Brittien keskitysleirit 1950- luvulla

Keskitysleirit ovat brittien oma keksintö, ne otettiin käyttöön toisessa Buurisodassa.
Hitler anglofiilina otti briteistä mallia omien keskitysleiriensä suunnittelussa.

Suomen kanonisoitu valtionuskonto sanoo, että tällaisia ovat tehneet vain bolseviikit Stalinin aikana.

Britannia vaiko Espanja on aiheuttanut suurimmat määrät kuolonuhreja omien rajojensa ulkopuolella koko ihmiskunnan historiassa. Joku viisas voisi osata vastata.

Toisen Maailmansodan aikaan orjia pitivät vain Saksa, Japani ja Suomi.

Niin he eivät vielä osanneet paeta Suomeen .

Britti yritti voittaa vapautusliikkeet alusmaissaan raa¨oilla kansanmurhilla. Saattoi mennä satoja tuhansia ihmishenkiä.

Buurit saivat sitä mitä olivat tehneet ja tekivät mustille ja varsinkin saneille ja muille alkuperäisasukkaille. Eivät olleet isäntinä brittejä parempia.

Britannian harjoittamaa julmuutta on minkään kansan vaikeaa ylittää

Gulag tai GULAG (lyh. ven. Главное управление лагерей, ГУЛаг, Glavnoje upravlenije lagerei, ’leirihallitus’, ’leiriasioiden keskusvirasto’) oli Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin NKVD:n osa, joka hallinnoi maan noin 30 000 ojennustyöleiriä. Yksittäistä leiriä kutsutaan Gulag-leiriksi tai gulagiksi pienellä alkukirjaimella.

Gulag-leireille lähetettiin eri arvioiden mukaan ainakin 4–6 miljoonaa ihmistä, mahdollisesti enemmän, jopa 17–18 miljoonaa. Leireille lähetettiin kielletystä poliittisista toiminnasta tuomittuja, mutta niille päätyi myös muita vankeja. Yleisesti leireille tuomittujen tehtävänä oli rakentaa taloja ja yleisiä liikenneyhteyksiä, kuten kaupungeissa metroja, maaseudulla isoja rautatieyhteyksiä, patoja ja kanavia.

Gulag ei koskaan ollut kannattava, mutta se dominoi kaivostyön ja metsätyön aloilla.[3] Gulag-työvoima ei ollut yhteiskunnalle ilmaista. Työn tuottavuus oli 50–60 prosenttia pienempi, ja kymmentä vankia kohden oli yksi vartija.

Järjestelmän synty

Ensimmäiset vankileirit perustettiin heti vallankumouksen alussa vuonna 1918, ensimmäisten joukossa perustettiin Nižni Novgorodiin tyhjillään olevaan nunnaluostariin. Syyskuun alussa vuonna 1918 sisä- ja oikeusasiain kansankomissaarit allekirjoittivat asetukset, joilla hallinnolliset puolue-elimet oikeutettiin Tšekan ja miliisin avulla vangitsemaan kaikki luokkaviholliset. Luokkaviholliset määrättiin eristettäväksi keskitysleireihin.

Huhtikuussa vuonna 1919 keskitysleirijärjestelmä, kontsentratsionnyje lageri, määrättiin sisäasiain kansankomissariaatin alaisuuteen. Vuoden 1920 lopulla keskitysleirejä oli 84, kaksi vuotta myöhemmin jo 315. Leirit rakennettiin kymmenien vuosien tarpeita varten. Yksi ensimmäisistä varsinaisista ojennusleireistä perustettiin Solovetskin luostarin saarelle vanhaan munkkiluostariin 13. lokakuuta 1923. Solovetskin saarelta käsin perustettiin aluksi Vienan Karjalan alueelle eri tarpeisiin kymmeniä eri kokoisia leirejä.

Yksi tunnetuimmista ja suurimmista Karjalassa olevista ojennustyöleireistä oli Vienanmeren kanavatyömaa, joka tunnettiin aikaisemmin Stalinin kanavana. Tällä BelBaltlag-leirillä kirjattiin olleen esimerkiksi joulukuussa 1932 yhteensä 107 900 vankia. Vaihtuvuus oli suurta ja leirillä kuoli eri lähteiden mukaan noin 200 000 – 250 000 ihmistä kahdenkymmenen kuukauden aikana.

Ojennustyöleirejä syntyi kaikkialle entisen Neuvostoliiton alueelle. Leirit nimettiin yleensä paikkakunnan mukaisesti, kuten SvirLag (Syvärin leiri), UhtLag (Uhta), SevŽelDorLag (Pohjoisen rautatien leiri), SKMITL (Solovetskin ja Karjalan–Murmanskin ojentava leiri, Solovetskije i Karelo–Murmanskije lagerja, SKMITL, missä ITL=ojennustyöleiri).[ tai BelBaltlag (Vienanmeren–Itämeren ojentava työleiri, sanoista Belomoro–Baltiski ITL), Kokonainen kaupunki saatettiin tyhjentää alkuperäisistä asukkaista ja perustaa tilalle ojennustyöleiri (Bamlag).

Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliitto
 
Politiikantutkija Radolph Rummelin laskelmien mukaan Neuvostoliiton ja sen edeltäjän Neuvosto-Venäjän aikaansaattamisessa sekä valta-aikana vuosina 1917-1991 kuoli yhteensä 62 miljoonaa ihmistä. Rummel on laskenut tuon sisältävän noin 39,5 miljoonaa keskitysleireillä kuollutta, noin 8,3 miljoonaa terroriteoissa kuollutta, noin 7,8 miljoonaa pakotetuissa nälänhädissä kuollutta ja noin 4,3 miljoonaa kyydityksissä (engl. deportation) kuollutta. Toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan kuolemantapauksista ajoittuu vain noin 15,6 miljoonaa, ja Stalinin jälkeiseen aikaan kuolemantapauksista ajoittuu vain noin 6,9 miljoonaa. Luvut eivät sisällä toisen maailmansodan taisteluissa kuolleita. Historian professori Norman Naimarkin mukaan Stalin teloitutti lähes miljoona Neuvostoliiton kansalaista

Brittien omien virallisten tilastojen mukaan Britannian siirtomaahallinto aiheutti 85 miljoonaan ihmisen kuoleman.
Intialaisten tutkijoiden mukaan todellinen luku on jopa 1,8 miljardia.
Intia itsenäistyttyä maassa ei ole kärsitty nälänhädästä.

Vuodesta 1760 vuoteen 1943 Intia kärsi säännöllisesti kauheaa nälänhätää. Vaikka virallisten brittiläisten lähteiden mukaan yli 85 miljoonaa intialaista kuoli nälänhädissä, jotka olivat tosiasiassa Ison-Britannian Rajin tekemät kansanmurhat. Vastaa tähän tosiseikkaan se,,että ei ole ollut nälänhädän aiheuttamia kuolemia itsenäisyyden jälkeen !! Ison-Britannian joukkomurhissa kuoli 1,8 miljardia intialaista, jotka Britannian imperiumi murhasi, nälkiinnytti, ja teloitti Intian holokaustissa ja Intian kansanmurhassa sellaisena kuin se on määritelty YK: n kansanmurhayleissopimuksen 2 artiklassa. Käyttämällä väestölaskentaa ja muita arvioita Intian väestöstä näinä ajanjaksoina, ylimääräiset kuolemat olivat 0,6 miljardia, 1757-1837; 0,5 miljardia, 1837 - 1901 kuningatar Victorian aikana; ja 0,4 miljardia vuosina 1901-1947; tämä on yhteensä 1,5 miljardia ja 1,8 miljardia uhria, jos mukaan otetaan verilöylyt eri kuninkaallisten hallitsemien Intian brittiläisten protektoraattivaltioiden joukossa. [2]

Etelä-korealainen ekonomi Ha-Joon Chang kertoo taloushistoriateoksessaan kuinka britit tuhosivat kolonialismillaan Intian talouden.


Ha-Joon Chang
Taloustiede
Sivu 63–64

Kolonialismin syvät arvet
Tutkijat ovat kauan kiistelleet siitä, olisiko kapitalismi voinut kehittyä nykyiselleen ilman siirtomaista 1600–1800-luvuilla otettuja luonnonvaroja: rahoiksi lyötyjä jalometalleja, perunaa, sokeria ja muita uusia ravinnonlähteitä tai puuvillaa ja muita teollisuuden tuotantopanoksia. Siirtomaavallat päinvastaisesti hyötyivät valtameren takaisien alueiden luonnonvaroista, mutta kapitalismi olisi luultavasti kehittynyt näihin nähden joka tapauksessa. Varmaa sen sijaan on, että siirtomaat kolonialismi hajotti raunioiksi.

Valloittajat hävittivät siirtomaiden alkuperäiskansat tai syrjäyttivät heidät. Heiltä riistettiin maat sekä maasta kasvavat ja maaperään kertyneet luonnonvarat. Alkuperäiskansat ajettiin täysin marginaaliin. Etelä-Amerikassa Bolivian vuonna 2006 valittu presidentti Evo Morales on vasta toinen johtoonhoitajaksi valittu alkuperäiskansan jäsen sitten eurooppalaisten valloittajien maihinnousun vuonna 1492 (ensimmäinen oli Benito Juarez, joka toimi Meksikon presidenttinä 1858–1872).

...

Kolonialismissa valloittajat hävittivät usein tahallaan vallattujen maiden oman tuotannon siellä, missä talous oli jo kehittynyttä. Paras esimerkki on Britannian vuonna 1700 asettama intialaisen kalikoo-puuvillatekstiilin tuontikielto, jolla edistettiin brittien omaa tekstiiliteollisuutta (mainittiin siitä luvussa 2). Kielto oli raskas isku Intian tekstiiliteollisuudelle. Lopullisesti se kuihtui 1800-luvun puolivälissä, kun Britannian koneistettu tekstiiliteollisuus syyti markkinoille uutta tavaraa. Siirtomaana Intia ei voinut suojella omia tuottajiaan brittituonnilta tullein tai muin poliittisin keinoin. Vuonna 1835 Itä-Intian kauppakomppanian johtaja lordi Bentinck kuvasi selonteossaan, miten kankaan kutojien luut vaalenivat Intian tasangoilla.