Hyvin laajalti on vallalla harha-ajatus, että Jumalan kanssa sovitetuksi tuleminen on alisteinen uskosta vanhurskautumiselle. Ajatellaan, että ihminen tulee sovitetuksi Jumalan kanssa tullessaan uskoon. Tämä mielipuolinen ajattuskasvannainen loistaa poissaolollaan Raamatussa.
Koko maailman sovitus tapahtui jo. Se tapahtui 2000 vuotta sitten Kristuksen ristillä (2 Kor. 5, Room. 5, Kol. 1). Elämme SOVITETUSSA maailmassa SOVITETTUINA ihmisinä, tiesimmepä sitä tai emme.
Oman uskonsa palvojat kuvittelevat, että Jumalalla jäi jostakin syystä maailman sovittaminen puolitiehen - niin puolitiehen, että itse asiassa KUKAAN ei ole sovitettu ennen kuin uskoo Jeesukseen. Jumala toisin sanoen ei ITSE jaksa uskoa Kristuksen uhriin sen vertaa, että tuo uhri olisi sellaisenaan riittävä maailman sovitukseksi. Hän tarvitsee OMAN TEKONSA TUEKSI ihmisten uskon.
Näin hurskas uskosta koohkaaminen paljastuukin Jumalan vähättelyksi, mihin Paavali ei ikimaailmassa olisi alentunut.
Raamatussa nimittäin lukee:
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan."
Virke ei sisällä ainuttakaan hämärää käsitettä ja on siksi täysin selkeä. Se on merkityssisällöltään täysin eheä ja lukkoonlyöty. Se seisoo omilla jaloillaan eikä kaipaa selityksiä sen enempää kuin vaikkapa virke
"Alussa Jumala loi taivaan ja maan."
Molemmissa virkkeissä on subjekti, predikaatti ja objekti eli tekijä, teko ja teon kohde.
Jälkimmäisessä subjekti eli tekijä on Jumala, teko on luominen ja teon kohde luomisen tulos eli taivas ja maa.
Ensin mainitussa subjekti eli tekijä on siinäkin Jumala, teko on sovittaminen eli sovintoon ja sopusointuun saattaminen (tekijän itsensä kanssa) ja teon kohde on maailma eli kosmos.
Niin kuin oli taivaan ja maan mahdotonta olla olemassa ilman Jumalan tekoa eli luomista, niin oli maailman mahdotonta olla sovitettu eli sovinnossa ja sopusoinnussa Jumalan kanssa ilman Jumalan tekoa eli maailman sovittamista Kristuksessa.
Kummassakaan tapauksessa esitettyä asiaintilaa ei ollut olemassa ennen Jumalan tekoa. Kaikkivaltias Jumala saattoi taivaan ja maan OLEMAAN luomisTEOLLAAN.
Samoin Kaikkivaltias Jumala saattoi maailman sovintoon ja sopusointuun itsensä kanssa SOVITTAMALLA MAAILMAN ITSENSÄ KANSSA KRISTUKSESSA.
Kummassakaan tapauksessa ei ole mitään epäselvää. Kummatkin virkkeet ovat yksinkertaisia ja selkeitä: on tekijä, teko ja teon kohde. Teon tapahduttua teon kohde on juuri sellainen, jollaiseksi tekijä on sen tarkoittanut: taivas ja maa ovat luomisteon seurauksena OLEMASSA ja maailma eli kosmos on sovitusteon seurauksena SOVITETTU JUMALAN KANSSA.
Jumala on AINA KAIKKIVALTIAS - niin Luojana kuin Sovittajanakin. On Jumalan kaikkivaltiuden häpäisemistä väittää, että joissakin teoissaan Hän on vähemmän täydellinen kuin joissakin toisissa.
Koko maailman sovitus tapahtui jo. Se tapahtui 2000 vuotta sitten Kristuksen ristillä (2 Kor. 5, Room. 5, Kol. 1). Elämme SOVITETUSSA maailmassa SOVITETTUINA ihmisinä, tiesimmepä sitä tai emme.
Oman uskonsa palvojat kuvittelevat, että Jumalalla jäi jostakin syystä maailman sovittaminen puolitiehen - niin puolitiehen, että itse asiassa KUKAAN ei ole sovitettu ennen kuin uskoo Jeesukseen. Jumala toisin sanoen ei ITSE jaksa uskoa Kristuksen uhriin sen vertaa, että tuo uhri olisi sellaisenaan riittävä maailman sovitukseksi. Hän tarvitsee OMAN TEKONSA TUEKSI ihmisten uskon.
Näin hurskas uskosta koohkaaminen paljastuukin Jumalan vähättelyksi, mihin Paavali ei ikimaailmassa olisi alentunut.
Raamatussa nimittäin lukee:
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan."
Virke ei sisällä ainuttakaan hämärää käsitettä ja on siksi täysin selkeä. Se on merkityssisällöltään täysin eheä ja lukkoonlyöty. Se seisoo omilla jaloillaan eikä kaipaa selityksiä sen enempää kuin vaikkapa virke
"Alussa Jumala loi taivaan ja maan."
Molemmissa virkkeissä on subjekti, predikaatti ja objekti eli tekijä, teko ja teon kohde.
Jälkimmäisessä subjekti eli tekijä on Jumala, teko on luominen ja teon kohde luomisen tulos eli taivas ja maa.
Ensin mainitussa subjekti eli tekijä on siinäkin Jumala, teko on sovittaminen eli sovintoon ja sopusointuun saattaminen (tekijän itsensä kanssa) ja teon kohde on maailma eli kosmos.
Niin kuin oli taivaan ja maan mahdotonta olla olemassa ilman Jumalan tekoa eli luomista, niin oli maailman mahdotonta olla sovitettu eli sovinnossa ja sopusoinnussa Jumalan kanssa ilman Jumalan tekoa eli maailman sovittamista Kristuksessa.
Kummassakaan tapauksessa esitettyä asiaintilaa ei ollut olemassa ennen Jumalan tekoa. Kaikkivaltias Jumala saattoi taivaan ja maan OLEMAAN luomisTEOLLAAN.
Samoin Kaikkivaltias Jumala saattoi maailman sovintoon ja sopusointuun itsensä kanssa SOVITTAMALLA MAAILMAN ITSENSÄ KANSSA KRISTUKSESSA.
Kummassakaan tapauksessa ei ole mitään epäselvää. Kummatkin virkkeet ovat yksinkertaisia ja selkeitä: on tekijä, teko ja teon kohde. Teon tapahduttua teon kohde on juuri sellainen, jollaiseksi tekijä on sen tarkoittanut: taivas ja maa ovat luomisteon seurauksena OLEMASSA ja maailma eli kosmos on sovitusteon seurauksena SOVITETTU JUMALAN KANSSA.
Jumala on AINA KAIKKIVALTIAS - niin Luojana kuin Sovittajanakin. On Jumalan kaikkivaltiuden häpäisemistä väittää, että joissakin teoissaan Hän on vähemmän täydellinen kuin joissakin toisissa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Uskosta vanhurskautuminen ei ole mitään sen kummempaa kuin sitä, että tajuaa sovituksen sanan
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan"
koskevan myös itseä - että tajuaa itsekin olevansa osa sovitettua maailmaa ja sen perusteella saaneensa syntinsä anteeksi.
Ei lue meille syyksi meidän syntejä enää ikinä kristityn lahja on tämä.
Moni kuvittelee, että antaessaan oman Poikansa ihmisten pilkattavaksi ja tapettavaksi Jumala loi ainoastaan asetelman, jossa ME ENSIN voimme antaa Hänelle jotakin - uskon Jeesukseen - joka Hänen tulee puolestaan korvata vanhurskauttamalla meidät.
Tämä harhainen kuvitelma sisältää ajatuksen, että Jeesuksen antama vapaaehtoinen uhri ei lähtökohtaisesti vaikuttanut YHTIKÄS MITENKÄÄN YHTIKÄS MIHINKÄÄN; jos kukaan ei olisi koskaan uskonut eikä uskoisi Jeesukseen, hänen antamansa uhri jäisi täysin turhaksi ja merkityksettömäksi.
Eli Jumalan aivoituksissa JEESUKSEN UHRIN ARVON MÄÄRITTELISI YKSINOMAAN SE, KUINKA IHMISET SUHTAUTUISIVAT SIIHEN - jos ihmiset eivät arvostaisi Jeesuksen uhria, ei sitä tekisi Jumalakaan.
Toisin sanoen JUMALAN SILMISSÄ Jeesuksen kuolema ristillä oli pelkkä kulissi, tausta-asetelma JUMALAN JA IHMISTEN VÄLISELLE KAUPANKÄYNNILLE, jossa ihmisen on ENSIN annettava/esitettävä Jumalalle jotain, nimittäin usko Jeesukseen, joka Jumalan on siten korvattava ihmiselle vanhurskauttamalla tämä.
Jeesuksen Kristuksen uhri muodostaisi toisin sanoen eräänlaisen kulta- tai valuuttavarannon, jonka perusteella Jumala ja ihmiset voivat käydä keskenään kauppaa.
Tämä on kyllä jotain ihan muuta kuin Paavalin julistus, jonka mukaan Jumala oli Ihmisen Pojassa Kristuksessa ja sovitti jo maailman ITSENSÄ KANSSA.
Vanhurskaus on Messias ristillä meidän puolesta vanhurskautta nyt meidät ikuisesti kelpaaviksi. Siis kristityt. Anteeksianto tarkoittaa sovitettu. Meillä on rauha luojan kanssa. Ikuisesti.
Ei, vaan KOKO MAAILMA. Paavali nimenomaan kirjoittaa KOKO MAAILMAN tulleen sovitetuksi Jumalan kanssa Kristuksessa.
niin juuri KOKO MAAILMA !
"Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton; sinun kättesi puhtauden takia hän pelastuu"
Job: 22: 30
siihen ei ihminen LISÄÄ YHTÄÄN MITÄÄN !
Lunastus on tehty lupausten lunastus ristiin naulitussa ylösnousseessa. Siihen panemme toivomme.
Kyllä se synnissä piehtarointi kuitenkin tekee ihmisestä aina paremman ihmisen.Kolehtihaavit kiertää,seurakunnat maksaa papeille palkaa ja papit muistuttavat aina sunnuntaisin seurakuntalaisille näiden olevan syntisiä ja lopuksi päätetään porukalla jatkaa tässä jatkuvassa parannuksessa.
Kaikki ihmisen,pahimmistakin pahimmat teot ovat täten etukäteen jo sovitetut AAMEN!
Amen !