Mikä siinä on tärkeää, mikä saa sinut pysymään kirkon jäsenenä? Siinäpä se kysymys tulikin.
Minkä vuoksi arvostat luterilaista kirkkoa?
Anonyymi
1680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
en mitään "kirkkoa" pelkästään tärkeänä, vaan kirkon
sanomaa Jumalan rakkaudesta Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
yhtä hyvin voisin olla jäsenen' missä tahansa kristinuskon kirkossa, siis ainoastaan
kristinuskon kirkossa .
Kirkkoon saa tulla kuka tahansa kuulemaan Jumalan Sanaa kenenkään painostamatta millään tavoin.
Kirkkoon voimme mennä me tavalliset ihmisetkin, olimme sitten rikkaviljan- tai hyvän viljan siemenestä kasvaneita, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai syntisyyteemme katsomatta.
Saamme tunnustaa tekomme ja pyytää tekojamme anteeksi Jeesukselta huolimatta siitä, millaisia olemme ja miten olemme Herran tahtoa vastaan toimineet.
Kirkko antaa toivoa Jumalan Armosta kaikille, eikä lupaa sellaista mikä ei ole meidän ihmisten luvattavissa.
"Kirkkoon saa tulla kuka tahansa kuulemaan Jumalan Sanaa kenenkään painostamatta millään tavoin."
Totta, lahkoissa tahtoo alkaa alkurakkauden jälkeen tulla esiin ne vaatimukset ja "kasvattaminen" siihen lahkon oppiin.
-a-teisti-
Jokaisella on lukutaito ja voi joka päivä tarkistaa Raamatustaan oliko opetus lahkon oppia vaiko raamatun oppia.
eikö voikin olla yksinkertaista ja helppoa.
selkeämpää mennä suoraan sinne missä kristinuskoa tunnustetaan.
Lukemattomien kristillisten kirkkojen ja lahkojen olemassaolo kertoo sen, ettei se niin yksinkertaista ole. Jos "Totuus" olisi yksiselitteinen ei näin tietenkään olisi.
-a-teisti-
Tätä palstaa lukiessa luottamus luterilaisuuteen kasvaa entisestään ja inho lahkoihin kasvaa sekin.
Yleensä se järjen ääni uskonnollisella kentällä.
Yleisesti ottaen en arvosta kirkkoa, sen paremmin kuin näitä helvetin muitakaan lahkolaisiakaan. Tosin en kylläkään maksa kirkollisverojakaan, tai lahkolaisille kymmenyksiä.
Kirkossa itsessään ei ole mitään minkä takia olen jäsen vieläkin vaikka täytän pian 30 vuotta. Tiedän kuitenkin vanhempieni ja muunkin suvun kannan asiaan enkä halua katkaista hyviä välejä heihin. Kohdallani 70 euron kuukausimaksu on kyllä tuosta jokseenkin kova hinta pitkässä juoksussa.
Tämän päivän evlut kirkkoa ja sen liberaaliteologiaa en arvosta. Siksi erosin kirkosta.
Luterilaisuus ja kristinusko ylipäätään ovat kiinnostavia. Aina oppii jotain uutta.
Jumala johdatti minut jo kasteessa seurakuntani jäseneksi. Vaikka en ole aktivisti maksan mieluusti veroni. Haluaisi käydä kirkossa, mutta yksin on hankalaa, koska tarvitsen liikkumiseen apuvälineitä ja kirkot ovat kaukana. N. 6 vuotiaana ollessani, eräs Pekka-setä piti poika kerhoa läheisessä rukoushuoneessa, kävin siellä muiden kanssa kuuntelemassa Raamatun opetusta, tosin hän näytti lopuksi Tintti rainoja. Siellä me istuimme, tulevat rikolliset ja uskovat sulassa sovussa penkillä. Tunsin pienestä pitäen Jeesuksen läheisyyden. Mutta jo pienenä alkoi saatana käydä kimppuuni, aiheuttaen stressiä, mutta rukoilin joka ilta ja aamu. Kuitenkin outo siunaus varjeli minua ja vahvisti uskoani, vaikka saatana kävi kimppuuni pahojen ihmisten kautta. Ehkä uskoni kaipaisi enemmänkin jotain helluntailaista räväkkyyttä, mutta pysyn virallisesti luterilaisena kristittynä.
Olin itse pitkään kirkon jäsenenä suvun painostuksen takia. Kirkkoon minut alunperin pakotettiin mukaan ilman minun mielipidettä.
Aloituksessa kysyttiin, että "mikä saa sinut pysymään kirkon jäsenenä?".
Aikaisemmin arvostin enemmänkin, mutta nykyään on hyvin ristiriitaiset tuntemukset.
Tietenkin on hyvä, että kirkkoon saa kaikki tulla sellaisena kuin ovat ns. Sanan kuuloon, mutta kirkon Sanoman ei pidä taipua sen mukaan mitä kansa on, vaan rohkeasti pitää kiinni omasta ikiaikaisesta sanomastaan.
Sellainen kirkko, joka ei huoju ja heilu ajan hengen mukana sellaista kirkkoa arvostan ja sellaiseen kirkon sanomaan luotan. Kirkon tulee olla kuin majakka, minne eksyneet voivat löytää tien, eikä itse eksyttää.