Käsitteiden ja matematiikan suhde todellisuuteen

...

"Kvanttitason mikrotodellisuudessa ei ole ajan suuntaa vaan sekin ilmenee vain makrotason tilastollisissa keskiarvoissa ja vain esim. kiinteiden ja jäykkien kappaleiden tapauksessa muutenkin voi syntyä näennäinen illuusio selkeästä determinismistä ja kausaliteetista kuten esim. biljardipallojen tapauksessa. "

Ilman jotain epädeterminististä, kuten satunnaiset kvanttitilat, ei voi syntyä mitään toista illuusiota epädeterminismistä: kenelläkään ei ole mitään epädeterminismiä, minkä voisi nähdä kuvana edessään.

Kvanttisysteemi, jossa on epädeterministinen tilojen päivitys, ei ole ajan suhteen kääntyvä, kun päivitykset eivät tule mistään annettuna. Eikä niitä saa tehdä ensin ja panna muistiin jokaista erillistä kääntöä varten (eri kääntöjä syntyisi ääretön joukko riippuen mitkä päivitykset olivatkaan tapahtuneet, mutta osa mikä siitä tiedosta aina tarvitaan kauemmas menneisyyteen mennessä, ei tallennu mihinkään tunnettuun objektiin, tallentuminen olisi nimeltään determinismiä), vaan kääntö on jokaisen ajasta riippuvan vektorin muuttaminen vastavektorikseen. Silti tätä ei sanottaisi ajan nuoleksi, koska täydellinen mittaus vähentää tiettyä entropiaa, jota kvantti-ajan-nuolen etsijät haluavat kasvattaa. Entropian väheneminen ei myöskään vastaa systeemin palauttamista tilaan, jossa oli vähemmän entropiaa (tätä ei ole olemassa välttämättä vaan kaikki tähän astinen entropia on voinut olla vakio jo kauan), vaan päädytään johonkin tilaan, mitä sillä ei ole ollut. Makrotason tilastoja ei kannata sekoittaa yhden kvanttiobjektin tilastoon. Maktrotaso ei edellyttä, että myös objektilla on kattava tilasto.

Makrotasoa voi pitää esim. epädeterministisen tai deterministisen mekaniikan illuusiona, jossa vastataan asioihin, miltä makrotaso näyttää. Biljardipalloilla ei ole ajan suuntaa Newtonin mekaniikassa, mutta kaikki makroteoriat sanovat niillä olevan sitä entropian kasvusta johtuen. Myös kaasu koostui biljardipalloista, kun makroteoria ensin syntyi näin. Voiko muista asioista synnytetty kaasu tai metalli olla jotain muuta kuin samanlaista kaasua? Tässä kohtaa testataan ensin, onko vastaajan mielestä oikein tehdä reduktionismi kaasusta johonkin epäbiljardimaiseen kvanttiteoriaan, kun ihmisten kokemuskenttä on pelkkää kaasua (tai onko vastaajalla kolmannen tyyppinen teoria mielessään).

Klassinen biljarditapaus
https://jsfiddle.net/WaterMolecule/q0mLy8av/11/
En tiedä, onko tässä mitään molekyylin rakennetta, mutta yksi hiukkanen liikkuu alussa hieman y-suunnassa, ja tämä aiheuttaa sekaannuksen, kun seiniä ei saa läpäistä jne.. Makroteoria kuvaa esim. sitä, että ovatko kaikkien hiukkasten nopeuksien suuruuudet tarpeeksi suuresti edustettuna, kun otetaan ne kaikki otantana. Ajassakääntyvä mikroteoria johtaa siihen, että makronakin nähtynä lähes nollaentropinen alku antaa vastaukseksi lopulta isoa entropiaa.

Jos kvanttiteoriassa ei pitäisi käydä samoin, ei riitä, että kaikki hiukkaset litistyisivät esim. yhteen kiinteäksi palloksi, joka näyttää tietyllä tavalla siltä kuin siinä kaikilla olisi taas yksi nopeus. Kun makroentropia mitattaisiin, siinä näkyisi myös paikallaan pallossa tärisevät hiukkaset. Jos otettaisiin kaksi tälläista isoa palloa eri ns. lämpötiloissa, pelkkä värähtelykin voisi siirtyä näiden kahden välillä ja tasata niitä, antaen värähtelyn huomioonottavalle entropialle suuremman arvon. Tällä tavalla muodostunut makroaine olisi aina nestemmäistä tai kiinteää, missä jos hiukkaset edelleen liikkuvat pallon sisälltä paljon niin jotain neutronitähti-ainetta, jossa entropian olemassaolo on vielä selvempää kuin värähtelyssä. Samoja objekteja pystyy esiintymään klassisessa teoriassa, jos on vuorovaikutus, joka vetää puoleensa kaiken ja on vahva läheltä, mutta jota on helppo vastustaa esim. lämmöllä.

"...voiko joku tarkentaa, mitä konkreettinen todellisuus on, ..."

"Konkreettinen" tässä vastaa lähinnä "todellista" eikä abstraktia matematiikan tasoa koska matematiikalla ei ole mitään välttämätöntä korrelaatiota sen todellisuuden suhteen kuten ei ole logiikallakaan eikä minkään kielen käsitteillä koska ne ovat vain ihmismielen työkaluja joilla yritetään hahmottaa koettua todellisuutta johonkin ymmärrettävissä ja hallittavissa olevaan muotoon.

Tieteelliset teoriat ja hypoteesit eivät täydellisesti vastaa koskaan todellisuutta täysin vaan nekin ovat enemmän tai vähemmän käyttökelpoisia työkaluja eikä työkaluilla sinänsä ole totuusarvoa vaan ainoastaan käyttökelpoisuusarvo.

Totuusarvot ovat lähinnä fiktiota ja arkikielen käsite 'totuus' tarkoittaa sekin lähinnä vain käyttökelpoisuutta eikä minkäänlaista absoluuttista totuutta suhteessa siihen ns. perimmäiseen todellisuuteen joka on käytännössä aina "musta laatikko" tieteen ja kaiken ihmisen kognition kannalta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Black_box

"Entropialla voi olla arvo, joten sillä voi olla keskiarvo, kun jaat univesumia osiin, "

Entropia pätee vain suljetuissa systeemeissä ja sama koskee muitakin termodynamiikan pääsääntöjä kuten energian säilymisen lakia. Luonnossa ei ole mitään täysin suljettuja systeemejä vaan kaikki luonnon systeemit ovat enemmän tai vähemmän avoimia toisiinsa nähden.

Epätasapainossa olevat termodynaamiset systeemit kykenevät itseorganisoitumaan hyvinkin monimutkaisiksi rakenteiksi jos vapaata energiaa on saatavilla (ks. esim. Ilya Prigogine)

https://en.wikipedia.org/wiki/Non-equilibrium_thermodynamics

https://en.wikipedia.org/wiki/Ilya_Prigogine


"Determinismin ja siihen liittyvän kausalismin oikea määritelmä on se, että on systeemi, ja tämän systeemin tulevaisuus määräytyy deterministisesti eikä esim. prosesseilla, jotka sisältävät satunnaisuutta."

Määritelmä voi olla oikea mutta se ei sovellettavissa sellaisenaan eikä missään ideaalisessa merkityksessä mihinkään koska kaikki on tilastollista eikä tilastollisuus tarkoita täysin satunnaista paitsi jos muodostaa keinotekoisen dikotomian (satunnaisuus vs determinismi).

Todennäköisyysjakauma vastaa parhaiten konkreettista todellisuutta ja se todennäköisyysjakauma voi olla riittävän deterministinen käytännön tarpeita varten jos ne todennäköisyysjakauman pysyvät tarpeeksi stabiileina eivätkä villisti vaihtele esim. ajan ja paikan suhteen.

"Kovaa kausaalisuutta voi kuvata myös siten, ..."

Ei ole mitään "kovaa" kausalisuutta eikä edes "kovia tieteitä" vaan se liittyy vain ja ainoastaan matematiikan vahvasti idealisoituihin ja pelkistettyihin ominaisuuksiin

"Teet varmaan suuren virheen sanoessasi, että matematiikalla ei voi kuvata todellisuutta. "

Tottakai sillä voi kuvata todellisuutta kuten myös piirtämällä, kuvaveistolla ja millä tahansa taiteen ja muun fiktionmuodostuksen lajilla . Matematiikka on ikäänkuin pikakirjoitusta josta on riisuttu ja pelkistetty kaikki muu paitsi se olennaisin sääntö tai säännönmukaisuus suhteessa kokemukseen joten sitä voi käyttää työkaluna vaikka se pohjimmiltaan on vain hyödyllistä fiktiota esim. tekniikan kehityksen apuvälineenä.

Pitkälle matematisoitu luonnontiede on oikeastaan vain matematisoitua metafysiikkaa ja filosofiaa eli tietyssä mielessä nykyajan munkkilatinaa jota harjoitetaan samalla tavalla sisäänpäinlämpiävässä tiedeyhteisössä kuin Occaminkin aikoinaan harjoittamaa pitkälle abstrahoitua teologiaa keskiajan skolastiikassa.

Tieteellisessä keskustelussa paljon viljelty ns. Occamin periaate syntyi nimenomaan skolastisen teologian puitteissa ns. "pimeällä" keskiajalla joka oli "pimeää" ainoastaan Länsi-Euroopassa koska Itä-Euroopassa Bysantissa ei koskaan hukattu Aristotelesta eikä mitään muutakaan antiikin perinnettä ja renesanssi tuli länteen nimenomaan Bysantin kautta.

"Halutessasi matematiikasta eroon, ...."
En missään nimessä halua matematiikasta eroon vaan lähinnä poistaa siitä sen "jumallallisen" tarkkuuden, mystiikan ja palvonnan mikä siihen on liitetty ja jonka perusteella monet uskovat annettuina sellaisiin massiivisesti hypetettyihin tieteen tuloksiin kuten alkuräjähdysmalli, multiversumit, gravitaatioaallot, Higgs hiukkanen ja koko hiukkasfysiikan standardimalli, darwininistinen evoluutioteoria ja lukemattomat muut nykyisen tieteellisen maailmankuvan komponentit jotka ovat todellisuudessa matematisoidun metafysiikan ja filosofian melko kyseenalaisia tuotoksia.

"Vertaa tätä siihen, .."

Koska kvanttitasolla on vain todennäköisyysjakaumia eikä mitään biljardipallon kaltaisia hiukkasia niin siitä seuraa että ajanhetkeä t seuraava ajanhetki t 1 ei ole tarkasti määritelteltävissä sen ajanhetken t tilanteen mukaan koska kyseessä on todennäköisyysjakaumien muutokset eikä mikään todennäköisyysjakauman romahtaminen klassisen biljardipallofysiikan mukaiseksi ja kvanttitaso muutenkin epäjatkuva sekä ajan että paikan suhteen.

B
(enempää en nyt jaksa enkä ehdi kommentoida)

Anonyymi kirjoitti:

"...voiko joku tarkentaa, mitä konkreettinen todellisuus on, ..."

"Konkreettinen" tässä vastaa lähinnä "todellista" eikä abstraktia matematiikan tasoa koska matematiikalla ei ole mitään välttämätöntä korrelaatiota sen todellisuuden suhteen kuten ei ole logiikallakaan eikä minkään kielen käsitteillä koska ne ovat vain ihmismielen työkaluja joilla yritetään hahmottaa koettua todellisuutta johonkin ymmärrettävissä ja hallittavissa olevaan muotoon.

Tieteelliset teoriat ja hypoteesit eivät täydellisesti vastaa koskaan todellisuutta täysin vaan nekin ovat enemmän tai vähemmän käyttökelpoisia työkaluja eikä työkaluilla sinänsä ole totuusarvoa vaan ainoastaan käyttökelpoisuusarvo.

Totuusarvot ovat lähinnä fiktiota ja arkikielen käsite 'totuus' tarkoittaa sekin lähinnä vain käyttökelpoisuutta eikä minkäänlaista absoluuttista totuutta suhteessa siihen ns. perimmäiseen todellisuuteen joka on käytännössä aina "musta laatikko" tieteen ja kaiken ihmisen kognition kannalta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Black_box

"Entropialla voi olla arvo, joten sillä voi olla keskiarvo, kun jaat univesumia osiin, "

Entropia pätee vain suljetuissa systeemeissä ja sama koskee muitakin termodynamiikan pääsääntöjä kuten energian säilymisen lakia. Luonnossa ei ole mitään täysin suljettuja systeemejä vaan kaikki luonnon systeemit ovat enemmän tai vähemmän avoimia toisiinsa nähden.

Epätasapainossa olevat termodynaamiset systeemit kykenevät itseorganisoitumaan hyvinkin monimutkaisiksi rakenteiksi jos vapaata energiaa on saatavilla (ks. esim. Ilya Prigogine)

https://en.wikipedia.org/wiki/Non-equilibrium_thermodynamics

https://en.wikipedia.org/wiki/Ilya_Prigogine


"Determinismin ja siihen liittyvän kausalismin oikea määritelmä on se, että on systeemi, ja tämän systeemin tulevaisuus määräytyy deterministisesti eikä esim. prosesseilla, jotka sisältävät satunnaisuutta."

Määritelmä voi olla oikea mutta se ei sovellettavissa sellaisenaan eikä missään ideaalisessa merkityksessä mihinkään koska kaikki on tilastollista eikä tilastollisuus tarkoita täysin satunnaista paitsi jos muodostaa keinotekoisen dikotomian (satunnaisuus vs determinismi).

Todennäköisyysjakauma vastaa parhaiten konkreettista todellisuutta ja se todennäköisyysjakauma voi olla riittävän deterministinen käytännön tarpeita varten jos ne todennäköisyysjakauman pysyvät tarpeeksi stabiileina eivätkä villisti vaihtele esim. ajan ja paikan suhteen.

"Kovaa kausaalisuutta voi kuvata myös siten, ..."

Ei ole mitään "kovaa" kausalisuutta eikä edes "kovia tieteitä" vaan se liittyy vain ja ainoastaan matematiikan vahvasti idealisoituihin ja pelkistettyihin ominaisuuksiin

"Teet varmaan suuren virheen sanoessasi, että matematiikalla ei voi kuvata todellisuutta. "

Tottakai sillä voi kuvata todellisuutta kuten myös piirtämällä, kuvaveistolla ja millä tahansa taiteen ja muun fiktionmuodostuksen lajilla . Matematiikka on ikäänkuin pikakirjoitusta josta on riisuttu ja pelkistetty kaikki muu paitsi se olennaisin sääntö tai säännönmukaisuus suhteessa kokemukseen joten sitä voi käyttää työkaluna vaikka se pohjimmiltaan on vain hyödyllistä fiktiota esim. tekniikan kehityksen apuvälineenä.

Pitkälle matematisoitu luonnontiede on oikeastaan vain matematisoitua metafysiikkaa ja filosofiaa eli tietyssä mielessä nykyajan munkkilatinaa jota harjoitetaan samalla tavalla sisäänpäinlämpiävässä tiedeyhteisössä kuin Occaminkin aikoinaan harjoittamaa pitkälle abstrahoitua teologiaa keskiajan skolastiikassa.

Tieteellisessä keskustelussa paljon viljelty ns. Occamin periaate syntyi nimenomaan skolastisen teologian puitteissa ns. "pimeällä" keskiajalla joka oli "pimeää" ainoastaan Länsi-Euroopassa koska Itä-Euroopassa Bysantissa ei koskaan hukattu Aristotelesta eikä mitään muutakaan antiikin perinnettä ja renesanssi tuli länteen nimenomaan Bysantin kautta.

"Halutessasi matematiikasta eroon, ...."
En missään nimessä halua matematiikasta eroon vaan lähinnä poistaa siitä sen "jumallallisen" tarkkuuden, mystiikan ja palvonnan mikä siihen on liitetty ja jonka perusteella monet uskovat annettuina sellaisiin massiivisesti hypetettyihin tieteen tuloksiin kuten alkuräjähdysmalli, multiversumit, gravitaatioaallot, Higgs hiukkanen ja koko hiukkasfysiikan standardimalli, darwininistinen evoluutioteoria ja lukemattomat muut nykyisen tieteellisen maailmankuvan komponentit jotka ovat todellisuudessa matematisoidun metafysiikan ja filosofian melko kyseenalaisia tuotoksia.

"Vertaa tätä siihen, .."

Koska kvanttitasolla on vain todennäköisyysjakaumia eikä mitään biljardipallon kaltaisia hiukkasia niin siitä seuraa että ajanhetkeä t seuraava ajanhetki t 1 ei ole tarkasti määritelteltävissä sen ajanhetken t tilanteen mukaan koska kyseessä on todennäköisyysjakaumien muutokset eikä mikään todennäköisyysjakauman romahtaminen klassisen biljardipallofysiikan mukaiseksi ja kvanttitaso muutenkin epäjatkuva sekä ajan että paikan suhteen.

B
(enempää en nyt jaksa enkä ehdi kommentoida)

Lue lisää

Hyvä B,

Vastauksistasi tulee miellen sanonta, "kirjoittaa hiki päässä laveita vastauksia."
Aloitit ketjun käsitteiden ja matematiikan suhteesta todellisuuteen, vastaukset
ovat liian laveita, et keskity oleelliseen.

Aloituksen aihe on hyvä, mutta kun käsitteillä ja matematiikalla on ominaisuuksia
jotka sitten sanelevat suhteen todellisuuteen, miksi et keskity noihin
ominaisuuksiin?

Ketjussa on vain viisi kommenttia ja olet jo uupunut!!

Anonyymi kirjoitti:

"...voiko joku tarkentaa, mitä konkreettinen todellisuus on, ..."

"Konkreettinen" tässä vastaa lähinnä "todellista" eikä abstraktia matematiikan tasoa koska matematiikalla ei ole mitään välttämätöntä korrelaatiota sen todellisuuden suhteen kuten ei ole logiikallakaan eikä minkään kielen käsitteillä koska ne ovat vain ihmismielen työkaluja joilla yritetään hahmottaa koettua todellisuutta johonkin ymmärrettävissä ja hallittavissa olevaan muotoon.

Tieteelliset teoriat ja hypoteesit eivät täydellisesti vastaa koskaan todellisuutta täysin vaan nekin ovat enemmän tai vähemmän käyttökelpoisia työkaluja eikä työkaluilla sinänsä ole totuusarvoa vaan ainoastaan käyttökelpoisuusarvo.

Totuusarvot ovat lähinnä fiktiota ja arkikielen käsite 'totuus' tarkoittaa sekin lähinnä vain käyttökelpoisuutta eikä minkäänlaista absoluuttista totuutta suhteessa siihen ns. perimmäiseen todellisuuteen joka on käytännössä aina "musta laatikko" tieteen ja kaiken ihmisen kognition kannalta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Black_box

"Entropialla voi olla arvo, joten sillä voi olla keskiarvo, kun jaat univesumia osiin, "

Entropia pätee vain suljetuissa systeemeissä ja sama koskee muitakin termodynamiikan pääsääntöjä kuten energian säilymisen lakia. Luonnossa ei ole mitään täysin suljettuja systeemejä vaan kaikki luonnon systeemit ovat enemmän tai vähemmän avoimia toisiinsa nähden.

Epätasapainossa olevat termodynaamiset systeemit kykenevät itseorganisoitumaan hyvinkin monimutkaisiksi rakenteiksi jos vapaata energiaa on saatavilla (ks. esim. Ilya Prigogine)

https://en.wikipedia.org/wiki/Non-equilibrium_thermodynamics

https://en.wikipedia.org/wiki/Ilya_Prigogine


"Determinismin ja siihen liittyvän kausalismin oikea määritelmä on se, että on systeemi, ja tämän systeemin tulevaisuus määräytyy deterministisesti eikä esim. prosesseilla, jotka sisältävät satunnaisuutta."

Määritelmä voi olla oikea mutta se ei sovellettavissa sellaisenaan eikä missään ideaalisessa merkityksessä mihinkään koska kaikki on tilastollista eikä tilastollisuus tarkoita täysin satunnaista paitsi jos muodostaa keinotekoisen dikotomian (satunnaisuus vs determinismi).

Todennäköisyysjakauma vastaa parhaiten konkreettista todellisuutta ja se todennäköisyysjakauma voi olla riittävän deterministinen käytännön tarpeita varten jos ne todennäköisyysjakauman pysyvät tarpeeksi stabiileina eivätkä villisti vaihtele esim. ajan ja paikan suhteen.

"Kovaa kausaalisuutta voi kuvata myös siten, ..."

Ei ole mitään "kovaa" kausalisuutta eikä edes "kovia tieteitä" vaan se liittyy vain ja ainoastaan matematiikan vahvasti idealisoituihin ja pelkistettyihin ominaisuuksiin

"Teet varmaan suuren virheen sanoessasi, että matematiikalla ei voi kuvata todellisuutta. "

Tottakai sillä voi kuvata todellisuutta kuten myös piirtämällä, kuvaveistolla ja millä tahansa taiteen ja muun fiktionmuodostuksen lajilla . Matematiikka on ikäänkuin pikakirjoitusta josta on riisuttu ja pelkistetty kaikki muu paitsi se olennaisin sääntö tai säännönmukaisuus suhteessa kokemukseen joten sitä voi käyttää työkaluna vaikka se pohjimmiltaan on vain hyödyllistä fiktiota esim. tekniikan kehityksen apuvälineenä.

Pitkälle matematisoitu luonnontiede on oikeastaan vain matematisoitua metafysiikkaa ja filosofiaa eli tietyssä mielessä nykyajan munkkilatinaa jota harjoitetaan samalla tavalla sisäänpäinlämpiävässä tiedeyhteisössä kuin Occaminkin aikoinaan harjoittamaa pitkälle abstrahoitua teologiaa keskiajan skolastiikassa.

Tieteellisessä keskustelussa paljon viljelty ns. Occamin periaate syntyi nimenomaan skolastisen teologian puitteissa ns. "pimeällä" keskiajalla joka oli "pimeää" ainoastaan Länsi-Euroopassa koska Itä-Euroopassa Bysantissa ei koskaan hukattu Aristotelesta eikä mitään muutakaan antiikin perinnettä ja renesanssi tuli länteen nimenomaan Bysantin kautta.

"Halutessasi matematiikasta eroon, ...."
En missään nimessä halua matematiikasta eroon vaan lähinnä poistaa siitä sen "jumallallisen" tarkkuuden, mystiikan ja palvonnan mikä siihen on liitetty ja jonka perusteella monet uskovat annettuina sellaisiin massiivisesti hypetettyihin tieteen tuloksiin kuten alkuräjähdysmalli, multiversumit, gravitaatioaallot, Higgs hiukkanen ja koko hiukkasfysiikan standardimalli, darwininistinen evoluutioteoria ja lukemattomat muut nykyisen tieteellisen maailmankuvan komponentit jotka ovat todellisuudessa matematisoidun metafysiikan ja filosofian melko kyseenalaisia tuotoksia.

"Vertaa tätä siihen, .."

Koska kvanttitasolla on vain todennäköisyysjakaumia eikä mitään biljardipallon kaltaisia hiukkasia niin siitä seuraa että ajanhetkeä t seuraava ajanhetki t 1 ei ole tarkasti määritelteltävissä sen ajanhetken t tilanteen mukaan koska kyseessä on todennäköisyysjakaumien muutokset eikä mikään todennäköisyysjakauman romahtaminen klassisen biljardipallofysiikan mukaiseksi ja kvanttitaso muutenkin epäjatkuva sekä ajan että paikan suhteen.

B
(enempää en nyt jaksa enkä ehdi kommentoida)

Lue lisää

"Tottakai sillä voi kuvata todellisuutta kuten myös piirtämällä, kuvaveistolla ja millä tahansa taiteen ja muun fiktionmuodostuksen lajilla . Matematiikka on ikäänkuin pikakirjoitusta josta on riisuttu ja pelkistetty kaikki muu paitsi se olennaisin sääntö tai säännönmukaisuus suhteessa kokemukseen joten sitä voi käyttää työkaluna vaikka se pohjimmiltaan on vain hyödyllistä fiktiota esim. tekniikan kehityksen apuvälineenä. "

Sinun tulee pikalukea koko kappaleen loppuun asti ja ymmärtää, että lause tarkoittaa sitä, että ilman matenatiikkaa sahaat minusta omaa oksaasi. Sitten voit kertoa, mikä on omasta mielestäsi sinun oksiesi ja sahojesi suhde. Oksa oli aiemmin se, että vain matemaattisilla yhdistelmillä syntyy käsite epädeterministisestä maailmasta. Tässä viestissä sanoit että oksa voisi olla myös se, että universumi on sinusta lähellä 'todennäköisyysjakaumaa'. Todennäköisyysjakauma, joka on tehty esim. termodynamiikassa miljardien hiukkasten nopeuksien kuvaamiseksi, ei olekaan olennaisiin sääntö ja säännönmukaisuuden perusta, vaan sitä on esim. Newtonin mekaniikka. Kaikki Newtonin mekaniikka on lisäksi vahvasti ihmisten kokema asia, ja siksi sinä tai minä toimme esille, että termodynaaminen kaasu koostuu biljardipalloista (teorian muodostajat ajattelivat biljardipalloja ja saivat mm. jakaumansa sen avulla).

"Epätasapainossa olevat termodynaamiset systeemit kykenevät itseorganisoitumaan hyvinkin monimutkaisiksi rakenteiksi jos vapaata energiaa on saatavilla (ks. esim. Ilya Prigogine)"

Epätasapainossa olevat termodynaamiset systeemit kykenevät myös saavuttamaan tasapainon, ja tämä on paljon yleisempää kuin se, että ne pyrkivät vielä suurempaan epätasapainoon. Ilman tätä ei ole kyseessä organisoitumisen kasvu nopeuksiin liittyvän entropian merkityksessä. Rakenteilla ei ole sen entropian kannalta mitään merkitystä ja rakenteita syntyy missä tahansa (missä joskus on kuitenkin välttämätöntä, että liike-energia voidaan esim. poistaa yksittäisestä osasta joka muodostaa rakenteen putoamalla potentiaalikuoppaan ja toiset vaativat liike-energiaa päästäkseen yhdestä kuopasta kohti sellaista, joka on vielä rakenteellisempi. Tilastollisessa systeemissä energioita on kaiken arvoisia pienellä osalla. Näiden lisäksi on koko hiukkaskosmologian epätasapainosta tuleva oleminen, missä epätasapaino on kuitenkin enemmän seuraus siitä syystä, joka seuraavassa annettu syy on vaadittu, jotta tiettyä hiukkasta olisi ks.kuitenkin myös
http://gravitation.web.ua.pt/sites/default/files/migrated2016/Lecture_6.pdf). Oikeastaan rakenteen synty vaatii (tai usein myös sen rikkominen) eniten vuorovaikutusta kahden asian välillä tai kahden asian törmäystä. Epätasapaino perustuu vuorovaikutusten heikkouteen tai puuttumiseen päinvastoin kuin aiemmassa ohjelmassa saavutettu tasapaino. (Jos kaikki on tarpeeksi kuumaa voidaan sanoa, että vuorovaikutus ei aiheuta muuta kuin rakenteiden hajoamisen eikä niitä tule uusia. Tämä on totta myös, jos kyseessä on termodynaaminen epätasapaino, jossa sanotaan olevan paljon liike-energiaa kohdistettuna rakenteeseen mutta seurauksena ei ole biljardipallotörmäys. Ihmiset, joiden mielestä alussa oli kuumaa, tekevät malleja, joissa rakennetta syntyy viilenemisen aikana mahdollisimman tarpeeksi. Kosmologiassa on kuitenkin paljon asioita joita ei edes pidetä rakenteena, vaan siinä muodostuu myös määrä alkuhiukkasia, jota ei voida enää tuhota fotoneiksi tai fotonitila ei vuorottele jatkuvasti alkuhiukkasen tilan kanssa, mistä on hyötyä myöhemmille rakenteille) Tästä huolimatta termodynamiikkaa ja siihen liittyvää tasapainokäsitettä voi pitää illuusiona, joka johtuu hiukkastason matematiikasta ja kahden ja useamman hiukkasen vuorovaikutuksesta. Reduktionisti sanoo näiden olevan totta ja siten universumin olevan luonteeltaan niiden merkillisten ominaisuuksien kaltainen.

1

Anonyymi kirjoitti:

"Tottakai sillä voi kuvata todellisuutta kuten myös piirtämällä, kuvaveistolla ja millä tahansa taiteen ja muun fiktionmuodostuksen lajilla . Matematiikka on ikäänkuin pikakirjoitusta josta on riisuttu ja pelkistetty kaikki muu paitsi se olennaisin sääntö tai säännönmukaisuus suhteessa kokemukseen joten sitä voi käyttää työkaluna vaikka se pohjimmiltaan on vain hyödyllistä fiktiota esim. tekniikan kehityksen apuvälineenä. "

Sinun tulee pikalukea koko kappaleen loppuun asti ja ymmärtää, että lause tarkoittaa sitä, että ilman matenatiikkaa sahaat minusta omaa oksaasi. Sitten voit kertoa, mikä on omasta mielestäsi sinun oksiesi ja sahojesi suhde. Oksa oli aiemmin se, että vain matemaattisilla yhdistelmillä syntyy käsite epädeterministisestä maailmasta. Tässä viestissä sanoit että oksa voisi olla myös se, että universumi on sinusta lähellä 'todennäköisyysjakaumaa'. Todennäköisyysjakauma, joka on tehty esim. termodynamiikassa miljardien hiukkasten nopeuksien kuvaamiseksi, ei olekaan olennaisiin sääntö ja säännönmukaisuuden perusta, vaan sitä on esim. Newtonin mekaniikka. Kaikki Newtonin mekaniikka on lisäksi vahvasti ihmisten kokema asia, ja siksi sinä tai minä toimme esille, että termodynaaminen kaasu koostuu biljardipalloista (teorian muodostajat ajattelivat biljardipalloja ja saivat mm. jakaumansa sen avulla).

"Epätasapainossa olevat termodynaamiset systeemit kykenevät itseorganisoitumaan hyvinkin monimutkaisiksi rakenteiksi jos vapaata energiaa on saatavilla (ks. esim. Ilya Prigogine)"

Epätasapainossa olevat termodynaamiset systeemit kykenevät myös saavuttamaan tasapainon, ja tämä on paljon yleisempää kuin se, että ne pyrkivät vielä suurempaan epätasapainoon. Ilman tätä ei ole kyseessä organisoitumisen kasvu nopeuksiin liittyvän entropian merkityksessä. Rakenteilla ei ole sen entropian kannalta mitään merkitystä ja rakenteita syntyy missä tahansa (missä joskus on kuitenkin välttämätöntä, että liike-energia voidaan esim. poistaa yksittäisestä osasta joka muodostaa rakenteen putoamalla potentiaalikuoppaan ja toiset vaativat liike-energiaa päästäkseen yhdestä kuopasta kohti sellaista, joka on vielä rakenteellisempi. Tilastollisessa systeemissä energioita on kaiken arvoisia pienellä osalla. Näiden lisäksi on koko hiukkaskosmologian epätasapainosta tuleva oleminen, missä epätasapaino on kuitenkin enemmän seuraus siitä syystä, joka seuraavassa annettu syy on vaadittu, jotta tiettyä hiukkasta olisi ks.kuitenkin myös
http://gravitation.web.ua.pt/sites/default/files/migrated2016/Lecture_6.pdf). Oikeastaan rakenteen synty vaatii (tai usein myös sen rikkominen) eniten vuorovaikutusta kahden asian välillä tai kahden asian törmäystä. Epätasapaino perustuu vuorovaikutusten heikkouteen tai puuttumiseen päinvastoin kuin aiemmassa ohjelmassa saavutettu tasapaino. (Jos kaikki on tarpeeksi kuumaa voidaan sanoa, että vuorovaikutus ei aiheuta muuta kuin rakenteiden hajoamisen eikä niitä tule uusia. Tämä on totta myös, jos kyseessä on termodynaaminen epätasapaino, jossa sanotaan olevan paljon liike-energiaa kohdistettuna rakenteeseen mutta seurauksena ei ole biljardipallotörmäys. Ihmiset, joiden mielestä alussa oli kuumaa, tekevät malleja, joissa rakennetta syntyy viilenemisen aikana mahdollisimman tarpeeksi. Kosmologiassa on kuitenkin paljon asioita joita ei edes pidetä rakenteena, vaan siinä muodostuu myös määrä alkuhiukkasia, jota ei voida enää tuhota fotoneiksi tai fotonitila ei vuorottele jatkuvasti alkuhiukkasen tilan kanssa, mistä on hyötyä myöhemmille rakenteille) Tästä huolimatta termodynamiikkaa ja siihen liittyvää tasapainokäsitettä voi pitää illuusiona, joka johtuu hiukkastason matematiikasta ja kahden ja useamman hiukkasen vuorovaikutuksesta. Reduktionisti sanoo näiden olevan totta ja siten universumin olevan luonteeltaan niiden merkillisten ominaisuuksien kaltainen.

1

Lue lisää

...
"Koska kvanttitasolla on vain todennäköisyysjakaumia eikä mitään biljardipallon kaltaisia hiukkasia niin siitä seuraa että ajanhetkeä t seuraava ajanhetki t 1 ei ole tarkasti määritelteltävissä sen ajanhetken t tilanteen mukaan koska kyseessä on todennäköisyysjakaumien muutokset eikä mikään todennäköisyysjakauman romahtaminen klassisen biljardipallofysiikan mukaiseksi ja kvanttitaso muutenkin epäjatkuva sekä ajan että paikan suhteen."

Tämä uskominen todennäköisyysjakaumaan (kompleksiluvun aaltoon jos tarkkoja ollaan) ei eroa mitenkään uskosta gravitaatioaaltoon, paitsi että gravitaatioaalto voidaan havaita siten, että kaikki sen aallonkorkeudet voidaan havaita kerralla yhdestä aallosta, joka on verraten makroskooppisen kokoinen. Ei ole mitään syytä ottaa kvanttifysiikan asioita edes ilmiötasolla tosissaan, jos ei luota matematiikkaan yhtään. Suurin osa ilmiöiden sisällöstä tulee siitä, että todellisuuden vaaditaan olevan tietyllä tavalla matemaattisesti rakentunut ja koska halutaan käyttää esim. Occamin partaveistä eli halutaan myös, että todellisuus on matemaattista kauneutta.

Olet väärässä tässä. Todennäköisyysjakauman romahtaminen on todennäköisyysjakauman muunnos. Ja riippumatta siitä, miten lähelle biljardipalloa muututaan, systeemin ajan hetki on tai ei ole tarkasti määriteltävissä riippuen siitä, miten muutoksen on sanottu tapahtuvan, ja millaista matematiikkaa on kyseessä. Jotkut muunnokset todennäköisyysjakaumissa, jotka tekevät niistä lähes biljardipalloja, mutta eivät aivan, riippuvat vain systeemin tilasta hetkellä t-1 ja muodostavat systeemin tulevaisuuden deterministisesti. Tällaisesta systeemistä esitettään usein vain kysymyksiä, kuten 'mitä kaikkea jonkun yhden osan arvo voi olla' eikä voida kysyä kahta asiaa: 'mitä jonkin osan arvo on vaikka tiedän hyvin että sillä on nyt jakauma arvoja, ja mitä systeemi on tulevaisuudessa saamani vastauksen jälkeen'. Tai jälkimmäisessä tapauksessa joudutaan käyttämään epädeterministisiä tilojen päivityksiä. 'Systeemin ajanhetkellä' ei kummassakaan tarkoiteta, mikä romahtanut arvo on arvo hetkellä t, vaan minkä muotoiset jakaumat ovat. Vaikka joku kysyisi ja ottaisi selvää ja muokkaisi systeemiä siten, että saisi tietää jonkun arvon esim. hiukkasen paikasta, silti jokainen joka tutkii myös systeemin tulevaisuutta, tietää että Schrödingerin deterministisen yhtälön mukaan paikan todennäköinen alue kasvaa kaikkina seuraavina hetkinä t näin ja näin paljon. Näiden lisäksi on olemassa kvanttiteorian suuntia kuten superdeterminismi, missä tällä jutulla ja eri vaihtoehdoilla ei olisi väliä.

2

Anonyymi kirjoitti:

...
"Koska kvanttitasolla on vain todennäköisyysjakaumia eikä mitään biljardipallon kaltaisia hiukkasia niin siitä seuraa että ajanhetkeä t seuraava ajanhetki t 1 ei ole tarkasti määritelteltävissä sen ajanhetken t tilanteen mukaan koska kyseessä on todennäköisyysjakaumien muutokset eikä mikään todennäköisyysjakauman romahtaminen klassisen biljardipallofysiikan mukaiseksi ja kvanttitaso muutenkin epäjatkuva sekä ajan että paikan suhteen."

Tämä uskominen todennäköisyysjakaumaan (kompleksiluvun aaltoon jos tarkkoja ollaan) ei eroa mitenkään uskosta gravitaatioaaltoon, paitsi että gravitaatioaalto voidaan havaita siten, että kaikki sen aallonkorkeudet voidaan havaita kerralla yhdestä aallosta, joka on verraten makroskooppisen kokoinen. Ei ole mitään syytä ottaa kvanttifysiikan asioita edes ilmiötasolla tosissaan, jos ei luota matematiikkaan yhtään. Suurin osa ilmiöiden sisällöstä tulee siitä, että todellisuuden vaaditaan olevan tietyllä tavalla matemaattisesti rakentunut ja koska halutaan käyttää esim. Occamin partaveistä eli halutaan myös, että todellisuus on matemaattista kauneutta.

Olet väärässä tässä. Todennäköisyysjakauman romahtaminen on todennäköisyysjakauman muunnos. Ja riippumatta siitä, miten lähelle biljardipalloa muututaan, systeemin ajan hetki on tai ei ole tarkasti määriteltävissä riippuen siitä, miten muutoksen on sanottu tapahtuvan, ja millaista matematiikkaa on kyseessä. Jotkut muunnokset todennäköisyysjakaumissa, jotka tekevät niistä lähes biljardipalloja, mutta eivät aivan, riippuvat vain systeemin tilasta hetkellä t-1 ja muodostavat systeemin tulevaisuuden deterministisesti. Tällaisesta systeemistä esitettään usein vain kysymyksiä, kuten 'mitä kaikkea jonkun yhden osan arvo voi olla' eikä voida kysyä kahta asiaa: 'mitä jonkin osan arvo on vaikka tiedän hyvin että sillä on nyt jakauma arvoja, ja mitä systeemi on tulevaisuudessa saamani vastauksen jälkeen'. Tai jälkimmäisessä tapauksessa joudutaan käyttämään epädeterministisiä tilojen päivityksiä. 'Systeemin ajanhetkellä' ei kummassakaan tarkoiteta, mikä romahtanut arvo on arvo hetkellä t, vaan minkä muotoiset jakaumat ovat. Vaikka joku kysyisi ja ottaisi selvää ja muokkaisi systeemiä siten, että saisi tietää jonkun arvon esim. hiukkasen paikasta, silti jokainen joka tutkii myös systeemin tulevaisuutta, tietää että Schrödingerin deterministisen yhtälön mukaan paikan todennäköinen alue kasvaa kaikkina seuraavina hetkinä t näin ja näin paljon. Näiden lisäksi on olemassa kvanttiteorian suuntia kuten superdeterminismi, missä tällä jutulla ja eri vaihtoehdoilla ei olisi väliä.

2

Lue lisää

" systeemin ajan hetki on tai ei ole tarkasti määriteltävissä riippuen "

Tarkoittaa: seuraavan ajanhetken tilan määrittelemistä, edellisen tilan informaation perusteella deterministisessä mallissa.

Anonyymi kirjoitti:

" systeemin ajan hetki on tai ei ole tarkasti määriteltävissä riippuen "

Tarkoittaa: seuraavan ajanhetken tilan määrittelemistä, edellisen tilan informaation perusteella deterministisessä mallissa.

Lue lisää

Vastaan nyt vain hyvin lyhyesti:

"vain matemaattisilla yhdistelmillä syntyy käsite epädeterministisestä maailmasta. "

Kaksoisrakokoe aloitti sen prosessin ja vasta siitä syntyi aaltoyhtälö ja koko kvanttifysiikan perusteet ja löydettiin myös muita viitteitä epädeterminismistä (superpositiot yms.)

Olisi voinut olla aivan mahdollista että kaksoisrakokokeeseen ei olisi koskaan kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan sitä kutsuttaisiin nykyään esim. "kaksoisrako-efektiksi" ja koko kvanttifysikkaa ei olisi koskaan syntynyt ja vieläkin ajateltaisiin Lordi Kelvinin tapaan että fysiikkatiede täydellistyi jo 1800-luvun lopulla ja sen jälkeen on vain tehty joitain pieniä tarkennuksia kokonaisuuteen eikä mitään paradigman muutosta (joka on edelleen kesken) olisi koskaan tapahtunut.


Entropiasta:

Jos tarkastellaan vain yksittäisiä kokonaisuuksia kerrallaan niin niiden suhteen näyttää pätevän se että kaikki kokonaisuudet (rakenteet) hajoavat vähitellen osiinsa.

Jos taas entropia olisi ainoa rakenteisiin vaikuttava voima niin ei voisi syntyä jatkuvasti uusia kokonaisuuksia (atomeja, molekyylejä, eliöitä ja laajempia kokonaisuuksia) vaan se lopullinen universumin "lämpökuolema" olisi tapahtunut jo kauan aikaa sitten ja itse asiassa aika pian sen alkuräjähdyksen jälkeen eikä mitään galakseja ja aurinkoja olisi koskaan syntynyt.

Matematiikasta yleensä:

Matematiikka on kieli ja kaikilla kielillä voi tuottaa myös fiktiota eivätkä fiktio ja tieto ole mitään diktomisia vastakohtia kuten ei mitkään muutkaan ihmisen keksimät vastakohtaisuudet vaan jatkumoita joissa on aina enemmän tai vähemmän mukana sen "vastakohtansa" ominaisuuksia.

Varsinkin 2. maailmansodan jälkeen teoreettinen fysiikka on ollut vahvasti matematiikkavetoista jossa havainnot näyttelevät vain sivuosaa niiden matemaattisten mallien ennusteiden suhteen joille sitten yritetään löytää jonkinlainen empiirinen havainto- tai mittausvastine joka sitten joko vahvistaa tai falsifioi sen ennusteen ja tyypillisesti sen hyvin pitkälle matematisoidun äärimmäisen monimutkaisen mallin testaaminen vaatii valtavaa tarkuutta ja sen takia myös huippukallista latteistoa jolloin myös sen testattavuuden toistettavuus vaikeutuu (esim. vain yksi LHC).

Tieteellinen maailmankuva on tiiviisti toisiinsa nivoutuneiden enemmän tai vähemmän valistuneiden arvausten/spekulaatioiden kokoelma eli kokonaisuutena varsin koherentti ja sellaisenaan uskottava ja jos sieltä kyseenalaistaa jotain esim. joidenkin anomalioiden perusteella niin uusi laajempi ja parempi mallinnus väistämättä tarkoittaa myös että kaikkein muidenkin tieteiden perustat menevät käytännössä enemmän tai vähemmän laajaan remonttiin ja koska tämä kvanttifysiikan käynnistämä paradigman muutos on vieläkin pahasti kesken ja monin paikoin ajautunut sivuraiteille laajan vastustuksen takia koska halutaan pitää tiukasti kiinni determinismistä ja suljetuista systeemeistä joilla on myös seurauksia talousfilosofian suhteen niin minkäänlaista kattavaa maailmankuvaa ei ole näköpiirissä lähiaikoina tai ei ehkä koskaan koska kaikki tieteet ovat omissa lokeroissaan erityineinä eikä kukaan kykene eikä halua miettiä laajaa kokonaiskuvaa koska sellaiseen ei ole ehdollistettu koulutuksessa.

Todennäköisyysjakaumien ensisijaisuus suhteessa determinismiin tarkoittaa sitä että aineen, avaruuden ja ajan käsitteet pitää laittaa suureen remonttiin jolloin tulee mm. ymmärretyksi minkä takia esim. intention vaikutus tapahtumiin on todellista ja luonnollista ja tietoisuus ja aineellisuus liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ovat vain saman asian eri puolia.

https://tillerfoundation.org/media-resources

https://noetic.org/research/double-slit-experiment/

https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/princeton-engineering-anomalies-research-pear



B

(ps. lue kaikki viestini aina hitaasti ja ajatellen ilman reagointia. Vastailen jatkossa vain jos näen sen tarpeelliseksi sekä myös hyötysuhteeltaan riittäväksi) :D

Anonyymi kirjoitti:

Vastaan nyt vain hyvin lyhyesti:

"vain matemaattisilla yhdistelmillä syntyy käsite epädeterministisestä maailmasta. "

Kaksoisrakokoe aloitti sen prosessin ja vasta siitä syntyi aaltoyhtälö ja koko kvanttifysiikan perusteet ja löydettiin myös muita viitteitä epädeterminismistä (superpositiot yms.)

Olisi voinut olla aivan mahdollista että kaksoisrakokokeeseen ei olisi koskaan kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan sitä kutsuttaisiin nykyään esim. "kaksoisrako-efektiksi" ja koko kvanttifysikkaa ei olisi koskaan syntynyt ja vieläkin ajateltaisiin Lordi Kelvinin tapaan että fysiikkatiede täydellistyi jo 1800-luvun lopulla ja sen jälkeen on vain tehty joitain pieniä tarkennuksia kokonaisuuteen eikä mitään paradigman muutosta (joka on edelleen kesken) olisi koskaan tapahtunut.


Entropiasta:

Jos tarkastellaan vain yksittäisiä kokonaisuuksia kerrallaan niin niiden suhteen näyttää pätevän se että kaikki kokonaisuudet (rakenteet) hajoavat vähitellen osiinsa.

Jos taas entropia olisi ainoa rakenteisiin vaikuttava voima niin ei voisi syntyä jatkuvasti uusia kokonaisuuksia (atomeja, molekyylejä, eliöitä ja laajempia kokonaisuuksia) vaan se lopullinen universumin "lämpökuolema" olisi tapahtunut jo kauan aikaa sitten ja itse asiassa aika pian sen alkuräjähdyksen jälkeen eikä mitään galakseja ja aurinkoja olisi koskaan syntynyt.

Matematiikasta yleensä:

Matematiikka on kieli ja kaikilla kielillä voi tuottaa myös fiktiota eivätkä fiktio ja tieto ole mitään diktomisia vastakohtia kuten ei mitkään muutkaan ihmisen keksimät vastakohtaisuudet vaan jatkumoita joissa on aina enemmän tai vähemmän mukana sen "vastakohtansa" ominaisuuksia.

Varsinkin 2. maailmansodan jälkeen teoreettinen fysiikka on ollut vahvasti matematiikkavetoista jossa havainnot näyttelevät vain sivuosaa niiden matemaattisten mallien ennusteiden suhteen joille sitten yritetään löytää jonkinlainen empiirinen havainto- tai mittausvastine joka sitten joko vahvistaa tai falsifioi sen ennusteen ja tyypillisesti sen hyvin pitkälle matematisoidun äärimmäisen monimutkaisen mallin testaaminen vaatii valtavaa tarkuutta ja sen takia myös huippukallista latteistoa jolloin myös sen testattavuuden toistettavuus vaikeutuu (esim. vain yksi LHC).

Tieteellinen maailmankuva on tiiviisti toisiinsa nivoutuneiden enemmän tai vähemmän valistuneiden arvausten/spekulaatioiden kokoelma eli kokonaisuutena varsin koherentti ja sellaisenaan uskottava ja jos sieltä kyseenalaistaa jotain esim. joidenkin anomalioiden perusteella niin uusi laajempi ja parempi mallinnus väistämättä tarkoittaa myös että kaikkein muidenkin tieteiden perustat menevät käytännössä enemmän tai vähemmän laajaan remonttiin ja koska tämä kvanttifysiikan käynnistämä paradigman muutos on vieläkin pahasti kesken ja monin paikoin ajautunut sivuraiteille laajan vastustuksen takia koska halutaan pitää tiukasti kiinni determinismistä ja suljetuista systeemeistä joilla on myös seurauksia talousfilosofian suhteen niin minkäänlaista kattavaa maailmankuvaa ei ole näköpiirissä lähiaikoina tai ei ehkä koskaan koska kaikki tieteet ovat omissa lokeroissaan erityineinä eikä kukaan kykene eikä halua miettiä laajaa kokonaiskuvaa koska sellaiseen ei ole ehdollistettu koulutuksessa.

Todennäköisyysjakaumien ensisijaisuus suhteessa determinismiin tarkoittaa sitä että aineen, avaruuden ja ajan käsitteet pitää laittaa suureen remonttiin jolloin tulee mm. ymmärretyksi minkä takia esim. intention vaikutus tapahtumiin on todellista ja luonnollista ja tietoisuus ja aineellisuus liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ovat vain saman asian eri puolia.

https://tillerfoundation.org/media-resources

https://noetic.org/research/double-slit-experiment/

https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/princeton-engineering-anomalies-research-pear



B

(ps. lue kaikki viestini aina hitaasti ja ajatellen ilman reagointia. Vastailen jatkossa vain jos näen sen tarpeelliseksi sekä myös hyötysuhteeltaan riittäväksi) :D

Lue lisää

B.

"Matematiikka ei tutki ympäröivää, fysikaalista todellisuutta, vaan käsitteellisiä riippuvuussuhteita."

Ote Wikipedian matematiikkaa koskevasta artikkelista.
Lue se hitaasti ja ymmärryksellä.

Ehkä sitten kommenttisi matematiikasta muuttuvat asiallisiksi ja
käytät matematiikka-termiä siinä merkityksessä kuin yleensä ihmiset
tekevät. Sama koskee logiikkaa.

Tämän jos minkä luulisi olevan hyötysuhteeltaan erittäin korkealla tasolla.

Anonyymi kirjoitti:

B.

"Matematiikka ei tutki ympäröivää, fysikaalista todellisuutta, vaan käsitteellisiä riippuvuussuhteita."

Ote Wikipedian matematiikkaa koskevasta artikkelista.
Lue se hitaasti ja ymmärryksellä.

Ehkä sitten kommenttisi matematiikasta muuttuvat asiallisiksi ja
käytät matematiikka-termiä siinä merkityksessä kuin yleensä ihmiset
tekevät. Sama koskee logiikkaa.

Tämän jos minkä luulisi olevan hyötysuhteeltaan erittäin korkealla tasolla.

Lue lisää

"Kaksoisrakokoe aloitti sen prosessin ja vasta siitä syntyi aaltoyhtälö ja koko kvanttifysiikan perusteet ja löydettiin myös muita viitteitä epädeterminismistä (superpositiot yms.) "

Maailman voi nähdä epädeterministisenä vain ajattelemalla matemaattisia käsitteitä. Epädeterministinen maailma on olemassa vain matemaattisina käsitteinä.

Aaltoyhtälö ei sisälllä viitteitä epädeterminismistä. Aalloiksi ei ehdotettu muita kuin aaltojen superpositioiksi muodostuvia aaltoja, Toisinpäin taas superpositioksi ei ole ehdotettu koskaan mitään muuta kuin alkuperäistä paikka-avaruuden aaltoa, tai uuden hilbertin avaruuden vektoria, jolla täytyy kertoa edellisen hilbertin avaruuden aalto, ja niillä on aina yhtälöitä.

Ensimmäinen kaksoisrakokoe massiivisilla hiukkasilla oli 1961 (Jönsson). Sitä ennen niiden aaltoluonne oli havaittu jo 1927 (Davisson & Germer ) mutta ei kaksoisraolla. Schrödinger julkaisi yhtälön 1926. Se perustui de Broglien käsitteeseen, missä massiivinen materia on aaltoja (tai voi käyttäytyä kuin aalto, mikä oli pitkään puhetapa) 1924, joka oli lähinnä ahaa-elämys, joka johtui Einsteinin ym. teoriasta ja havainnoista, että valo on hiukkasia.
https://physicsworld.com/a/the-double-slit-experiment/

"Jos tarkastellaan vain yksittäisiä kokonaisuuksia kerrallaan niin niiden suhteen näyttää pätevän se että kaikki kokonaisuudet (rakenteet) hajoavat vähitellen osiinsa."

Eikö tässä kysytä, että kuinka monta uutta kokonaisuutta syntyy pienessä suljetussa systeemissä samana aikana? Ei termodynaamista tai siihen liittyvää entropiaa voida kuvailla mitenkään tai tarvita mitenkään, jos kohteena on vain yksi hajoava molekyyli tai protoni. Nämä eivät ole hajoavia. Miksi ne hajoaisivat?

Jos sanot näin, koska rakenteen mikrotilojen määrän entropia on pienempi kuin osien entropia, niin eikö tässä lauseessa juuri esiinny entropia ainoana tekijänä? Jos tarkastellaan vesimolekyyliä, jossa on happiatomi, happi ei hajoa omaksi osakseen, koska sen potentiaalienergia on minimoitu vedyssä (sen pitäisi tunneloitua kauas vedyistä).Potentiaalienergian minimi on aidosti yksittäisen asian ominaisuus. Monet entropiat eivät ole. Termodynaamisen entropian kanssa esiintyvä ilmiö on, että kahden systeemin välillä ei voida siirtää lämpöenergiaa, kun niiden yhdistetty entropia on tällä hetkellä maksimoitu. Potentiaalienergian minimi aiheuttaa nimenomaan tämän tilanteen mikrotasolla: et voi siirtää hapesta liike-energiaa muualle. Jos sekoitat veteen jotain kemikaalia, voi olla että hapella on silloin matalampi potentiaalin energia vähän matkan päässä ja siinne pystytään joissain tapauksissa siirtymään. Tällöin hapesta vapautuu liike-energiaa, jolla voi lämmittää jonkun toisen systeemin (*). Tämä kohta on myös tärkeä, jos haluaa kirjoittaa lauseita entropian perusteella.

Mikrotilojen määrien entropia on suuri, jos on olemassa vetymolekyyli ja happiatomi erikseen. Jos happi yhdistyy vetyihin, nämä laskevat, mutta syntyy kuitenkin liike-energiaa ja entropiat, jotka riippuvat lämpötilasta kasvavat. (Vain jos universumin energiaa poistetaan galaksien välisessä avaruudessa, tämä uusi entropia ei vaikuta kokonaisentropiaan). Kvanttitasolla entropioita verrataan toisiinsa siten, että lasketaan kietoutumisen entropiaa. Tämä on von Neumann -entropia, jota eilasketa kokonaistilalle vaan osittaisille tiloille. Erilliset atomit ilman kietoutumista alkaisivat 0-entropiana, niiden yhdistelmän kokonaistilan entropia on nolla, mutta osatilojen entropia on samalla suurempi kuin nolla. Molekyylit eivät ole välttämättä tiloja, joissa on täysi kietoutuminen kaiken välillä vaan ne määrittelevät uudet tilat aivan eri tavalla kuin kaukana olevat (mutta yhtähyvin joskus aiemmin kietoutuneet) tilat. Kaikissa näissä tapauksissa kyseessä olevalla entropialla ei ole merkitystä sille, mitä hapen pitäisi tehdä potentiaalissaan. Silti ajatellaan, että esim. kietoutumisen määrä voi kertoa myös sen, onko valtava joukko happi-vety ainetta tällä hetkellä makrotasolla jossain termodynaaisessa tasapainossa, vai mitä se tekee (ja lisäksi, onko tämä aine lähes klassista). Potentiaalissa pysyvä happi on huono esitys todellisuudesta verrattuna QFT:hen.

(* on seuraavassa)

Anonyymi kirjoitti:

"Kaksoisrakokoe aloitti sen prosessin ja vasta siitä syntyi aaltoyhtälö ja koko kvanttifysiikan perusteet ja löydettiin myös muita viitteitä epädeterminismistä (superpositiot yms.) "

Maailman voi nähdä epädeterministisenä vain ajattelemalla matemaattisia käsitteitä. Epädeterministinen maailma on olemassa vain matemaattisina käsitteinä.

Aaltoyhtälö ei sisälllä viitteitä epädeterminismistä. Aalloiksi ei ehdotettu muita kuin aaltojen superpositioiksi muodostuvia aaltoja, Toisinpäin taas superpositioksi ei ole ehdotettu koskaan mitään muuta kuin alkuperäistä paikka-avaruuden aaltoa, tai uuden hilbertin avaruuden vektoria, jolla täytyy kertoa edellisen hilbertin avaruuden aalto, ja niillä on aina yhtälöitä.

Ensimmäinen kaksoisrakokoe massiivisilla hiukkasilla oli 1961 (Jönsson). Sitä ennen niiden aaltoluonne oli havaittu jo 1927 (Davisson & Germer ) mutta ei kaksoisraolla. Schrödinger julkaisi yhtälön 1926. Se perustui de Broglien käsitteeseen, missä massiivinen materia on aaltoja (tai voi käyttäytyä kuin aalto, mikä oli pitkään puhetapa) 1924, joka oli lähinnä ahaa-elämys, joka johtui Einsteinin ym. teoriasta ja havainnoista, että valo on hiukkasia.
https://physicsworld.com/a/the-double-slit-experiment/

"Jos tarkastellaan vain yksittäisiä kokonaisuuksia kerrallaan niin niiden suhteen näyttää pätevän se että kaikki kokonaisuudet (rakenteet) hajoavat vähitellen osiinsa."

Eikö tässä kysytä, että kuinka monta uutta kokonaisuutta syntyy pienessä suljetussa systeemissä samana aikana? Ei termodynaamista tai siihen liittyvää entropiaa voida kuvailla mitenkään tai tarvita mitenkään, jos kohteena on vain yksi hajoava molekyyli tai protoni. Nämä eivät ole hajoavia. Miksi ne hajoaisivat?

Jos sanot näin, koska rakenteen mikrotilojen määrän entropia on pienempi kuin osien entropia, niin eikö tässä lauseessa juuri esiinny entropia ainoana tekijänä? Jos tarkastellaan vesimolekyyliä, jossa on happiatomi, happi ei hajoa omaksi osakseen, koska sen potentiaalienergia on minimoitu vedyssä (sen pitäisi tunneloitua kauas vedyistä).Potentiaalienergian minimi on aidosti yksittäisen asian ominaisuus. Monet entropiat eivät ole. Termodynaamisen entropian kanssa esiintyvä ilmiö on, että kahden systeemin välillä ei voida siirtää lämpöenergiaa, kun niiden yhdistetty entropia on tällä hetkellä maksimoitu. Potentiaalienergian minimi aiheuttaa nimenomaan tämän tilanteen mikrotasolla: et voi siirtää hapesta liike-energiaa muualle. Jos sekoitat veteen jotain kemikaalia, voi olla että hapella on silloin matalampi potentiaalin energia vähän matkan päässä ja siinne pystytään joissain tapauksissa siirtymään. Tällöin hapesta vapautuu liike-energiaa, jolla voi lämmittää jonkun toisen systeemin (*). Tämä kohta on myös tärkeä, jos haluaa kirjoittaa lauseita entropian perusteella.

Mikrotilojen määrien entropia on suuri, jos on olemassa vetymolekyyli ja happiatomi erikseen. Jos happi yhdistyy vetyihin, nämä laskevat, mutta syntyy kuitenkin liike-energiaa ja entropiat, jotka riippuvat lämpötilasta kasvavat. (Vain jos universumin energiaa poistetaan galaksien välisessä avaruudessa, tämä uusi entropia ei vaikuta kokonaisentropiaan). Kvanttitasolla entropioita verrataan toisiinsa siten, että lasketaan kietoutumisen entropiaa. Tämä on von Neumann -entropia, jota eilasketa kokonaistilalle vaan osittaisille tiloille. Erilliset atomit ilman kietoutumista alkaisivat 0-entropiana, niiden yhdistelmän kokonaistilan entropia on nolla, mutta osatilojen entropia on samalla suurempi kuin nolla. Molekyylit eivät ole välttämättä tiloja, joissa on täysi kietoutuminen kaiken välillä vaan ne määrittelevät uudet tilat aivan eri tavalla kuin kaukana olevat (mutta yhtähyvin joskus aiemmin kietoutuneet) tilat. Kaikissa näissä tapauksissa kyseessä olevalla entropialla ei ole merkitystä sille, mitä hapen pitäisi tehdä potentiaalissaan. Silti ajatellaan, että esim. kietoutumisen määrä voi kertoa myös sen, onko valtava joukko happi-vety ainetta tällä hetkellä makrotasolla jossain termodynaaisessa tasapainossa, vai mitä se tekee (ja lisäksi, onko tämä aine lähes klassista). Potentiaalissa pysyvä happi on huono esitys todellisuudesta verrattuna QFT:hen.

(* on seuraavassa)

Lue lisää

...

(*) Mainitsit pari päivää aiemmin vapaan energian, joka kontekstissasi viittasi siihen, että onko systeemi avoin. Moni makrosysteemi, jossa ei ole vapaata energiaa jonkin rakenteen tai minkään tapahtuman muodostamiseksi, tarkoittaa ettei ae sisällä Gibbsin vapaata energiaa, eli joskus myös tätä esim. molekyylien välillä olevaa potentiaalienergiaa. Tämä on suljetun systeemin sisällä mutta siitä ei saa selvää pelkän lämpömittarin avulla. Universumin pelastaminen entropialta tai sen efektiltä kuulostaa enemmän mikrotason fysiikalta, jos puhuttaisiin mikro-objekteista. Lisäämällä syvempiä potentiaalikuoppia olemassaolevaan systeemiin, siitä ei tule välttämättä elävämpää, jokainen alempi taso muuttuu vaikeammaksi murtaa ja lopulta päädyttäisiin tuhoutumattomaan molekyyliin josta ainakaan happi ei muodosta reaktioita muiden aineiden kanssa enää. Lisäksi jos kahdessa systeemissä syntyy samanlaiset lähtökohdat vapaalle energialle (aina samaa vettä), eivät ne sekoittuessaan tuota mitään. Koko hapen uuden energian vapautuminen toisen aineen kanssa voi lakata ennen kuin uudet hapen potentiaalit on edes täytetty, koska syntynyt lämpö (tai sidottu, missä tapauksessa keskeytyminen on välitön) kasvattaa vastakkaisten reaktioiden määrää (hapen uudesta syvemmästä potentiaalista aletaan kuumassa nousta pois useammin, mutta tästä pääsee aina eroon lopulta, jos on lämpösäteilyä tai tyhjää avaruutta).

Ainoa tapa hajottaa kaikki olemassaolevat rakenteet on nykyteoriassa, se että avaruus laajenee big rippinä myös pienillä etäisyyksillä. Avaruuden laajenemisen tuottaessa efektiä esim. isolle molekyylille, sillä ei ole mitään tekemistä entropian kanssa. Kyseinen tarvittu teoria on kaikilla muilla tavoilla entropiaa ja sen suuntaa sekoittava asiaa.

Protonin sisällä ei kuitenkaan välttämättä ole ajassa muuttuvaa energiatiheyttä, eikä ajassa muuttuvaa pimeää energiaa, joten sen ratkaisu ei ole mikään FLRW-avaruuksista (tai se voi olla kvanttigravitaatiotakin). Siten universumin kaukaisessa tulevaisuudessa pyritään hajottamaan asioita vain hiukkasteorian keinoin. Läheskään missään ehdotuksessa ei päädytä protonien hajoittamiseen kvarkeiksi sellaisenaan. Protonien yleisesti mainitussa hajomisessa SU(5)- tms. teorioissa ei ole yleensä kysymys hajoamisesta kvarkeiksi, vaan toisenlaisen kvarkkiyhdistelmän, Pionin muotoon. Tällaisen Pionin kohtalo on seuraavaksi venytyksessä oleellisempaa.

Kvarkki-gluoni -ainetta esiintyy mahdollisesti vain kuumissa tiloissa, jotka voivat pidellä kvarrkkien sidottuja muotoja rikoittuina joka hetki. (Siten kvarkki-gluoni -aineella ei ole mitään yhteistä osiinsa hajonneen aineen kanssa.) Ylipäätään pitää paikkansa, että kokonaisuudet hajoavat osiinsa riippuen siitä, missä ne ovat ja mitä tapahtuu.

"...kokoelma eli kokonaisuutena varsin koherentti ja sellaisenaan uskottava ja jos sieltä kyseenalaistaa jotain esim. joidenkin anomalioiden perusteella niin uusi laajempi ja parempi mallinnus väistämättä tarkoittaa myös että kaikkein muidenkin tieteiden perustat menevät käytännössä enemmän tai vähemmän laajaan remonttiin..."

Tällaista anomaliaa ei ole otettu esiin. Pikemminkin olet maininnut täysin selitetyn anomalian, kuten epätasapaino-termodynamiikan tai entropiaa pienentävän prosessin. Sitten olet sanonut, että jotain suurta kuten todellisuus voidaan määritellä anomalian perusteella. Ainoa asia, mikä todellisuuden asemaan voitaisiin laittaa on kuitenkin malli, jossa on kaikki tapahtumat, eli se matematiikka, joka sisälsi myös anomalian. Jotkut matematiikat, joita oikeasti käytetään kun aletaan anomaliasta puhumaan, voivat olla niitä, jotka juuri oikeasti käsittävät enemmän. Sellaiset ovat kuitenkin jääneet vähälle huomiolle eivätkä varmaan selviäisi remontistasi.

"esim. intention vaikutus tapahtumiin on todellista ja luonnollista ja tietoisuus ja aineellisuus liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ovat vain saman asian eri puolia."

Kohdassa, jossa puhuttiin nyrkin tavasta, nähtäisiin vain, että intentiosta tulisi yksi kausaaliketjun osa. Matemaattiset objektit kuten 'vaikutus', 'liittyminen', ja yhtälön 'puolet' muodostavat ilman lisäsisältöä vain deterministisiä asioita.

"Ehkä sitten kommenttisi matematiikasta muuttuvat asiallisiksi ja
käytät matematiikka-termiä siinä merkityksessä kuin yleensä ihmiset
tekevät. Sama koskee logiikkaa."

En ole periaatteessa esittänyt yhtään lausetta, joka pyrkisi määrittämään, mitä matematiikka on. Jotkut ovat sanoneet suoraan 'matematiikka on...' ja R mainitsi logiikan samassa lauseessa. Väitteeni, joista jotain sellaista voisi pyrkiä lukemaan, ovat aina inklusiivisia (matematiikkaa on myös tämä) verrattuna sinuun.

'Halutessasi matematiikasta eroon'

Tässä voi olla myös käytetty väärin henkilöä B, eikä niinkään sanaa matematiikka.

Anonyymi kirjoitti:

...

(*) Mainitsit pari päivää aiemmin vapaan energian, joka kontekstissasi viittasi siihen, että onko systeemi avoin. Moni makrosysteemi, jossa ei ole vapaata energiaa jonkin rakenteen tai minkään tapahtuman muodostamiseksi, tarkoittaa ettei ae sisällä Gibbsin vapaata energiaa, eli joskus myös tätä esim. molekyylien välillä olevaa potentiaalienergiaa. Tämä on suljetun systeemin sisällä mutta siitä ei saa selvää pelkän lämpömittarin avulla. Universumin pelastaminen entropialta tai sen efektiltä kuulostaa enemmän mikrotason fysiikalta, jos puhuttaisiin mikro-objekteista. Lisäämällä syvempiä potentiaalikuoppia olemassaolevaan systeemiin, siitä ei tule välttämättä elävämpää, jokainen alempi taso muuttuu vaikeammaksi murtaa ja lopulta päädyttäisiin tuhoutumattomaan molekyyliin josta ainakaan happi ei muodosta reaktioita muiden aineiden kanssa enää. Lisäksi jos kahdessa systeemissä syntyy samanlaiset lähtökohdat vapaalle energialle (aina samaa vettä), eivät ne sekoittuessaan tuota mitään. Koko hapen uuden energian vapautuminen toisen aineen kanssa voi lakata ennen kuin uudet hapen potentiaalit on edes täytetty, koska syntynyt lämpö (tai sidottu, missä tapauksessa keskeytyminen on välitön) kasvattaa vastakkaisten reaktioiden määrää (hapen uudesta syvemmästä potentiaalista aletaan kuumassa nousta pois useammin, mutta tästä pääsee aina eroon lopulta, jos on lämpösäteilyä tai tyhjää avaruutta).

Ainoa tapa hajottaa kaikki olemassaolevat rakenteet on nykyteoriassa, se että avaruus laajenee big rippinä myös pienillä etäisyyksillä. Avaruuden laajenemisen tuottaessa efektiä esim. isolle molekyylille, sillä ei ole mitään tekemistä entropian kanssa. Kyseinen tarvittu teoria on kaikilla muilla tavoilla entropiaa ja sen suuntaa sekoittava asiaa.

Protonin sisällä ei kuitenkaan välttämättä ole ajassa muuttuvaa energiatiheyttä, eikä ajassa muuttuvaa pimeää energiaa, joten sen ratkaisu ei ole mikään FLRW-avaruuksista (tai se voi olla kvanttigravitaatiotakin). Siten universumin kaukaisessa tulevaisuudessa pyritään hajottamaan asioita vain hiukkasteorian keinoin. Läheskään missään ehdotuksessa ei päädytä protonien hajoittamiseen kvarkeiksi sellaisenaan. Protonien yleisesti mainitussa hajomisessa SU(5)- tms. teorioissa ei ole yleensä kysymys hajoamisesta kvarkeiksi, vaan toisenlaisen kvarkkiyhdistelmän, Pionin muotoon. Tällaisen Pionin kohtalo on seuraavaksi venytyksessä oleellisempaa.

Kvarkki-gluoni -ainetta esiintyy mahdollisesti vain kuumissa tiloissa, jotka voivat pidellä kvarrkkien sidottuja muotoja rikoittuina joka hetki. (Siten kvarkki-gluoni -aineella ei ole mitään yhteistä osiinsa hajonneen aineen kanssa.) Ylipäätään pitää paikkansa, että kokonaisuudet hajoavat osiinsa riippuen siitä, missä ne ovat ja mitä tapahtuu.

"...kokoelma eli kokonaisuutena varsin koherentti ja sellaisenaan uskottava ja jos sieltä kyseenalaistaa jotain esim. joidenkin anomalioiden perusteella niin uusi laajempi ja parempi mallinnus väistämättä tarkoittaa myös että kaikkein muidenkin tieteiden perustat menevät käytännössä enemmän tai vähemmän laajaan remonttiin..."

Tällaista anomaliaa ei ole otettu esiin. Pikemminkin olet maininnut täysin selitetyn anomalian, kuten epätasapaino-termodynamiikan tai entropiaa pienentävän prosessin. Sitten olet sanonut, että jotain suurta kuten todellisuus voidaan määritellä anomalian perusteella. Ainoa asia, mikä todellisuuden asemaan voitaisiin laittaa on kuitenkin malli, jossa on kaikki tapahtumat, eli se matematiikka, joka sisälsi myös anomalian. Jotkut matematiikat, joita oikeasti käytetään kun aletaan anomaliasta puhumaan, voivat olla niitä, jotka juuri oikeasti käsittävät enemmän. Sellaiset ovat kuitenkin jääneet vähälle huomiolle eivätkä varmaan selviäisi remontistasi.

"esim. intention vaikutus tapahtumiin on todellista ja luonnollista ja tietoisuus ja aineellisuus liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ovat vain saman asian eri puolia."

Kohdassa, jossa puhuttiin nyrkin tavasta, nähtäisiin vain, että intentiosta tulisi yksi kausaaliketjun osa. Matemaattiset objektit kuten 'vaikutus', 'liittyminen', ja yhtälön 'puolet' muodostavat ilman lisäsisältöä vain deterministisiä asioita.

"Ehkä sitten kommenttisi matematiikasta muuttuvat asiallisiksi ja
käytät matematiikka-termiä siinä merkityksessä kuin yleensä ihmiset
tekevät. Sama koskee logiikkaa."

En ole periaatteessa esittänyt yhtään lausetta, joka pyrkisi määrittämään, mitä matematiikka on. Jotkut ovat sanoneet suoraan 'matematiikka on...' ja R mainitsi logiikan samassa lauseessa. Väitteeni, joista jotain sellaista voisi pyrkiä lukemaan, ovat aina inklusiivisia (matematiikkaa on myös tämä) verrattuna sinuun.

'Halutessasi matematiikasta eroon'

Tässä voi olla myös käytetty väärin henkilöä B, eikä niinkään sanaa matematiikka.

Lue lisää

Hei sinä fysiikasta selvästikin tietävä !

Voisitko valita nimimerkin?

Tässä ketjussa on käynyt keskusteluja ainakin B ja R nimimerkit.

Anonyymi kirjoitti:

...

(*) Mainitsit pari päivää aiemmin vapaan energian, joka kontekstissasi viittasi siihen, että onko systeemi avoin. Moni makrosysteemi, jossa ei ole vapaata energiaa jonkin rakenteen tai minkään tapahtuman muodostamiseksi, tarkoittaa ettei ae sisällä Gibbsin vapaata energiaa, eli joskus myös tätä esim. molekyylien välillä olevaa potentiaalienergiaa. Tämä on suljetun systeemin sisällä mutta siitä ei saa selvää pelkän lämpömittarin avulla. Universumin pelastaminen entropialta tai sen efektiltä kuulostaa enemmän mikrotason fysiikalta, jos puhuttaisiin mikro-objekteista. Lisäämällä syvempiä potentiaalikuoppia olemassaolevaan systeemiin, siitä ei tule välttämättä elävämpää, jokainen alempi taso muuttuu vaikeammaksi murtaa ja lopulta päädyttäisiin tuhoutumattomaan molekyyliin josta ainakaan happi ei muodosta reaktioita muiden aineiden kanssa enää. Lisäksi jos kahdessa systeemissä syntyy samanlaiset lähtökohdat vapaalle energialle (aina samaa vettä), eivät ne sekoittuessaan tuota mitään. Koko hapen uuden energian vapautuminen toisen aineen kanssa voi lakata ennen kuin uudet hapen potentiaalit on edes täytetty, koska syntynyt lämpö (tai sidottu, missä tapauksessa keskeytyminen on välitön) kasvattaa vastakkaisten reaktioiden määrää (hapen uudesta syvemmästä potentiaalista aletaan kuumassa nousta pois useammin, mutta tästä pääsee aina eroon lopulta, jos on lämpösäteilyä tai tyhjää avaruutta).

Ainoa tapa hajottaa kaikki olemassaolevat rakenteet on nykyteoriassa, se että avaruus laajenee big rippinä myös pienillä etäisyyksillä. Avaruuden laajenemisen tuottaessa efektiä esim. isolle molekyylille, sillä ei ole mitään tekemistä entropian kanssa. Kyseinen tarvittu teoria on kaikilla muilla tavoilla entropiaa ja sen suuntaa sekoittava asiaa.

Protonin sisällä ei kuitenkaan välttämättä ole ajassa muuttuvaa energiatiheyttä, eikä ajassa muuttuvaa pimeää energiaa, joten sen ratkaisu ei ole mikään FLRW-avaruuksista (tai se voi olla kvanttigravitaatiotakin). Siten universumin kaukaisessa tulevaisuudessa pyritään hajottamaan asioita vain hiukkasteorian keinoin. Läheskään missään ehdotuksessa ei päädytä protonien hajoittamiseen kvarkeiksi sellaisenaan. Protonien yleisesti mainitussa hajomisessa SU(5)- tms. teorioissa ei ole yleensä kysymys hajoamisesta kvarkeiksi, vaan toisenlaisen kvarkkiyhdistelmän, Pionin muotoon. Tällaisen Pionin kohtalo on seuraavaksi venytyksessä oleellisempaa.

Kvarkki-gluoni -ainetta esiintyy mahdollisesti vain kuumissa tiloissa, jotka voivat pidellä kvarrkkien sidottuja muotoja rikoittuina joka hetki. (Siten kvarkki-gluoni -aineella ei ole mitään yhteistä osiinsa hajonneen aineen kanssa.) Ylipäätään pitää paikkansa, että kokonaisuudet hajoavat osiinsa riippuen siitä, missä ne ovat ja mitä tapahtuu.

"...kokoelma eli kokonaisuutena varsin koherentti ja sellaisenaan uskottava ja jos sieltä kyseenalaistaa jotain esim. joidenkin anomalioiden perusteella niin uusi laajempi ja parempi mallinnus väistämättä tarkoittaa myös että kaikkein muidenkin tieteiden perustat menevät käytännössä enemmän tai vähemmän laajaan remonttiin..."

Tällaista anomaliaa ei ole otettu esiin. Pikemminkin olet maininnut täysin selitetyn anomalian, kuten epätasapaino-termodynamiikan tai entropiaa pienentävän prosessin. Sitten olet sanonut, että jotain suurta kuten todellisuus voidaan määritellä anomalian perusteella. Ainoa asia, mikä todellisuuden asemaan voitaisiin laittaa on kuitenkin malli, jossa on kaikki tapahtumat, eli se matematiikka, joka sisälsi myös anomalian. Jotkut matematiikat, joita oikeasti käytetään kun aletaan anomaliasta puhumaan, voivat olla niitä, jotka juuri oikeasti käsittävät enemmän. Sellaiset ovat kuitenkin jääneet vähälle huomiolle eivätkä varmaan selviäisi remontistasi.

"esim. intention vaikutus tapahtumiin on todellista ja luonnollista ja tietoisuus ja aineellisuus liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ovat vain saman asian eri puolia."

Kohdassa, jossa puhuttiin nyrkin tavasta, nähtäisiin vain, että intentiosta tulisi yksi kausaaliketjun osa. Matemaattiset objektit kuten 'vaikutus', 'liittyminen', ja yhtälön 'puolet' muodostavat ilman lisäsisältöä vain deterministisiä asioita.

"Ehkä sitten kommenttisi matematiikasta muuttuvat asiallisiksi ja
käytät matematiikka-termiä siinä merkityksessä kuin yleensä ihmiset
tekevät. Sama koskee logiikkaa."

En ole periaatteessa esittänyt yhtään lausetta, joka pyrkisi määrittämään, mitä matematiikka on. Jotkut ovat sanoneet suoraan 'matematiikka on...' ja R mainitsi logiikan samassa lauseessa. Väitteeni, joista jotain sellaista voisi pyrkiä lukemaan, ovat aina inklusiivisia (matematiikkaa on myös tämä) verrattuna sinuun.

'Halutessasi matematiikasta eroon'

Tässä voi olla myös käytetty väärin henkilöä B, eikä niinkään sanaa matematiikka.

Lue lisää

"Maailman voi nähdä epädeterministisenä vain ajattelemalla matemaattisia käsitteitä. Epädeterministinen maailma on olemassa vain matemaattisina käsitteinä."

Erotan toisistaan ns. superdeterminismin (Hossenfelder, d'Hooft) ja huomattavasti väljemmän ns. arkikielen determinismin. Superdeterminismi tarkoittaa suurinpiirtein sitä että koko maailmankaikkeuden prosessi ja kaikki sen tapahtumat on "lyöty lukkoon" jo sen alkutilassa (ns. alkuarvoherkkyys) joka pätee myös mm. matemaattisten fraktaalien tapauksessa (esim. Mandelbrotin joukko) johon olen itse perehtynyt tarkemmin.

Kun väitän vastustavani determinismiä niin tarkoitan lähinnä tuota superdeterminismiä enkä vastusta esim. sitä että suurten joukkojen tapauksessa ilmenee sellaisia säännönmukaisuuksia jotka mahdollistavat tilastollisen ennustamisen joukkojen tasolla mutta ei enää yksilöiden käyttäytymisen ennustamista ja todennäköisyysjakauma ei käsittele yksittäistä mahdollisuutta tai tapahtumaa vaan aina laajempaa kokonaisuutta.

Muutenkin omat kommenttini tässä ketjussa ovat ymmärrettävissä vain paljon laajemmassa viitekehyksessä kuin mitä pelkkä nykyinen fysiikkatiede sallii varsinkin kun en kannata mitään ontologista reduktionismia vaikka ymmärränkin että metodologinen reduktionismi on usein hyödyllistä.

"Aaltoyhtälö ei sisälllä viitteitä epädeterminismistä."

Aaltoyhtälöä tarvitaan nimenomaan sen takia ettei voida ennustaa yksittäisen hiukkasen tarkkaa paikkaa tiettynä hetkenä mikä oikeastaan on sama idea kuin Zenon paradokseissa koska todellisuutta ei voi pilkkoa peräkkäisiksi pysäytyskuviksi kuten fysiiikan kaavoissa vaan todellisuus koostuu jakamattomista tapahtumista joissa aika ja paikka ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa eli ts. vain tapahtumat ovat todellisia ja hiukkaset, aika ja paikka taas pelkkiä abstraktioita tässä yhteydessä.

Aaltoyhtälö ei liity mihinkään aineelliseen aaltoon vaikka matemaattinen formalismi on suurinpiirtein sama kuin esim. fysikaalisten aaltojen tapauksessa vaan kyse on todennäköisyyksien "aallosta" eli puhtaasta abstraktiosta. Aaltoyhtälö on vain hyödyllinen fiktio (esim. vaihtoehtoinen malli Heisenbergin matriisimekaniikassa ei ollut aaltofunktiota)


"Eikö tässä kysytä, että kuinka ..."

Ei. Ajattele vaikka elollisia systeemeitä jotka nimenomaan jatkuvasti taistelevat entropiaa vastaan ylläpitämällä rakennettaan aineenvaihdunnan avulla josta Schrödinger (aaltofunktion luoja) sai idean negentropialle. Elottoman aineen kokonaisuudet hajoavat mutta jotkut biologiset organismit kykenevät ylläpitämään itseään hyvinkin kauan suotuisissa olosuhteissa.

QDT, QED, Hiukkasfysiikan standardimalli ja matematiikkavetoisen fysiikan rappiokehitys 2. maailmansodan jälkeen eli tarina siitä kuinka hiukkasfyysikot onnistuivat kehittelemään täysin todellisuudesta vieraantuneita teorioita jotka kilpailevat sekoilussa keskiajan skolastikkojen väittelyille esim. siitä kuinka monta enkeliä mahtuu neulanpäähän seisomaan.

Katso esim.

Forget about Quantum Electrodynamics

https://www.youtube.com/watch?v=wvz4MRpq6xs

2. maailmansodan myötä syntyi ns. kansallisen turvallisuuden ideologia ja valtava määrä rinnakkaisia turvallisuuspalveluita varsinkin USA:ssa jolloin samalla strategisesti tärkeä tiede & tekniikka siirrettiin pois julkisuudesta ja tilalle kehitettiin ns. kulutus & hypetysfysiikkaa jonka käytännön tason merkitystä on olematonta tai vähäistä. (esim. vain yksinkertaisin vetyatomi osataan mallintaa kvanttitason kielellä jotenkin tyydyttävästi mutta muuten alkeishiukkasten ja kemian väliset selitykset toimivat vain korrelaatioiden tasolla kuten myös aivojen ja tietoisuuden välinen oletettu kausaliteetti ja korrelaatioista ei seuraa kausaliteettia sellaisenaan.

..

Kuten huomaat niin viitekehys on minulla aivan erilainen kuin sinulla ja useimmilla kapeiden erikoisalojen asiantuntijoilla jotka eivät "näe etsää puilta". Itseäni kiinnostaa ns. suuri kuva joka olennaisesti aina määrittelee myös niiden osien merkityksen.

Koska minun pitäisi aina toistaa ja muistuttaa siitä mitä olen tänne muista yhteyksistä kirjoittanut niin en koe tämäntyyppistä yksityiskohtien tason väittelyä kovin hyödyllisenä ennen kuin on saavutettu jonkinlainen konsensus siitä kokonaisuudesta ja sitä ei tunnu olevan näköpiirissä varsinkin kun se vallitseva maailmankuva on useimmilla niin tiukasti omaksuttu sellaisenaan annettuna koulutuksen ja vertaisryhmän kautta.

Siirryn nyt toistaiseksi pois palstalta ja keskityn taas lukemiseen ja tutkimiseen koska koen sen paljon hyödyllisempänä kuin tämän loputtoman vänkäämisen. :D

B

Anonyymi kirjoitti:

"Maailman voi nähdä epädeterministisenä vain ajattelemalla matemaattisia käsitteitä. Epädeterministinen maailma on olemassa vain matemaattisina käsitteinä."

Erotan toisistaan ns. superdeterminismin (Hossenfelder, d'Hooft) ja huomattavasti väljemmän ns. arkikielen determinismin. Superdeterminismi tarkoittaa suurinpiirtein sitä että koko maailmankaikkeuden prosessi ja kaikki sen tapahtumat on "lyöty lukkoon" jo sen alkutilassa (ns. alkuarvoherkkyys) joka pätee myös mm. matemaattisten fraktaalien tapauksessa (esim. Mandelbrotin joukko) johon olen itse perehtynyt tarkemmin.

Kun väitän vastustavani determinismiä niin tarkoitan lähinnä tuota superdeterminismiä enkä vastusta esim. sitä että suurten joukkojen tapauksessa ilmenee sellaisia säännönmukaisuuksia jotka mahdollistavat tilastollisen ennustamisen joukkojen tasolla mutta ei enää yksilöiden käyttäytymisen ennustamista ja todennäköisyysjakauma ei käsittele yksittäistä mahdollisuutta tai tapahtumaa vaan aina laajempaa kokonaisuutta.

Muutenkin omat kommenttini tässä ketjussa ovat ymmärrettävissä vain paljon laajemmassa viitekehyksessä kuin mitä pelkkä nykyinen fysiikkatiede sallii varsinkin kun en kannata mitään ontologista reduktionismia vaikka ymmärränkin että metodologinen reduktionismi on usein hyödyllistä.

"Aaltoyhtälö ei sisälllä viitteitä epädeterminismistä."

Aaltoyhtälöä tarvitaan nimenomaan sen takia ettei voida ennustaa yksittäisen hiukkasen tarkkaa paikkaa tiettynä hetkenä mikä oikeastaan on sama idea kuin Zenon paradokseissa koska todellisuutta ei voi pilkkoa peräkkäisiksi pysäytyskuviksi kuten fysiiikan kaavoissa vaan todellisuus koostuu jakamattomista tapahtumista joissa aika ja paikka ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa eli ts. vain tapahtumat ovat todellisia ja hiukkaset, aika ja paikka taas pelkkiä abstraktioita tässä yhteydessä.

Aaltoyhtälö ei liity mihinkään aineelliseen aaltoon vaikka matemaattinen formalismi on suurinpiirtein sama kuin esim. fysikaalisten aaltojen tapauksessa vaan kyse on todennäköisyyksien "aallosta" eli puhtaasta abstraktiosta. Aaltoyhtälö on vain hyödyllinen fiktio (esim. vaihtoehtoinen malli Heisenbergin matriisimekaniikassa ei ollut aaltofunktiota)


"Eikö tässä kysytä, että kuinka ..."

Ei. Ajattele vaikka elollisia systeemeitä jotka nimenomaan jatkuvasti taistelevat entropiaa vastaan ylläpitämällä rakennettaan aineenvaihdunnan avulla josta Schrödinger (aaltofunktion luoja) sai idean negentropialle. Elottoman aineen kokonaisuudet hajoavat mutta jotkut biologiset organismit kykenevät ylläpitämään itseään hyvinkin kauan suotuisissa olosuhteissa.

QDT, QED, Hiukkasfysiikan standardimalli ja matematiikkavetoisen fysiikan rappiokehitys 2. maailmansodan jälkeen eli tarina siitä kuinka hiukkasfyysikot onnistuivat kehittelemään täysin todellisuudesta vieraantuneita teorioita jotka kilpailevat sekoilussa keskiajan skolastikkojen väittelyille esim. siitä kuinka monta enkeliä mahtuu neulanpäähän seisomaan.

Katso esim.

Forget about Quantum Electrodynamics

https://www.youtube.com/watch?v=wvz4MRpq6xs

2. maailmansodan myötä syntyi ns. kansallisen turvallisuuden ideologia ja valtava määrä rinnakkaisia turvallisuuspalveluita varsinkin USA:ssa jolloin samalla strategisesti tärkeä tiede & tekniikka siirrettiin pois julkisuudesta ja tilalle kehitettiin ns. kulutus & hypetysfysiikkaa jonka käytännön tason merkitystä on olematonta tai vähäistä. (esim. vain yksinkertaisin vetyatomi osataan mallintaa kvanttitason kielellä jotenkin tyydyttävästi mutta muuten alkeishiukkasten ja kemian väliset selitykset toimivat vain korrelaatioiden tasolla kuten myös aivojen ja tietoisuuden välinen oletettu kausaliteetti ja korrelaatioista ei seuraa kausaliteettia sellaisenaan.

..

Kuten huomaat niin viitekehys on minulla aivan erilainen kuin sinulla ja useimmilla kapeiden erikoisalojen asiantuntijoilla jotka eivät "näe etsää puilta". Itseäni kiinnostaa ns. suuri kuva joka olennaisesti aina määrittelee myös niiden osien merkityksen.

Koska minun pitäisi aina toistaa ja muistuttaa siitä mitä olen tänne muista yhteyksistä kirjoittanut niin en koe tämäntyyppistä yksityiskohtien tason väittelyä kovin hyödyllisenä ennen kuin on saavutettu jonkinlainen konsensus siitä kokonaisuudesta ja sitä ei tunnu olevan näköpiirissä varsinkin kun se vallitseva maailmankuva on useimmilla niin tiukasti omaksuttu sellaisenaan annettuna koulutuksen ja vertaisryhmän kautta.

Siirryn nyt toistaiseksi pois palstalta ja keskityn taas lukemiseen ja tutkimiseen koska koen sen paljon hyödyllisempänä kuin tämän loputtoman vänkäämisen. :D

B

Lue lisää

"Erotan toisistaan ns. superdeterminismin (Hossenfelder, d'Hooft) ja huomattavasti väljemmän ns. arkikielen determinismin."

Näin ei tulisi tehdä. Jotta olisi deterministinen MWI, MWI irrottaa epädeterministisen osan QM:stä. Muita determinismin kasvuja ei ole mainittu olevan olemassa. Ylipäänsä determinismin kasvu ei ole sellaista, että kaksi determinististä teoriaa yhdessä yhtäaikaa ovat vielä deterministisempi teoria. Superdeterminismi voi mahdollisesti joskus poistaa itsestään QM:n ja sen determinismin, jotta olisi vain yksi teoria ja yksi arki.

"Superdeterminismi tarkoittaa suurinpiirtein sitä että koko maailmankaikkeuden prosessi ja kaikki sen tapahtumat on "lyöty lukkoon" jo sen alkutilassa (ns. alkuarvoherkkyys) joka pätee myös mm. matemaattisten fraktaalien tapauksessa (esim. Mandelbrotin joukko) johon olen itse perehtynyt tarkemmin. "

Sana superdeterminismi ei tarkoita mitään, mikä kuvaisi determinismin lajia tai filosofista astetta ja määrittelyä, vaan se on ainoastaan yhden QM-suuntauksen nimi, joka toimii mahdollisesti hyvin sen kuvauksena. Normaali sanakirja-determinismi tarkoittaa myös tätä, että tulevaisuus on jo tarkkaan määrätty.

Määritelmän perusteella vastustat aika paljon asioita, etkä pelkästään QM:ää uudistavia tutkijoita.

"Aaltoyhtälöä tarvitaan nimenomaan sen takia ettei voida ennustaa yksittäisen hiukkasen tarkkaa paikkaa tiettynä hetkenä mikä oikeastaan on sama idea kuin Zenon paradokseissa koska todellisuutta ei voi pilkkoa peräkkäisiksi pysäytyskuviksi kuten fysiiikan kaavoissa vaan todellisuus koostuu jakamattomista tapahtumista joissa aika ja paikka ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa eli ts. vain tapahtumat ovat todellisia ja hiukkaset, aika ja paikka taas pelkkiä abstraktioita tässä yhteydessä."

Aaltoyhtälö on nimenomaan deterministinen, kun tässä määritelmässä pysytään, eikä yksittäisen hiukkasen tarkkaa paikkaa aleta vaatia (kesken jonkin toisen aallon).

Aallosta ja muista todennäköisyysjakaumista voi ottaa kuvan ja ne voidaan järjestää pysäytyskuviksi peräkkäin. Kuvat voivat olla kohta erilaisia kuin aiemmat. Peräkkäin olevat kuvat voivat olla infinitesimaalisen ajan päässä toisistaan. Tämä ei kerro meille kuitenkaan mitään minkään asian deterministisyydestä vs. epädeterministisyydestä. Deterministisyyttä voitaisiin määritellä myös diskreettisesti ajassa ja muualla toisistaan erotetuille kuville, jotka ovat eri parametrien avaruudessa toisistaan (vähän kuin kahden aluksi erin Hilbert-avaruuden yhdistäminen ja toisen vektorien vuotaminen toiseen matriisioperaatioilla, mutta se on hyvin konservatiivinen esimerkki).

Aaltoja ei ole määritelty, tai sinä et oletusarvoisesti pysty näyttämään mitään aaltoa tai jakaumaa, joka olisi määritelty 'vain tapahtumien' avulla, joten lopussa mainituilla asioilla ei ole ilmeisesti mitään pohjaa, tai ainakaan se ei liity sitä edeltävään asiaan mitenkään. Jossain GR:ssä tai kvanttigravitaatiossa ei olisi mitenkään ihmeellistä näyttää, että aika ja avaruus on tapahtuma siinä missä muut tapahtumiksi sanotut asiat. Tässä minusta tapahtuma voi olla yksi asia, kuten funktion muoto koordinaattien pisteissä (joita ei lasketa tapahtumiksi). Jos tapahtumassa pitää sinusta olla useampi sellainen asia kerrallaan, tästä seuraa pian se, että koska sellainen tapahtuma on ainoa todellinen asia, silloin esim. kietoutumisentropia on ainoa universumin todellinen voima-asia. Tapahtumat ovat totta mutta aika ei, olisi parasta mallintaa matematiikalla vähintään niin, että tapahtumaa on aivan kaikki. Myös tapahtumien välistä on parempi tehdä tapahtumaa, jossa ei tapahdu mitään, mitä B tuntee. Tällöin on esim. tapahtumavakuumi ja nollapisteen tapahtumaa.

Fysiikkaa kuten aaltoyhtälö ei ehkä kannata yrittää johtaa tai perustella tai ymmärtää menetelmällä, joka alkaa sanoilla 'todellisuutta ei voi' ('c:tä ei voi ylittää' on ehkä ainoa tällainen lähtökohta ja koskee vain oikeita hiukkasia sekin).

Aallot ja yhtälöt eivät voi estää yksittäisen hiukkasen tarkkaa paikkaa, koska ratkaisuaalto voi olla delta-funktio. Tämä ei välttämättä perustu tietoon, onko olemassa todellisuuden pilkkominen. Kun yhtälöstä puhutaan, on aina olemassa jotain mitä tarkastellaan useina hetkinä, mutta tämä delta-funktio voidaan ottaa tapauksessa, jossa sen ajatellaan olevan muuttumaton tila. Sellaisessa nuo argumentit sisältävät paljon turhaa. Lisäksi, jos alkuräjähdys tms. asia alkaa alkutilasta, jossa on hiukkanen delta-funktio -paikassa (yhtälö ei anna sen nyt pysyä delta-funktiona vaam paikalle tulee epämääräisyys), voiko todellisuuden jakaa selllaisiin osiin, että hiukkasen yksi hetki ei kuulu todellisuuteen?

1

Anonyymi kirjoitti:

"Erotan toisistaan ns. superdeterminismin (Hossenfelder, d'Hooft) ja huomattavasti väljemmän ns. arkikielen determinismin."

Näin ei tulisi tehdä. Jotta olisi deterministinen MWI, MWI irrottaa epädeterministisen osan QM:stä. Muita determinismin kasvuja ei ole mainittu olevan olemassa. Ylipäänsä determinismin kasvu ei ole sellaista, että kaksi determinististä teoriaa yhdessä yhtäaikaa ovat vielä deterministisempi teoria. Superdeterminismi voi mahdollisesti joskus poistaa itsestään QM:n ja sen determinismin, jotta olisi vain yksi teoria ja yksi arki.

"Superdeterminismi tarkoittaa suurinpiirtein sitä että koko maailmankaikkeuden prosessi ja kaikki sen tapahtumat on "lyöty lukkoon" jo sen alkutilassa (ns. alkuarvoherkkyys) joka pätee myös mm. matemaattisten fraktaalien tapauksessa (esim. Mandelbrotin joukko) johon olen itse perehtynyt tarkemmin. "

Sana superdeterminismi ei tarkoita mitään, mikä kuvaisi determinismin lajia tai filosofista astetta ja määrittelyä, vaan se on ainoastaan yhden QM-suuntauksen nimi, joka toimii mahdollisesti hyvin sen kuvauksena. Normaali sanakirja-determinismi tarkoittaa myös tätä, että tulevaisuus on jo tarkkaan määrätty.

Määritelmän perusteella vastustat aika paljon asioita, etkä pelkästään QM:ää uudistavia tutkijoita.

"Aaltoyhtälöä tarvitaan nimenomaan sen takia ettei voida ennustaa yksittäisen hiukkasen tarkkaa paikkaa tiettynä hetkenä mikä oikeastaan on sama idea kuin Zenon paradokseissa koska todellisuutta ei voi pilkkoa peräkkäisiksi pysäytyskuviksi kuten fysiiikan kaavoissa vaan todellisuus koostuu jakamattomista tapahtumista joissa aika ja paikka ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa eli ts. vain tapahtumat ovat todellisia ja hiukkaset, aika ja paikka taas pelkkiä abstraktioita tässä yhteydessä."

Aaltoyhtälö on nimenomaan deterministinen, kun tässä määritelmässä pysytään, eikä yksittäisen hiukkasen tarkkaa paikkaa aleta vaatia (kesken jonkin toisen aallon).

Aallosta ja muista todennäköisyysjakaumista voi ottaa kuvan ja ne voidaan järjestää pysäytyskuviksi peräkkäin. Kuvat voivat olla kohta erilaisia kuin aiemmat. Peräkkäin olevat kuvat voivat olla infinitesimaalisen ajan päässä toisistaan. Tämä ei kerro meille kuitenkaan mitään minkään asian deterministisyydestä vs. epädeterministisyydestä. Deterministisyyttä voitaisiin määritellä myös diskreettisesti ajassa ja muualla toisistaan erotetuille kuville, jotka ovat eri parametrien avaruudessa toisistaan (vähän kuin kahden aluksi erin Hilbert-avaruuden yhdistäminen ja toisen vektorien vuotaminen toiseen matriisioperaatioilla, mutta se on hyvin konservatiivinen esimerkki).

Aaltoja ei ole määritelty, tai sinä et oletusarvoisesti pysty näyttämään mitään aaltoa tai jakaumaa, joka olisi määritelty 'vain tapahtumien' avulla, joten lopussa mainituilla asioilla ei ole ilmeisesti mitään pohjaa, tai ainakaan se ei liity sitä edeltävään asiaan mitenkään. Jossain GR:ssä tai kvanttigravitaatiossa ei olisi mitenkään ihmeellistä näyttää, että aika ja avaruus on tapahtuma siinä missä muut tapahtumiksi sanotut asiat. Tässä minusta tapahtuma voi olla yksi asia, kuten funktion muoto koordinaattien pisteissä (joita ei lasketa tapahtumiksi). Jos tapahtumassa pitää sinusta olla useampi sellainen asia kerrallaan, tästä seuraa pian se, että koska sellainen tapahtuma on ainoa todellinen asia, silloin esim. kietoutumisentropia on ainoa universumin todellinen voima-asia. Tapahtumat ovat totta mutta aika ei, olisi parasta mallintaa matematiikalla vähintään niin, että tapahtumaa on aivan kaikki. Myös tapahtumien välistä on parempi tehdä tapahtumaa, jossa ei tapahdu mitään, mitä B tuntee. Tällöin on esim. tapahtumavakuumi ja nollapisteen tapahtumaa.

Fysiikkaa kuten aaltoyhtälö ei ehkä kannata yrittää johtaa tai perustella tai ymmärtää menetelmällä, joka alkaa sanoilla 'todellisuutta ei voi' ('c:tä ei voi ylittää' on ehkä ainoa tällainen lähtökohta ja koskee vain oikeita hiukkasia sekin).

Aallot ja yhtälöt eivät voi estää yksittäisen hiukkasen tarkkaa paikkaa, koska ratkaisuaalto voi olla delta-funktio. Tämä ei välttämättä perustu tietoon, onko olemassa todellisuuden pilkkominen. Kun yhtälöstä puhutaan, on aina olemassa jotain mitä tarkastellaan useina hetkinä, mutta tämä delta-funktio voidaan ottaa tapauksessa, jossa sen ajatellaan olevan muuttumaton tila. Sellaisessa nuo argumentit sisältävät paljon turhaa. Lisäksi, jos alkuräjähdys tms. asia alkaa alkutilasta, jossa on hiukkanen delta-funktio -paikassa (yhtälö ei anna sen nyt pysyä delta-funktiona vaam paikalle tulee epämääräisyys), voiko todellisuuden jakaa selllaisiin osiin, että hiukkasen yksi hetki ei kuulu todellisuuteen?

1

Lue lisää

"Aaltoyhtälö ei liity mihinkään aineelliseen aaltoon vaikka matemaattinen formalismi on suurinpiirtein sama kuin esim. fysikaalisten aaltojen tapauksessa vaan kyse on todennäköisyyksien "aallosta" eli puhtaasta abstraktiosta. Aaltoyhtälö on vain hyödyllinen fiktio (esim. vaihtoehtoinen malli Heisenbergin matriisimekaniikassa ei ollut aaltofunktiota) "

Jos Heisenbergin matriisimekaniikka tarvitaan nimenomaan sen takia, että ennustetaan esim. yksittäisen hiukkasen paikan todennäköisyysjakauma, niin tämä ei ole mahdollista käyttäen vain vuosien 1925-1926 matriiseja (kolme eri paperia, joita on tehnyt Heisenberg, Born ja Jordan). Ne olivat ns. paikan ja liikemäärän matriiseja, joilla ei vielä ollut vektoria, johon operoitiin, ja vain yhden erillisen energian matriisin ominaisarvojen ymmärrettiin kolmannessa paperissa olevan energian saamat mahdolliset arvot. Ominaisarvot viittaavat vektorin olemassaoloon, mitä ei ollut, joten samasta tulkinnasta paikalle oltiin kaukana, ja papereissa esim. paikka ei ole sellainen matriisi, mistä ominaisarvot olisi suoraan näkynyt. Arvojen lisäksi seuraavaksi tarvittaisiin niiden todennäköisyys. Se miten Heisenbergin matriisit oli tehty vastasi kuitenkin uudenlaista liikettä systeemissä, joka oli aluksi vain vetyatomi, johon oli saatu kokeellista tietoa energiatasoista ja nähdyistä fotoneista. Näiden perusteella syntyi käsitys elektronin tuntemattomista värähtelyistä.

Teoria ennen Heisenbergia
https://en.wikipedia.org/wiki/Old_quantum_theory

Heisenberg (ja matemaattisten kaavojen terävämpi fontti)
http://fisica.ciens.ucv.ve/~svincenz/SQM261.pdf
https://arxiv.org/pdf/2108.03119.pdf

Kaikista papereista, etenkin toisesta:
http://people.isy.liu.se/jalar/kurser/QF/references/onBornJordan1925.pdf

Kolmas paperi, joka ei ole tässä kovin oleellinen:
http://web.ihep.su/dbserv/compas/src/born26/eng.pdf
-
Atomeista oli aikaisemmin olemassa tarkkoja kiertoratamalleja. Näissä esiintyi käsite jaksottaisesta liikkeestä, joka merkitsee taajuutta, jolla elektroni kiertää. Sen sijaan oli havaittu viritettyjen atomien fotonien taajuus ja energiat, joiden olisi pitänyt liittyä elektronin liiketilan muutokseen mieluiten kahden radan välillä. Ja tietysti esiintyi vain tiettyjä energioita, jotka liittyisivät myös diskreetteihin etäisyyksiin ytimestä.

Elektronin havaittiin putoavan satunnaisesti alemmalle radalle, jolloin joukko niitä lähetti valoa eri ratojen taajuuksilla. Tästä ajateltiin ensin pystyttävän kirjoittamaan ylös sellaisen uuden paikan säännön, missä kaikki mahdolliset näkyvät energiat otetaan huomioon per yksi rata, jossa elektroni olisi, ja elektronin paikkafunktio olisi jokin Fourierin sarja, joka laskee yhteen eri taajuuksisia sinimäisiä palloharmonisia funktioita käyttäen kunkin kertoimina sitä intensiteettiä, jolla fotonit tulisivat näkymään (vaikka mikään ei vielä vastannut mitään). Lähellä ydintä suurten energioiden kertoimet olisivat poissa. Yhteenlasketut palloharmoniat merkitsisivät yhtä käppyräistä mutta tarkkaa rataa.

Yhden radan sijaan tutkittavana liikkeenä oli myös ratojen muunnos, eikä tätä esim. voinut tehdä muuttamalla kertoimia infinitesimaalisesti, mikä olisi muunnellut samaan tahtiin näkyviä intensiteettejä. Tällaisessa mallissa palloharmonian käyttämä taajuus olisi liittynyt myös muuttumattoman radan kulmanopeuteen ja Fourierin sarjoihin piti tehdä muutos, missä sarjaa ei tehty vanhojen ratalaskujen perusteella, vaan näkyvien fotonien perusteella. Kukin kerroin merkitsi silloin erotusta kahden eri elektronin energiatilan välillä, mikä oli erikoinen tapa sanoa sen olevan elektronin liike tai paikan toistumistaajuus ja tämä kertaa laboratorioaika jossain harmoniafunktiossa. Heisenberg keksi ettei elektronin paikkaa ole olemassa niinkuin ennen, ja että jonkun yhden paikkaradan sijasta lasketaan näin muunnellun Fourierin sarjan perusteella joukko pelkkiä yhdistelmiä eli eri energioista kaikkiin muihin energioihin liittyviä funktioita kukin omana sarjanaan tai niiden osina eli ihan omana elementtinään. Koko kvanttipaikkaa piti käsitellä radan sijasta näinä kaikkina funktioina, ja myöhemmin nähtiin, että se on matriisi. Yhtenä objektina pidettynä tällainen paikka toteuttaa tuttuja liikeyhtälöitä, mutta eniten lasketuista komponenteista oli hetken hyötyä atomihavaintojen ennustamisessa.
-

2

Anonyymi kirjoitti:

"Aaltoyhtälö ei liity mihinkään aineelliseen aaltoon vaikka matemaattinen formalismi on suurinpiirtein sama kuin esim. fysikaalisten aaltojen tapauksessa vaan kyse on todennäköisyyksien "aallosta" eli puhtaasta abstraktiosta. Aaltoyhtälö on vain hyödyllinen fiktio (esim. vaihtoehtoinen malli Heisenbergin matriisimekaniikassa ei ollut aaltofunktiota) "

Jos Heisenbergin matriisimekaniikka tarvitaan nimenomaan sen takia, että ennustetaan esim. yksittäisen hiukkasen paikan todennäköisyysjakauma, niin tämä ei ole mahdollista käyttäen vain vuosien 1925-1926 matriiseja (kolme eri paperia, joita on tehnyt Heisenberg, Born ja Jordan). Ne olivat ns. paikan ja liikemäärän matriiseja, joilla ei vielä ollut vektoria, johon operoitiin, ja vain yhden erillisen energian matriisin ominaisarvojen ymmärrettiin kolmannessa paperissa olevan energian saamat mahdolliset arvot. Ominaisarvot viittaavat vektorin olemassaoloon, mitä ei ollut, joten samasta tulkinnasta paikalle oltiin kaukana, ja papereissa esim. paikka ei ole sellainen matriisi, mistä ominaisarvot olisi suoraan näkynyt. Arvojen lisäksi seuraavaksi tarvittaisiin niiden todennäköisyys. Se miten Heisenbergin matriisit oli tehty vastasi kuitenkin uudenlaista liikettä systeemissä, joka oli aluksi vain vetyatomi, johon oli saatu kokeellista tietoa energiatasoista ja nähdyistä fotoneista. Näiden perusteella syntyi käsitys elektronin tuntemattomista värähtelyistä.

Teoria ennen Heisenbergia
https://en.wikipedia.org/wiki/Old_quantum_theory

Heisenberg (ja matemaattisten kaavojen terävämpi fontti)
http://fisica.ciens.ucv.ve/~svincenz/SQM261.pdf
https://arxiv.org/pdf/2108.03119.pdf

Kaikista papereista, etenkin toisesta:
http://people.isy.liu.se/jalar/kurser/QF/references/onBornJordan1925.pdf

Kolmas paperi, joka ei ole tässä kovin oleellinen:
http://web.ihep.su/dbserv/compas/src/born26/eng.pdf
-
Atomeista oli aikaisemmin olemassa tarkkoja kiertoratamalleja. Näissä esiintyi käsite jaksottaisesta liikkeestä, joka merkitsee taajuutta, jolla elektroni kiertää. Sen sijaan oli havaittu viritettyjen atomien fotonien taajuus ja energiat, joiden olisi pitänyt liittyä elektronin liiketilan muutokseen mieluiten kahden radan välillä. Ja tietysti esiintyi vain tiettyjä energioita, jotka liittyisivät myös diskreetteihin etäisyyksiin ytimestä.

Elektronin havaittiin putoavan satunnaisesti alemmalle radalle, jolloin joukko niitä lähetti valoa eri ratojen taajuuksilla. Tästä ajateltiin ensin pystyttävän kirjoittamaan ylös sellaisen uuden paikan säännön, missä kaikki mahdolliset näkyvät energiat otetaan huomioon per yksi rata, jossa elektroni olisi, ja elektronin paikkafunktio olisi jokin Fourierin sarja, joka laskee yhteen eri taajuuksisia sinimäisiä palloharmonisia funktioita käyttäen kunkin kertoimina sitä intensiteettiä, jolla fotonit tulisivat näkymään (vaikka mikään ei vielä vastannut mitään). Lähellä ydintä suurten energioiden kertoimet olisivat poissa. Yhteenlasketut palloharmoniat merkitsisivät yhtä käppyräistä mutta tarkkaa rataa.

Yhden radan sijaan tutkittavana liikkeenä oli myös ratojen muunnos, eikä tätä esim. voinut tehdä muuttamalla kertoimia infinitesimaalisesti, mikä olisi muunnellut samaan tahtiin näkyviä intensiteettejä. Tällaisessa mallissa palloharmonian käyttämä taajuus olisi liittynyt myös muuttumattoman radan kulmanopeuteen ja Fourierin sarjoihin piti tehdä muutos, missä sarjaa ei tehty vanhojen ratalaskujen perusteella, vaan näkyvien fotonien perusteella. Kukin kerroin merkitsi silloin erotusta kahden eri elektronin energiatilan välillä, mikä oli erikoinen tapa sanoa sen olevan elektronin liike tai paikan toistumistaajuus ja tämä kertaa laboratorioaika jossain harmoniafunktiossa. Heisenberg keksi ettei elektronin paikkaa ole olemassa niinkuin ennen, ja että jonkun yhden paikkaradan sijasta lasketaan näin muunnellun Fourierin sarjan perusteella joukko pelkkiä yhdistelmiä eli eri energioista kaikkiin muihin energioihin liittyviä funktioita kukin omana sarjanaan tai niiden osina eli ihan omana elementtinään. Koko kvanttipaikkaa piti käsitellä radan sijasta näinä kaikkina funktioina, ja myöhemmin nähtiin, että se on matriisi. Yhtenä objektina pidettynä tällainen paikka toteuttaa tuttuja liikeyhtälöitä, mutta eniten lasketuista komponenteista oli hetken hyötyä atomihavaintojen ennustamisessa.
-

2

Lue lisää

Mekaniikka paikan matriisille oli aikakehitystä kullakin eri energialla, mikä olisi ollut kuin tunnettu elektronin rata silloin, kun se ei muuta energiatasoaan. Kaikki elementit ovat kuitenkin vain lukuja, jotka heiluivat ajassa sinimäisesti (Schrödingerin aalto voi heilua avaruudessa x,t, jolloin jollain on amplitudia jossain x:n pisteessä). Yhdestä energiasta ja atomin lepotilasta matriisin katsominen ei siis kertonut paljon mitään (jos mekaniikkatehtävässä on annettu atomi ja se että kaikki kiertää atomia, niin niistä tietää lähinnä, missä energia ja värähtelyn taajuus on pienin) eikä ollut ratatietoa tai todennäköisyyksiä siitä. Koska matrsiisissa oli kaikki energiat esitetty riveinä ja sarakkeina se myös kertoi että jos oli nähty atomissa energian muutos, silloin sillä oli erilaisten elementtien mukaan jokin toinen värähtely paikkanaan. Elementit joissa t-aaltoilu oli toisiaan nopeampi tai suurempi, myös antoivat todennäköisyyksiä yhden siirtymisen tapahtumiselle, mitä vielä usein pidettiin vain valon intensiteettinä kokeissa joissa esiintyi paljon atomeja ja fotoneja kerralla. Vasta myöhemmin Born keksi, että vektorit ja Schrödingerin uusi aalto, jota tämä myös luuli aalloksi muiden joukossa, liittyvät todennäköisyyksiin, joista myös paikalla oli nyt todennäköisyys.

Heisenberg ja Schrödinger -mekaniikat ovat aivan samat ja negentropian keksijä mainitsi voivansa tuottaa matriiseja oman mekaniikkansa tietojen perusteella. Tämä on tarkemmin esitetty Diracin paperissa samalta vuodelta (sivut 664-665).
https://royalsocietypublishing.org/doi/epdf/10.1098/rspa.1926.0133
Heisenbergin paikkamatriisi muodostuu aaltofunktioista siten, että se sisältää kaikki mahdolliset Schrödingerin yhtälön ratkaisut, jotka ovat esim. kaikki eri energioita, eli esim. atomin elektronin kaikki energiat. Jos ottaa atomin kuten Heisenberg tai ottaa minkä tahansa matriisin, aaltofunktiolle ei ole aina valmiiksi hajotelmaa sen matriisin ominaisvektoreina, vaan väärässä kannassa matriisissa on tietoa niin paljon käytettävissä, että yhden yhtälön alkuratkaisun kertominen matriisilla tuottaa uuden ratkaisun, joka muodostuu jostain kaikkien kantavektorien superpositiosta: yksi rivi matriisissa vastaa yhtä alkuratkaisun seuraavaa muotoa. Tämäkin tarkoittaa, että matrsiis kertoo aaltofunktiota aina vasemmalta, ja koska kerrottu vektori on ratkaisu superpositionakin, voitaisiin yhtälön operaattoreilla operoida ennen tai jälkeen matriisia. Paikkamatriisilla on tällöin aikaevoluutio myös tämän yhtälön antamana, ja tämän mukaan sen komponentit kehittyvät samoin kuin Heisenbergin matrsiisin komponentit, kun molemmat johdetaan samoista systeemin alkuehdoista eli esim. energioista.

Heisenbegin menetelmässä, joka oli vielä matriisimekaniikasta muistona, tarkoitti että tehtävä sisältää myös vektorin, joka kerrotaan matriisilla tai operaattorilla. Yksi matriisi liittyy hiukkasen paikkaan, mutta vektori liityy kaikkeen, ja kaikkeen mitä hiukkanen maailmassa on, mutta nämä ovat todennäköisyyksiä vasta matriisioperaation yhteydessä (tarkoittaa samaa kuin QM:ssä aina). Myös Schrödingerin yhtälön yhdellä aallolla tarkoitettiin jo alussa yhtäaikaa paikkaa ja liikemäärää, ja kaikki muut vapausasteet kuten spin tullaan laajentamaan siihen. Jos hiukkasia on useita, Schrödingerin deterministisellä aallolla tarkoitetaan vielä useamman Hilbert-avaruuden aaltoa, jolla on oma aikaevoluutio. QM:ssä on siis olemassa jokin kvantti-informaatio, jonka lisäksi ei ole olemassa mitään muuta esim. 'aineellisempaa' asiaa. Tälle informaatiolle on olemassa deterministinen matemaattinen malli ja epädeterministinen myös, jonka käyttö riippuu QM-tulkinnasta (MWI vs. Kööpenhamina). Mikään toinen malli ei kuitenkaan muuta edellistä, eli tämän informaation ja sen kehityksen matemaattista rakennetta epädeterministiseksi, ilman että kyseenalaistaa koko QM:n ja määrittelee omat informaationsa.

Mekaniikat eivät huom. ole samat vain tulostensa mukaan vaan myös tasolla, jossa puhuttaisiin jostain haluamastasi kulttuuri-matematiikasta. Niissä vektoria vain käytetään eri tavalla, koska matriisimekaniikassa paikan matriisi muuttuu ajassa deterministisesti (kunnes tässäkin mekaniikassa tehdään 'tilan päivitys' päivittämällä useita matriiseja tai tila siten, että paikan matriisilla on varmasti yksi ominaisarvo tai muut todennäköisyydet nollia, mikä ilman vektorin vaihtamista jäisi vähän enemmän konseptuaaliseksi todennäköisyydeksi tulkitsemiseksi verrattuna Schrödingerin aaltokuvaan). Kun Heisenbergin vektori ei muutu ajassa, sillä on kuitenkin jokin keksitty arvo josta voidaan alkaa saamaan eri matriiseille eri todennäköisyysjakaumia. Jos on vastattava ongelmaan kuten 'mihin annettu fysikaalinen tapaus päätyy', on vektorin yleensä oltava tietynlainen, eikä mitä tahansa. Seuraavam vuosikymmenen QM käytti yhtäaikaa sekä muuttuvia matriiseja, että muuttuvia aaltoja.

3

Anonyymi kirjoitti:

Mekaniikka paikan matriisille oli aikakehitystä kullakin eri energialla, mikä olisi ollut kuin tunnettu elektronin rata silloin, kun se ei muuta energiatasoaan. Kaikki elementit ovat kuitenkin vain lukuja, jotka heiluivat ajassa sinimäisesti (Schrödingerin aalto voi heilua avaruudessa x,t, jolloin jollain on amplitudia jossain x:n pisteessä). Yhdestä energiasta ja atomin lepotilasta matriisin katsominen ei siis kertonut paljon mitään (jos mekaniikkatehtävässä on annettu atomi ja se että kaikki kiertää atomia, niin niistä tietää lähinnä, missä energia ja värähtelyn taajuus on pienin) eikä ollut ratatietoa tai todennäköisyyksiä siitä. Koska matrsiisissa oli kaikki energiat esitetty riveinä ja sarakkeina se myös kertoi että jos oli nähty atomissa energian muutos, silloin sillä oli erilaisten elementtien mukaan jokin toinen värähtely paikkanaan. Elementit joissa t-aaltoilu oli toisiaan nopeampi tai suurempi, myös antoivat todennäköisyyksiä yhden siirtymisen tapahtumiselle, mitä vielä usein pidettiin vain valon intensiteettinä kokeissa joissa esiintyi paljon atomeja ja fotoneja kerralla. Vasta myöhemmin Born keksi, että vektorit ja Schrödingerin uusi aalto, jota tämä myös luuli aalloksi muiden joukossa, liittyvät todennäköisyyksiin, joista myös paikalla oli nyt todennäköisyys.

Heisenberg ja Schrödinger -mekaniikat ovat aivan samat ja negentropian keksijä mainitsi voivansa tuottaa matriiseja oman mekaniikkansa tietojen perusteella. Tämä on tarkemmin esitetty Diracin paperissa samalta vuodelta (sivut 664-665).
https://royalsocietypublishing.org/doi/epdf/10.1098/rspa.1926.0133
Heisenbergin paikkamatriisi muodostuu aaltofunktioista siten, että se sisältää kaikki mahdolliset Schrödingerin yhtälön ratkaisut, jotka ovat esim. kaikki eri energioita, eli esim. atomin elektronin kaikki energiat. Jos ottaa atomin kuten Heisenberg tai ottaa minkä tahansa matriisin, aaltofunktiolle ei ole aina valmiiksi hajotelmaa sen matriisin ominaisvektoreina, vaan väärässä kannassa matriisissa on tietoa niin paljon käytettävissä, että yhden yhtälön alkuratkaisun kertominen matriisilla tuottaa uuden ratkaisun, joka muodostuu jostain kaikkien kantavektorien superpositiosta: yksi rivi matriisissa vastaa yhtä alkuratkaisun seuraavaa muotoa. Tämäkin tarkoittaa, että matrsiis kertoo aaltofunktiota aina vasemmalta, ja koska kerrottu vektori on ratkaisu superpositionakin, voitaisiin yhtälön operaattoreilla operoida ennen tai jälkeen matriisia. Paikkamatriisilla on tällöin aikaevoluutio myös tämän yhtälön antamana, ja tämän mukaan sen komponentit kehittyvät samoin kuin Heisenbergin matrsiisin komponentit, kun molemmat johdetaan samoista systeemin alkuehdoista eli esim. energioista.

Heisenbegin menetelmässä, joka oli vielä matriisimekaniikasta muistona, tarkoitti että tehtävä sisältää myös vektorin, joka kerrotaan matriisilla tai operaattorilla. Yksi matriisi liittyy hiukkasen paikkaan, mutta vektori liityy kaikkeen, ja kaikkeen mitä hiukkanen maailmassa on, mutta nämä ovat todennäköisyyksiä vasta matriisioperaation yhteydessä (tarkoittaa samaa kuin QM:ssä aina). Myös Schrödingerin yhtälön yhdellä aallolla tarkoitettiin jo alussa yhtäaikaa paikkaa ja liikemäärää, ja kaikki muut vapausasteet kuten spin tullaan laajentamaan siihen. Jos hiukkasia on useita, Schrödingerin deterministisellä aallolla tarkoitetaan vielä useamman Hilbert-avaruuden aaltoa, jolla on oma aikaevoluutio. QM:ssä on siis olemassa jokin kvantti-informaatio, jonka lisäksi ei ole olemassa mitään muuta esim. 'aineellisempaa' asiaa. Tälle informaatiolle on olemassa deterministinen matemaattinen malli ja epädeterministinen myös, jonka käyttö riippuu QM-tulkinnasta (MWI vs. Kööpenhamina). Mikään toinen malli ei kuitenkaan muuta edellistä, eli tämän informaation ja sen kehityksen matemaattista rakennetta epädeterministiseksi, ilman että kyseenalaistaa koko QM:n ja määrittelee omat informaationsa.

Mekaniikat eivät huom. ole samat vain tulostensa mukaan vaan myös tasolla, jossa puhuttaisiin jostain haluamastasi kulttuuri-matematiikasta. Niissä vektoria vain käytetään eri tavalla, koska matriisimekaniikassa paikan matriisi muuttuu ajassa deterministisesti (kunnes tässäkin mekaniikassa tehdään 'tilan päivitys' päivittämällä useita matriiseja tai tila siten, että paikan matriisilla on varmasti yksi ominaisarvo tai muut todennäköisyydet nollia, mikä ilman vektorin vaihtamista jäisi vähän enemmän konseptuaaliseksi todennäköisyydeksi tulkitsemiseksi verrattuna Schrödingerin aaltokuvaan). Kun Heisenbergin vektori ei muutu ajassa, sillä on kuitenkin jokin keksitty arvo josta voidaan alkaa saamaan eri matriiseille eri todennäköisyysjakaumia. Jos on vastattava ongelmaan kuten 'mihin annettu fysikaalinen tapaus päätyy', on vektorin yleensä oltava tietynlainen, eikä mitä tahansa. Seuraavam vuosikymmenen QM käytti yhtäaikaa sekä muuttuvia matriiseja, että muuttuvia aaltoja.

3

Lue lisää

Matriisiesityksessä ei ole mitään vähemmän abstraktia sanottu maailmasta tms.. Aallon kanssa ehkä vain muodostuu helpompia tulkintoja siitä, miten maailmassa oleva kvantti-informaatio voidaan ajatella. Ja voisit kertoa meille vain, että ajattelumme on tosiasiassa abstraktimpaa kuin edes kuvittelemme. On jo kai kuitenkin tullut puheeksi kerran sekin, että pelkkää matematiikkaa harrastamalla asiat voidaan saada näyttämään ylimääräisen abstraktilta, vaikka kyseessä olisi yksinkertainen asia, joten pelkästään yhtä sopivaa esitystä seuraamalla ei välttämättä ole yhtään fiksumpi.

Sähkömagneettinen aalto ei liity aineelliseen aaltoon (vaikka jotkut lisäkonkretiaa siitä varmaan etsien meuhkaavat ns. pitkittäisestä aallosta). Tai jos sanotaan, että SM-aalto on aineellinen, koska siinä on jotain kenttää E, minkä voisi sanoa aallosta irrotettuna vaikuttavan kiinteään aineeseen, jolla on varaus. Kuitenkin jos elektronin aaltofunktio ei ole aineellinen aalto, niin miksi ei-aineellinen aalto määrittelisi toisesta aallosta aineellisen? Tässä tulee kysymys siitä, että onko elektroni lisäksi jotain muutakin informaatiota, kuin mitä informaatiota on QM:ssä (fermionisessa ym.).

Ovatko abstraktit asiat sinusta kaikki vain hyödyllisiä fiktioita? Jos ei niin, millä perusteella yksi abstrakti asia on fiktio ja toinen ei?

"Kun väitän vastustavani determinismiä niin tarkoitan lähinnä tuota superdeterminismiä enkä vastusta esim. sitä että suurten joukkojen tapauksessa ilmenee sellaisia säännönmukaisuuksia jotka mahdollistavat tilastollisen ennustamisen joukkojen tasolla mutta ei enää yksilöiden käyttäytymisen ennustamista ja todennäköisyysjakauma ei käsittele yksittäistä mahdollisuutta tai tapahtumaa vaan aina laajempaa kokonaisuutta."

Ei tulisi sanoa näin. Todennäköisyysmatematiikan ja -jakauman määritelmä on, että nämä kuvaavat sitä, mitä voi odottaa yksittäiseltä kokeilulta. Yksittäistä kokeilua varten ei ole olemassa mitään muuta satunnaisuuden sisältävää mallia. Maailmassa ei ole myöskään keksitty kokeellista tapaa muodostaa todennäköisyysjakauma käyttäen hyödyksi 'laaja kokonaisuus', joten mitään teoriaa ei koskaan voitaisi verrata muuhun kuin niihin vääriin satunnaisasioihin, joita kirjataan ylös yksittäisistä tapauksista. Kannattaisi vastustaa vain sitä, että kvanttiteorian aalto-objekti tai muu objekti on antanut todellisen ja perimmäisimmän kvantti-informaation muodon tai sen mitä kaikki on. Jos sitä ei pidäkään olla olemassa, niin sitten sanot ettei maailma sinusta sisällä informaatiota. Jolloin on tosin vaikea selittää, miksi moni kvanttiteoria tietää informaatiota käsittelemällä etukäteen kaikki näkyvät todennäköisyysjakaumat.

"Ei. Ajattele vaikka elollisia systeemeitä jotka nimenomaan jatkuvasti taistelevat entropiaa vastaan ylläpitämällä rakennettaan aineenvaihdunnan avulla josta Schrödinger (aaltofunktion luoja) sai idean negentropialle. Elottoman aineen kokonaisuudet hajoavat mutta jotkut biologiset organismit kykenevät ylläpitämään itseään hyvinkin kauan suotuisissa olosuhteissa."

Elolliset järjestelmät ovat pikemminkin sohvaperunoita entropiaa vastaan. Ja lisäksi elollisessa järjetelmässä tapahtuu lähes kaikissa juuri siten kuin kysyin, koska se oli täysin peruskemiaa. Vain eristetyt mikrofysikaaliset kohteet voisivat näyttää meille jotain, missä vastareaktiot on eliminoitu (ei koske kuitenkaan kvantti-vastatodennäköisyyksiä, joita ilman voi olla vain paperilla yhden teorian vaiheen keskellä). Tarkoitat varmaan ettei sillä olisi keskustelussa nyt merkitystä.

Schrödinger:
"It is by avoiding the rapid decay into the inert state of ‘equilibrium’ that an organism
appears so enigmatic....What an organism feeds upon is negative entropy."

Tässä decay ei tarkoita välttämättä minkään asian hajoamista. On olemassa myös sellainen käsite kuin 'cultural decay'. Hän keskittyy tässä varmaan eliön tapaan varastoida energia ja alkamaan liikkumaan sen avulla. Olisi outoa väittää, että vielä esim. solun sisällä jokin makromolekyyli, joka on täysin rakentunut tiettyyn tarkoitukseen, tarvitsisi mitään muuta kuin lämpöliikettä erikoisen tehtävänsä suorittamiseen. Energian varastointi eliöissä on sekin aina ollut kaikkien mielestä sen kaltaista, että se sisältää molekyylien potentiaaleja, eikä esim. kuuman aineen sulkemista pulloihin (jotka eivät eristä vaan ovat nyt entropiasoturipulloja) kylmän aineen keskelle.

4

Anonyymi kirjoitti:

Matriisiesityksessä ei ole mitään vähemmän abstraktia sanottu maailmasta tms.. Aallon kanssa ehkä vain muodostuu helpompia tulkintoja siitä, miten maailmassa oleva kvantti-informaatio voidaan ajatella. Ja voisit kertoa meille vain, että ajattelumme on tosiasiassa abstraktimpaa kuin edes kuvittelemme. On jo kai kuitenkin tullut puheeksi kerran sekin, että pelkkää matematiikkaa harrastamalla asiat voidaan saada näyttämään ylimääräisen abstraktilta, vaikka kyseessä olisi yksinkertainen asia, joten pelkästään yhtä sopivaa esitystä seuraamalla ei välttämättä ole yhtään fiksumpi.

Sähkömagneettinen aalto ei liity aineelliseen aaltoon (vaikka jotkut lisäkonkretiaa siitä varmaan etsien meuhkaavat ns. pitkittäisestä aallosta). Tai jos sanotaan, että SM-aalto on aineellinen, koska siinä on jotain kenttää E, minkä voisi sanoa aallosta irrotettuna vaikuttavan kiinteään aineeseen, jolla on varaus. Kuitenkin jos elektronin aaltofunktio ei ole aineellinen aalto, niin miksi ei-aineellinen aalto määrittelisi toisesta aallosta aineellisen? Tässä tulee kysymys siitä, että onko elektroni lisäksi jotain muutakin informaatiota, kuin mitä informaatiota on QM:ssä (fermionisessa ym.).

Ovatko abstraktit asiat sinusta kaikki vain hyödyllisiä fiktioita? Jos ei niin, millä perusteella yksi abstrakti asia on fiktio ja toinen ei?

"Kun väitän vastustavani determinismiä niin tarkoitan lähinnä tuota superdeterminismiä enkä vastusta esim. sitä että suurten joukkojen tapauksessa ilmenee sellaisia säännönmukaisuuksia jotka mahdollistavat tilastollisen ennustamisen joukkojen tasolla mutta ei enää yksilöiden käyttäytymisen ennustamista ja todennäköisyysjakauma ei käsittele yksittäistä mahdollisuutta tai tapahtumaa vaan aina laajempaa kokonaisuutta."

Ei tulisi sanoa näin. Todennäköisyysmatematiikan ja -jakauman määritelmä on, että nämä kuvaavat sitä, mitä voi odottaa yksittäiseltä kokeilulta. Yksittäistä kokeilua varten ei ole olemassa mitään muuta satunnaisuuden sisältävää mallia. Maailmassa ei ole myöskään keksitty kokeellista tapaa muodostaa todennäköisyysjakauma käyttäen hyödyksi 'laaja kokonaisuus', joten mitään teoriaa ei koskaan voitaisi verrata muuhun kuin niihin vääriin satunnaisasioihin, joita kirjataan ylös yksittäisistä tapauksista. Kannattaisi vastustaa vain sitä, että kvanttiteorian aalto-objekti tai muu objekti on antanut todellisen ja perimmäisimmän kvantti-informaation muodon tai sen mitä kaikki on. Jos sitä ei pidäkään olla olemassa, niin sitten sanot ettei maailma sinusta sisällä informaatiota. Jolloin on tosin vaikea selittää, miksi moni kvanttiteoria tietää informaatiota käsittelemällä etukäteen kaikki näkyvät todennäköisyysjakaumat.

"Ei. Ajattele vaikka elollisia systeemeitä jotka nimenomaan jatkuvasti taistelevat entropiaa vastaan ylläpitämällä rakennettaan aineenvaihdunnan avulla josta Schrödinger (aaltofunktion luoja) sai idean negentropialle. Elottoman aineen kokonaisuudet hajoavat mutta jotkut biologiset organismit kykenevät ylläpitämään itseään hyvinkin kauan suotuisissa olosuhteissa."

Elolliset järjestelmät ovat pikemminkin sohvaperunoita entropiaa vastaan. Ja lisäksi elollisessa järjetelmässä tapahtuu lähes kaikissa juuri siten kuin kysyin, koska se oli täysin peruskemiaa. Vain eristetyt mikrofysikaaliset kohteet voisivat näyttää meille jotain, missä vastareaktiot on eliminoitu (ei koske kuitenkaan kvantti-vastatodennäköisyyksiä, joita ilman voi olla vain paperilla yhden teorian vaiheen keskellä). Tarkoitat varmaan ettei sillä olisi keskustelussa nyt merkitystä.

Schrödinger:
"It is by avoiding the rapid decay into the inert state of ‘equilibrium’ that an organism
appears so enigmatic....What an organism feeds upon is negative entropy."

Tässä decay ei tarkoita välttämättä minkään asian hajoamista. On olemassa myös sellainen käsite kuin 'cultural decay'. Hän keskittyy tässä varmaan eliön tapaan varastoida energia ja alkamaan liikkumaan sen avulla. Olisi outoa väittää, että vielä esim. solun sisällä jokin makromolekyyli, joka on täysin rakentunut tiettyyn tarkoitukseen, tarvitsisi mitään muuta kuin lämpöliikettä erikoisen tehtävänsä suorittamiseen. Energian varastointi eliöissä on sekin aina ollut kaikkien mielestä sen kaltaista, että se sisältää molekyylien potentiaaleja, eikä esim. kuuman aineen sulkemista pulloihin (jotka eivät eristä vaan ovat nyt entropiasoturipulloja) kylmän aineen keskelle.

4

Lue lisää

Elollinen systeemi, jossa tapahtuu (jotain), ei ole suljettu systeemi. Se ruokkii sisäisiä molekyylien välisiä potentiaalierojaan auringonvalolla tai energialla joka tulee maan alta konvektioina ja säteilee lopulta kohti avaruutta(tai se syö auringonvalolla tehdyt molekyylit muualta). Potentiaalienergiaerot ovat ehkä ihan kiinnostavia, koska ei eloton aine pysty yhtä moneen asiaan: korkeintaan se ruostuu auringossa kerran. Tässä ei tarvita muita käsitteitä tai negentropia ei ole sellainen, mikä toisi tähän mitään. Negentropialla ei ole pääsääntöjä, lakeja tai ajan suuntia, joten koko todellisuudesta ei voi sanoa mitään käyttämällä sanaa negentropia (koska mitä se ei ole, jos sen kirjoittaa esim. näkyviin, on entropian -varsinkaan jokaisen niistä - vastakohta). Muutoin se olisi esim. se, että negentropia menee aina nollaksi, joka merkitsee universumin lämpökuolemaa.

"Forget about Quantum Electrodynamics"

'Täysin todellisuudesta viraantumisen' vahvin kriteeri on tässä se, että on tehnyt fyysisestä mittauksesta ennusteen, ja ennuste sisältää arvion siitä, että sen tarkkuus on valtava. Sitten kun olet väärässä ja varsinkin arvioisi omasta tarkkuudestasi on ollut liian suuri, olet 'vieraantunut'. Eikö sinulla kuitenkaan oie QFT:stä mitään muuta sanottavaa ihmisille? Esimerkiksi https://arxiv.org/pdf/2112.02971.pdf voi kohta ennustaa mittauksen oikealla tavalla ja käyttäen aivan samaa menetelmää, jolloin aiemmalla vieraantumisella ei pitäisi olla mitään merkitystä. Tässä työssä on käytetty epälokaalia Lagrangen tiheyttä. Silloin ei tarvita uusia alkeishiukkasia tai erilaisia kenttiä kuin Standardimallissa. Epälokaali malli sisältää avaruudessa erotettujen elektronien ja virtuaalisten fotonien vaikutusta toisiinsa. Tämä on kuitenkin teoriana edelleen kausaalista eikä yli valonnopeuden signalointia. Sama menetelmä asettaa vähemmän vaatimuksia myös joihinkin videossa esiintyviin muihin aiheisiin, kuten renormalisointi. Jos renormalisointi vieraannuttaa todellisuudesta, kyseessä on pikemminkin matemaattisesta kaundeudesta ja kulttuuri-matematiikasta vieraantuminen.

"Kuten huomaat niin viitekehys on minulla aivan erilainen kuin sinulla ja useimmilla kapeiden erikoisalojen asiantuntijoilla jotka eivät "näe etsää puilta". Itseäni kiinnostaa ns. suuri kuva joka olennaisesti aina määrittelee myös niiden osien merkityksen. "

Tästä loppuosasta muodostuu myös esim. sellainen kuva, että jonkun turvalllisuuspalvelun tai muun tahon ansiosta voisit tietää esim. millaisia ovat jonkin suuren asian kuten raskaan atomin tai aivojen tosiasiat. Jos näille käytetty objekti on esim. 'todennäköisyysjakauma', niin mikset sitten kertoisi mistä isojen asioiden todennäköisyysjakaumat on tehty (tarkoitan kulttuurimatematiikalla) ja näytä niitä?

5

Keksin hyvän esimerkin.

Ennen muiden galaksien löytymistä älykäs elämä muualla voitaisiin arvioida esim 30 prosentin todennäköisyydeksi.

Mutta nyt kun on löytynyt paljon eksoplaneettoja niin tämä todennäköisyys voisi olla jopa 90%.

Kuten kirjoitinkin niin hyvä bayesilainen ei käytä usein nollaa tai 100% todennäköisyyksiä, niin olen ymmärtänyt