Olen ollut lapsesta asti uskossa. Tai ainakin "uskossa"..(siis eräänlainen tapauskovainen)
Nyt vähän vanhempana olen alkanut kovasti epäillä uskoani tai uskontoani. Minua häiritsee monien tuntemieni uskovaisten ehdoton varmuus uskostaan. (Itse kun en siihen pysty.) Olen alkanut ottaa selvää eri uskonnoista ja miettinyt, miten saisin varmuuden oman uskontoni "oikeudesta". Siis miten voin tietää, onko oma uskontoni, kristinusko, juuri se oikea, johon ihmisten ehdottomasti pitäisi kääntyä? Entäpä jos jos se "oikea" uskonto onkin vaikkapa islam tai buddhalaisuus ja heidän jumalansa se "oikea" jumala, joka maailmaa pyörittää?
Entäpä, jos tämä uskonto, johon minut on pienestä pitäen kasvatettu, onkin vain harhaa? Voiko tällaisesta asiasta saada mitenkään varmuutta?
Nyt vähän vanhempana olen alkanut kovasti epäillä uskoani tai uskontoani. Minua häiritsee monien tuntemieni uskovaisten ehdoton varmuus uskostaan. (Itse kun en siihen pysty.) Olen alkanut ottaa selvää eri uskonnoista ja miettinyt, miten saisin varmuuden oman uskontoni "oikeudesta". Siis miten voin tietää, onko oma uskontoni, kristinusko, juuri se oikea, johon ihmisten ehdottomasti pitäisi kääntyä? Entäpä jos jos se "oikea" uskonto onkin vaikkapa islam tai buddhalaisuus ja heidän jumalansa se "oikea" jumala, joka maailmaa pyörittää?
Entäpä, jos tämä uskonto, johon minut on pienestä pitäen kasvatettu, onkin vain harhaa? Voiko tällaisesta asiasta saada mitenkään varmuutta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
olet selvästi heräämässä. itse kasvoin tapauskovaiseksi tai en ehtinyt siitä itselleni tapaa tehdä. oikeasti tiedän uskoneeni jumalan olemassaoloon ja tiedän, ettei muita mahdollisuuksia yhdessä vaiheessa elämääni ollut. kun sitten oivalsin puolivahingossa asioita elämästä ja maailmasta, jumala ikäänkuin katosi omasta käsitysmaailmastani. koska minulla ei ollut oikein tietoa, mitä on elämä kristinuskon jälkeen, se ero ei ollut aivan kivuton.
minusta tuli hyvin ankara ateisti. 100% ateismi ei kuitenkaan ollut kovin 100% jo siitä syystä, että minunhan piti ensin oppia, mitä koko ateismi on... sen päälle jossain vaiheessa heräsi mielenkiinto muita uskontoja kohtaan, enkä niistä sen paremmin löytänyt totuutta. itseasiassa hiljalleen tulin siihen tulokseen, ettei mitään totuutta ole. siis sellaista, joka ohittaisi toden. kun tähän ajatukseen jossain välissä päädyin, en enää aktiivisesti edes etsinyt. lainasin kirjastosta benjamin hoffin kirjan nalle puh ja tao. se kuulosti mukavalta ja taolaisuudesta en ollut pahemmin vielä saanut tietoa. ajatukset osuivat yksiin sen kanssa, mitä olin nähnyt, kokenut, tuntenut ja ajatellut.
taolaisuuden totuus, kuten zeniläisyyden, voidaan ajatella näet niin, ettei ole olemassa sen todellisempaa kuin tosi. mikä on tosi, on myös totuus. jos lyöt pääsi seinään, voit olettaa, että se on tosi. jos tipahdat 7. kerroksesta maahan, olet sen pienen hetken todessa, ennenkuin ei ole enää mitään. jos koet, että selässäsi ryömii mato, kun se itseasiassa olikin hikipisara, olet kokenut aistein toden, mutta tulkinnut sen väärin. ihmisellä on käytössään aistit, sydän ja aivot, joita on tarkoitus käyttää ja, jos niillä ihminen ei erota totta ja epätotta, niin ihminen elää harhojen vallassa.
miksi etsiä siis totta uskonnoista? niitä et voi syödä, ne eivät kiipeä selkääsi, niihin et voi lyödä päätäsi. voit niitä maistella ajatuksissa, mutta niihin ajatuksiin ja mielenmaisemiin se jää. sen todemmaksi se ei muutu. vain, jos mielelläsi miellät ne tarinat todeksi kuin lapsi mieltää todeksi hammaskeijun, pääsiäispupun ja joulupukin, niin silloin uskot niiden olevan olemassa. jossain vaiheessa lapsi lakkaa uskomasta hammaskeijuun, koska yhteiskunta ei tue sitä uskoa. samoin usko pääsiäispupuun ja joulupukkiin hiipuu. muut uskot ja uskonnot ovat sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti tuettuja. ne ovat myös hyvin motivoituja ja perusteltuja, toisinkuin usko joulupukkiin. hammaskeiju ei väitä myöskään olevansa tosi (totuus), kuten useat uskonnolliset suuntaukset väittävät.
mitä tulee varmuuteen. sen sinä koet aina vain sydämessäsi ja mielessäsi. voit olla asioista varma tai ikuisesti epävarma. etsi tasapainoa, älä ääripäitä. totuudenetsintä on stressaavaa, kuten on myös se, että näkee jatkuvasti ympärillään hyvän ja pahan taistelun. se on loputonta ja siinä sokeutuu itselleen, omille aisteilleen, ajatuksilleen, kanssaihmisilleen ja elää taistelukentällä, jota ei ole.
Tervehdys,epäilevä!
Epäily kuuluukin uskoon aina välillä,se ei ymmärtääkseni ole synti,kun ihminen on järjellinen olento.Olihan opetuslapsista Tuomas epäilijä vielä Jeesuksen kuolleistaheräämisenkin jälkeen.Vasta nähtyään Jeesuksen haavat hän taas uskoi.
Meidän on hyvä muistaa,mitä Jeesus siinä tilanteessa sanoi:Sinä uskot,kun näet,autuaita ne,jotka uskovat,vaikka eivät näe.
Uskovat ihmiset ovat vajavaisia uskovaisinakin.Yksi vajavaisuuden muoto on ehdottomuus muihin nähden. Minussakin oli samaa vikaa,kunnes sattumoisin tein kerran matkan Kiinaan,ja tajusin,että vaikka nämä yli miljardi ihmistä eivät ole kristittyjä, eivät he kaikki voi
siitä syystä olla matkalla kadotukseen!
Luulisin,että Jumala on järjestänyt asiat niin,että kullekin kulttuurille on kehittynyt heille sopiva muoto uskosta Jumalaan.
Kaikilla ihmisillä on iankaikkisuuden taju sydämessään,ja ratkaisevaa on halu elää muita rakastaen ja Jumalaansa kunnioittaen.
Meille länsimaalaisille luontevin uskonto on kristinusko,siksi olen sitä mieltä,että sinäkin pitäisit sitä omana uskontonasi.
Älä arvioi uskontoa kaavamaisten muotomenojen mukaan,äläkä hylkää sitä epätäydellisten kanssaihmisten virheiden takia.
Olemme maailmassa,jossa taistelu Hyvän ja Pahan välillä on ilmeisesti vain kiihtymässä.
Ratkaiseva taistelu käydään itsekunkin sisimmässä.
Näilläkin sivuilla voi huomata,että jotkut ikäänkuin tahallaan valitsevat Pahan,puhumalla ilkeyksiä ja tuomitsemalla toisia ihmisiä.
Tiedämme meille annettujen lupausten perusteella,että Hyvyys=Jumala,tulee olemaan lopullinen voittaja.
Minä haluaisin olla voittajan puolella.Jos siihen riittää,että uskoo kristinuskon sanomaan,haluan pitää siitä kiinni ja olla voittaja.
Uskon,että teet saman valinnan.
Toivotan sinulle Herramme siunausta!
Tommi, kirjoitit paljon asiaa omasta epäilyksestäsi ja siitä, kuinka löysit siitä tien ulos. Et uskonut enää ollenkaan. Minulla on ehkä hieman erilaiset lähtökohdat tässä jutussa.. HALUAISIN nimittäin kovasti uskoa, minua häiritsee oma epäilykseni. Ja kuitenkaan en voi sille mitään.
Toisaalta ymmärrän, että usko on nimenomaan, kuten sanoit, sielussa ja mielenmaisemissa, ja se varmuus, jota kaipaan, on sydämessä jos on ollakseen. Vaikka olen ajatellut tätä asiaa viime aikoina todella paljon, on todella vaikeaa yrittää pukea omia sekavia tuntemuksiaan sanoiksi.. Ehkä haluaisin vain tietää, kuinka ihmiset voivat olla niin varmoja omasta uskostaan ja siitä, että juuri heidän uskontonsa on se "oikea". Eli heidän Jumalansa on niistä monista "tarjolla olevista" se, joka loppujen lopuksi hallitsee. Olenko minä yksinkertaisesti vain väärässä uskossa? (Jos nyt noin voi sanoa..) Pitäisikö minun yrittää etsiä sellainen uskonto, johon todella voin luottaa ja todella USKOA.
Lapsesta asti kristityksi kasvatettuna vain tuntuu siltä, ettei toisaalta mikään uskonto voi olla parempi tai enemmän totta kuin kristinusko. Eli pelottaisi irtautua. Entä jos astunkin harhaan? Mutta olenko tällaisenakaan erityisen hyvä kristitty..kun en osaa enää täysin turvautua Jumalaani.
Vaikeita asioita. Erityisen vaikeaa pistää tekstiksi.
Hei epäilevä,
>Entäpä, jos tämä uskonto, johon minut on
>pienestä pitäen kasvatettu, onkin vain harhaa?
>Voiko tällaisesta asiasta saada mitenkään
>varmuutta?
Olet perimmäisten kysymysten äärellä, ja hyvä,
että kyselet ja koettelet. Toivottavasti
tämän prosessin kautta pääset sellaiselle
kalliopohjalle, jossa olo on tukevampi.
Kyllä jokaisen usko jossain vaiheessa koetellaan,
ja kunnolla, vaikka nyt näyttäisikin joidenkin
usko sellaiselta, jolla siirretään vuoria...
Koetusten kestämisen kautta usko vahvistuu.
"kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä
kasvattaa teissä kestävyyttä." Jaak. 1:3
>HALUAISIN nimittäin kovasti uskoa, minua
>häiritsee oma epäilykseni. Ja kuitenkaan en voi
>sille mitään.
Mitä Raamatun Jumala sanoo siitä, millä tavoin
hän vakuuttaa itsestään? Miten hän antaa
selvyyden olemassaolostaan, rakkaudestaan ja
armosta Jeesuksen sovitustyön tähden?
Aika selvästi sanotaan ainakin se, että usko
tähän Jumalaan ei synny eikä perustu näkyviin
todisteisiin. Niitä hän ei ole luvannut antaa,
vaikka jotkut kyllä ihmeitäkin saavat kokea.
Jumala kun pelastaa ihmiset uskon kautta.
"Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen."
2.Kor.5:7
Eikä myöskään järkeilyllä päästä puusta pitkään
näissä asioissa:
"Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei
oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin
Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen
kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa
juutalaiset vaativat tunnustekoja ja
kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas
saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on
juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa
juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus,
Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan
hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan
heikkous on väkevämpi kuin ihmiset."
1. Kor. 1:21-25
Kun luet Raamatusta Kristuksen kärsimyksistä
ristillä, tai kuulet julistettavan kirkasta
armon evankeliumia täytetystä työstä, siinä on
Jumalan voima. Sen sanan kautta Jumala vaikuttaa
sinussa uskon. Kun epäilykset vaivaavat ja
haluaisit vahvemman uskon, se kanava, jota Jumala
on luvannut käyttää uskosi vahvistamiseen, on se,
että luet ja kuulet julistettavan Jeesuksen
rististä ja sen merkityksestä. Myös ehtoolliseen
liittyy valtava lupaus. Jeesus sanoi: "Joka syö
minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa,
ja minä pysyn hänessä." Joh. 6:56
Näiden lupaamiensa armonvälineiden kautta Jumala
itse synnyttää ja ylläpitää uskon, ja vie sinut
kerran perille.
Jeesuksen vastaus tietyille epäileville oli
mielenkiintoinen:
Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei
ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut
lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan,
pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni
lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani."
Joh. 7:16-17
- Se, joka tahtoo tehdä Jumalan tahdon, pääsee
kyllä selville...mutta kuinka voi tahtoa tehdä
hänen tahtonsa, ellei ensin ole päässyt selville
onko tämä kristinuskon Jumala tosiaan totta??
Tällainenkin on kuitenkin ilmeisesti mahdollista.
Voi haluta tehdä Jumalan tahdon, ja sitten vasta
pääsee selville ja uskon varmuuteen. Sinäkin
kirjoitat "haluaisin uskoa", mutta koet uskosi
heikoksi.
Sinua koskee lupaus:
"jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja
kolkuttavalle avataan." Luuk. 11:10
Etsi Raamatun Jumalaa niistä paikoista,
joista hän on luvannut olla löydettävissä.
Lue vaikkapa Johanneksen evankeliumista Jeesuksen
kärsimystiestä. Mene sinne, jossa tiedät, että
siellä puhutaan Jeesuksen rististä. Käy
ehtoollisella ja kuuntele mitä siitä sanotaan.
Usko Raamatun Jumalaan ei ole mielipide,
vertailujen kautta harkittu kanta, järjen
päätös tms. Se on Jumalan teko, se on ihme!
- Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan
teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on
lähettänyt". Joh. 6:29
- Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ef. 2:8
Siunausta etsimiseesi!
Kopioin tähän erään mielestäni hyvän tekstin
uskosta ja epäilyksistä.
--------------
"Entä kun eteen tulee erämaa?"
Uskoon tullessaan moni kokee paljon. Vuosien kuluessa tulee jokaiselle aika, jolloin se kaikki häviää. Mitä silloin tehdään? Oliko usko vain hetken kestävä kupla, ihmisen sisäisen elämän myllerrys jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa?
Lähes jokainen kristitty on joutunut painimaan tämän kysymyksen kanssa. Joku on löytänyt siihen lääkkeitä, toinen kantaa aina asiasta huonoa omaatuntoa. Ja moni on kadottanut uskonsa sen myötä kun oma kyky uskoa on kadonnut.
Moni katsoo rehellisesti tilannetta silmiin ja sanoo: "Ei minusta ole uskojaksi. Minä olen kadottanut uskoni.” Ensimmäinen lause on totta, toisen ei tarvitse olla. Päin vastoin, vasta nyt on mahdollista löytää todellinen Jumalan armo.
Niin kauan kuin ihmisellä on ruutia omasta takaa, uskolla on tietynlaiset kasvot. Kun ruuti loppuu, omat voimat otetaan pois. Silloin löytyy lopulta se Jumala, joka vanhurskauttaa ja armahtaa jumalattoman. Silloin, kun omat voimat ovat kerta kaikkiaan loppu, on tilaa sille Jumalalle, joka rakastaa sellaista joka ei millään tavalla ansaitse Jumalan rakkautta. On tilaa Raamatun Jumalalle, hänelle, joka antoi itsensä syntisen maailman elämäksi. On aika vähitellen käsittää edes hiukan sitä, mitä Jumalan armo tarkoittaa.
Luterilaisen uskon kalliimpiin helmiin kuuluu päivittäin toistettava kolmannen uskonkappaleen selitys: ”Minä uskon, että en voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa?” Se on nöyrä tunnustus ja samalla rukous. En valinnut itse Kristusta, vaan hän valitsi minut. Jos Jumala nyt ottaa Henkensä pois, en pysy päivääkään uskossa.
Niin kauan kuin ihminen osaa, pystyy ja tuntee, niin kauan hän ei tee pyhillä sakramenteilla mitään. Mutta kun kaikki oma voima on poissa, Jumalan voima tulee tärkeäksi. Jumala on kasteessa pukenut meidät Kristukseen niin kuin lämpimään, puhtaaseen takkiin (Gal. 3:27). Kun tulet Herran ehtoolliselle, tulet koskettamaan huulillasi Kristusta, hänen ruumistaan ja vertaan (1. Kor. 11). Silloin Jumala ei ole kaukana, vaan aivan lähellä, armahtamassa, antamassa anteeksi ja hoitamassa, samoin myös antamassa uutta voimaa elää kristittynä.
Uskoon tulo on monelle ihana kokemus. Varsinaisesti Kristuksen armo löytyy sitten, kun tajuamme, ettei meistä ole uskojiksi. Silloin omat työtä sulavat, mutta Jumalan työt, Raamattu, kaste, ehtoollinen ja rippi paljastuvat kallioksi, joka kestää. Näin erämaa ei olekaan vain paha asia – se opettaa panemaan sivuun omat voimat ja katsomaan Jumalan voimia. Jotain tätä Luther tarkoitti, kun hän sanoo, että Jumala on taivaaseen asti ulottuva, hehkuva rakkauden uuni.
”’Siion sanoo: Herra on minut hylännyt, Jumalani minut unohtanut!’
Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää?
Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä” (Jes. 49:14-16).
--------
Teksti on sivulta:
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/EramaaEK.htm
Uskonnoissa juuri se on ongelma, että kaikki pitävät omaa uskontoaan "sinä oikeana".
Sitten tulee sotia, kun ei olla samaa mieltä..
Kuule olet pahasti harhatiellä. Mikään uskonto ei ole oikea, jos kuvittelet että jossain tuolla jossain on jotain .
Kyllä asia on niin että helvetti ja paratiisi on täällä maanpäällä. Jokainen valitsee itse kumpaa tietä menee.
Uskonto on vain tapa rahastaa kansaa, joka on niin herkkämielinen. Ihminen kun tarvitee jotain mihin uskoa. Usko itseesi ja tee elämässäsi oikeita valintoja niin koet paratiisin. Sitä on hyvä ja paha. Ihmisen oma sielu.
Kyllä sen voi tietää onko oikeassa uskossa.
Raamattu sanoo: Henki todistaa meidän henkemme kanssa että olemme jumalan lapsia. Mikään uskonto ei pelasta ketään, ainoastaan Jeesus Kristus voi pelastaa ihmisen.
Pyydä Jeesusta tulemaan sydämeesi, niin hän tulee ja pelastaa sinut eikä sinun sen jälkeen tarvitse epäillä oletko uskossa. Jeesuksen Henki sisimmässäsi todistaa että olet Jumalan lapsi.
Raamatun kirjopitukset johdattaa meidät pelastajan Jeesuksen tykö,kovin yksinkertaista pelastua, mutta kuinka vaikeaa se monelle on.
Raamattu sanoo: Niin ei siis ole mitään kadotustuomiota niille jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat.
Anna pelastaa itsesi tästä nurjasta sukukunnasta ,sanoo raamattu. Jeesus elää ja kun hän tulee ihmisen sydämeen niin koko elämä muuttuu. Lue Johanneksen evankeliumi rukoillen niin Pyhä Henki avaa sen sinulle...
Siunausta sinulle, ota Jeesus sydämeesi.
Kyllähän oli taas sellainen kehäpäätelmä, että hohhoijaa...
Sanos muuta....ihan pistää naurattamaan.
Siis raamattuko sen muka todistaa että olet oikeassa uskossa? Entäs jos on ateisti? (Ei usko raamattuun eikä Jumalaan..)
Kummaa, että ei minun sydämeeni koskaan Jeesus ole tullut. Joskus olin niin tyhmä, että kuvittelin sen auttavan jos oikein pyytäisin. Mutta paskat.
henki todistaa sinussa että olet Jumalan lapsi.
Älä ala epäilemään sillä Jeesus on todella voimallinen, rukous saa aikaan sinussakin muutosta, kysy Herraltasi saat varmasti vastauksen.
Ja jos Jumala on sinulle hiljaa tutki sanaa ja USKO SE, sillä ei ole kauaa siitä kun itselläni raaja kipeytyi niin kovasti että lääkkeetkään eivät auttaneet, uskova veli jolla tiesin parantamisen armolahjan olevan, rukoili sen puolesta ja se parantui siinä samassa. Itse olen rukoillut sairaiden puolesta, ja saanut nähdä kun sairas raaja paranee kerrasta. Kyllä meillä on elävä Jeesus joka kuulee edelleen sinunkin rukouksesi, älä anna saatanalle periksi, sillä hän on maailman ovelin kaveri, eksyttämään Jumalan lapsia. Siunausta.
Onhan sitä tietoakin saatavana jottei tarvitse mihinkään jumaliin uskoa=luulla, niiden olevan olemassa.