Psykologian mukaan valittaminen, katkera narina yms. kertoo usein omien ongelmien ja pimeiden puolien peittämisestä. Kun lukee palstoja lähes mistä tahansa alustasta, ei voi olla löytämättä valittamista persuista. Jopa täysin politiikkaan tms. kuulumattomissa aiheissa on toistuvasti valittamista persuista ja reaktiot on tyyliin "saatiinhan se persu tähänkin liitettyä".
Mitä voimme sanoa sellaisista valittajista? Ensimmäinen näkemys kohdistuu vasemmistolaisuuteen, joka on erityisesti heikompitasoista houkutteleva ideologia. Sitä voisi kutsua tässä tapauksessa jopa vertaistukiryhmätoiminnaksi, jossa elämän epäonnistujat ja muut surkimukset kerääntyvät yhteen jakamaan huoliaan ja vihaansa. Terapeuttisena kohteena tietenkin [fanfaari] persut.
Miten voisimme auttaa tätä pudokkaitten ja kovien kohtaloiden rupusakkia? Lähinnä ajattelen keskustelukulttuurin eheyttämisen kannalta.
Mitä voimme sanoa sellaisista valittajista? Ensimmäinen näkemys kohdistuu vasemmistolaisuuteen, joka on erityisesti heikompitasoista houkutteleva ideologia. Sitä voisi kutsua tässä tapauksessa jopa vertaistukiryhmätoiminnaksi, jossa elämän epäonnistujat ja muut surkimukset kerääntyvät yhteen jakamaan huoliaan ja vihaansa. Terapeuttisena kohteena tietenkin [fanfaari] persut.
Miten voisimme auttaa tätä pudokkaitten ja kovien kohtaloiden rupusakkia? Lähinnä ajattelen keskustelukulttuurin eheyttämisen kannalta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Päteekö sinun psykologiasi myös persuihin, jotka valittavat aamusta iltaan Marinista.
Ei se ole valittamista. Se on kritisointia ja arvostelua. Eihän se persujen vika ole, että Sanna ei osaa käyttäytyä. Kyllä hän on kritiikin ja arvostelun ansainnut. Sen sijaan esim. Purrasta vinoilu on valittamista ja katkeraa nirinää, eli omien ongelmien ja pimeiden puolien projisointia. Olet ymmärtänyt termin valittaminen väärin ja käytät sitä mielivaltaisesti.