Fortumin asiakkaat ovat Suomessa

Kaksi linjaa bisnes strategiassaan jotka nyt näyttävät muodostuneen emämunauksiksi.
Venäjän bisnekset ja pääasiassa Saksan Uniper-yhtiön kautta tulleet liiketoimintobisnekset. Yhteensä näistä on jo nyt muodostunut tämän maan historian suurimmat valtio-omisteisten yhtiöiden tekemät tappiot.
Uniper ostot n. 7 000 miljoonalla ja nyt möivät pois 500 miljoonalla - tappioita 6 500 miljoonaa. Lisäksi ovat jo tiedottaneet alaskirjaavansa Venäjän toiminnoista 2000 miljoonaa - nähtäväksi jää mikä lopullinen luku tulee sieltä olemaan, Uniper seikkailun hinta on jo selvillä, miinus 6 500 miljoonaa - tosin taseista voi vielä löytyä joitain kirjanpidollisia kikkailuja vaikkapa miljardi lisääkin kun tarkkaan perataan.

Sonera teki aikoinaan Saksan ilmatilan ostolla 4 000 miljoonalla saman verran tappioita siitä seikkailusta, muuan Relander liiderinä silloin. Tyyppi keräs jostain aika isot hillot suurin piirtein samoihin aikoihin omaisuutta.

Nyt Fortumissa Lillius ja Lundmark / venäjän toiminnot vs. saksan uniiperit - ja molempien yhdistelmät. Mitenkäs näiden kohdalla se henk. koht. omaisuus hillotolppa puoli, onko samoissa suuruusluokissa kuin K. E. Relanderilla ?

Taustalla totta kai lisäksi vaikka mitä, poliittista kähmintää ja peliä, kytköksiä sinne sun tänne. Visusti vaieten tietysti kaikista näistä, hys, hys.

Jotenkin tuo venäjän kuvio tuo mieleen tuuraenson ameriikan raitin seikkailut parisenkymmentä vuotta sitten. Möivät sähköntuotantonsa pois ja ostelivat kalliilla sieltä alansa yritystä, modernisoivat ja kunnostivat, alaskirjasivat ja tekivät tappioita sekä lopuksi möivät alle ostohintansa takas sinne koko puljun. Laskeskelin silloin että kokonaistappiot yhtiölle siltä ajalta n. 6 000 miljoonaa, verrattuna siihen että olisivat vaan pitäneet sähköntuotantonsa ja nostaneet voittoja siitä niiden tappioiden tekemisen sijaan vuosien ajan. Niillä tosin oli liikevaihdot yli 20 000 miljoonaa vuosittain ja paras vuositulos yli 3 000 miljoonaa, joten rahkeissa oli varaa tuollaisiinkin törttöilyihin.

Fortumin tilanne on toisenlainen, huonompi. Möivät erittäin kannattavat toimintonsa sekä Ruotsista että Norjasta, kuittasivat ehkä 4 000 miljoonaa netto niistä - ja ostivat koko rahalla Uniperia, sekä lisäksi velaksi vielä "santsia".

Oma vuotuinen liikevaihto noiden myyntien jälkeen yli neljä kertaa pienempi kuin tuuraensolla aikoinaan, vuositulos lähes samoin.

Jos lasken samoilla periaatteilla koko roskan kokonaistappion vaikkapa 3 vuoden aikaperiodille kuin tuuraenson 6 miljardin tappiot aikoinaan, Fortumin kohdalla saatetaan puhua luultavasti jopa yli 10 miljardin tappioista.

Ainostaan Nokia on ylittänyt tuollaisten törttöilyjen suuruusluokan tämän maan yrityshistoriassa - nousun, uhon ja tuhon aikana. Ne poltti rahoja ehkä jopa yli 25 miljardin edestä hulluuksiin.

Tämä Uniper sotkuun meneminen oli alusta lähtien sulaa hulluutta. Alle 7 miljardin vuosiliikevaihdon yritys alle 1,5 miljardin tuloksella ostaa n. 70 miljardin vuosiliikevaihdon yrityksen jonka paras vuositulos ehkä 3 miljardia - sisältäen valtavasti riskejä. Nyt ne riskit laukesivat täysimääräisesti ja seurauksena parin vuoden liikevaihdon verran tappioita, Fortumin omassa kokoluokassa.

Oli aikoinaan sanonta että ahneella on pas.kainen loppu, pätee taas tähänkin sotkuun minkä keittivät ihan tasan tarkkaan justiinsa niin.

Fortum on loistava esimerkki ahneista ja moraalittomista johtajista joilla ei ollutkaan mitään osaamista.
Valtion omistajaohjaus on mitä on, eli ei ole sielläkään mitään osaamista.

Muitakaan kaikki boikotoida Fortumia.