Ehtoollisen merkitys

Entä pastorille?

Ehtoollisella ei ole mitään hengellistä merkitystä uskovaiselle.

Uskoon ei mahdu mitään uskon oheen.
Ettei koskaa osallistu ehtoolliselle, ei ole puute uskovan elämässä.

Ehtoollista voi kai viettää traditionaalisena tapahtumana. Saman kaltainen asia, näytös, on jouluisin seimikuvaelmat.

Ehtoollinen on huijausta kun mehun joukkoon laitetaan vettä.

Ehtoollisen merkitykset piirtää sydämeen Pyhä Henki, joka vie katsomaan Jumalan sijaisuhria- Jeesusta, uhrikaritsana - Golgatan ristille.

Kun ateistina ensin katselee maailmaa, sen tyhjyyttä, elämänmielettömyyttä, sielu on tyhjä, huutaa tuskaansa. Tätäkö se elämä on, pettäjänä, ja petettynä.
Haluaa parempaa huomista, haluaa elämää, haluaa rakkautta, pitävää rakkautta.
Haluaa, että tulee rakastetuksi, sekä haluaa rakkautta, joka ei petä.
Siitä se lähtee. Kohdaltani ateistina kun ei ollut edes raamattua, varastin sen.
Sain siitä synninpäästön, kun tunnustin kristillisille liikemiehille tekoni.
He olivat sen minua varten laittaneet, odottamaan ja siitä löysin sanoman ytimen.
Jumalan rakkauden, hapuillen sen löysin.
Minut vietiin hengessä Golgatalle. Katselin ihmisen työtä, tätä maailmaa.
Siinä veistetään näitä ristin puita, lähimmäiselle, minullekin lähimmäiset veistivät ristejä pilkaten, sekä pettäen. Ja sitä tein itsekin. Rakentelin ristejä sinne ja tänne, pilkkasin ja olin väkivaltainen. Minulla ei ollut rakkautta sisällä. Olin vain tyhjä kumiseva ihminen. Tyhjänpäiväinen, elämää vasten katsottuna.

Katsoin tätä Mestaria - sijaisuhriani ristillä. Mitä hän teki ajassa, rakkautta, Isän lähettämänä. Eli toi Isän rakkauden eteeni. Katsoin myös raamatun kertoman ihmisten suhtautumista häneen.
He eivät kestäneet sitä J-rakkautta, hänet haluttiin surmata, koska hänen tekonsa saivat omat teot näyttämään haljenneitten kaivojen vedeltä. Hänet ruoskittiin, niinkuin minä tein lähimmäiselle - Jumalan luomalle ihmiselle. Löysin itseni Luojani edestä alastomana, riisuttuna, syntisenä, vailla elämää, mutta janoten tätä elämää.
Sijaiseni - joka kuoli minun edestä, ettei minun tarvitse kuolla tuomiolla, vaan armolahjana saan elämän. Hän sanoi Isän edessä. Anna minullekin anteeksi, minä en ole tiennyt, mitä tein. Mutta nyt tiedän. Halusin mielenmuutoksen, halusin samanmielisyyden Isän kanssa- Abba-Isä. Sain uudestisyntyä Ylhäältä, se oli Jumalantyö ja Hän osoitti valtakunnan, jonka perustuslaki on rakkauden laki, joka ei syytä kun Hän antaa voimankin matkalle elää - armoistuimen edessä tätä päivää.

Sijaisuhrin veri, se on raamatun viestinnässä happamaton, siinä ei ole syntiä. Synnitön veri- se on puhdas hapatteesta. Siksi Herran muistopöytä on viattoman veren merkitsemä.
Leipä . Hänen ruumiinsa - murrettuna leipänä, juuri sopiva ravitsemaan minun tarpeeni. Se murretaan isosta leivästä, happamaton leipä. Kahta samanlaista murrettua leipäpalaa ei ole, vaan vertauskuvallisesti se murrettu leipä kuvaa Kristuksen murrettua ruumista - sijaista - Golgatan ristillä, sen Pyhä Henki näytti minulle, se oli sopiva minulle, minun leipäni.
Jeesuksen virheetön veri- siinä ei ole hapatetta, joka on synnin kuva, vaan sen happamattomana saan nauttia – elämäkseni, se on hyvä viini, hääjuhlaviini. Jeesus muuttaa veden viiniksi - Se puhdistaa minut Golgatan veren voimasta - muisto-aterian merkityksessä, uskolla vastaanotettu.
Sen veren merkkinä saan olla lunastettu - Jumalan työnä, armon kautta, kohti kulkemassa - puhdistettuna - uskon näin, että Jumala näkee Poikansa kautta taivaskelpoiseksi, koska perille ei pääse mitään epäpyhää, eikä kauhistuksen tekijää.
Näin Jumala työnään luo ja pukee, eikä siinä ole minun työtä läsnä, vaan valmis armoistuin ja halullisuus sydämessä, Golgatan ristiä katsellen Pyhän Hengen kirkastamana sydän ympärileikkautuu, eikä maailma sillä tavalla viehätä enää, ei sen loistonsa - mitä maailmassa on, vie mennessään. Siksi kiittäen nautin Herran muisto-aterian. happamattomana - sen julistus on siksi Jumalantyön merkitys.
En halua itse hapattaa sitä, siinä silloin toisin oman näkemyksen ja ajatuksen, sitä en halua tuoda. Jeesuksen nimessä. Tämä on saamaani opetuslapseutta. Jumala opettaa ja vie Kristuksessa perille.
Isä – Poika – sijaisuhrina, täydellinen uhrikaritsa, kertakaikkinen. Pyhä Henki kirkastamassa Jumalan syvimpiä rakkauden lähteitä, elämäksi. Se on elämääni.

Miksi kristityt uhraavat ehtoollista?

Miksi Jeesus Kristus käski syömään ruumiinsa ja juomaan verensä, vaikka Mooseksen laissa kielletään juomasta verta? Miksi Kristityt uhraavat leipää ja viiniä Jeesuksen muistoksi?

Jumala on opettanut seurakuntaa noudattamaan rituaaleja, koska ne kasvattavat ihmiset elämään yhteydessä taivaallisen Isänsä kanssa. Kyse on esikuvallisuudesta. Kun syöt leipää, se on yhteys Kristuksen ruumiiseen. Kun juot viiniä, se on yhteys Kristuksen vereen.

1. Kor. 10:16-18: "Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. Ajatelkaa Israelin kansaa! Eivätkö papit, jotka syövät uhrilihaa, joudu läheiseen yhteyteen alttarin kanssa?"

Juutalaiset ymmärsivät jo Jeesuksen puheista, mistä on kyse. Heprealainen sana ‘dam’ voi merkitä kahta asiaa viiniä tai verta. Samoin sana ‘lechem’ voi merkitä ruumista, lihaa tai leipää. Kun Jeesus käski syömään ruumiinsa, hän tarkoitti samalla leipää. Kun Hän käski juomaan verensä, se tarkoitti myös viiniä. Tämän vuoksi Jeesus on elämän leipä, joka antaa iankaikkisen elämän.

Joh. 6:51-54: "Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää." Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: "Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet."

Jumala asetti temppeliin jokapäiväisen uhrin Kristusta varten. Karitsan veri kuvasi Kristuksen verta ja karitsan liha kuvasi Kristuksen ruumista, minkä takia Johannes Kastaja kutsui Jeesusta Jumalan Karitsaksi.