Mitä mieltä olette siitä, että pyytäisi seurakunnasta (papilta?) rukousta sairauteensa?
Mietin sitä, mutta jostain syystä minulla on siihen kova kynnys.
Olen sairauteni takia paljon kärsinyt ja menettänyt, ja haluaisin parantua siitä.
Silti ajatus ahdistaa, että pyytäisi rukousta sairauteensa. Vaikea selittää miksi. Pelkään kai papin (tai muun rukoilijan) kyselyitä, en jaksaisi taas vastailla kaikkiin sairauteni tilaa koskeviin kysymyksiin, jälleen uudelle ihmiselle. Toisaalta tuntuu jotenkin väärältä, että haluaisin vain parantua, hakisin vain parantumista. Toivoisin sitä, ja jos ihmettä ei tapahdu, tietysti tietyllä tasolla sisimmässäni pettyisin. Ehkä tuntuu myös, että jos myöhemmin haluaisin osallistua seurakunnan toimintaan, tämä rukoilija tietäisi kuinka onneton olen sairauteni takia, ja jotenkin tarkkailisi minua sairauden kautta.
Minulla ei ole varsinaista seurakuntayhteyttä, en oikeasti jaksa käydä tilaisuuksissa. Etänä toteutettavissa toiminnoissa olen kyllä joissain ollut mukana, koska niihin on henkisesti ja fyysisesti paljon helpompi osallistua. Luen joskus Raamattua ja yritän itse jaksaa rukoilla.
Mietin sitä, mutta jostain syystä minulla on siihen kova kynnys.
Olen sairauteni takia paljon kärsinyt ja menettänyt, ja haluaisin parantua siitä.
Silti ajatus ahdistaa, että pyytäisi rukousta sairauteensa. Vaikea selittää miksi. Pelkään kai papin (tai muun rukoilijan) kyselyitä, en jaksaisi taas vastailla kaikkiin sairauteni tilaa koskeviin kysymyksiin, jälleen uudelle ihmiselle. Toisaalta tuntuu jotenkin väärältä, että haluaisin vain parantua, hakisin vain parantumista. Toivoisin sitä, ja jos ihmettä ei tapahdu, tietysti tietyllä tasolla sisimmässäni pettyisin. Ehkä tuntuu myös, että jos myöhemmin haluaisin osallistua seurakunnan toimintaan, tämä rukoilija tietäisi kuinka onneton olen sairauteni takia, ja jotenkin tarkkailisi minua sairauden kautta.
Minulla ei ole varsinaista seurakuntayhteyttä, en oikeasti jaksa käydä tilaisuuksissa. Etänä toteutettavissa toiminnoissa olen kyllä joissain ollut mukana, koska niihin on henkisesti ja fyysisesti paljon helpompi osallistua. Luen joskus Raamattua ja yritän itse jaksaa rukoilla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rukoile itse, et sinä siihen mitään pappia tarvitse välittäjäksi.
Enne syöpä tappoi , nyt voi olla elossa lääkkeillä 20v syövän todentamisen jälkeen .
Sairaus on perinnöllistä tai itseaiheutettua elämäntavoillaan .
Vanhana sairastutaan , mutta elämän valinnoilla voi vaikuttaa siihen .
DNA testillä näkee sitten , mitä perinnöllisiä sairauksia löytyy .
aina voi pyytää esirukousta.
"rukoilkaa toistenne puolesta" Jaak: 5: 16
Onko esirukous sen varmistamiseksi ettei sairastu ja rukous sitten kun sairastuu.
Vai miten tämä rukoushuijaus menee ?
"Mitä mieltä olette siitä, että pyytäisi seurakunnasta (papilta?) rukousta sairauteensa?"
Papeilta on turha pyytää rukousta, koska he "rukoilevat" vain liturgisesti!!!
Mutta mitä tulee rukoilua sairauksiin, niin se auttaa aina. Jumala kuulee kaikki rukouksemme, jopa huokauksemme ja vastaa niihin omalla tavallaan ja omalla ajallaan. Mutta rukoilu kannattaa aina.
> Mitä mieltä olette siitä, että pyytäisi seurakunnasta (papilta?) rukousta sairauteensa?
Mutta, onko vanhurskasta pappia?
"Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee."
San 15:28
Ehkä en itsekään ole vanhurskas, mutta voin silti rukoilla, että paranet. :)
Miksi tekisit papille syväanalyysiä sairaudesta? Ei sellaisiin kysymyksiin ole pakko vastata, mihin ei halua. Asiatonta olisi papilta udella sellaista, mikä ei kuulu hänelle.