuvan olennosta, jolla on oma yksilöllisyytensä.

Heti kun sielu lähtee ruumiista, se saa välittömästi takaisin elottoman luonteensa. Tarkempi tarkastelu paljastaa meille, että ruumis on vain mielen ohjaama väline, jota ilman se ei voi toimia tässä fyysisessä maailmassa. Sielun ansiosta mieli herää henkiin, ja siitä tulee mielikuvituksellinen minä, joka on vastuussa uuteen kehoon siirtymisestä.

Miten tämä siirto tapahtuu? Ohjaava tekijä on jivan toiminta (karma). Koska mielikuvitusminä on mayan luomus, siitä tulee helppo saalis sen houkutuksille, ja houkutusten mukaan toimiminen synnyttää vastustusta, joka puolestaan aiheuttaa uusia tekoja, jotka vaativat uusia inkarnaatioita. Näin teot synnyttävät uusia tekoja, ja syntymät synnyttävät lisää syntymiä, ja jiva liikkuu lakkaamatta syntymien ja kuolemien pyörässä. Jiva, joka on nyt ottanut ihmisen muodon, voi syntyä kissaksi tekojensa kautta ja päinvastoin. Jokainen syntymä ohjaa seuraavaa karman mukaisesti. Tällainen on luonnonlaki, joka hallitsee inkarnaatioitamme tässä maailmassa. Sitä ei voi muuttaa tai olla tottelematta. Se on lopullinen ja vastustamaton. Suurimmista ihmisistä pienimpään elävään organismiin kaikki ovat tämän luonnonlain armoilla.

...
---
Näistä neljästä maailmasta kolme ensimmäistä (Devaloka, Pitriloka ja Bhutaloka) ovat hienon aineen ilmentymiä, ja niiden asukkaat nauttivat niin kauan kuin heidän edellisissä syntymissään kertynyt hurskautensa kestää. Mutta kun aika loppuu, he syntyvät uudelleen tähän fyysiseen maailmaan2. Krishnaloka-nimellä tunnettu maailma on kuitenkin chit-energian ilmentymä. Se on kaukana näiden aineellisten maailmojen tuolla puolen, ja sinne menneelle ei ole paluuta takaisin tähän katoavaan kärsimyksen maailmaan3. Kun saavutamme tämän ikuisen asuinpaikan, kaikki kipu ja suru, jotka aina seurasivat meitä aineellisessa elämässä, katoavat lopullisesti.

Lue lisää

Srimad-Bhagavatam sanoo gyana-kultin kannattajista, jotka kutsuvat itseään Brahmaksi, että he nousevat monien tuskien jälkeen korkeimpaan maailmaan, mutta Krishna-bhaktin puutteen vuoksi he eivät voi jäädä sinne, vaan heidän on palattava takaisin tähän maailmaan ja synnyttävä uudelleen. He inkarnoituvat ensin ulkoisesti elottomiin esineisiin, kuten kiviin tai puihin, mikä on seurausta heidän pyrkimyksistään saavuttaa nirvana, kun he yrittävät tuhota sielun kolme ikuista periaatetta, kuten tiedon, tietäjän ja tiedettävän. Rangaistus tästä vastaa heidän aiempien tekojensa tyhmyyden ja holtittomuuden astetta4.

Mitä tulee joogeihin, kirjoitukset sanovat, että jotkut heistä, jotka ovat saavuttaneet Paramatman, menevät Mahan, Jnanan, Tapan ja Satyan kaltaisiin maailmoihin, nauttivat siellä pitkän ajan, joka vastaa heidän omistautumisensa astetta, ja palaavat sitten tähän fyysiseen maailmaan ja syntyvät ihmisyhteiskunnan korkeampiin luokkiin5. Kuitenkin ne, jotka ovat harhautuneet polulta ja pyrkivät poistamaan oman olemassaolonsa, kuten harhaanjohdettu gjani, seuraavat Brahmalokaan ja putoavat sitten takaisin tähän fyysiseen maailmaan ja hyväksyvät uuden syntymän ulkoisesti elottomien olentojen, kuten kiven tai puun, ruumiissa.

Kristittyjen ja muslimien yhteinen uskomus on ristiriidassa tällaisen opin kanssa. Useimmat uskovat, että Jumala loi maailman lopullisesti. Kaikki näkyvä moninaisuus syntyi samaan aikaan Hänen tahdostaan. Jivojen toiminta alkaa vasta sen jälkeen, kun he ovat inkarnoituneet tähän maailmaan. He keräävät tekojensa hedelmiä, jotka he ovat suorittaneet vain tässä elämässä. Ja tuomiopäivänä he ilmestyvät Jumalan eteen vastaamaan kaikista teoistaan tässä maallisessa elämässä. Näin he saavat palkinnon tai rangaistuksen niistä hyvistä tai syntisistä teoista, joita he ovat tehneet maan päällä.

Mutta jos tämä olisi totta, se antaisi monia syitä puhua jumalallisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisuuden laki edellyttää, että kaikilla jivoilla on oltava yhtäläinen mahdollisuus saavuttaa menestyksekkäästi materialistiset tavoitteensa sekä suotuisa tilaisuus toteuttaa Jumalan käskyjä ennen kuin heidät kutsutaan kollektiivisesti Jumalan tuomiolle, jossa heille korvataan kaikki heidän rikkomuksensa.

Lisäksi muslimien "rkhoo" ja kristittyjen "sielu" eivät ole täydellisiä vastineita hindulaisuuden termille "jiva". Kuten edellä todettiin, jiva on Jumalan yksilöllinen ja erityinen osa, joka on täysin irrallaan aineesta kaikissa tilanteissa. Vaikka se näyttäisi olevan tämän aineellisen maailman orjuuttama ja mayan kahleissa, se voi silti jonain päivänä saavuttaa Vaikunthan ikuisen maailman ja tulla täysin vapaaksi aineellisen luonnon vaikutuksesta. Toisaalta rhoosit (islamissa) ja sielut (kristinuskossa) ovat jotakin erilaista kuin Jumala, Luoja, ei ainoastaan määrällisesti vaan myös laadullisesti. Samaan aikaan ne säilyttävät samanlaisen käsityksen aineellisesta olemassaolosta kuin ihminen, jopa ylösnousemuksen jälkeen, ja niillä on myös oltava osana jokin aineellinen elementti, joka pystyy havaitsemaan ja säilyttämään tällaisen käsityksen. Tämä aineellinen elementti on erottamattomasti yhteydessä rhoon eli sieluun kaikissa aineellisissa maailmoissa, mukaan lukien taivas ja helvetti, joissa elävä olento nauttii ja kärsii hurskaiden ja syntisten tekojensa mukaan tällä fyysisellä olemassaolon tasolla. Tämän lisäksi tässä käsityksessä ei ole enää maailmoja, joissa puhdas tietoisuus hallitsee ja joissa puhtaan ja nuhteettoman sielun olemassaolo on mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoittaa vedalaisuus?

Selityksiä:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17568117/bhagavad-gita#comment-117569248

Anonyymi kirjoitti:

Selityksiä:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17568117/bhagavad-gita#comment-117569248

Lue lisää

Tämän lisäksi tässä käsityksessä ei ole enää maailmoja, joissa puhdas tietoisuus hallitsee ja joissa puhtaan ja nuhteettoman sielun olemassaolo on mahdollista. Jos näin on, sielulla ei ole mitään mahdollisuutta tavoittaa Jumalaa ja tavata Häntä Hänen puhtaan olemisen maailmassaan ja palvella Häntä siellä moitteettomasti ja jakamattomasti Hänen ikuisena kumppaninaan ja palvelijanaan.

Meidän on siis etsittävä joko epätäydellistä ilmoitusta tai virheellistä tulkintaa tai molempia. Itse asiassa molemmat ovat mahdollisia. Ensimmäinen on se, että Jumalan viisauden ilmoitus vastaa aina niiden hengellistä ymmärrystä, joille se annetaan. Jeesuksen Kristuksen ja Muhammedin tiedetään sanoneen seuraajilleen monta kertaa, että tieto, jota he eivät ole vielä paljastaneet, on paljon laajempaa ja syvempää kuin se, mitä heille on jo kerrottu. Toiseksi vain ne, joilla on syvin hengellinen tieto, joka mahdollistaa suoran yhteyden Jumalan kanssa ja Herran teiden tuntemisen, voivat tulkita oikein pyhiä kirjoituksia, jotka sisältävät Jumalan käskyt.

Kaikkien uskontojen seuraajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen, intiimin merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys. Ensimmäinen luokka on hyvin pieni, ja siihen kuuluvat ne, jotka ovat saavuttaneet syvimmän hengellisen tason (profeetat ja gurut). Ajan myötä niiden määrä vähenee ja vähenee, ja lopulta se on täysin mitätön. Henkisen ymmärryksen ehtyessä vääristely lisääntyy, mikä peittää totuuden täysin ja muuttaa uskonnon jumalattomuudeksi. Niinpä seuraajat alkavat taistella lähinnä uskonnon nimissä kuin sen opettamien totuuksien nimissä, ja näin ollen he taistelevat enemmän jonkin haamun kuin todellisen olemuksen puolesta. He alkavat tarkoituksellisesti vääristellä ja vääristellä pyhiä kirjoituksia, tavoitellen omia itsekkäitä päämääriään ja yrittäen saada aikaan merkityksen, jota ei ole eikä voi olla olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Tämän lisäksi tässä käsityksessä ei ole enää maailmoja, joissa puhdas tietoisuus hallitsee ja joissa puhtaan ja nuhteettoman sielun olemassaolo on mahdollista. Jos näin on, sielulla ei ole mitään mahdollisuutta tavoittaa Jumalaa ja tavata Häntä Hänen puhtaan olemisen maailmassaan ja palvella Häntä siellä moitteettomasti ja jakamattomasti Hänen ikuisena kumppaninaan ja palvelijanaan.

Meidän on siis etsittävä joko epätäydellistä ilmoitusta tai virheellistä tulkintaa tai molempia. Itse asiassa molemmat ovat mahdollisia. Ensimmäinen on se, että Jumalan viisauden ilmoitus vastaa aina niiden hengellistä ymmärrystä, joille se annetaan. Jeesuksen Kristuksen ja Muhammedin tiedetään sanoneen seuraajilleen monta kertaa, että tieto, jota he eivät ole vielä paljastaneet, on paljon laajempaa ja syvempää kuin se, mitä heille on jo kerrottu. Toiseksi vain ne, joilla on syvin hengellinen tieto, joka mahdollistaa suoran yhteyden Jumalan kanssa ja Herran teiden tuntemisen, voivat tulkita oikein pyhiä kirjoituksia, jotka sisältävät Jumalan käskyt.

Kaikkien uskontojen seuraajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen, intiimin merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys. Ensimmäinen luokka on hyvin pieni, ja siihen kuuluvat ne, jotka ovat saavuttaneet syvimmän hengellisen tason (profeetat ja gurut). Ajan myötä niiden määrä vähenee ja vähenee, ja lopulta se on täysin mitätön. Henkisen ymmärryksen ehtyessä vääristely lisääntyy, mikä peittää totuuden täysin ja muuttaa uskonnon jumalattomuudeksi. Niinpä seuraajat alkavat taistella lähinnä uskonnon nimissä kuin sen opettamien totuuksien nimissä, ja näin ollen he taistelevat enemmän jonkin haamun kuin todellisen olemuksen puolesta. He alkavat tarkoituksellisesti vääristellä ja vääristellä pyhiä kirjoituksia, tavoitellen omia itsekkäitä päämääriään ja yrittäen saada aikaan merkityksen, jota ei ole eikä voi olla olemassa.

Lue lisää

He alkavat tarkoituksellisesti vääristellä ja vääristellä pyhiä kirjoituksia, tavoitellen omia itsekkäitä päämääriään ja yrittäen saada aikaan merkityksen, jota ei ole eikä voi olla olemassa.
Suurin osa hämmästyttävistä ja sopimattomista rituaaleista, joita nykyään pidetään omana uskontonamme, eivät ole muuta kuin seurausta räikeästä poikkeamisesta pyhien kirjoitusten määräyksistä, mistä ovat vastuussa nykyaikaiset niin kutsutut gurut, jotka ovat pohjimmiltaan pelkkiä uskonnollisia puhujia ja höpöttäjiä.