Monissa herätysliikkeissä kehotetaan maksamaan kymmenykset, eli omasta bruttotulosta 10%. Mikähän mahtaa olla Luterilaisen Kirkon opetus tähän asiaan.
kymmenykset
budjetti
11588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
määritelty tuollaiseen asiaan. JÄrjestöt ja erilaiset ryhmittymät ratkaisevat jäsenmaksukysymyksensä niin kuin parhaaksi näkevät. 10% bruttotuloista tuntuu paljolta.
Tuokaa kymmenykset satonne parhaista, kehottaa Raamattu.
Kirkollisvero pitäisi nostaa 10 %:iin. Loppuisi kirkolta rahapula eikä tarvitsisi irtisanoa diakonissoja.
Mun mielestä se on jokaisen oma asia maksaako kymmenykset vai ei. Tuo kirkollisvero ehkä on enemmän sellainen juttu, että otetaan sen verran, että kirkko vähintäänkin pystyy rahoittamaan toimensa.
Kirkko ei ota kantaa periaatteessaa siihen, että maksaako kukaan kymmenyksiä. Sen verran ottaa kantaa, että jokainen uhraa seurakuntansa parhaaksi sen verran, että seurakunta pysyy pystyssä ja voi avustaa muita. Mutta ne jotka maksavat kymmenyksensä maksavat ne sitten.. :)
1. Moos. 14:20: "Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi." Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta."
Abraham maksoi tuloistaan 10%, mutta me nykyajan palkansaajat maksamme tuloistamme paljon enemmän veroa, vai mitä? Joku maksaa 20%-30% ja joku toinen vielä enemmän.
Ei Raamatussa mainittu malli kymmenyksistä ole tarkoitettu nykypäivän kirkkolaitokselle malliksi, koska meidän yhteiskuntajärjestelmämme on täysin toisenlainen paimentolais- ja maanviljelyskulttuureihin verrattuna.
Nykyinen kirkollisvero on sopivan kokoinen. Kannattaa hyödyntäää niitä palveluita joita kirkko tekee hyväksemme saamillaan veroeuroilla.
Edellinen vastaus oli tarkoitettu nimimerkille "budjetti".
Missään Uuden testamentin puolella ei ole käskyä maksaa kymmenyksiä - ja vielä bruttotuloista. Kyseessä on Mooseksen lain pykälä. Kun apostolit joutuivat päättämään, pitäisikö pakanat velvoittaa noudattamaan Mooseksen lakia, päätös oli yksimielinen ei.
Herätysliikkeet ja ennen kaikkea amerikkalaiset menestysteologit ovat omaksuneet kymmenykset rahoittaakseen toimintaansa, mutta kristityillä ei ole mitään velvollisuutta maksaa niitä. Kaikki UT:n puolella mainitut keräykset olivat täysin vapaaehtoisia.
Minulle ei aikoinaan kukaan opettanut tästä asiasta. Ymmärsin vain, että haluan antaa kymmenykset Herralle kaikesta mitä saan. Tätä käytäntöä olen harrastanut yli 30 vuotta. Lue Malakian kirjasta. En voisi kuvitellakaan, että en maksaisi kymmenyksiäni ensiksi tuloistani (brutto). Ensin Herralle, jäähän itselleni 90 % Tämä ei ole minulle lakia vaan ihana etuoikeus.Tällä tavalla olen koetellut Herra, niinkuin Malakian kirjassa neuvotaan. Mitään ei ole koskaan puuttunut. On tullut vaikeita tilanteita, joissa on näyttänyt, että jään puille paljaille, miten tästä eteenpäin. Herra on tarttunut ihmeellisesti asioihin. Ihmeellinen siunaus on ollut elämässäni kaiken hädänkin keskellä. Saattoi tulla postissa rahaa tuntemattomilta, tai postiluukusta vain kirjekuori. Olen tallettanut taivaan pankkiin hyvänä aikana ja sieltä on tullut hädän tullen takaisin. Sitä siunausta en totisesti vaihtaisi. Sanokoot muut mitä tahansa, minä haluan olla uskollinen antamisessa, kaikenhan olen saanut Herralta. Johdatusta kyselen siitä, mihin kohteisiin annan. (Lähetys). Suosittelen kokeilemista! Jumala ei todellakaan jää kenellekään velkaa. Kuulummehan Jumalalle kaikkinemme, myös kukkaromme kuuluu Hänelle. Hän on kaikkien tarpeittemme täyttäjä. Huomautan vielä, että kuulun ev.lut. kirkkoon ja käyn siellä.
Suurin osa suomalaisista maksaa jo yhteiseen kanssa yli 10% tuloistaan.
Vanha Testamentti määräsi kymmenykset. Se oli Jumalan laki.
Jeesus ei tullut lakia kumoamaan, joten se on yhä voimassa.
Mitään pakkoa Jumala ei käytä. On jokaisen oman sydämen asia, antaako mitään tai prosentin pakkoverona vaiko 10 % tai sitäkin enemmän.
Iloista antajaa Jumala rakastaa.
Jumala siunaa jokaisen, joka antaa sydämensä tahdosta nimenomaan Jumalan valtakunnan työhön. Valtio ja kunta eivät tee varsinaisesti Jumalan valtakunnan työtä.
Maailman hätä ja olisi paljon pienempi, jos jokainen suomalainen kristitty antaisi 10 % Jumalan valtakunnan työhön eli evankeliumin julistamiseen kaikille luoduille ja diakoniaan eli köyhien avustamiseen.
Itsekkyys ja ahneus ovat ne synnit, jotka estävät meitä antamasta kymmenyksiä. Jäsisihän meille vielä 90 %. Miten se nyt niin kamalaa olisi antaa kirkolle 10 %, kun valtio ja kunta vievät monelta 50-60 % ?
Anna Jumalalle se mikä Hänelle kuuluu eli kymmenykset niin siunaus tulee osaksesi.
Suomessa nimenomaan 10 pros. tuntuu suurelta summalta,siksi, että asunnot maksavat liian paljon
,jos nyt palkastaan maksaa ensin Jumalan osuuden,
mikä Hänelle kuuluukin, ja sitten as.lainan, ei
paljon jää,ainakaan pienipalkkaiselta.
Tarvitseeko Jumala meidän kymmenyksiämme?
Mielestäni tarvitsee, ja olenkin ne maksanut, mutta siitä summasta joka jää käteen, minusta se ei ole väärin,onhan lisäksi jokaviikkoinen uhrilahjakin. Mitä mieltä olette?
Olen minäkin törmännyt siihen vaatimukseen, että ellei maksa 10% bruttotuloistaan, varastaa Jumalalta. Esim. amerikkalainen evankelista (menestysteologi?) Steve Hill esitti sen yhdessä kirjasessaan. Väite on täysin perusteeton, koska VT:n ihmisillä ei ollut muita veroja, ja UT:ssa taas toimeenpantiin vain vapaaehtoisia keräyksiä köyhyydessä olevien uskovien hyväksi.
Menestysteologiassa tämä malli on käännetty väärin päin: pitää antaa sille ennestäänkin rikkaalle pastorille. Pyradimidin huipulla onkin muutama upporikas. En tiedä onko tällainen luterilaisissa piireissä kovin yleistä, mutta helluntaiseurakunnassa on aina ollut oppi kymmenyksistä.
Evankeliumin julistusta on toki hyvä kannattaa silloin kun se on raittiilla pohjalla. Itse olen kuitenkin soveltanut ajatusta kymmenyksistä siten, että en koskaan kiellä apuani siltä, joka on avun tarpeessa - useimmin siis yksityisiltä ihmisiltä.
Vaikka en maksakaan kymmenyksiä millekään seurakunnalle, olen kokenut Jumalan huolenpitoa elämässäni, eikä mitään tarpeellista ole koskaan puuttunut. Hengellisissä tilaisuuksissa minulla on sääntönä: mitä pidempi kolehtisaarna, sitä tiukemmin pidän kukkaronnyörit kiinni. Pisin kuulemani kolehtisaarna kestikin 80 minuuttia, jonka jälkeen puhuttiin 5 minuuttia Jeesuksesta. Seppo Juntusen kolehtiin osallistun aina, koska kolehtisaarna on alle 2 minuuttia.