Aine ja tietoisuus interferenssivaikutuksena

"Interferenssi on yleensä kaikkein lokaaleinta matematiikkaa, mitä voi olla, "

Interferenssiä voi tässä yhteydessä käyttää lähinnä vain vertauskuvana eli esim. jos tyynen lammen pintaan heittää kiviä niin jokainen kivi aiheuttaa siinä veden pinnassa aaltoilua ja eri kivien aiheuttamien aaltojen toisiinsa törmäilyn aaltokuviota voi tässä yhteydessä kutsua interferenssiksi.

Sama periaate pätee myös sähkömagneettisten aaltojen ja ääniaaltojen suhteen eli aalloilla voi olla toisiinsa nähden resonanssivaikutuksia jos niiden aallonpituudet reagoivat toisiinsa.

Koko maailmankaikkeudella on oma aaltopakettinsa ja jokaisella erilaistuneella objektilla on oma resonanssitaajuutensa ja myös havaitsijalla on oma aaltopakettinsa. Kun nämä aaltopaketit ovat toisiinsa nähden konstruktiivisessa interferenssissä niin syntyy vuorovaikutusta ja havaitsijan tapauksessa havaintoja ja kokemusta ja vastaavasti jos ei synny konstruktiivista interferenssiä koska aallon kuoppa osuu sen toisen aallon huipun kanssa niin vuorovaikutusta ja havaintoa ei synny.

Koska ei ole eikä voi olla kahta erilaista fysiikkaa makrokappaleille ja kvanttitason ilmiöille niin periaatteessa kaikki olemassaoleva koostuu aaltopaketeista jotka joko vahvistavat tai kumoavat toisensa. Jos ne kumoavat toisensa tai vuorovaikuttavat vain heikosti niin ne voivat muodostaa jopa jonkinlaisia rinnakkaisia universumeja.

Tietyssä mielessä varsinkin tietoisuus muodostaa rinnakkaisen todellisuuden suhteessa ns. fysikaaliseen maailmaan koska niiden välillä on selkeästti vain korrelaatioita mutta ei identiteettiä koska niitä ei voi ainakaan helposti mahduttaa samaan viitekehykseen eli kuvata samoilla käsitteillä. Samantapainen viitekehyksen erilaisuus vallitsee myös suhteessa elolliseen biologiseen olemiseen sekä tietoisuuden että elottoman aineellisuuden suhteen.

Jos otat "herneen nenään" siitä että interferenssi-käsitettä käytetään filosofisen/metafysikaalisen spekulaation, pohdinnan ja ajatusleikin komponenttina niin ehkä ei kannattaisi olla niin reviiritietoinen käsitteiden käytön suhteen koska käsitteet ovat kuitenkin vain mielen työkaluja joiden merkitys palautuu ensisijassa kulloinkin käytettyyn viitekehykseen.


Mitä tulee fysiikkatieteeseen niin siellä on alettu laskemaan ennen kuin on kunnolla yritetty hahmottaa sitä mitä oikeasti yritetään laskea eli se perinteinen luonnonfilosofinen pohdinta on unohdettu kokonaan ja rynnätty suoraan laskemiseen jonka pitäisi olla vain apuväline eikä mikään itsetarkoitus eikä lähtökohta koska matematiikasta ei voi sellaisenaan seurata minkäänlaista olemassaoloa ja totuutta vaan samoin kuin logiikka se kertoo vain sen mitä tietyistä oletuksista seuraa loogisesti eli johdonmukaisesti ja ristiriidattomasti päättelemällä ja samalla unohdetaan usein että nimenomaan ne aksioomat ja perusoletukset määrittelevät mikä on tärkeää ja mikä taas on epäolennaista.

Tiede ja matematiikka ilman filosofiaa ja syvällisesti mietittyä metafysiikkaa on lähinnä sokeaa toikkarointia kuten päättömällä kanalla ja vastaavasti filosofia ilman tiedettä ja tekniikkaa ei pysty tuottamaan mitään konkreettista ja hyödyllistä.

Hyvä esimerkki tästä on kvanttifysiikan tulkintojen suuri määrä joista jokainen on matemaattisesti yhteensopiva mutta tuottaa kuitenkin toisiinsa nähden aivan erilaisen todellisuuskuvan ja ne kaikki tulkinnat ovat mielestäni vääriä vaikka jotkut niiden aspekteista voivat olla syvemmän pohdinnan arvoisia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Interpretations_of_quantum_mechanics

Jokainen tulkinta on oma tarinansa ja se matematiikkaosuus käsittelee ainoastaan niitä havaintojen pohjalta tehtyjä säännönmukaisuuksia ja koska ne säännönmukaisuudet ovat aina hyvin ajallis-paikallisesti rajoitettuja niin mikään fysiikan kaava ei ansaitse luonnonlain nimitystä koska kaikki matemaattisten kaavojen vakiot saattavat olla oikeasti muuttujia koska kaikki mittaukset on tehty tällä planeetalla tai sen lähipiirissä samanlaisessa gravitaatiokentässä ja oma spekulaationi on että gravitaatio on se joka ensi sijassa määrittelee näennäisen lokaalisuuden joka on poikkeus säännöstä ja esim. valonnopeuden "vakio" vaihtelee gravitaation voimakkuuden mukaan.

Ainoat olemassaolevat entiteetit ovat sähkömagneettisia aaltoja ja niiden keskinäistä interferfenssiä ja kaikki muu taas niiden johdannaista eri olosuhteissa.

:D (=uusi nikkini)

Anonyymi kirjoitti:

"Interferenssi on yleensä kaikkein lokaaleinta matematiikkaa, mitä voi olla, "

Interferenssiä voi tässä yhteydessä käyttää lähinnä vain vertauskuvana eli esim. jos tyynen lammen pintaan heittää kiviä niin jokainen kivi aiheuttaa siinä veden pinnassa aaltoilua ja eri kivien aiheuttamien aaltojen toisiinsa törmäilyn aaltokuviota voi tässä yhteydessä kutsua interferenssiksi.

Sama periaate pätee myös sähkömagneettisten aaltojen ja ääniaaltojen suhteen eli aalloilla voi olla toisiinsa nähden resonanssivaikutuksia jos niiden aallonpituudet reagoivat toisiinsa.

Koko maailmankaikkeudella on oma aaltopakettinsa ja jokaisella erilaistuneella objektilla on oma resonanssitaajuutensa ja myös havaitsijalla on oma aaltopakettinsa. Kun nämä aaltopaketit ovat toisiinsa nähden konstruktiivisessa interferenssissä niin syntyy vuorovaikutusta ja havaitsijan tapauksessa havaintoja ja kokemusta ja vastaavasti jos ei synny konstruktiivista interferenssiä koska aallon kuoppa osuu sen toisen aallon huipun kanssa niin vuorovaikutusta ja havaintoa ei synny.

Koska ei ole eikä voi olla kahta erilaista fysiikkaa makrokappaleille ja kvanttitason ilmiöille niin periaatteessa kaikki olemassaoleva koostuu aaltopaketeista jotka joko vahvistavat tai kumoavat toisensa. Jos ne kumoavat toisensa tai vuorovaikuttavat vain heikosti niin ne voivat muodostaa jopa jonkinlaisia rinnakkaisia universumeja.

Tietyssä mielessä varsinkin tietoisuus muodostaa rinnakkaisen todellisuuden suhteessa ns. fysikaaliseen maailmaan koska niiden välillä on selkeästti vain korrelaatioita mutta ei identiteettiä koska niitä ei voi ainakaan helposti mahduttaa samaan viitekehykseen eli kuvata samoilla käsitteillä. Samantapainen viitekehyksen erilaisuus vallitsee myös suhteessa elolliseen biologiseen olemiseen sekä tietoisuuden että elottoman aineellisuuden suhteen.

Jos otat "herneen nenään" siitä että interferenssi-käsitettä käytetään filosofisen/metafysikaalisen spekulaation, pohdinnan ja ajatusleikin komponenttina niin ehkä ei kannattaisi olla niin reviiritietoinen käsitteiden käytön suhteen koska käsitteet ovat kuitenkin vain mielen työkaluja joiden merkitys palautuu ensisijassa kulloinkin käytettyyn viitekehykseen.


Mitä tulee fysiikkatieteeseen niin siellä on alettu laskemaan ennen kuin on kunnolla yritetty hahmottaa sitä mitä oikeasti yritetään laskea eli se perinteinen luonnonfilosofinen pohdinta on unohdettu kokonaan ja rynnätty suoraan laskemiseen jonka pitäisi olla vain apuväline eikä mikään itsetarkoitus eikä lähtökohta koska matematiikasta ei voi sellaisenaan seurata minkäänlaista olemassaoloa ja totuutta vaan samoin kuin logiikka se kertoo vain sen mitä tietyistä oletuksista seuraa loogisesti eli johdonmukaisesti ja ristiriidattomasti päättelemällä ja samalla unohdetaan usein että nimenomaan ne aksioomat ja perusoletukset määrittelevät mikä on tärkeää ja mikä taas on epäolennaista.

Tiede ja matematiikka ilman filosofiaa ja syvällisesti mietittyä metafysiikkaa on lähinnä sokeaa toikkarointia kuten päättömällä kanalla ja vastaavasti filosofia ilman tiedettä ja tekniikkaa ei pysty tuottamaan mitään konkreettista ja hyödyllistä.

Hyvä esimerkki tästä on kvanttifysiikan tulkintojen suuri määrä joista jokainen on matemaattisesti yhteensopiva mutta tuottaa kuitenkin toisiinsa nähden aivan erilaisen todellisuuskuvan ja ne kaikki tulkinnat ovat mielestäni vääriä vaikka jotkut niiden aspekteista voivat olla syvemmän pohdinnan arvoisia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Interpretations_of_quantum_mechanics

Jokainen tulkinta on oma tarinansa ja se matematiikkaosuus käsittelee ainoastaan niitä havaintojen pohjalta tehtyjä säännönmukaisuuksia ja koska ne säännönmukaisuudet ovat aina hyvin ajallis-paikallisesti rajoitettuja niin mikään fysiikan kaava ei ansaitse luonnonlain nimitystä koska kaikki matemaattisten kaavojen vakiot saattavat olla oikeasti muuttujia koska kaikki mittaukset on tehty tällä planeetalla tai sen lähipiirissä samanlaisessa gravitaatiokentässä ja oma spekulaationi on että gravitaatio on se joka ensi sijassa määrittelee näennäisen lokaalisuuden joka on poikkeus säännöstä ja esim. valonnopeuden "vakio" vaihtelee gravitaation voimakkuuden mukaan.

Ainoat olemassaolevat entiteetit ovat sähkömagneettisia aaltoja ja niiden keskinäistä interferfenssiä ja kaikki muu taas niiden johdannaista eri olosuhteissa.

:D (=uusi nikkini)

Lue lisää

"Ainoat olemassaolevat entiteetit ovat sähkömagneettisia aaltoja ja niiden keskinäistä interferfenssiä ja kaikki muu taas niiden johdannaista eri olosuhteissa."

Miten esim. tietoisuus ja painovoima johdetaan sähkömagneettisista aalloista ja niiden interferenssistä?

Anonyymi kirjoitti:

"Ainoat olemassaolevat entiteetit ovat sähkömagneettisia aaltoja ja niiden keskinäistä interferfenssiä ja kaikki muu taas niiden johdannaista eri olosuhteissa."

Miten esim. tietoisuus ja painovoima johdetaan sähkömagneettisista aalloista ja niiden interferenssistä?

Lue lisää

"Miten esim. tietoisuus ja painovoima johdetaan sähkömagneettisista aalloista ja niiden interferenssistä?"

Se edellyttää vähän valtavirtafysiikkaa laajempaa hahmotusta eli jotenkin tähän tyyliin pikaisesti luonnehdittuna spekulaatiovaroituksen säestyksellä....:D

Esim. ottamalla mukaan sähkömagneettinen potentiaali kvanttityhjiössä jolloin se kvanttityhjiön kokonaisuus ja sen epälokaali rakenne vastaavat sekä kollektiivista tietoisuutta että tuottavat kaiken mahdollisen aktualisoituneen aineen ja se mitä kutsumme gravitaatioksi on ikäänkuin kaikkien fysikaalisten objektien muotti tai templaatti ja vastaa myös suurinpiirtein sitä mitä Rupert Sheldrake tarkoitti morfisella kentällä eli muotokentällä jolloin biologiakin voidaan mallintaa fysiikkatieteen puitteissa paremmiin kuin biologian geenien tasolla koska vaikka kaikilla soluilla on sama dna niin se ei selitä koko eliön ja eri elinten rakennetta varsinkaan monisoluisilla eliöillä.

Tietyssä mielessä nuo kvanttityhjiön templaatit ovat sama asia kuin Platonin ideamaailma sillä erotuksella että olioiden tietoisuudella on jatkuvia takaisinkytkentöjä sen "ideamaailman" tai tempaattien tason kanssa eli se ei ole staattinen vaan jatkuvasti kehittyvä dynaaminen kokonaisuus.

Thomas Beardenin Gravitobiology teoksessa on selitetty tuon sähkömagmeettisen potentiaalin suhde gravitaatioon, biologiaan ja tietoisuuteen. Joskus ko. teos löytyi netistä pdf-muodoss ja Beardenin kotisivukin on taas luettavissa vaikka se katosi jossain vaiheessa tänä vuonna hänen kuoltuaan.

https://billstclair.com/www.cheniere.org/references/maxwell.htm

Koska kaukonäkeminen (CRV) toimii ajasta ja paikasta riippumatta niin todellisuuden pitää olla pohjimmiltaan jollain tavalla epälokaali sekä ajan että paikan suhteen vaikka sen lokaaliuden vaikutelma syntyy nimenomaan niiden interferenssien kautta koska aallot sinänsä eivät ole lokalisoituneita ja muutenkin niiden aaltojen yksi olennainen ominaisuus on että että ne ovat todennäköisyyksien jakaumia eivätkä liity mitenkään makrokokemisen ja makrofysiikan käsitteisiin muuten kuin ehkä vain korkeintaan vertauskuvien tasolla.

Remote Viewing and Quantum Science

https://www.youtube.com/watch?v=hm5L8z34sNg&t=2s

Courtney Brown on Multiple Universes (Full Version)

https://www.youtube.com/watch?v=YMoyu3K0wtY

Koska fysikaalinen multiversumi edellyttäisi ääretöntä energiaa kvanttityhjiön tasolla niin minusta täytyy olettaa että ne multiversumit eivät ole perinteisessä mielessä fysikaalisia vaikka ne tuntuvat siltä makrokokemuksen kannalta vaan jotain sellaista mille ei olle vielä olemassa selkeää käsitettä eikä kunnon ymmärrystäkään ja niitä voisi ehkä luonnehtia siten että koko todellisuus muodostuu tulevien ja menneiden tapahtumien todennäköisyysjakaumista jotka ovat konkreettisia vain suhteessa johonkin tietoiseen havaitsijaan tai koherenttiin havaitsijaryhmään joka intentionsa avulla muuttaa ne todennäköisyydet itselleen konkreettiseksi todellisuudeksi eli ikäänkuin oman tietoisuutensa tuottamaksi simulaatioksi.

Tietoisuutta on yritetty mallintaa myös topologian ja kenttien pohjalta eli tietoisuudella on ainakin analogian tasolla yhtäläisyyksiä fysikaalisten kenttien/aaltojen kanssa
esim.

https://mielenihmeet.fi/kurt-lewin-ja-kenttateoria/

Anonyymi kirjoitti:

"Miten esim. tietoisuus ja painovoima johdetaan sähkömagneettisista aalloista ja niiden interferenssistä?"

Se edellyttää vähän valtavirtafysiikkaa laajempaa hahmotusta eli jotenkin tähän tyyliin pikaisesti luonnehdittuna spekulaatiovaroituksen säestyksellä....:D

Esim. ottamalla mukaan sähkömagneettinen potentiaali kvanttityhjiössä jolloin se kvanttityhjiön kokonaisuus ja sen epälokaali rakenne vastaavat sekä kollektiivista tietoisuutta että tuottavat kaiken mahdollisen aktualisoituneen aineen ja se mitä kutsumme gravitaatioksi on ikäänkuin kaikkien fysikaalisten objektien muotti tai templaatti ja vastaa myös suurinpiirtein sitä mitä Rupert Sheldrake tarkoitti morfisella kentällä eli muotokentällä jolloin biologiakin voidaan mallintaa fysiikkatieteen puitteissa paremmiin kuin biologian geenien tasolla koska vaikka kaikilla soluilla on sama dna niin se ei selitä koko eliön ja eri elinten rakennetta varsinkaan monisoluisilla eliöillä.

Tietyssä mielessä nuo kvanttityhjiön templaatit ovat sama asia kuin Platonin ideamaailma sillä erotuksella että olioiden tietoisuudella on jatkuvia takaisinkytkentöjä sen "ideamaailman" tai tempaattien tason kanssa eli se ei ole staattinen vaan jatkuvasti kehittyvä dynaaminen kokonaisuus.

Thomas Beardenin Gravitobiology teoksessa on selitetty tuon sähkömagmeettisen potentiaalin suhde gravitaatioon, biologiaan ja tietoisuuteen. Joskus ko. teos löytyi netistä pdf-muodoss ja Beardenin kotisivukin on taas luettavissa vaikka se katosi jossain vaiheessa tänä vuonna hänen kuoltuaan.

https://billstclair.com/www.cheniere.org/references/maxwell.htm

Koska kaukonäkeminen (CRV) toimii ajasta ja paikasta riippumatta niin todellisuuden pitää olla pohjimmiltaan jollain tavalla epälokaali sekä ajan että paikan suhteen vaikka sen lokaaliuden vaikutelma syntyy nimenomaan niiden interferenssien kautta koska aallot sinänsä eivät ole lokalisoituneita ja muutenkin niiden aaltojen yksi olennainen ominaisuus on että että ne ovat todennäköisyyksien jakaumia eivätkä liity mitenkään makrokokemisen ja makrofysiikan käsitteisiin muuten kuin ehkä vain korkeintaan vertauskuvien tasolla.

Remote Viewing and Quantum Science

https://www.youtube.com/watch?v=hm5L8z34sNg&t=2s

Courtney Brown on Multiple Universes (Full Version)

https://www.youtube.com/watch?v=YMoyu3K0wtY

Koska fysikaalinen multiversumi edellyttäisi ääretöntä energiaa kvanttityhjiön tasolla niin minusta täytyy olettaa että ne multiversumit eivät ole perinteisessä mielessä fysikaalisia vaikka ne tuntuvat siltä makrokokemuksen kannalta vaan jotain sellaista mille ei olle vielä olemassa selkeää käsitettä eikä kunnon ymmärrystäkään ja niitä voisi ehkä luonnehtia siten että koko todellisuus muodostuu tulevien ja menneiden tapahtumien todennäköisyysjakaumista jotka ovat konkreettisia vain suhteessa johonkin tietoiseen havaitsijaan tai koherenttiin havaitsijaryhmään joka intentionsa avulla muuttaa ne todennäköisyydet itselleen konkreettiseksi todellisuudeksi eli ikäänkuin oman tietoisuutensa tuottamaksi simulaatioksi.

Tietoisuutta on yritetty mallintaa myös topologian ja kenttien pohjalta eli tietoisuudella on ainakin analogian tasolla yhtäläisyyksiä fysikaalisten kenttien/aaltojen kanssa
esim.

https://mielenihmeet.fi/kurt-lewin-ja-kenttateoria/

Lue lisää

" . . . Esim. ottamalla mukaan sähkömagneettinen potentiaali kvanttityhjiössä jolloin se kvanttityhjiön kokonaisuus ja sen epälokaali rakenne vastaavat sekä kollektiivista tietoisuutta että tuottavat kaiken mahdollisen aktualisoituneen aineen ja se mitä kutsumme gravitaatioksi on ikäänkuin kaikkien fysikaalisten objektien muotti tai templaatti ja vastaa myös suurinpiirtein sitä mitä Rupert Sheldrake tarkoitti morfisella kentällä eli muotokentällä jolloin biologiakin voidaan mallintaa fysiikkatieteen puitteissa paremmiin kuin biologian geenien tasolla koska vaikka kaikilla soluilla on sama dna niin se ei selitä koko eliön ja eri elinten rakennetta varsinkaan monisoluisilla eliöillä.

Tietyssä mielessä nuo kvanttityhjiön templaatit ovat sama asia kuin Platonin ideamaailma sillä erotuksella että olioiden tietoisuudella on jatkuvia takaisinkytkentöjä sen "ideamaailman" tai tempaattien tason kanssa eli se ei ole staattinen vaan jatkuvasti kehittyvä dynaaminen kokonaisuus. . . . "

Siitä alkaen, kun pimeä aine gravitaatioineen tuli kirjalisuuteen, olen ajatellut sitä juuri kosmisen materian karkeana muovaajana tai "sijoittelijana".

Leipätyöni kohteeseen, neurofysiologiaan, kvanttikenttiä muutoin kuin aineen alirakenteiden määrittelijänä en pysty sijoittamaan, enkä näe neurofysiologista kysymystä, jolle muu kuin sopiva hermoverkko ja adaptiivinen synapsivälitys olisi välttämätön ratkasun edellytys. Yksilöiden väliseen neuraaliseen vuorovaikutukseen kenttien sijoittaminen vaikuttaa yliampuvalta.

Mielestäni eliöiden käyttäytyminen on selitettä/viss/ä hermoverkostojen kiinteiden (eli lajityypullisten, geeniperäisten) ja sisällön/olosuhteiden mukaisesti muuntuvien (eli tietoisen ja tiedostamattoman - ks. hypnoosi- oppimis-) rakenteiden eli transmissioadaptation perusteella.

Muutaman neuronin omistavalla alkeellisella eliöllä refleksitoimintojen valikoima rajoittuu ravinnon hankintaan ja/tai suvunjatkamiseen - ratkaisun tekee kohteen ilmestyminen ärsyke-etäisyydelle, kenties joknkun ympäristötekijän (lämpötila, valoisuus) moderoimana. Tällä tasolla tietoisuudesta ei voi puhua, koska sellaiselle ei yksinkertaisesti ole säädeltäviä synalpseja.

Seuraavalla "kulttuuritasolla" tulee mukaan jo varsinaisia pieniä hermoverkostoja, jotka säätelevät ärsykkeen ja reaktion välistä neuronikytkentää ja mahdollistavat ärsykkeiden laadulllisen erottelukyvyn, opitun valikoinnin ja jopa reaktiosta kieltäytymsen mau/ttomuude/n, epä/seksikkyyden jne. mukaisesti sekä liikuntaelimen tehokkaan ohjailun tavoitteen saavuttamiseksi tai uhkaavan kohteen välttämiseksi. Alkeellinen makrotilan vaihtelu on siis mahdollinen, ja tätä voitanee pitää tietoisuuden esimuotona - vaihtelevana neuraalis-humoraalisena valmiustilana ilman tietoista - ärsyketilasta vapaataa - päätöksentekomahdollisuutta. Jälkeläispolvi voi saada opetustilanteessa (siis välillisesti ärsyksetilannesidonnaisesti) läimäytyksiä tai nuolaisuja vanhemmiltaan eloonjäämisen kohennukseksi.

Seuraava kehitysvaihe onkin ollut aidosti kulturaalinen eli perustuu laajentuvaan edeltäjäsukupolvien oppiman tietovaraston siirtämiseen jälkeläisille kielen ja informaatiotekniikan (staattisesta liitutaulusta internetiin) avulla. Omien kokemusten ja ammennetun/googlatun tiedon soveltaminen tekee mahdolliseksi rationaaliseen päätöksenteon ”tietoisuudessa”: tilanne - variointi - priorisointi - ongelmanratkaisu - toiminnanvalinta - toteutuksen kontrolllointi - evaluaatio. Henkilö voi myös melko vapaavalintaisesti - tai voimakkaiden kokemusten tai ympäistövaikutusten avustamana/rasittamana - siirtyä vasinaisen oman kokemusmaailmansa vaiheiden neurohumoraalisesta (multisensoriseta) jälkikuvamaisesta uudellenkokemisesta minkä tahansa symbolisen (kirjallisen tai formaalisen), äänellisen tai visuaalisen lähteen (Huomaa asitimodaliteetit myös “jälkikuvissa”) maailmoihin ilman välitöntä ongelmanratkaisu- tai hyödyntämisintressiä. Biosysteemin osalta tämä kaikki on kuitenkin neurofysiologiaa, erityisesti konnektiivista hermoverkkotoimintaa - ei kvanttikenttien toimintaa enempää kuin missä tahansa kemiallisessa reaktiossa.

Viimeisin, potentiaalisesti korkein kehitysvaihe on ollut kyberneettisen informaatiotekniikan hyödyntämisvaihe, koneen käyttö informaation tuottamisessa (symbolinen ja tilastolllinen tekoäly), suunnttelussa ja prosessien ohjauksessa. Informaatioteknologian kehitys voi johtaa kvanttikenttien hyödyntämiseen vaikkapa tajunnan sisällön välittämisessä - miksei prosessoinnissakin - henkilöiden ja koneiden välillä. But the answer is still out here.

Anonyymi kirjoitti:

" . . . Esim. ottamalla mukaan sähkömagneettinen potentiaali kvanttityhjiössä jolloin se kvanttityhjiön kokonaisuus ja sen epälokaali rakenne vastaavat sekä kollektiivista tietoisuutta että tuottavat kaiken mahdollisen aktualisoituneen aineen ja se mitä kutsumme gravitaatioksi on ikäänkuin kaikkien fysikaalisten objektien muotti tai templaatti ja vastaa myös suurinpiirtein sitä mitä Rupert Sheldrake tarkoitti morfisella kentällä eli muotokentällä jolloin biologiakin voidaan mallintaa fysiikkatieteen puitteissa paremmiin kuin biologian geenien tasolla koska vaikka kaikilla soluilla on sama dna niin se ei selitä koko eliön ja eri elinten rakennetta varsinkaan monisoluisilla eliöillä.

Tietyssä mielessä nuo kvanttityhjiön templaatit ovat sama asia kuin Platonin ideamaailma sillä erotuksella että olioiden tietoisuudella on jatkuvia takaisinkytkentöjä sen "ideamaailman" tai tempaattien tason kanssa eli se ei ole staattinen vaan jatkuvasti kehittyvä dynaaminen kokonaisuus. . . . "

Siitä alkaen, kun pimeä aine gravitaatioineen tuli kirjalisuuteen, olen ajatellut sitä juuri kosmisen materian karkeana muovaajana tai "sijoittelijana".

Leipätyöni kohteeseen, neurofysiologiaan, kvanttikenttiä muutoin kuin aineen alirakenteiden määrittelijänä en pysty sijoittamaan, enkä näe neurofysiologista kysymystä, jolle muu kuin sopiva hermoverkko ja adaptiivinen synapsivälitys olisi välttämätön ratkasun edellytys. Yksilöiden väliseen neuraaliseen vuorovaikutukseen kenttien sijoittaminen vaikuttaa yliampuvalta.

Mielestäni eliöiden käyttäytyminen on selitettä/viss/ä hermoverkostojen kiinteiden (eli lajityypullisten, geeniperäisten) ja sisällön/olosuhteiden mukaisesti muuntuvien (eli tietoisen ja tiedostamattoman - ks. hypnoosi- oppimis-) rakenteiden eli transmissioadaptation perusteella.

Muutaman neuronin omistavalla alkeellisella eliöllä refleksitoimintojen valikoima rajoittuu ravinnon hankintaan ja/tai suvunjatkamiseen - ratkaisun tekee kohteen ilmestyminen ärsyke-etäisyydelle, kenties joknkun ympäristötekijän (lämpötila, valoisuus) moderoimana. Tällä tasolla tietoisuudesta ei voi puhua, koska sellaiselle ei yksinkertaisesti ole säädeltäviä synalpseja.

Seuraavalla "kulttuuritasolla" tulee mukaan jo varsinaisia pieniä hermoverkostoja, jotka säätelevät ärsykkeen ja reaktion välistä neuronikytkentää ja mahdollistavat ärsykkeiden laadulllisen erottelukyvyn, opitun valikoinnin ja jopa reaktiosta kieltäytymsen mau/ttomuude/n, epä/seksikkyyden jne. mukaisesti sekä liikuntaelimen tehokkaan ohjailun tavoitteen saavuttamiseksi tai uhkaavan kohteen välttämiseksi. Alkeellinen makrotilan vaihtelu on siis mahdollinen, ja tätä voitanee pitää tietoisuuden esimuotona - vaihtelevana neuraalis-humoraalisena valmiustilana ilman tietoista - ärsyketilasta vapaataa - päätöksentekomahdollisuutta. Jälkeläispolvi voi saada opetustilanteessa (siis välillisesti ärsyksetilannesidonnaisesti) läimäytyksiä tai nuolaisuja vanhemmiltaan eloonjäämisen kohennukseksi.

Seuraava kehitysvaihe onkin ollut aidosti kulturaalinen eli perustuu laajentuvaan edeltäjäsukupolvien oppiman tietovaraston siirtämiseen jälkeläisille kielen ja informaatiotekniikan (staattisesta liitutaulusta internetiin) avulla. Omien kokemusten ja ammennetun/googlatun tiedon soveltaminen tekee mahdolliseksi rationaaliseen päätöksenteon ”tietoisuudessa”: tilanne - variointi - priorisointi - ongelmanratkaisu - toiminnanvalinta - toteutuksen kontrolllointi - evaluaatio. Henkilö voi myös melko vapaavalintaisesti - tai voimakkaiden kokemusten tai ympäistövaikutusten avustamana/rasittamana - siirtyä vasinaisen oman kokemusmaailmansa vaiheiden neurohumoraalisesta (multisensoriseta) jälkikuvamaisesta uudellenkokemisesta minkä tahansa symbolisen (kirjallisen tai formaalisen), äänellisen tai visuaalisen lähteen (Huomaa asitimodaliteetit myös “jälkikuvissa”) maailmoihin ilman välitöntä ongelmanratkaisu- tai hyödyntämisintressiä. Biosysteemin osalta tämä kaikki on kuitenkin neurofysiologiaa, erityisesti konnektiivista hermoverkkotoimintaa - ei kvanttikenttien toimintaa enempää kuin missä tahansa kemiallisessa reaktiossa.

Viimeisin, potentiaalisesti korkein kehitysvaihe on ollut kyberneettisen informaatiotekniikan hyödyntämisvaihe, koneen käyttö informaation tuottamisessa (symbolinen ja tilastolllinen tekoäly), suunnttelussa ja prosessien ohjauksessa. Informaatioteknologian kehitys voi johtaa kvanttikenttien hyödyntämiseen vaikkapa tajunnan sisällön välittämisessä - miksei prosessoinnissakin - henkilöiden ja koneiden välillä. But the answer is still out here.

Lue lisää

Neuroneihin ja hermoverkkoihin keskittyvä tietoisuuden selitys on tietysti tuttua ja turvallista eli tiukasti nykytieteilijöiden mukavuusalueen sisällä varsinkin jos sulkee aistinsa ja mielensä samalla kaikesta sellaisesta mikä ei mahdu siihen malliin luontevasti.

Olen pyrkinyt ajattelemaan ja pohtimaan aika reilusti "laatikon ulkopuolella" koska olen aina ollut hyvin kiinnostunut myös juuri sellaisista asioista jotka eivät mahdu tähän nykyisen tieteen maailmankuvaan kovin helposti ja jotka myös siitä syystä menevät myös reilusti useimpien mukavuusalueen ulkopuolelle.

Tämä meidän todellisuutemme on kyllä aika outo. Tuskin sitä kukaan voi kiistää jos oikeasti yrittää ottaa huomioon kaiken mahdollisen kokemisen kirjon eikä keskity vain johonkin kapeaan osaan todellisuutta kuten akateemisessa tieteessä on ollut tyypillisesti tapana.

Ihmisten ajattelulla ja ylipäätänsä kulttuurilla tuntuu olevan hyvin vahva taipumus sellaiseen dialektiikkaan jossa liikutaan ääripäästä toiseen ja samalla heitetään kaikki aikaisemman kulttuurin saavutukset ja näkemykset roskiin (tiede vs uskonto).

Tyypillisesti tällaisissa ääripäihin heilahteluissa sitten katoaa samalla myös paljon sellaista mikä todennäköisesti olisi sittenkin ollut säilyttämisen arvoista.

Vastakohtien kautta ajattelu on hyvin reaktiivista ja samalla selkeästi alkeellisempaa kuin tyyni neutraali pohdinta jossa kiihkottomasti ja puolueettomasti yritetään ottaa huomioon kaikki mahdolliset skenaariot ja ilmiöt ja varsinkin kaikki sellaiset ilmiöt ja anomaliat jotka eivät mahdu nykyisiin tieteellisiin viitekehyksiin ja paradigmoihin.

Muinaisissa itämaisissa kulttuureissa kuten esim. Mesopotamiassa, Egyptissä, Kiinassa ja Intiassa ei eroteltu jyrkästi tiedettä, tekniikkaa ja uskontoa toisistaan vaan ne muodostivat koherentin vaikkakin voittopuolisesti tietoisuuden tieteeseen ja tekniikoihin keskityvän kokonaisuuden mikä oli varmaan hyväkin koska silloin ei ainakaan helposti jouduta tällaiseen nykyisen konsumerismin maailmankuvan tuottamiin ympäristöongelmiin kaikkein muiden ongelmien lisäksi.

Länsimainen tieteellinen perinne halusi tehdä tiukan ja äärimmäisen peräeron kaiken sellaisen kanssa mikä vähänkin kuviteltiin liityvän uskontoon ja tietoisuuteen ja lopputulos on juuri sellainen maailma ja maailmankuva missä nyt elämme eli olemme jatkuvasti hyvin lähellä täydellistä luonnon ja ihmisen itsetuhoa koska perinteiset hyveet on unohdettu ja vastaavasti perinteiset paheet kuten esim. ahneus on nostettu jalustalle roolimalleiksi.

Ihminen on vieraantunut sekä itsestään että koko luonnosta ja nykyinen tiede tekniikan saavutuksista huolimatta ja myös erityisesti niiden ansiosta hyvin fragmentaarista ja todellisuuspakoista monessakin mielessä vaikka ihminen lajityypillisesti kykenee ilmeisesti sopeutumaan myös itselleen hyvin tuhoisiin ja järjettömiin olosuhteisiin tuottamalla samalla jonkinlaista joukkopsykooseja ja joukkoskitsofreniaa.

Ihmislaji leijuu nykyään jossain säälittävän ja naurettavan välillä valitettavasti suurin piirtein kaiken mahdollisen suhteen vaikka joitain harvoja valopilkkuja silloin tällöin ilmaantuu vaikka heidänkin vaikutuksensa pyritään tukahduttamaan nopeasti ja tehokkaasti tällä vankilaplaneetalla.

:D & :(

Anonyymi kirjoitti:

Neuroneihin ja hermoverkkoihin keskittyvä tietoisuuden selitys on tietysti tuttua ja turvallista eli tiukasti nykytieteilijöiden mukavuusalueen sisällä varsinkin jos sulkee aistinsa ja mielensä samalla kaikesta sellaisesta mikä ei mahdu siihen malliin luontevasti.

Olen pyrkinyt ajattelemaan ja pohtimaan aika reilusti "laatikon ulkopuolella" koska olen aina ollut hyvin kiinnostunut myös juuri sellaisista asioista jotka eivät mahdu tähän nykyisen tieteen maailmankuvaan kovin helposti ja jotka myös siitä syystä menevät myös reilusti useimpien mukavuusalueen ulkopuolelle.

Tämä meidän todellisuutemme on kyllä aika outo. Tuskin sitä kukaan voi kiistää jos oikeasti yrittää ottaa huomioon kaiken mahdollisen kokemisen kirjon eikä keskity vain johonkin kapeaan osaan todellisuutta kuten akateemisessa tieteessä on ollut tyypillisesti tapana.

Ihmisten ajattelulla ja ylipäätänsä kulttuurilla tuntuu olevan hyvin vahva taipumus sellaiseen dialektiikkaan jossa liikutaan ääripäästä toiseen ja samalla heitetään kaikki aikaisemman kulttuurin saavutukset ja näkemykset roskiin (tiede vs uskonto).

Tyypillisesti tällaisissa ääripäihin heilahteluissa sitten katoaa samalla myös paljon sellaista mikä todennäköisesti olisi sittenkin ollut säilyttämisen arvoista.

Vastakohtien kautta ajattelu on hyvin reaktiivista ja samalla selkeästi alkeellisempaa kuin tyyni neutraali pohdinta jossa kiihkottomasti ja puolueettomasti yritetään ottaa huomioon kaikki mahdolliset skenaariot ja ilmiöt ja varsinkin kaikki sellaiset ilmiöt ja anomaliat jotka eivät mahdu nykyisiin tieteellisiin viitekehyksiin ja paradigmoihin.

Muinaisissa itämaisissa kulttuureissa kuten esim. Mesopotamiassa, Egyptissä, Kiinassa ja Intiassa ei eroteltu jyrkästi tiedettä, tekniikkaa ja uskontoa toisistaan vaan ne muodostivat koherentin vaikkakin voittopuolisesti tietoisuuden tieteeseen ja tekniikoihin keskityvän kokonaisuuden mikä oli varmaan hyväkin koska silloin ei ainakaan helposti jouduta tällaiseen nykyisen konsumerismin maailmankuvan tuottamiin ympäristöongelmiin kaikkein muiden ongelmien lisäksi.

Länsimainen tieteellinen perinne halusi tehdä tiukan ja äärimmäisen peräeron kaiken sellaisen kanssa mikä vähänkin kuviteltiin liityvän uskontoon ja tietoisuuteen ja lopputulos on juuri sellainen maailma ja maailmankuva missä nyt elämme eli olemme jatkuvasti hyvin lähellä täydellistä luonnon ja ihmisen itsetuhoa koska perinteiset hyveet on unohdettu ja vastaavasti perinteiset paheet kuten esim. ahneus on nostettu jalustalle roolimalleiksi.

Ihminen on vieraantunut sekä itsestään että koko luonnosta ja nykyinen tiede tekniikan saavutuksista huolimatta ja myös erityisesti niiden ansiosta hyvin fragmentaarista ja todellisuuspakoista monessakin mielessä vaikka ihminen lajityypillisesti kykenee ilmeisesti sopeutumaan myös itselleen hyvin tuhoisiin ja järjettömiin olosuhteisiin tuottamalla samalla jonkinlaista joukkopsykooseja ja joukkoskitsofreniaa.

Ihmislaji leijuu nykyään jossain säälittävän ja naurettavan välillä valitettavasti suurin piirtein kaiken mahdollisen suhteen vaikka joitain harvoja valopilkkuja silloin tällöin ilmaantuu vaikka heidänkin vaikutuksensa pyritään tukahduttamaan nopeasti ja tehokkaasti tällä vankilaplaneetalla.

:D & :(

Lue lisää

" olemme jatkuvasti hyvin lähellä täydellistä luonnon ja ihmisen itsetuhoa"

Tämä kommentti selittää paljon ajatteluasi. Mutta se ei ole totta. Ihmiskunnalla menee paremmin kuin koskaan historiassaan, eikä mitään vakavavia kriisejä ole edes tiedossa. Ilmastomuutos on nappikauppaa, paljon vähäisempi "ongelma" kuin joukkotuhoaseet.

Anonyymi kirjoitti:

" . . . Esim. ottamalla mukaan sähkömagneettinen potentiaali kvanttityhjiössä jolloin se kvanttityhjiön kokonaisuus ja sen epälokaali rakenne vastaavat sekä kollektiivista tietoisuutta että tuottavat kaiken mahdollisen aktualisoituneen aineen ja se mitä kutsumme gravitaatioksi on ikäänkuin kaikkien fysikaalisten objektien muotti tai templaatti ja vastaa myös suurinpiirtein sitä mitä Rupert Sheldrake tarkoitti morfisella kentällä eli muotokentällä jolloin biologiakin voidaan mallintaa fysiikkatieteen puitteissa paremmiin kuin biologian geenien tasolla koska vaikka kaikilla soluilla on sama dna niin se ei selitä koko eliön ja eri elinten rakennetta varsinkaan monisoluisilla eliöillä.

Tietyssä mielessä nuo kvanttityhjiön templaatit ovat sama asia kuin Platonin ideamaailma sillä erotuksella että olioiden tietoisuudella on jatkuvia takaisinkytkentöjä sen "ideamaailman" tai tempaattien tason kanssa eli se ei ole staattinen vaan jatkuvasti kehittyvä dynaaminen kokonaisuus. . . . "

Siitä alkaen, kun pimeä aine gravitaatioineen tuli kirjalisuuteen, olen ajatellut sitä juuri kosmisen materian karkeana muovaajana tai "sijoittelijana".

Leipätyöni kohteeseen, neurofysiologiaan, kvanttikenttiä muutoin kuin aineen alirakenteiden määrittelijänä en pysty sijoittamaan, enkä näe neurofysiologista kysymystä, jolle muu kuin sopiva hermoverkko ja adaptiivinen synapsivälitys olisi välttämätön ratkasun edellytys. Yksilöiden väliseen neuraaliseen vuorovaikutukseen kenttien sijoittaminen vaikuttaa yliampuvalta.

Mielestäni eliöiden käyttäytyminen on selitettä/viss/ä hermoverkostojen kiinteiden (eli lajityypullisten, geeniperäisten) ja sisällön/olosuhteiden mukaisesti muuntuvien (eli tietoisen ja tiedostamattoman - ks. hypnoosi- oppimis-) rakenteiden eli transmissioadaptation perusteella.

Muutaman neuronin omistavalla alkeellisella eliöllä refleksitoimintojen valikoima rajoittuu ravinnon hankintaan ja/tai suvunjatkamiseen - ratkaisun tekee kohteen ilmestyminen ärsyke-etäisyydelle, kenties joknkun ympäristötekijän (lämpötila, valoisuus) moderoimana. Tällä tasolla tietoisuudesta ei voi puhua, koska sellaiselle ei yksinkertaisesti ole säädeltäviä synalpseja.

Seuraavalla "kulttuuritasolla" tulee mukaan jo varsinaisia pieniä hermoverkostoja, jotka säätelevät ärsykkeen ja reaktion välistä neuronikytkentää ja mahdollistavat ärsykkeiden laadulllisen erottelukyvyn, opitun valikoinnin ja jopa reaktiosta kieltäytymsen mau/ttomuude/n, epä/seksikkyyden jne. mukaisesti sekä liikuntaelimen tehokkaan ohjailun tavoitteen saavuttamiseksi tai uhkaavan kohteen välttämiseksi. Alkeellinen makrotilan vaihtelu on siis mahdollinen, ja tätä voitanee pitää tietoisuuden esimuotona - vaihtelevana neuraalis-humoraalisena valmiustilana ilman tietoista - ärsyketilasta vapaataa - päätöksentekomahdollisuutta. Jälkeläispolvi voi saada opetustilanteessa (siis välillisesti ärsyksetilannesidonnaisesti) läimäytyksiä tai nuolaisuja vanhemmiltaan eloonjäämisen kohennukseksi.

Seuraava kehitysvaihe onkin ollut aidosti kulturaalinen eli perustuu laajentuvaan edeltäjäsukupolvien oppiman tietovaraston siirtämiseen jälkeläisille kielen ja informaatiotekniikan (staattisesta liitutaulusta internetiin) avulla. Omien kokemusten ja ammennetun/googlatun tiedon soveltaminen tekee mahdolliseksi rationaaliseen päätöksenteon ”tietoisuudessa”: tilanne - variointi - priorisointi - ongelmanratkaisu - toiminnanvalinta - toteutuksen kontrolllointi - evaluaatio. Henkilö voi myös melko vapaavalintaisesti - tai voimakkaiden kokemusten tai ympäistövaikutusten avustamana/rasittamana - siirtyä vasinaisen oman kokemusmaailmansa vaiheiden neurohumoraalisesta (multisensoriseta) jälkikuvamaisesta uudellenkokemisesta minkä tahansa symbolisen (kirjallisen tai formaalisen), äänellisen tai visuaalisen lähteen (Huomaa asitimodaliteetit myös “jälkikuvissa”) maailmoihin ilman välitöntä ongelmanratkaisu- tai hyödyntämisintressiä. Biosysteemin osalta tämä kaikki on kuitenkin neurofysiologiaa, erityisesti konnektiivista hermoverkkotoimintaa - ei kvanttikenttien toimintaa enempää kuin missä tahansa kemiallisessa reaktiossa.

Viimeisin, potentiaalisesti korkein kehitysvaihe on ollut kyberneettisen informaatiotekniikan hyödyntämisvaihe, koneen käyttö informaation tuottamisessa (symbolinen ja tilastolllinen tekoäly), suunnttelussa ja prosessien ohjauksessa. Informaatioteknologian kehitys voi johtaa kvanttikenttien hyödyntämiseen vaikkapa tajunnan sisällön välittämisessä - miksei prosessoinnissakin - henkilöiden ja koneiden välillä. But the answer is still out here.

Lue lisää

"Leipätyöni kohteeseen, neurofysiologiaan, kvanttikenttiä muutoin kuin aineen alirakenteiden määrittelijänä en pysty sijoittamaan, enkä näe neurofysiologista kysymystä, jolle muu kuin sopiva hermoverkko ja adaptiivinen synapsivälitys olisi välttämätön ratkasun edellytys. Yksilöiden väliseen neuraaliseen vuorovaikutukseen kenttien sijoittaminen vaikuttaa yliampuvalta.

Mielestäni eliöiden käyttäytyminen on selitettä/viss/ä hermoverkostojen kiinteiden (eli lajityypullisten, geeniperäisten) ja sisällön/olosuhteiden mukaisesti muuntuvien (eli tietoisen ja tiedostamattoman - ks. hypnoosi- oppimis-) rakenteiden eli transmissioadaptation perusteella."

Fysiikkatieteen tasolla on lukematon määrä erilaisia teorioita jotka ovat sisäisesti ristiriidattomia ja joille on löydetty ainakin joitain ennusteiden vahvistuksia mutta käytännön tasolla ne eivät ole kovin käyttökelpoisia eli kyetään mallintamaan vaan hyvin rajoitetun hiukkasjoukon käyttäytymistä (vrt. kolmen kappaleen ongelma) tai kvanttifysiikan matematiikan tasolla korkeintaan yksinkertaisimman mahdollisen atomin (vetyatomin) tasolla eli ts. niitä olemassaolevia fysiikan malleja ei voi koskaan käytännössä ja oikeasti verifioida koska se ylittäisi laskentatehon ja kapasiteetin supertietokoneillakin eli kyse on yleensä vain lupauksista ja haaveilusta jolle halutaan lisää rahoitusta.

Vastaavasti muutaman neuronin muodostamat neuroverkot voivat olla vielä jotenkin mallinnettavissa mutta miten selitetään esim. yksisoluisten eliöiden tarkoituksenmukainen käyttäytyminen kun niillä ei ole ainuttakaan neuronia puhumattakaan neuroverkoista?

Stuart Hameroffilla on hänen mikrotubuuliteoriaansa liittyen useita tutkimuksia.

https://www.youtube.com/results?search_query=HAmeroff paramecium


Jos yrittää selittää tietoisuutta ja käyttäytymistä nykyisen neurotieteen paradigman (hermoverkkojen ja neuronien vaikutus) niin millainen olisi se "savuava ase" joka osoittaisi että nyt on löydetty selitys tietoisuudelle?

Minusta sekä neuronimalli että mikrotubuulimalli ovat ongelmallisia tietoisuuden ja käyttäytymisen selittämisen suhteen koska en usko että niiden pohjalta kyetään koskaan pääsemään sellaiseen "heureka" tulokseen että tietoisuus ja mieli-aineongelma olisi lopullisesti ratkaistu.

Vertauskuvana joku voisi kuvitella että tutkimalla esim. television tai radion elektroniikkaa voitaisiin saada selville miten laitteet kykenevät tuottamaan kaikki ne ohjelmat joita niiden avulla voi seurata kuvitellen samalla että niiden laitteiden elektroniikka selittää esim. uutistenlukijan television kuvaruudulla eli se uutistenlukija olisi sen elektroniikan luomaa jäännöksettömästi.

Tietysti neuronien hermoverkolla on varmaan joku osuus siinä kokonaisuudessa joka tuottaa havaittavissa olevan tietoiselta näyttävän käyttäytymisen mutta minusta se ratkaisu löytyy jostain "ylemmältä" hierarkiatasolta jonka näkyvä ilmentymä voisi olla esim. kvanttityhjiön ominaisuudet koska tietoisuus ilmenee aina kokonaisuutena sekä aina jollain tavalla epälokaalina suhteessa havaittavissa oleviin fysikaalisiin objekteihin.

:D

Anonyymi kirjoitti:

"Miten esim. tietoisuus ja painovoima johdetaan sähkömagneettisista aalloista ja niiden interferenssistä?"

Se edellyttää vähän valtavirtafysiikkaa laajempaa hahmotusta eli jotenkin tähän tyyliin pikaisesti luonnehdittuna spekulaatiovaroituksen säestyksellä....:D

Esim. ottamalla mukaan sähkömagneettinen potentiaali kvanttityhjiössä jolloin se kvanttityhjiön kokonaisuus ja sen epälokaali rakenne vastaavat sekä kollektiivista tietoisuutta että tuottavat kaiken mahdollisen aktualisoituneen aineen ja se mitä kutsumme gravitaatioksi on ikäänkuin kaikkien fysikaalisten objektien muotti tai templaatti ja vastaa myös suurinpiirtein sitä mitä Rupert Sheldrake tarkoitti morfisella kentällä eli muotokentällä jolloin biologiakin voidaan mallintaa fysiikkatieteen puitteissa paremmiin kuin biologian geenien tasolla koska vaikka kaikilla soluilla on sama dna niin se ei selitä koko eliön ja eri elinten rakennetta varsinkaan monisoluisilla eliöillä.

Tietyssä mielessä nuo kvanttityhjiön templaatit ovat sama asia kuin Platonin ideamaailma sillä erotuksella että olioiden tietoisuudella on jatkuvia takaisinkytkentöjä sen "ideamaailman" tai tempaattien tason kanssa eli se ei ole staattinen vaan jatkuvasti kehittyvä dynaaminen kokonaisuus.

Thomas Beardenin Gravitobiology teoksessa on selitetty tuon sähkömagmeettisen potentiaalin suhde gravitaatioon, biologiaan ja tietoisuuteen. Joskus ko. teos löytyi netistä pdf-muodoss ja Beardenin kotisivukin on taas luettavissa vaikka se katosi jossain vaiheessa tänä vuonna hänen kuoltuaan.

https://billstclair.com/www.cheniere.org/references/maxwell.htm

Koska kaukonäkeminen (CRV) toimii ajasta ja paikasta riippumatta niin todellisuuden pitää olla pohjimmiltaan jollain tavalla epälokaali sekä ajan että paikan suhteen vaikka sen lokaaliuden vaikutelma syntyy nimenomaan niiden interferenssien kautta koska aallot sinänsä eivät ole lokalisoituneita ja muutenkin niiden aaltojen yksi olennainen ominaisuus on että että ne ovat todennäköisyyksien jakaumia eivätkä liity mitenkään makrokokemisen ja makrofysiikan käsitteisiin muuten kuin ehkä vain korkeintaan vertauskuvien tasolla.

Remote Viewing and Quantum Science

https://www.youtube.com/watch?v=hm5L8z34sNg&t=2s

Courtney Brown on Multiple Universes (Full Version)

https://www.youtube.com/watch?v=YMoyu3K0wtY

Koska fysikaalinen multiversumi edellyttäisi ääretöntä energiaa kvanttityhjiön tasolla niin minusta täytyy olettaa että ne multiversumit eivät ole perinteisessä mielessä fysikaalisia vaikka ne tuntuvat siltä makrokokemuksen kannalta vaan jotain sellaista mille ei olle vielä olemassa selkeää käsitettä eikä kunnon ymmärrystäkään ja niitä voisi ehkä luonnehtia siten että koko todellisuus muodostuu tulevien ja menneiden tapahtumien todennäköisyysjakaumista jotka ovat konkreettisia vain suhteessa johonkin tietoiseen havaitsijaan tai koherenttiin havaitsijaryhmään joka intentionsa avulla muuttaa ne todennäköisyydet itselleen konkreettiseksi todellisuudeksi eli ikäänkuin oman tietoisuutensa tuottamaksi simulaatioksi.

Tietoisuutta on yritetty mallintaa myös topologian ja kenttien pohjalta eli tietoisuudella on ainakin analogian tasolla yhtäläisyyksiä fysikaalisten kenttien/aaltojen kanssa
esim.

https://mielenihmeet.fi/kurt-lewin-ja-kenttateoria/

Lue lisää

"Sama periaate pätee myös sähkömagneettisten aaltojen ja ääniaaltojen suhteen eli aalloilla voi olla toisiinsa nähden resonanssivaikutuksia jos niiden aallonpituudet reagoivat toisiinsa."

Ei kannata ajatella, että makroskooppisten kappaleiden tai klassisten SM-kenttien interferenssissä on kyseessä tietty lukumäärä olioita, jotka reagoivat toisiinsa. Nämä oliot ja osapuolet eivät ainakaan ole eri aallonpituudet.

Interferenssiä ei tulisi kutsua resonanssiksi, jos kyseessä ei ole systeemin tai ympäristön ominaisuus. Ja resonannsissa on kyseessä pieni joukko taajuuksia, joiden amplitudi kasvaa (tai muiden kutistuu) paljon verrattuna muihin, jos kaikkia taajuuksiä yritettäisin esiinnyttää systeemissä. Joillain muilla aalloilla ja suurilla amplitudeilla sama systeemi ei erottele taajuuksia ja korosta niistä mitään, koska systeemi ei resonoi. Systeemi ja aallot toimivat resonanssi-tapahtumassa aina siten, että systeemi vie energiaa joiltain aalloilta tai työntää sitä niihin lisää. Resonointina pidetää yleensä systeemiä itseään ja siitä puhutaan vain niin kauan kuin se jatkuu ja syntyy tai muotoillaan uudelleen toisia aaltoja. Lähteneet ja resonoinnin muodostamat aallot voi unohtaa.

Tyhjiössä klassiset aallot eivät resonoi mitenkään, mutta niiden interferenssit tuottavat kaikki interferenssikuviot, mitä voi liittyä annettuihin aaltoihin ja niiden saapumisjärjestykseen. Tyhjiössä olevalla kokonaisaallolla on se energia, mitä sinne tuli pienissä aalloissa. Energian siirto ns. aallosta toiseen ei ole kuvaavaa, koska aallot eivät ole eri osapuolia. Tapahtuma on muutenkin tylsä ja sanat reagointi ja resonointi voisi säästää siihen, että maailmalla jossain päin tapahtuu jotain, mikä poikkeaa klassisesta tilanteesta tyhjiössä. (kuva siitä:)
https://i.imgur.com/sVWILDI.gif

Tässä kuvassa on huom. voimassa jokin aaltoyhtälö ja fysiikan laki. Aallot (jotka eivät liity suoraan yhtälöön vaan näkemäämme muotoon, joka tässä tapauksessa jopa sopii yhtälön säilytettäväksi) ovat aaltopaketteja, jotka edellyttävät äärettömän monen eri taajuuden yhteenlaskettua siniaaltojen summaa. Paketin yhdistävä tekijä on sen fysiikasta saama nopeus ja liikemäärä johonkin suuntaan. Tätä voisi pitää pitkäkestoisena osapuolena ja osasysteeminä ikävän interferenssin ulkopuolella, mutta klassisessa tapauksessa tämä on hyvin merkityksetöntä, ja itse interferenssi on ymmärrettävä siten, että on vain yksi funktio, jolla on yksi aaltoyhtälö ja jokin alkutila.

"Koko maailmankaikkeudella on oma aaltopakettinsa ja jokaisella erilaistuneella objektilla on oma resonanssitaajuutensa ja myös havaitsijalla on oma aaltopakettinsa. Kun nämä aaltopaketit ovat toisiinsa nähden konstruktiivisessa interferenssissä niin syntyy vuorovaikutusta ja havaitsijan tapauksessa havaintoja ja kokemusta ja vastaavasti jos ei synny konstruktiivista interferenssiä koska aallon kuoppa osuu sen toisen aallon huipun kanssa niin vuorovaikutusta ja havaintoa ei synny."

Maailmankaikkeuden aaltopaketilla ei ole todennäköisesti vain yhtä amplitudifunktiota ja sitä vastaavaa yksittäistä taajuuskokoelmaa. Korkean ulottuvuuden siniaalto, joka merkitsisi yhtä taajuutta, kulkee aaltoyhtälöissä yhteen suuntaan, joka on jokin suuremman avaruuden suunnista. Maailmankaikkeudella on kuitenkin joukko amplitudeja, joissa ei lasketa amplitudeja yhteen kuten yhdessä klassisessa avaruuden funktiossa. Nyt haluat, että kaikki mitä tälläaisella funktion suoralla esiintyy, pidetään yhtenä systeeminä eikä eri suuntiin liikkuvia pullistumia tutkita ominaan.

Aaltopaketit eivät ole yleensä tasaisia, eli jos pitää arvata niiden menneisyys, voi sanoa niiden resonoideen kerran ja pitää jotain kaiken alkua ja perustapausta samalla ei-pakettina. Yllä nähdyt sileät gaussimaiset aaltopaketit kuvaavat resonanssia vähän riippuen siitä, miten ohuita niiden ajattelee olevan verrattuna siihen, miten lujaa pitää vaihtaa energiaa ollakseen resonoitunut. Jos resonointia on myöhemmin lisää, aaltopaketin tulevaisuus ei ole kovin varma. Universumin aaltopaketin pitäminen pakettina tai resonoineena tarkoittaisi myös tietoa siitä, että osa unviersumista ja yhdestä sen taajuuskokoelmasta on amplitudiltaan eriarvoinen verrattuna muihin mahdollisuuksiin siinä. Vaihtoehtona on esim. ajatella, että universumi on valkoista kohinaa. Kvanttityhjiö, jota ei pidetä täysin signaalittomana eli 0-amplitudina, on kuitenkin lähempänä valkoista kohinaa kuin yhtä pakettia tai resonannssin omaavaa systeemiä.

1

Anonyymi kirjoitti:

"Sama periaate pätee myös sähkömagneettisten aaltojen ja ääniaaltojen suhteen eli aalloilla voi olla toisiinsa nähden resonanssivaikutuksia jos niiden aallonpituudet reagoivat toisiinsa."

Ei kannata ajatella, että makroskooppisten kappaleiden tai klassisten SM-kenttien interferenssissä on kyseessä tietty lukumäärä olioita, jotka reagoivat toisiinsa. Nämä oliot ja osapuolet eivät ainakaan ole eri aallonpituudet.

Interferenssiä ei tulisi kutsua resonanssiksi, jos kyseessä ei ole systeemin tai ympäristön ominaisuus. Ja resonannsissa on kyseessä pieni joukko taajuuksia, joiden amplitudi kasvaa (tai muiden kutistuu) paljon verrattuna muihin, jos kaikkia taajuuksiä yritettäisin esiinnyttää systeemissä. Joillain muilla aalloilla ja suurilla amplitudeilla sama systeemi ei erottele taajuuksia ja korosta niistä mitään, koska systeemi ei resonoi. Systeemi ja aallot toimivat resonanssi-tapahtumassa aina siten, että systeemi vie energiaa joiltain aalloilta tai työntää sitä niihin lisää. Resonointina pidetää yleensä systeemiä itseään ja siitä puhutaan vain niin kauan kuin se jatkuu ja syntyy tai muotoillaan uudelleen toisia aaltoja. Lähteneet ja resonoinnin muodostamat aallot voi unohtaa.

Tyhjiössä klassiset aallot eivät resonoi mitenkään, mutta niiden interferenssit tuottavat kaikki interferenssikuviot, mitä voi liittyä annettuihin aaltoihin ja niiden saapumisjärjestykseen. Tyhjiössä olevalla kokonaisaallolla on se energia, mitä sinne tuli pienissä aalloissa. Energian siirto ns. aallosta toiseen ei ole kuvaavaa, koska aallot eivät ole eri osapuolia. Tapahtuma on muutenkin tylsä ja sanat reagointi ja resonointi voisi säästää siihen, että maailmalla jossain päin tapahtuu jotain, mikä poikkeaa klassisesta tilanteesta tyhjiössä. (kuva siitä:)
https://i.imgur.com/sVWILDI.gif

Tässä kuvassa on huom. voimassa jokin aaltoyhtälö ja fysiikan laki. Aallot (jotka eivät liity suoraan yhtälöön vaan näkemäämme muotoon, joka tässä tapauksessa jopa sopii yhtälön säilytettäväksi) ovat aaltopaketteja, jotka edellyttävät äärettömän monen eri taajuuden yhteenlaskettua siniaaltojen summaa. Paketin yhdistävä tekijä on sen fysiikasta saama nopeus ja liikemäärä johonkin suuntaan. Tätä voisi pitää pitkäkestoisena osapuolena ja osasysteeminä ikävän interferenssin ulkopuolella, mutta klassisessa tapauksessa tämä on hyvin merkityksetöntä, ja itse interferenssi on ymmärrettävä siten, että on vain yksi funktio, jolla on yksi aaltoyhtälö ja jokin alkutila.

"Koko maailmankaikkeudella on oma aaltopakettinsa ja jokaisella erilaistuneella objektilla on oma resonanssitaajuutensa ja myös havaitsijalla on oma aaltopakettinsa. Kun nämä aaltopaketit ovat toisiinsa nähden konstruktiivisessa interferenssissä niin syntyy vuorovaikutusta ja havaitsijan tapauksessa havaintoja ja kokemusta ja vastaavasti jos ei synny konstruktiivista interferenssiä koska aallon kuoppa osuu sen toisen aallon huipun kanssa niin vuorovaikutusta ja havaintoa ei synny."

Maailmankaikkeuden aaltopaketilla ei ole todennäköisesti vain yhtä amplitudifunktiota ja sitä vastaavaa yksittäistä taajuuskokoelmaa. Korkean ulottuvuuden siniaalto, joka merkitsisi yhtä taajuutta, kulkee aaltoyhtälöissä yhteen suuntaan, joka on jokin suuremman avaruuden suunnista. Maailmankaikkeudella on kuitenkin joukko amplitudeja, joissa ei lasketa amplitudeja yhteen kuten yhdessä klassisessa avaruuden funktiossa. Nyt haluat, että kaikki mitä tälläaisella funktion suoralla esiintyy, pidetään yhtenä systeeminä eikä eri suuntiin liikkuvia pullistumia tutkita ominaan.

Aaltopaketit eivät ole yleensä tasaisia, eli jos pitää arvata niiden menneisyys, voi sanoa niiden resonoideen kerran ja pitää jotain kaiken alkua ja perustapausta samalla ei-pakettina. Yllä nähdyt sileät gaussimaiset aaltopaketit kuvaavat resonanssia vähän riippuen siitä, miten ohuita niiden ajattelee olevan verrattuna siihen, miten lujaa pitää vaihtaa energiaa ollakseen resonoitunut. Jos resonointia on myöhemmin lisää, aaltopaketin tulevaisuus ei ole kovin varma. Universumin aaltopaketin pitäminen pakettina tai resonoineena tarkoittaisi myös tietoa siitä, että osa unviersumista ja yhdestä sen taajuuskokoelmasta on amplitudiltaan eriarvoinen verrattuna muihin mahdollisuuksiin siinä. Vaihtoehtona on esim. ajatella, että universumi on valkoista kohinaa. Kvanttityhjiö, jota ei pidetä täysin signaalittomana eli 0-amplitudina, on kuitenkin lähempänä valkoista kohinaa kuin yhtä pakettia tai resonannssin omaavaa systeemiä.

1

Lue lisää

Kukaan objekti tai havaitsija ei ole erillinen tästä paketista tai siitä, mitä universumi on, joten ne eivät muuta sen energiaa eli eivät myöskään resonoi tai ole universumin energian resonointisysteemi. Pikemminkin jokainen objekti on se kun universumin asiat nähdään eri aaltopaketteina. Eikä millään ole universumin ulkopuolella resonointia tuottavaa systeemiä, mikä voi tuntua tylsältä tapaukselta nyt. Kun aaltoja on kuitenkin enemmän kuin yhtä funktiota ja amplitudin arvoa varten, syntyy enemmän tapahtumia kuin mitä kuvassa yllä. Lisäksi ne ovat QFT-kenttiä eivätkä klassisia, joten syntyy fermioneja, jotka ovat aaltopaketteja, jotka eivät voi olla samassa paikassa. Lisäksi fermioni vaikuttaa kaukaa toiseen fermioniin, koska on olemassa muita amplitudeja, ja lähettämällä signaaleja näillä voi alkaa esim. työntää toista fermionipakettia pois. Kun on monta fermionia, syntyy makroskooppisen resonanssin tapaisia asioita mukaanlukien erilaisia sähkömagneettisen kentän ratkaisuja.

Vuorovaikutus on tarkemmin sanottuna sitä, että energia (joka ei ole sama kuin fermionien todennäköisyyskentän amplitudi muutoin kun silloin kun massa muuttuu muuksi energiaksi) tai todennäköisyys voi siirtyä yhdestä amplitudifunktiosta toiseen (*). Tätä kuvataan matemaattisesti termillä, jossa on kenttien välinen tulo ja tapahtuman yleisyyttä kuvaava kerroin lauseessa, joka kuvaa energian määrää ja muutoksia eli Hamiltonin esim. tiheysoperaattori. Tällöin, jos on kokonais-Hamilton, kokonaisaaltopaketti, jolla on universumin jokin aaltoyhtälö tuottaa joskus sem yhtälön seuraavan aika-askeleen kohdalla suuremman todennäköisyyden yhdelle amplitudityypille, jossakin kohtaa avaruutta, missä yksittäiset paketit ovat kohdanneet. Mutta ei sitä kutsuta resonanssiksi. Myöskään tällainen teoria ei vielä väitä tietävänsä mitä tapahtuu juuri sillä hetkellä (koska hetket ovat tärkeitä), kun elektronin amplitudi on nolla ja fotonin suurempi. Kuitenkaan koska näitä amplitudeja ei koskaan lasketa yhteen fotonien nostattamaksi elektronivuoreksi tms. ei olisi mitään mieltä sanoa, että sillä hetkellä on ainakaan saman joukon aaltojen interferenssi lasku, tai muuten jouduttaisiin teettämään uusia amplitudifunktioita vartavasten näitä hetkiä varten (ja todennäköisesti menetelmällä, jossa edelleen tämä uusi amplitudi ruokitaan vain ottamalla elektronista ja fotonista eli toistamalla ongelman vain uudelleen).

Vuorovaikutuksilla ja konstruktiivisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään, vaikka puhuttaisiin siitä erillisissä kentissä. Kaikki on energian ja todennäköisyyden kannalta aina pysyvää. Muissakin esimerkeissä tähän asti, konstruktiivinen on ollut ihmistarkastelijan näkökulmaa siihen, minkä (kuitenkin) faktan funktion yksi ominaisuus pienessä rajatussa ympäristössä täysin aikaan ja paikkaan sidottuna sisältää. Aaltopaketin energia ei tule siitä amplitudista, joka kuvassa näkyy heikkenevän, vaan derivaatoista eli eroista kahden peräkkäisen pysäytyskuvan välillä. Jos pimeäaine ei vuorovaikuta hiukkasen kanssa, tällöin hiukksen luona ei tapahdu sen kentässä interferenssiä ollenkaan. Jos QM-aaltofunktiolle tapahtuisi desktruktiivinen interferenssi johonkin kohtaan pimeän aineen takia, hiukkasen todennäköisyys olla siellä olisi lähempänä nollaa kuin muualla (todennäköisyydellä itsellään ei ole negatiivisia kuoppia), muut kohdat olisivat todennäköisiä ja alettaisiin nähdä pimeän aineen ja hiukkasen muodostamia raitoja. Tai hiukkasia, jotka vaihtavat suuntaa, kun yrittävät väistää näitä. Myöskään tavallinen sironta hiukkaset hiukkasista eivät muodosta raitoja kaikissa tapauksissa vaan perustapaus on muodostaa pallomainen mutta sivuille heikkenevä sirontakulma. Siinä destruktoidaan sitä todennäköisyyttä, että hiukkanen menisi vain suoraan läpi.

(*) Määritelmään riittää myös siirtyä amplitudin sisällä jostain ns. taajuudesta toiseen, jos tämä on tarpeeksi näkyvä vaikutus. Mutta kysymys on siitäkin, että voiko näin tapahtua ilman esim. elektroni-elektroni-fotoni verteksiä)

"Koska ei ole eikä voi olla kahta erilaista fysiikkaa makrokappaleille ja kvanttitason ilmiöille niin periaatteessa kaikki olemassaoleva koostuu aaltopaketeista jotka joko vahvistavat tai kumoavat toisensa. Jos ne kumoavat toisensa tai vuorovaikuttavat vain heikosti niin ne voivat muodostaa jopa jonkinlaisia rinnakkaisia universumeja."

Vaikka amplitudit ovat universumissa rinnakkain, se ei tarkoita ettei koko universumi olisi matemaattisesti hyvin yhtä. Tämä ei edellytä kaikkien amplitudien keräämistä yhteen matriisikenttäobjektiin edes.

2

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan objekti tai havaitsija ei ole erillinen tästä paketista tai siitä, mitä universumi on, joten ne eivät muuta sen energiaa eli eivät myöskään resonoi tai ole universumin energian resonointisysteemi. Pikemminkin jokainen objekti on se kun universumin asiat nähdään eri aaltopaketteina. Eikä millään ole universumin ulkopuolella resonointia tuottavaa systeemiä, mikä voi tuntua tylsältä tapaukselta nyt. Kun aaltoja on kuitenkin enemmän kuin yhtä funktiota ja amplitudin arvoa varten, syntyy enemmän tapahtumia kuin mitä kuvassa yllä. Lisäksi ne ovat QFT-kenttiä eivätkä klassisia, joten syntyy fermioneja, jotka ovat aaltopaketteja, jotka eivät voi olla samassa paikassa. Lisäksi fermioni vaikuttaa kaukaa toiseen fermioniin, koska on olemassa muita amplitudeja, ja lähettämällä signaaleja näillä voi alkaa esim. työntää toista fermionipakettia pois. Kun on monta fermionia, syntyy makroskooppisen resonanssin tapaisia asioita mukaanlukien erilaisia sähkömagneettisen kentän ratkaisuja.

Vuorovaikutus on tarkemmin sanottuna sitä, että energia (joka ei ole sama kuin fermionien todennäköisyyskentän amplitudi muutoin kun silloin kun massa muuttuu muuksi energiaksi) tai todennäköisyys voi siirtyä yhdestä amplitudifunktiosta toiseen (*). Tätä kuvataan matemaattisesti termillä, jossa on kenttien välinen tulo ja tapahtuman yleisyyttä kuvaava kerroin lauseessa, joka kuvaa energian määrää ja muutoksia eli Hamiltonin esim. tiheysoperaattori. Tällöin, jos on kokonais-Hamilton, kokonaisaaltopaketti, jolla on universumin jokin aaltoyhtälö tuottaa joskus sem yhtälön seuraavan aika-askeleen kohdalla suuremman todennäköisyyden yhdelle amplitudityypille, jossakin kohtaa avaruutta, missä yksittäiset paketit ovat kohdanneet. Mutta ei sitä kutsuta resonanssiksi. Myöskään tällainen teoria ei vielä väitä tietävänsä mitä tapahtuu juuri sillä hetkellä (koska hetket ovat tärkeitä), kun elektronin amplitudi on nolla ja fotonin suurempi. Kuitenkaan koska näitä amplitudeja ei koskaan lasketa yhteen fotonien nostattamaksi elektronivuoreksi tms. ei olisi mitään mieltä sanoa, että sillä hetkellä on ainakaan saman joukon aaltojen interferenssi lasku, tai muuten jouduttaisiin teettämään uusia amplitudifunktioita vartavasten näitä hetkiä varten (ja todennäköisesti menetelmällä, jossa edelleen tämä uusi amplitudi ruokitaan vain ottamalla elektronista ja fotonista eli toistamalla ongelman vain uudelleen).

Vuorovaikutuksilla ja konstruktiivisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään, vaikka puhuttaisiin siitä erillisissä kentissä. Kaikki on energian ja todennäköisyyden kannalta aina pysyvää. Muissakin esimerkeissä tähän asti, konstruktiivinen on ollut ihmistarkastelijan näkökulmaa siihen, minkä (kuitenkin) faktan funktion yksi ominaisuus pienessä rajatussa ympäristössä täysin aikaan ja paikkaan sidottuna sisältää. Aaltopaketin energia ei tule siitä amplitudista, joka kuvassa näkyy heikkenevän, vaan derivaatoista eli eroista kahden peräkkäisen pysäytyskuvan välillä. Jos pimeäaine ei vuorovaikuta hiukkasen kanssa, tällöin hiukksen luona ei tapahdu sen kentässä interferenssiä ollenkaan. Jos QM-aaltofunktiolle tapahtuisi desktruktiivinen interferenssi johonkin kohtaan pimeän aineen takia, hiukkasen todennäköisyys olla siellä olisi lähempänä nollaa kuin muualla (todennäköisyydellä itsellään ei ole negatiivisia kuoppia), muut kohdat olisivat todennäköisiä ja alettaisiin nähdä pimeän aineen ja hiukkasen muodostamia raitoja. Tai hiukkasia, jotka vaihtavat suuntaa, kun yrittävät väistää näitä. Myöskään tavallinen sironta hiukkaset hiukkasista eivät muodosta raitoja kaikissa tapauksissa vaan perustapaus on muodostaa pallomainen mutta sivuille heikkenevä sirontakulma. Siinä destruktoidaan sitä todennäköisyyttä, että hiukkanen menisi vain suoraan läpi.

(*) Määritelmään riittää myös siirtyä amplitudin sisällä jostain ns. taajuudesta toiseen, jos tämä on tarpeeksi näkyvä vaikutus. Mutta kysymys on siitäkin, että voiko näin tapahtua ilman esim. elektroni-elektroni-fotoni verteksiä)

"Koska ei ole eikä voi olla kahta erilaista fysiikkaa makrokappaleille ja kvanttitason ilmiöille niin periaatteessa kaikki olemassaoleva koostuu aaltopaketeista jotka joko vahvistavat tai kumoavat toisensa. Jos ne kumoavat toisensa tai vuorovaikuttavat vain heikosti niin ne voivat muodostaa jopa jonkinlaisia rinnakkaisia universumeja."

Vaikka amplitudit ovat universumissa rinnakkain, se ei tarkoita ettei koko universumi olisi matemaattisesti hyvin yhtä. Tämä ei edellytä kaikkien amplitudien keräämistä yhteen matriisikenttäobjektiin edes.

2

Lue lisää

Fermionit eivät koskaan vahvista toisten fermionien todennäköisyysfunktioita (todellisten hiukkasten välillä). Mikään paketti ei kumoa toisia ns. lopullisesti ilman suuria energioita. Tämä energia säilyy ja esiintyy edelleen jollakin muulla funktiolla tai esim. siirtyy fotoneista toisiin fotoneihin, jotka vaihtavat suuntaa täysin eivätkä muistuta enää klassista tapausta etenevistä aalloista. Tämä tapahtuu samojen mekanismien avulla kuin yllä, ja se millaisia aallot (joita on E ja B ja joiden pari tekee avaruuteen nähden mitä tahansa) ovat toisiinsa nähden, on tässä pienemmässä roolissa kuin kaikissa muissa optiikan ilmiöissä.

"Tietyssä mielessä varsinkin tietoisuus muodostaa rinnakkaisen todellisuuden suhteessa ns. fysikaaliseen maailmaan koska niiden välillä on selkeästti vain korrelaatioita mutta ei identiteettiä koska niitä ei voi ainakaan helposti mahduttaa samaan viitekehykseen eli kuvata samoilla käsitteillä."

Pitäisi merkitä ylös se ristiriita, että äsken koko totellisuus oli aaltopaketti, ja toisaalta tästä tietoisuudesta, jos se on aivan eri asia, ei pitäisi pystyä sanomaan onko se edes aaltopaketti. Jossain myöhemmässä viestissä ainakin unohdat tämän ongelman täydellisesti.

"Jos otat "herneen nenään" siitä että interferenssi-käsitettä käytetään filosofisen/metafysikaalisen spekulaation, pohdinnan ja ajatusleikin komponenttina niin ehkä ei kannattaisi olla niin reviiritietoinen käsitteiden käytön suhteen koska käsitteet ovat kuitenkin vain mielen työkaluja joiden merkitys palautuu ensisijassa kulloinkin käytettyyn viitekehykseen."

Et voi käyttää interferenssiä toisessa viitekehyksessä kuin muut, jos interferenssi on sinusta 'kaiken olemassaolevan koostavan aaltopaketin ym.' interferenssiä. Olet silloin kaikilla kehyksillä. Ja väität sivuhuomatuksena olevasi jopa tietoisuuden kehyksellä. Voisit sanoa minun ajattelevan liian pientä kehystä, mutta voidaan osoittaa ettet ole kehyksiä vertaamalla rakentanut kyseistä suurta kehystä mitenkään ennen kuin olet käyttänyt käsitteitä siinä. Sitä paitsi filosofiassa (ajattelen kuitenkin matematiikkaa) kaiken kehyksestä puhuessa riittää olla väärässä pienellä alueella, jolloin kokonaisuus on jotain mikä on väärin. Vain fysiikassa on mahdollista pitää epätarkkoja kokonaiskehysasioita jotenkin oikeutettuna vaikka maailman logiikka pettää täysin ja filosofit vaikertavat.

"Tiede ja matematiikka ilman filosofiaa ja syvällisesti mietittyä metafysiikkaa on lähinnä sokeaa toikkarointia kuten päättömällä kanalla ja vastaavasti filosofia ilman tiedettä ja tekniikkaa ei pysty tuottamaan mitään konkreettista ja hyödyllistä."

Mikä on lempimetafysiikkasi?

"Hyvä esimerkki tästä on kvanttifysiikan tulkintojen suuri määrä joista jokainen on matemaattisesti yhteensopiva mutta tuottaa kuitenkin toisiinsa nähden aivan erilaisen todellisuuskuvan ja ne kaikki tulkinnat ovat mielestäni vääriä vaikka jotkut niiden aspekteista voivat olla syvemmän pohdinnan arvoisia."

Tämä on väärin, tai matemaattinen yhteensopivuus tarkoittaisi vain mittaustulosten ennustamisen yhteensopivuutta (ja että niistä saa satunnaiset). Matematiikka kunkin tulkinnan sisällä poikkeaa huomattavasti (käytännön sovelluksena, erikseen voitasiin puhua myös matematiikan alan teorioina, mikä ei vaihtele). Muut asiat eivät voikaan paljon vaihdella.

Jos jokin metafysiikka olisi ollut olemassa ennen QM:ää, olisiko sen tunteminen saanut tekijät tuottamaan erilaiset laskutulokset (olisivatko he olleet oikeassa mittausten kanssa vielä tänään?) tai muun menetelmän? Ja eikö olisi muodostunut erilaista todellisuuskuvaa?

QM ei ole toikkaroinut yhtään, jos nimittäin katsotaan kanan kulkemasta radasta sen toikkarointi. QM, jota opetetaan tänään on sama kuin ennen ~1930 nipinnapin muodostettu QM. Olet esittänyt vain että maailmankuvat, jotka ovat filosofiaa ja metafysiikkaa, ovat lisääntyneet samalla.

3

Anonyymi kirjoitti:

Fermionit eivät koskaan vahvista toisten fermionien todennäköisyysfunktioita (todellisten hiukkasten välillä). Mikään paketti ei kumoa toisia ns. lopullisesti ilman suuria energioita. Tämä energia säilyy ja esiintyy edelleen jollakin muulla funktiolla tai esim. siirtyy fotoneista toisiin fotoneihin, jotka vaihtavat suuntaa täysin eivätkä muistuta enää klassista tapausta etenevistä aalloista. Tämä tapahtuu samojen mekanismien avulla kuin yllä, ja se millaisia aallot (joita on E ja B ja joiden pari tekee avaruuteen nähden mitä tahansa) ovat toisiinsa nähden, on tässä pienemmässä roolissa kuin kaikissa muissa optiikan ilmiöissä.

"Tietyssä mielessä varsinkin tietoisuus muodostaa rinnakkaisen todellisuuden suhteessa ns. fysikaaliseen maailmaan koska niiden välillä on selkeästti vain korrelaatioita mutta ei identiteettiä koska niitä ei voi ainakaan helposti mahduttaa samaan viitekehykseen eli kuvata samoilla käsitteillä."

Pitäisi merkitä ylös se ristiriita, että äsken koko totellisuus oli aaltopaketti, ja toisaalta tästä tietoisuudesta, jos se on aivan eri asia, ei pitäisi pystyä sanomaan onko se edes aaltopaketti. Jossain myöhemmässä viestissä ainakin unohdat tämän ongelman täydellisesti.

"Jos otat "herneen nenään" siitä että interferenssi-käsitettä käytetään filosofisen/metafysikaalisen spekulaation, pohdinnan ja ajatusleikin komponenttina niin ehkä ei kannattaisi olla niin reviiritietoinen käsitteiden käytön suhteen koska käsitteet ovat kuitenkin vain mielen työkaluja joiden merkitys palautuu ensisijassa kulloinkin käytettyyn viitekehykseen."

Et voi käyttää interferenssiä toisessa viitekehyksessä kuin muut, jos interferenssi on sinusta 'kaiken olemassaolevan koostavan aaltopaketin ym.' interferenssiä. Olet silloin kaikilla kehyksillä. Ja väität sivuhuomatuksena olevasi jopa tietoisuuden kehyksellä. Voisit sanoa minun ajattelevan liian pientä kehystä, mutta voidaan osoittaa ettet ole kehyksiä vertaamalla rakentanut kyseistä suurta kehystä mitenkään ennen kuin olet käyttänyt käsitteitä siinä. Sitä paitsi filosofiassa (ajattelen kuitenkin matematiikkaa) kaiken kehyksestä puhuessa riittää olla väärässä pienellä alueella, jolloin kokonaisuus on jotain mikä on väärin. Vain fysiikassa on mahdollista pitää epätarkkoja kokonaiskehysasioita jotenkin oikeutettuna vaikka maailman logiikka pettää täysin ja filosofit vaikertavat.

"Tiede ja matematiikka ilman filosofiaa ja syvällisesti mietittyä metafysiikkaa on lähinnä sokeaa toikkarointia kuten päättömällä kanalla ja vastaavasti filosofia ilman tiedettä ja tekniikkaa ei pysty tuottamaan mitään konkreettista ja hyödyllistä."

Mikä on lempimetafysiikkasi?

"Hyvä esimerkki tästä on kvanttifysiikan tulkintojen suuri määrä joista jokainen on matemaattisesti yhteensopiva mutta tuottaa kuitenkin toisiinsa nähden aivan erilaisen todellisuuskuvan ja ne kaikki tulkinnat ovat mielestäni vääriä vaikka jotkut niiden aspekteista voivat olla syvemmän pohdinnan arvoisia."

Tämä on väärin, tai matemaattinen yhteensopivuus tarkoittaisi vain mittaustulosten ennustamisen yhteensopivuutta (ja että niistä saa satunnaiset). Matematiikka kunkin tulkinnan sisällä poikkeaa huomattavasti (käytännön sovelluksena, erikseen voitasiin puhua myös matematiikan alan teorioina, mikä ei vaihtele). Muut asiat eivät voikaan paljon vaihdella.

Jos jokin metafysiikka olisi ollut olemassa ennen QM:ää, olisiko sen tunteminen saanut tekijät tuottamaan erilaiset laskutulokset (olisivatko he olleet oikeassa mittausten kanssa vielä tänään?) tai muun menetelmän? Ja eikö olisi muodostunut erilaista todellisuuskuvaa?

QM ei ole toikkaroinut yhtään, jos nimittäin katsotaan kanan kulkemasta radasta sen toikkarointi. QM, jota opetetaan tänään on sama kuin ennen ~1930 nipinnapin muodostettu QM. Olet esittänyt vain että maailmankuvat, jotka ovat filosofiaa ja metafysiikkaa, ovat lisääntyneet samalla.

3

Lue lisää

"Jokainen tulkinta on oma tarinansa ja se matematiikkaosuus käsittelee ainoastaan niitä havaintojen pohjalta tehtyjä säännönmukaisuuksia ja koska ne säännönmukaisuudet ovat aina hyvin ajallis-paikallisesti rajoitettuja niin mikään fysiikan kaava ei ansaitse luonnonlain nimitystä koska kaikki matemaattisten kaavojen vakiot saattavat olla oikeasti muuttujia koska kaikki mittaukset on tehty tällä planeetalla tai sen lähipiirissä samanlaisessa gravitaatiokentässä ja oma spekulaationi on että gravitaatio on se joka ensi sijassa määrittelee näennäisen lokaalisuuden joka on poikkeus säännöstä ja esim. valonnopeuden "vakio" vaihtelee gravitaation voimakkuuden mukaan."

Jos sanotaan matematiikkaosuuden olevan 'havaintojen pohjalta', ei vielä erotella kauheasti, miten paljon diversiteettiä matematiikassa on ja paljonko siitä on tarpeellista. QM:ssä itsessään ei ole mitään säännöstöä, joka olisi ajallispaikallisesti rajoitettu, jos yhtenä sääntönä pidetään kietoutumisen jälkeistä mittausta. Voi olla olemassa piilomuuttuja-matematiikkaa, jossa se on rajoitettu. Tai painavia sanoja, jotka sanovat ettei säännön olemassaololla voi lähettää signaaleja.

Kaava ei ole sama kuin vakio. Kaava voi hyvin päteä kaikkialla, jos vakiot muuttuvat paikasta toiseen Vain silloin jos vakio on alunperin peräisin derivaatan oikealta puolelta, tulisi kaavan muuttua merkittävästi. Mikään peruskaava ei kuitenkaan ole tälläinen, vaan vakio on laitettu (tosiaan laittamalla monessa tapauksessa) kuvaamaan derivaattatermin painokerrointa, ja sen eri painottaminen eri paikoissa on ensimmäisen tapauksen kaltaista. Vaikka vakio osuisi derivaatan kohteeksi, jos kaavat ovat mikrofysiikkaa tai vain lokaalia fysiikkaa, kuten GR, silloin kaava kuvaa mitä tapahtuu pisteessä ja pisteen ympärillä infinitesimaalisen etäisyyden päässä seuraavana hetkenä infinitesimaalisen ajan päästä. Kaavat itsessään eivät muuttuisi juuri yhtään ellei luonnonvakio voi muuttua tarpeeksi infinitesimaalisilla ajan ja paikan muutoksilla. GR:n isojen objektien kuvauksiin keksittäisiin jokin hieman auttava sääntö, jos vakiot ylipäänsä muuttuisivat säännöllisesti. Esim. MOND on säännöllinen tapa sanoa, että gravitatio heikkenee mutta samalla tavalla kaikkialla ja joka pisteestä joka suuntaan, (jolloin kyse ei ole gravitaatiovakion arvoista vaan siitä, että kaava on eri).

Luonnonvakio, joka ei muutu pisteestä ja ajasta toiseen on globaali. Lunnonfunktio, jolla on eri arvoja pisteissä ja ajoissa voi olla lokaali. Siinä olevia arvoja ei voi jakaa säännöiksi ja poikkeuksiksi ilman hyvää syytä (kuten jotkin arvot ovat tasapainoja ja jotkin epätasapaino asemassa). Luonnonfunktion pitää olla jossain vuorovaikutuksessa kaukana olevien pisteiden kanssa, kun se saa näitä arvoja, ollakseen mitenkään epälokaali. Jonkin asian arvo, joka määräytyy vuorovaikutuksissa (eikä ole itse näkymätön vaan tuli mieleemme siksi, että on muiden asioiden vuorovaikutuksessa kertomassa miten kovaa varaus tuntee toisen varauksen tms.), ei ole luonnonvakio, vaan uusi vuorovaikutuskenttä, tässä tapauksessa, kun kyseessä on yksi luku, niin se on nimeltään jo skalaarikenttä (mikään kenttä nykyään ei toteuta vakion asemaa, koska koskaan ei ole oltu väärässä minkään asian suhteen tällä tavalla, paitsi ehkä Higgsin ja massan suuruuden suhteen, missä massa oli kuin luonnonvakio per hiukkanen. Higgsin klassinen arvo voi silti olla kaikkialla sama, ja varsinaisen mekanismin antamat massan arvot ovat samat ja sitä alettiin etsiä lähinnä matemaatikkojen kehotteesta).

Jos lopussa mietitään lokaalisuutta kaavojen tasolla, eli halutaan tietää miksi kaavat fysiikassa ovat jonkinlaisia, niin on varmasti jännittävä yritys johtaa kaikki kaavat yhdestä kaavasta kuten gravitaatio. Mutta mitä filosofista merkitystä sillä on, jos gravitaation kaavaa ei voi määrätä millään seuraavalla perusteella, vaan siellä tapahtuu taas, kuten olet sanonut, että on paljon ylimääräisiä matemaattisia vaihtoehtoja, joista yksi on oikea kaava? Yritys vastaa paljon muiden matemaatikkojen päämääriä, missä kaavojen perusteet ovat kuitenkin siinä, miten symmetrinen kaava on ja miten kaava voi muuttua toiseksi kaavaksi, jos nämä ominaisuudet muuttuvat tai jos dimensioita on jonkun verran ja rajatummin niihin joita näkyy.

Oikeita kaavoja ja alussa olevia symmetrioita ei voi silti johtaa mistään kausaalisesti. Ja jos esim. gravitaatiokenttä voi sisältää muun universumin informaation itsessään holografisena kuvana, tämä tarkoittaa vain yksittäisten aaltojen oikeiden muotojen säilyttämistä numeroina toisessa muodossa. Nämä numerot ja gravitaation kaava eivät määrittele, mitä holograafista poistuvat numerot ovat toteuttamassa kaavana, kun kysessä on jokin muu kenttä.

Kvanttigravitaatiossa on olemassa paljon suuntauksia, joissa kaavat ovat epälokaaleja. Nämä eivät ole mikään yleinen muoto tai mitään yleisimmän muodon logiikkaa ei voi käyttää. Eikä ole mitään mekanismia, millä epälokaali kaava tuottaisi lokaaleja kaavoja tai lokaaleja aisoita ylipäätään.

4

Anonyymi kirjoitti:

"Jokainen tulkinta on oma tarinansa ja se matematiikkaosuus käsittelee ainoastaan niitä havaintojen pohjalta tehtyjä säännönmukaisuuksia ja koska ne säännönmukaisuudet ovat aina hyvin ajallis-paikallisesti rajoitettuja niin mikään fysiikan kaava ei ansaitse luonnonlain nimitystä koska kaikki matemaattisten kaavojen vakiot saattavat olla oikeasti muuttujia koska kaikki mittaukset on tehty tällä planeetalla tai sen lähipiirissä samanlaisessa gravitaatiokentässä ja oma spekulaationi on että gravitaatio on se joka ensi sijassa määrittelee näennäisen lokaalisuuden joka on poikkeus säännöstä ja esim. valonnopeuden "vakio" vaihtelee gravitaation voimakkuuden mukaan."

Jos sanotaan matematiikkaosuuden olevan 'havaintojen pohjalta', ei vielä erotella kauheasti, miten paljon diversiteettiä matematiikassa on ja paljonko siitä on tarpeellista. QM:ssä itsessään ei ole mitään säännöstöä, joka olisi ajallispaikallisesti rajoitettu, jos yhtenä sääntönä pidetään kietoutumisen jälkeistä mittausta. Voi olla olemassa piilomuuttuja-matematiikkaa, jossa se on rajoitettu. Tai painavia sanoja, jotka sanovat ettei säännön olemassaololla voi lähettää signaaleja.

Kaava ei ole sama kuin vakio. Kaava voi hyvin päteä kaikkialla, jos vakiot muuttuvat paikasta toiseen Vain silloin jos vakio on alunperin peräisin derivaatan oikealta puolelta, tulisi kaavan muuttua merkittävästi. Mikään peruskaava ei kuitenkaan ole tälläinen, vaan vakio on laitettu (tosiaan laittamalla monessa tapauksessa) kuvaamaan derivaattatermin painokerrointa, ja sen eri painottaminen eri paikoissa on ensimmäisen tapauksen kaltaista. Vaikka vakio osuisi derivaatan kohteeksi, jos kaavat ovat mikrofysiikkaa tai vain lokaalia fysiikkaa, kuten GR, silloin kaava kuvaa mitä tapahtuu pisteessä ja pisteen ympärillä infinitesimaalisen etäisyyden päässä seuraavana hetkenä infinitesimaalisen ajan päästä. Kaavat itsessään eivät muuttuisi juuri yhtään ellei luonnonvakio voi muuttua tarpeeksi infinitesimaalisilla ajan ja paikan muutoksilla. GR:n isojen objektien kuvauksiin keksittäisiin jokin hieman auttava sääntö, jos vakiot ylipäänsä muuttuisivat säännöllisesti. Esim. MOND on säännöllinen tapa sanoa, että gravitatio heikkenee mutta samalla tavalla kaikkialla ja joka pisteestä joka suuntaan, (jolloin kyse ei ole gravitaatiovakion arvoista vaan siitä, että kaava on eri).

Luonnonvakio, joka ei muutu pisteestä ja ajasta toiseen on globaali. Lunnonfunktio, jolla on eri arvoja pisteissä ja ajoissa voi olla lokaali. Siinä olevia arvoja ei voi jakaa säännöiksi ja poikkeuksiksi ilman hyvää syytä (kuten jotkin arvot ovat tasapainoja ja jotkin epätasapaino asemassa). Luonnonfunktion pitää olla jossain vuorovaikutuksessa kaukana olevien pisteiden kanssa, kun se saa näitä arvoja, ollakseen mitenkään epälokaali. Jonkin asian arvo, joka määräytyy vuorovaikutuksissa (eikä ole itse näkymätön vaan tuli mieleemme siksi, että on muiden asioiden vuorovaikutuksessa kertomassa miten kovaa varaus tuntee toisen varauksen tms.), ei ole luonnonvakio, vaan uusi vuorovaikutuskenttä, tässä tapauksessa, kun kyseessä on yksi luku, niin se on nimeltään jo skalaarikenttä (mikään kenttä nykyään ei toteuta vakion asemaa, koska koskaan ei ole oltu väärässä minkään asian suhteen tällä tavalla, paitsi ehkä Higgsin ja massan suuruuden suhteen, missä massa oli kuin luonnonvakio per hiukkanen. Higgsin klassinen arvo voi silti olla kaikkialla sama, ja varsinaisen mekanismin antamat massan arvot ovat samat ja sitä alettiin etsiä lähinnä matemaatikkojen kehotteesta).

Jos lopussa mietitään lokaalisuutta kaavojen tasolla, eli halutaan tietää miksi kaavat fysiikassa ovat jonkinlaisia, niin on varmasti jännittävä yritys johtaa kaikki kaavat yhdestä kaavasta kuten gravitaatio. Mutta mitä filosofista merkitystä sillä on, jos gravitaation kaavaa ei voi määrätä millään seuraavalla perusteella, vaan siellä tapahtuu taas, kuten olet sanonut, että on paljon ylimääräisiä matemaattisia vaihtoehtoja, joista yksi on oikea kaava? Yritys vastaa paljon muiden matemaatikkojen päämääriä, missä kaavojen perusteet ovat kuitenkin siinä, miten symmetrinen kaava on ja miten kaava voi muuttua toiseksi kaavaksi, jos nämä ominaisuudet muuttuvat tai jos dimensioita on jonkun verran ja rajatummin niihin joita näkyy.

Oikeita kaavoja ja alussa olevia symmetrioita ei voi silti johtaa mistään kausaalisesti. Ja jos esim. gravitaatiokenttä voi sisältää muun universumin informaation itsessään holografisena kuvana, tämä tarkoittaa vain yksittäisten aaltojen oikeiden muotojen säilyttämistä numeroina toisessa muodossa. Nämä numerot ja gravitaation kaava eivät määrittele, mitä holograafista poistuvat numerot ovat toteuttamassa kaavana, kun kysessä on jokin muu kenttä.

Kvanttigravitaatiossa on olemassa paljon suuntauksia, joissa kaavat ovat epälokaaleja. Nämä eivät ole mikään yleinen muoto tai mitään yleisimmän muodon logiikkaa ei voi käyttää. Eikä ole mitään mekanismia, millä epälokaali kaava tuottaisi lokaaleja kaavoja tai lokaaleja aisoita ylipäätään.

4

Lue lisää

Edelleen, jos sinua kiinnostaa vain, onko luonnonvakio eri arvoinen eri paikoissa, niin sano vain että on, äläkä tee sinulle yhdentekeviä määritelmiä siitä, määritteleekö jokin asia sen vakion lokaalisti vai pitäisikö jättää ovi auki sille, että voi olla epälokaaleja efektejä ole myös.

Kohdan lopussa: kenen mielestä ja minkä valon nopeus vaihtelee? Mille se esiintyy ja etkö sen perusteella kertoisi, että miten se kai tulee todistetuksikin? Tarvitset myös toisenlaisen gravitaation kuin nykyään, jos gravitaatio on liian samanlaista suuressa osassa aurinkokuntaa. Ennen uutta gravitaatiota, joka toimii, ei kannata rakentaa sille mitään. Tai ennenkuin rakennat uutta gravitaatiota tähän tarkoitukseen, voisit myös löytää sen anomalian, missä luonnonvakiot muuttuvat, tehdäksesi sitten jotain, mistä ei tulla takaisin päättömänä kanana. Jos luonnonvakio on gravitaatiovakio, ei ole mitään järkeä vaihtaa gravitaatiovakiota funktioksi ja tehdä lisäksi uusi gravitaatiokaava, vaan ensin pitäisi riittää tehdä toinen näistä muutoksista. Jos uudessa kaavassa on vakio, sillä ei ole välttämättä samaa suuruutta maapallolla kuin nykyisessä kaavassa olevalla. Myöskään tässä ei kannattaisi ajatella aluksi, että graviaatiovakio on funktio, joka riippuu gravitaation määrästä, vaan jokin muu syy miksi aurinkokunnalla ei pitkälle teoriassa päästä. Silloin puhumasi asian logiikka on tosin nurinkurinen, etkä ole vielä päättänyt, mistä kaikki asiat johtuvat. 'Kaikki johtuu SM-aallosta' on yllä kumottu kohdissa missä, tarivtaan paljon universumin osia, jotta syntyisi mitään jännitykseen liittyvää (koskee myös varausten välistä jännitettä). Vai mikä on elektronin SM-aalto -esitys, ja mikä kahden elektronin, jotka eivät sovi samaan paikkaan?

"Esim. ottamalla mukaan sähkömagneettinen potentiaali kvanttityhjiössä jolloin se kvanttityhjiön kokonaisuus ja sen epälokaali rakenne vastaavat sekä kollektiivista tietoisuutta että tuottavat kaiken mahdollisen aktualisoituneen aineen ja se mitä kutsumme gravitaatioksi on ikäänkuin kaikkien fysikaalisten objektien muotti tai templaatti ja vastaa myös suurinpiirtein sitä mitä Rupert Sheldrake tarkoitti morfisella kentällä eli muotokentällä jolloin biologiakin voidaan mallintaa fysiikkatieteen puitteissa paremmiin kuin biologian geenien tasolla koska vaikka kaikilla soluilla on sama dna niin se ei selitä koko eliön ja eri elinten rakennetta varsinkaan monisoluisilla eliöillä."

Asia, miten solut muodostavat elimiä, on varmaan harvinaisen selvä kaikissa solu- ja sikiötieteen kirjoissa. Harvoin ketään on varmaan pyydetty myös mallintamaan sitä matematiikalla (enkä tarkoita että Sheldrakeakaan olisi, eli hänellä ei ole mitään mandaattia olla oikeassa edes biologian alalla). Ne muut jotka näin ehkä ovat tehneet eivät ole kuitenkaan millään fysiikkatieteen pohjalla. Kaikkein vähiten he ovat kvanttikenttäteorioiden uudella aallonharjalla. Tämä ajattelu osoittaa sinun vain arvostavan matematiikkaa ja laskemista niin korkealle, ettei ole mitään merkitystä mitä ongelmaa matematiikalla on aiottu ratkaista: aina siitä voi tulla oikea ratkaisu johonkin muuhun.

Kvanttityhjiötä ei voi osoittaa epälokaaliksi, jos se ei tee mitään mitattavaa asiaa, jota vain epälokaali teoria ennustaa oikein, tai jos ei esitä epälokaalia teoriaa edes. Koskee myös sellaista potentiaalia, mistä yleensä puhut, koska se on vähemmän läsnä missään ilmiössä kuin koko kvanttityhjiö. Yleensä kvanttityhjiö tuskin on epälokaali, jos kvanttien lait ovat lokaaleja ja niissä on kaikkien kenttien väliset asiat jo edustettuina. Kvanttityhjiössä ei pitäisi olla mitään ominaisuuksia, mitä kollektiivinen tietoisuus tarvitsee, vaan ne olisivat olemassa myös kvanteille. Pelkkä logiikka lähtien omista templaateistasi voisi johtaa tähän myös, (eli täydellinen templaatti on kuin kvanttityhjiö itse jolloin se on muiden asioiden templaatti tarvittaessa).

Kirjoitin yllä siitä, millainen templaatti on holografian gravitaatiokenttä ja kirjoitan alla vielä seurauksia siitä, jotka liittyvät tähän. Kvanttityhjiö ei ole holografista materiaalia, jossa olisi informaatiolle sijaa (Lisäksi kvanttityhjiössä on yhtä monta paikkaulottuvuutta käytössä kuin kvanteilla, joten niiden välillä ei ole määritelmän mukaan koskaan hologrammia). Jonkin lisääminen kvanttityjiöön tarkoittaisi kvanttia, se ja kvantin poistaminen kvanttityhjiöön rikkoo säilymislakeja. Ilman sellaisia lakeja ei synny paljon templaatteja, ja ihmeellisintä tässä on se, että olet tekemässä tietoisuutta deterministisellä ja materialistisella tavalla.

Kvanttiobjektien informaatio siirretään holografiseen muotoon johonkin muuhun objektiin (jonka ainoa määrite on, että sen paikka-avaruudessa käyttämät vapausasteet ovat yhden pienemmät kuin tallenetun informaation käyttämät, jotta voidaan käyttää tästä 'hologrammi' -sanaa pelkän 'aineen olomuodonmuutoksen' asemasta). Tämä ei tarkoita, että voitaisiin tallentaa tieto siitä, miten symmetrinen ja hyvin tarttuva hiiliatomi on.

5

Anonyymi kirjoitti:

Edelleen, jos sinua kiinnostaa vain, onko luonnonvakio eri arvoinen eri paikoissa, niin sano vain että on, äläkä tee sinulle yhdentekeviä määritelmiä siitä, määritteleekö jokin asia sen vakion lokaalisti vai pitäisikö jättää ovi auki sille, että voi olla epälokaaleja efektejä ole myös.

Kohdan lopussa: kenen mielestä ja minkä valon nopeus vaihtelee? Mille se esiintyy ja etkö sen perusteella kertoisi, että miten se kai tulee todistetuksikin? Tarvitset myös toisenlaisen gravitaation kuin nykyään, jos gravitaatio on liian samanlaista suuressa osassa aurinkokuntaa. Ennen uutta gravitaatiota, joka toimii, ei kannata rakentaa sille mitään. Tai ennenkuin rakennat uutta gravitaatiota tähän tarkoitukseen, voisit myös löytää sen anomalian, missä luonnonvakiot muuttuvat, tehdäksesi sitten jotain, mistä ei tulla takaisin päättömänä kanana. Jos luonnonvakio on gravitaatiovakio, ei ole mitään järkeä vaihtaa gravitaatiovakiota funktioksi ja tehdä lisäksi uusi gravitaatiokaava, vaan ensin pitäisi riittää tehdä toinen näistä muutoksista. Jos uudessa kaavassa on vakio, sillä ei ole välttämättä samaa suuruutta maapallolla kuin nykyisessä kaavassa olevalla. Myöskään tässä ei kannattaisi ajatella aluksi, että graviaatiovakio on funktio, joka riippuu gravitaation määrästä, vaan jokin muu syy miksi aurinkokunnalla ei pitkälle teoriassa päästä. Silloin puhumasi asian logiikka on tosin nurinkurinen, etkä ole vielä päättänyt, mistä kaikki asiat johtuvat. 'Kaikki johtuu SM-aallosta' on yllä kumottu kohdissa missä, tarivtaan paljon universumin osia, jotta syntyisi mitään jännitykseen liittyvää (koskee myös varausten välistä jännitettä). Vai mikä on elektronin SM-aalto -esitys, ja mikä kahden elektronin, jotka eivät sovi samaan paikkaan?

"Esim. ottamalla mukaan sähkömagneettinen potentiaali kvanttityhjiössä jolloin se kvanttityhjiön kokonaisuus ja sen epälokaali rakenne vastaavat sekä kollektiivista tietoisuutta että tuottavat kaiken mahdollisen aktualisoituneen aineen ja se mitä kutsumme gravitaatioksi on ikäänkuin kaikkien fysikaalisten objektien muotti tai templaatti ja vastaa myös suurinpiirtein sitä mitä Rupert Sheldrake tarkoitti morfisella kentällä eli muotokentällä jolloin biologiakin voidaan mallintaa fysiikkatieteen puitteissa paremmiin kuin biologian geenien tasolla koska vaikka kaikilla soluilla on sama dna niin se ei selitä koko eliön ja eri elinten rakennetta varsinkaan monisoluisilla eliöillä."

Asia, miten solut muodostavat elimiä, on varmaan harvinaisen selvä kaikissa solu- ja sikiötieteen kirjoissa. Harvoin ketään on varmaan pyydetty myös mallintamaan sitä matematiikalla (enkä tarkoita että Sheldrakeakaan olisi, eli hänellä ei ole mitään mandaattia olla oikeassa edes biologian alalla). Ne muut jotka näin ehkä ovat tehneet eivät ole kuitenkaan millään fysiikkatieteen pohjalla. Kaikkein vähiten he ovat kvanttikenttäteorioiden uudella aallonharjalla. Tämä ajattelu osoittaa sinun vain arvostavan matematiikkaa ja laskemista niin korkealle, ettei ole mitään merkitystä mitä ongelmaa matematiikalla on aiottu ratkaista: aina siitä voi tulla oikea ratkaisu johonkin muuhun.

Kvanttityhjiötä ei voi osoittaa epälokaaliksi, jos se ei tee mitään mitattavaa asiaa, jota vain epälokaali teoria ennustaa oikein, tai jos ei esitä epälokaalia teoriaa edes. Koskee myös sellaista potentiaalia, mistä yleensä puhut, koska se on vähemmän läsnä missään ilmiössä kuin koko kvanttityhjiö. Yleensä kvanttityhjiö tuskin on epälokaali, jos kvanttien lait ovat lokaaleja ja niissä on kaikkien kenttien väliset asiat jo edustettuina. Kvanttityhjiössä ei pitäisi olla mitään ominaisuuksia, mitä kollektiivinen tietoisuus tarvitsee, vaan ne olisivat olemassa myös kvanteille. Pelkkä logiikka lähtien omista templaateistasi voisi johtaa tähän myös, (eli täydellinen templaatti on kuin kvanttityhjiö itse jolloin se on muiden asioiden templaatti tarvittaessa).

Kirjoitin yllä siitä, millainen templaatti on holografian gravitaatiokenttä ja kirjoitan alla vielä seurauksia siitä, jotka liittyvät tähän. Kvanttityhjiö ei ole holografista materiaalia, jossa olisi informaatiolle sijaa (Lisäksi kvanttityhjiössä on yhtä monta paikkaulottuvuutta käytössä kuin kvanteilla, joten niiden välillä ei ole määritelmän mukaan koskaan hologrammia). Jonkin lisääminen kvanttityjiöön tarkoittaisi kvanttia, se ja kvantin poistaminen kvanttityhjiöön rikkoo säilymislakeja. Ilman sellaisia lakeja ei synny paljon templaatteja, ja ihmeellisintä tässä on se, että olet tekemässä tietoisuutta deterministisellä ja materialistisella tavalla.

Kvanttiobjektien informaatio siirretään holografiseen muotoon johonkin muuhun objektiin (jonka ainoa määrite on, että sen paikka-avaruudessa käyttämät vapausasteet ovat yhden pienemmät kuin tallenetun informaation käyttämät, jotta voidaan käyttää tästä 'hologrammi' -sanaa pelkän 'aineen olomuodonmuutoksen' asemasta). Tämä ei tarkoita, että voitaisiin tallentaa tieto siitä, miten symmetrinen ja hyvin tarttuva hiiliatomi on.

5

Lue lisää

Periaatteessa hiiliatomeja voisi tallentaa yksi kerrallaan ja kääntää niitä hiiliatomeiksi suoraan hologrammista ulos. Käytännössä missään esimerkissä, mitä holografiasta on annettu, aineen muoto hologrammin ja muun aineen rajalla on niin välivaltaista, etteivät hiiliatomit, eivätkä välttämättä hiiliytimetkään voi esiintyä siinä. Hiiliatomin olemassaolo ei kuitenkaan perustu siihen, että on kvantti-informaatiota yksittäisistä objekteista ja niiden kvanttiluvuista, jotka olisivat hiiliatomissa esiintyvissä arvoissa, säilytetään jossakin. Kaikki täällä olevat hiiliatomit ovat pystyneet syntymään dynaamisesti, pelkkien ns. kaavojen avulla. Lisäksi jos tarvittaisiin templaatti, niin millä perusteella kokonaisen tai hajonnen objektin hologrammissa olisi löydettävissä hiilen templaatti, mutta esim. keittiösuolasta (NaCl), Jupiterin vedystä ja kosmisesta ydinsäteilystä koostetun protoni-neutroni-elektroni joukon yhdistelmästä ei? Ovatko ne väärässä lokaatiossa templaattia varten? Jos hiilen templaatin ei tarvitse tulla mistään, vaikutus ylöspäin on se, että kaikki muut biologiset templaatit ovat turhia.

Jos ajattelet luonnonvakioiden olevan riippuvaisia joistain arvoista, silloin voit kuitenkin tehdä universumin, joka on samanlainen kuin nykyinen ja pyrkiä tallentamaan sen hologrammiin ja tuomaan ehjänä takaisin, ja toivoa etteivät luonnonvakiot heilu liikaa. Miten paljon vakioilla on mihinkään hiilen symmetriaan vaikutusta pitäisi laskea tarkkaan, ennenkuin julistaa mitään valmista johtopäätöstä. Sellaiset lunnonvakiot, jotka muuttuvat, muuttuvat todennäköisesti makroskooppisten olosuhteiden mukaan, kuten koko aurinkokunnan paino tai näkyvän universumin lämpötila. Holografia ei ole sitä varten tarkoitettu, että mitään makroskooppista yritettäisiin säilyttää samanmuotoisena.

Sählömagnetismi ei pysty yhdistymään muiden vuorovaikutusten varauksiin, joten sen voimalla ei voi siirtää edes neutraalia hiukkasta. Koko universumi voi silti muuttua SM-kentän värähtelyksi ja sähkövarauksisi jos nämä neutraalit hiukkaset menevät yksitellen mustaan aukkoon ja mustan-aukon reunalta tulee vähemmän neutraaleja hiukkasia ulos kuin sinne meni, jolloin kaikki neutraali loppuu äärettömän ajan jälkeen, kunhan SM-kenttä pystyy itse muodostamaan mustia aukkoja niille, mikä on kaikkein hankalinta. SM-kentän fotoni on neutraali, ja sen lisäksi että teet elektronin SM-kentän ratkaisuna voit koittaa tehdä neutraaleja hiukkasia, jotka ovat paikallaan, mutta rikkomatta SM-kentän potentiaalin lakeja.

"Tietyssä mielessä nuo kvanttityhjiön templaatit ovat sama asia kuin Platonin ideamaailma sillä erotuksella että olioiden tietoisuudella on jatkuvia takaisinkytkentöjä sen "ideamaailman" tai tempaattien tason kanssa eli se ei ole staattinen vaan jatkuvasti kehittyvä dynaaminen kokonaisuus."

Holografinen informaatio toimii siten, että informaatio voi saapua hologrammiin ja kadota toisesta objektista. Jos hologrammin on tuotettava objekti uudelleen, informaatio katoaa siitä ja universumin informaatio on aina vakio. Mikään luonnonvakio ei estä hologrammeja olemasta dynaamisia systeemejä jonkun oman kaavansa mukaan (jonka templaattia ja ideaa ei saada mistään), joissa informaatio liikkuu (2D:ssä) sinne sun tänne tehden mitä tahansa yhdistettyjä systeemejä.

"Koska kaukonäkeminen (CRV) toimii ajasta ja paikasta riippumatta niin todellisuuden pitää olla pohjimmiltaan jollain tavalla epälokaali sekä ajan että paikan suhteen vaikka sen lokaaliuden vaikutelma syntyy nimenomaan niiden interferenssien kautta koska aallot sinänsä eivät ole lokalisoituneita ja muutenkin niiden aaltojen yksi olennainen ominaisuus on että että ne ovat todennäköisyyksien jakaumia eivätkä liity mitenkään makrokokemisen ja makrofysiikan käsitteisiin muuten kuin ehkä vain korkeintaan vertauskuvien tasolla. "

Kaukonäkeminen voi olla myös signalointia valonnopeudella tai hitaammin. Kaukonäkijät voisivat opetella kaukonäkemisen testaamisen, jossa testataan, onko se signaalien lähettämistä, ennen kuin keksivät sille teoriaa. Jos kaukonäkijä näkee tulevaisuuden, miten on testattu ettei tulevaisuus ole deterministinen? Ja ettei näkijä nähnyt ne signaalit informaatiosta, jotka luovat tulevaisuuden, mutta samassa muodossa jo kuin se tulevaisuus (eli kopioimalla tulevaisuuden). Jos nämä ideat eivät leviä mutta jäävät kuitenkin historian kirjaan, mikä estää ihmisiä tulevaisuudessa pitämästä kaukonäkijä-broilereita idioottitulkintojen suoltajina?

Courtney Brown on Multiple Universes (Full Version)
Fotonit eivät interferoi toisten fotonien kanssa vaikka yritettäisiin laittaa mahdollisimman monta fotonia kerrallaan kokeeseen. Jos koe lasketaan klassisesti, ei fotonia ole määritelty ja interferointi on kahden palloaallon välillä. Fotoni on aaltopaketti ja se muodostaa kaksi seuraavaaa aaltoa ja niiden interferenssin itsestään. Everettin MWI-idea ei ole tästä peräisin, eikä se ole ratkaisu mihinkään pulmaan, mikä tässä olisi.

6

Anonyymi kirjoitti:

Periaatteessa hiiliatomeja voisi tallentaa yksi kerrallaan ja kääntää niitä hiiliatomeiksi suoraan hologrammista ulos. Käytännössä missään esimerkissä, mitä holografiasta on annettu, aineen muoto hologrammin ja muun aineen rajalla on niin välivaltaista, etteivät hiiliatomit, eivätkä välttämättä hiiliytimetkään voi esiintyä siinä. Hiiliatomin olemassaolo ei kuitenkaan perustu siihen, että on kvantti-informaatiota yksittäisistä objekteista ja niiden kvanttiluvuista, jotka olisivat hiiliatomissa esiintyvissä arvoissa, säilytetään jossakin. Kaikki täällä olevat hiiliatomit ovat pystyneet syntymään dynaamisesti, pelkkien ns. kaavojen avulla. Lisäksi jos tarvittaisiin templaatti, niin millä perusteella kokonaisen tai hajonnen objektin hologrammissa olisi löydettävissä hiilen templaatti, mutta esim. keittiösuolasta (NaCl), Jupiterin vedystä ja kosmisesta ydinsäteilystä koostetun protoni-neutroni-elektroni joukon yhdistelmästä ei? Ovatko ne väärässä lokaatiossa templaattia varten? Jos hiilen templaatin ei tarvitse tulla mistään, vaikutus ylöspäin on se, että kaikki muut biologiset templaatit ovat turhia.

Jos ajattelet luonnonvakioiden olevan riippuvaisia joistain arvoista, silloin voit kuitenkin tehdä universumin, joka on samanlainen kuin nykyinen ja pyrkiä tallentamaan sen hologrammiin ja tuomaan ehjänä takaisin, ja toivoa etteivät luonnonvakiot heilu liikaa. Miten paljon vakioilla on mihinkään hiilen symmetriaan vaikutusta pitäisi laskea tarkkaan, ennenkuin julistaa mitään valmista johtopäätöstä. Sellaiset lunnonvakiot, jotka muuttuvat, muuttuvat todennäköisesti makroskooppisten olosuhteiden mukaan, kuten koko aurinkokunnan paino tai näkyvän universumin lämpötila. Holografia ei ole sitä varten tarkoitettu, että mitään makroskooppista yritettäisiin säilyttää samanmuotoisena.

Sählömagnetismi ei pysty yhdistymään muiden vuorovaikutusten varauksiin, joten sen voimalla ei voi siirtää edes neutraalia hiukkasta. Koko universumi voi silti muuttua SM-kentän värähtelyksi ja sähkövarauksisi jos nämä neutraalit hiukkaset menevät yksitellen mustaan aukkoon ja mustan-aukon reunalta tulee vähemmän neutraaleja hiukkasia ulos kuin sinne meni, jolloin kaikki neutraali loppuu äärettömän ajan jälkeen, kunhan SM-kenttä pystyy itse muodostamaan mustia aukkoja niille, mikä on kaikkein hankalinta. SM-kentän fotoni on neutraali, ja sen lisäksi että teet elektronin SM-kentän ratkaisuna voit koittaa tehdä neutraaleja hiukkasia, jotka ovat paikallaan, mutta rikkomatta SM-kentän potentiaalin lakeja.

"Tietyssä mielessä nuo kvanttityhjiön templaatit ovat sama asia kuin Platonin ideamaailma sillä erotuksella että olioiden tietoisuudella on jatkuvia takaisinkytkentöjä sen "ideamaailman" tai tempaattien tason kanssa eli se ei ole staattinen vaan jatkuvasti kehittyvä dynaaminen kokonaisuus."

Holografinen informaatio toimii siten, että informaatio voi saapua hologrammiin ja kadota toisesta objektista. Jos hologrammin on tuotettava objekti uudelleen, informaatio katoaa siitä ja universumin informaatio on aina vakio. Mikään luonnonvakio ei estä hologrammeja olemasta dynaamisia systeemejä jonkun oman kaavansa mukaan (jonka templaattia ja ideaa ei saada mistään), joissa informaatio liikkuu (2D:ssä) sinne sun tänne tehden mitä tahansa yhdistettyjä systeemejä.

"Koska kaukonäkeminen (CRV) toimii ajasta ja paikasta riippumatta niin todellisuuden pitää olla pohjimmiltaan jollain tavalla epälokaali sekä ajan että paikan suhteen vaikka sen lokaaliuden vaikutelma syntyy nimenomaan niiden interferenssien kautta koska aallot sinänsä eivät ole lokalisoituneita ja muutenkin niiden aaltojen yksi olennainen ominaisuus on että että ne ovat todennäköisyyksien jakaumia eivätkä liity mitenkään makrokokemisen ja makrofysiikan käsitteisiin muuten kuin ehkä vain korkeintaan vertauskuvien tasolla. "

Kaukonäkeminen voi olla myös signalointia valonnopeudella tai hitaammin. Kaukonäkijät voisivat opetella kaukonäkemisen testaamisen, jossa testataan, onko se signaalien lähettämistä, ennen kuin keksivät sille teoriaa. Jos kaukonäkijä näkee tulevaisuuden, miten on testattu ettei tulevaisuus ole deterministinen? Ja ettei näkijä nähnyt ne signaalit informaatiosta, jotka luovat tulevaisuuden, mutta samassa muodossa jo kuin se tulevaisuus (eli kopioimalla tulevaisuuden). Jos nämä ideat eivät leviä mutta jäävät kuitenkin historian kirjaan, mikä estää ihmisiä tulevaisuudessa pitämästä kaukonäkijä-broilereita idioottitulkintojen suoltajina?

Courtney Brown on Multiple Universes (Full Version)
Fotonit eivät interferoi toisten fotonien kanssa vaikka yritettäisiin laittaa mahdollisimman monta fotonia kerrallaan kokeeseen. Jos koe lasketaan klassisesti, ei fotonia ole määritelty ja interferointi on kahden palloaallon välillä. Fotoni on aaltopaketti ja se muodostaa kaksi seuraavaaa aaltoa ja niiden interferenssin itsestään. Everettin MWI-idea ei ole tästä peräisin, eikä se ole ratkaisu mihinkään pulmaan, mikä tässä olisi.

6

Lue lisää

Eikä tämä koe ollut kehittynyt tällaiselle tasolle hänen tai edes DeWittin tehdessä jotain. Aaltopaketti on sama aaltopaketti, vaikka jotain aaltopaketista jaetaan monen ei-fyysisen vaan abstraktin maailman kesken (kuten mitä jaetaan? - mietittiin MWI:ssä monta kymmentä vuotta. Tässä tarvitaan vain jakaminen toisen raon palloksi ja toisen raon palloksi, mikä on ikävää säätöä maailmoilta. Kun äsken paketti oli jaettu taajuuksiin, jos fotonin energia on superpositiotila eikä kokoelma, tai paikan delta-funktioiksi) (Siis tässäkin interferointi on kahden pallon välillä ja siksi näyttää samalta tulokselta kuin ilman fotoneja). Aaltopaketista ja sen osa-aalloista tehdään laskuja totaalimaailmaan samalla tavalla vaikka sanoisi MWI:n olevan käytetty tulkinta tai ei sanoisi mitään. Maailmoja, joissa paketti olisi olemassa vain osittain, ei ole olemassa vielä yhtään, koska se on vasta matkalla. Aalto tarkoittaa kaikkia maailmoita, joita tulee sen jälkeen, kun keskustelu kokeesta pääsee seuraavaan osaan. Ei ole mitään syytä tarvita maailmoja erikseen tai maailmojen tulkintaa laskeakseen jotain yhteen siellä, missä aalto on.

Kaukonäkijä kuitenkin tarvitsee maailmoja, jotta kaikki alitilat olisivat aina olemassa sen tarkoituksia varten. Jos näkijästä pitäisi esittää jotain: hänen tilansa, joka on todennäköisesti kietoutunut jo johonkin, mikä on aina kietoutunut yhteen tulevaisuuteen, pitäisi kumota tämä kietoutuminen nähdäkseen muita maailmoja samalla aparatilla joka vastaa kai yhden maailman näkemistä 'normaalisti nähdessä', ja tulla joskus ja kietoa kaikki entiselleen. Hänen on edelleen pystyttävä näkemään jotain kuakana, eikä uuteen maailmaan kietoutumisesa ole sanottu tästä juuri mitään.

Oikeassa fyysisessä MWI:ssä ei ole niin toisistaan eroavia maailmoita, että kenenkään näkemä asia olisi missään suunnassa erilainen. Se edellyttäisi aaltofunktioiden epämääräistymistä siten, että Ihmisen tai kissan atomit ovat aaltoina kahdessa kaukana olevassa paikassa totaalimaailman pitkinä ajanjaksoina, mutta aaltofunktioiden tiedetään jäävän paikoilleen ja muuttuvan esim. Zenon efetktiksi. Zenon eräänlainen käänteisefekti eli Schrödingerin yhtälön toinen käytös on se, mikä voi estää tällaisen, jos asiaa ajattelee pelkässä QM:ssä ja yhden kappaleen avulla (mikä ei ole paljon). Yleensä hyvin yhdessä paikassa käyttäytyvä hiukkanen olisi yksittäisen potentiaalin pohjalla. Jos koko aaltofunktio ei esiinny jo potentiaalikuopassa, ulkopuolelle jäävät aallon osat alkavat venyä joka suuntaan, joten vaikka hiukkasen osa-aalto olisi kulkemassa potentiaalista pois päin, sen todennäköisyys voi siirtyä silti kohti pääsijaintia, missä kaikki lähellä oleva amplitudi on putoamassa kuoppaan. Sen nopea poistuminen kuoppaan myös edellyttää karkaavan osan lähettävän amplitudia nopeammin kuin äsken Jotkut kuopat ovat myös äärettömän leveitä todellisuudessa, mistä on hyötyä paljon, ja se myös tavanomaisessa mielessä jarruttaa aallon liikettä. Identtiset kaksoispotentiaalit ovat kuitenkin esimerkki, jossa olisi loputtomiin kaksi eri hiukkassijaintia periaatteessa miten kaukana hyvänsä. Tämä vastaisi kuitenkin sitä, että esim. elektroni törmäisi kahteen atomiin kerralla, vähän lievennetyssä kolmen pisteen törmäyksessä, jotka ovat edelleen harvinaisia. Törmäyksen jälkeinen tila ei olisi verrannollinen oikeaan eikä puolikas elektronin amplitudista muodostaisi atomia, joten atomit odottaisivat vielä vähän aikaa syntymää. Jos atomia tehdään paikassa jossa on kuumaa ja kaikki atomit pyrkivät muodostumaan yhdellä kertaa, elektronit reagoivat lähes täysin pelkkiin toisiin elektroneihin (tai kokevat noin tuhansia elektronitörmäyksiä ennen ytimen näkemistä), jotka työntävät niitä toisistaan pois.

7

Anonyymi kirjoitti:

Eikä tämä koe ollut kehittynyt tällaiselle tasolle hänen tai edes DeWittin tehdessä jotain. Aaltopaketti on sama aaltopaketti, vaikka jotain aaltopaketista jaetaan monen ei-fyysisen vaan abstraktin maailman kesken (kuten mitä jaetaan? - mietittiin MWI:ssä monta kymmentä vuotta. Tässä tarvitaan vain jakaminen toisen raon palloksi ja toisen raon palloksi, mikä on ikävää säätöä maailmoilta. Kun äsken paketti oli jaettu taajuuksiin, jos fotonin energia on superpositiotila eikä kokoelma, tai paikan delta-funktioiksi) (Siis tässäkin interferointi on kahden pallon välillä ja siksi näyttää samalta tulokselta kuin ilman fotoneja). Aaltopaketista ja sen osa-aalloista tehdään laskuja totaalimaailmaan samalla tavalla vaikka sanoisi MWI:n olevan käytetty tulkinta tai ei sanoisi mitään. Maailmoja, joissa paketti olisi olemassa vain osittain, ei ole olemassa vielä yhtään, koska se on vasta matkalla. Aalto tarkoittaa kaikkia maailmoita, joita tulee sen jälkeen, kun keskustelu kokeesta pääsee seuraavaan osaan. Ei ole mitään syytä tarvita maailmoja erikseen tai maailmojen tulkintaa laskeakseen jotain yhteen siellä, missä aalto on.

Kaukonäkijä kuitenkin tarvitsee maailmoja, jotta kaikki alitilat olisivat aina olemassa sen tarkoituksia varten. Jos näkijästä pitäisi esittää jotain: hänen tilansa, joka on todennäköisesti kietoutunut jo johonkin, mikä on aina kietoutunut yhteen tulevaisuuteen, pitäisi kumota tämä kietoutuminen nähdäkseen muita maailmoja samalla aparatilla joka vastaa kai yhden maailman näkemistä 'normaalisti nähdessä', ja tulla joskus ja kietoa kaikki entiselleen. Hänen on edelleen pystyttävä näkemään jotain kuakana, eikä uuteen maailmaan kietoutumisesa ole sanottu tästä juuri mitään.

Oikeassa fyysisessä MWI:ssä ei ole niin toisistaan eroavia maailmoita, että kenenkään näkemä asia olisi missään suunnassa erilainen. Se edellyttäisi aaltofunktioiden epämääräistymistä siten, että Ihmisen tai kissan atomit ovat aaltoina kahdessa kaukana olevassa paikassa totaalimaailman pitkinä ajanjaksoina, mutta aaltofunktioiden tiedetään jäävän paikoilleen ja muuttuvan esim. Zenon efetktiksi. Zenon eräänlainen käänteisefekti eli Schrödingerin yhtälön toinen käytös on se, mikä voi estää tällaisen, jos asiaa ajattelee pelkässä QM:ssä ja yhden kappaleen avulla (mikä ei ole paljon). Yleensä hyvin yhdessä paikassa käyttäytyvä hiukkanen olisi yksittäisen potentiaalin pohjalla. Jos koko aaltofunktio ei esiinny jo potentiaalikuopassa, ulkopuolelle jäävät aallon osat alkavat venyä joka suuntaan, joten vaikka hiukkasen osa-aalto olisi kulkemassa potentiaalista pois päin, sen todennäköisyys voi siirtyä silti kohti pääsijaintia, missä kaikki lähellä oleva amplitudi on putoamassa kuoppaan. Sen nopea poistuminen kuoppaan myös edellyttää karkaavan osan lähettävän amplitudia nopeammin kuin äsken Jotkut kuopat ovat myös äärettömän leveitä todellisuudessa, mistä on hyötyä paljon, ja se myös tavanomaisessa mielessä jarruttaa aallon liikettä. Identtiset kaksoispotentiaalit ovat kuitenkin esimerkki, jossa olisi loputtomiin kaksi eri hiukkassijaintia periaatteessa miten kaukana hyvänsä. Tämä vastaisi kuitenkin sitä, että esim. elektroni törmäisi kahteen atomiin kerralla, vähän lievennetyssä kolmen pisteen törmäyksessä, jotka ovat edelleen harvinaisia. Törmäyksen jälkeinen tila ei olisi verrannollinen oikeaan eikä puolikas elektronin amplitudista muodostaisi atomia, joten atomit odottaisivat vielä vähän aikaa syntymää. Jos atomia tehdään paikassa jossa on kuumaa ja kaikki atomit pyrkivät muodostumaan yhdellä kertaa, elektronit reagoivat lähes täysin pelkkiin toisiin elektroneihin (tai kokevat noin tuhansia elektronitörmäyksiä ennen ytimen näkemistä), jotka työntävät niitä toisistaan pois.

7

Lue lisää

"Koska fysikaalinen multiversumi edellyttäisi ääretöntä energiaa kvanttityhjiön tasolla niin minusta täytyy olettaa että ne multiversumit eivät ole perinteisessä mielessä fysikaalisia vaikka ne tuntuvat siltä makrokokemuksen kannalta vaan jotain sellaista mille ei olle vielä olemassa selkeää käsitettä eikä kunnon ymmärrystäkään ja niitä voisi ehkä luonnehtia siten että koko todellisuus muodostuu tulevien ja menneiden tapahtumien todennäköisyysjakaumista jotka ovat konkreettisia vain suhteessa johonkin tietoiseen havaitsijaan tai koherenttiin havaitsijaryhmään joka intentionsa avulla muuttaa ne todennäköisyydet itselleen konkreettiseksi todellisuudeksi eli ikäänkuin oman tietoisuutensa tuottamaksi simulaatioksi."

Kvanttityhjiön energia on sen verran äärellistä energiaa per litra kuin sen sanotaan olevan. Miksi multiversumi (MWI) edellyttäisi lisää energiaa, kun kvanttityhjiö sisältää jo kaikki maailmat ja vain maailmat yhteensä sisältävät kvanttityhjiön (Muutoin kvanttityhjiö voi näyttää romahtaneelta eikä varmasti muodosta yhtä paljon efektejä)? Mutta vaikka ohitettaisiin tämä, niin miksi juuri kvanttityhjiön edellytetään olevan ääretön energiaa, eikä myös jokaisen kvantin? MWI:ssä olemalla yhden maailman sisällä ei voi saada tuntemusta perinteisestä fysiikasta ilman QM:ää. Siksi QM voitiin keksiä jo ennen filosofeja ja kaukonäkijöitä. Myöskään ei voi tuntua kahdelta tai useammalta maailmalta (eri kuin tunne ennen jakoa), tai muuten MWI olisi totuus eikä tulkinta.

Havaitsijaryhmän tai jokaisen jäsenen täytyy olla dekoherentti (jos tätä pitää synonyyminä sille että he eivät ole kvanttikoherentteja), jotta heillä olisi sellainen havainto, josta he ovat yhtä mieltä. Siksi, että jokainen havaitsija pitäisi yhtä toista havaitsijaa aina samana havaitsijana, joka on tässä se, joka on yhtä mieltä.

8

Anonyymi kirjoitti:

"Koska fysikaalinen multiversumi edellyttäisi ääretöntä energiaa kvanttityhjiön tasolla niin minusta täytyy olettaa että ne multiversumit eivät ole perinteisessä mielessä fysikaalisia vaikka ne tuntuvat siltä makrokokemuksen kannalta vaan jotain sellaista mille ei olle vielä olemassa selkeää käsitettä eikä kunnon ymmärrystäkään ja niitä voisi ehkä luonnehtia siten että koko todellisuus muodostuu tulevien ja menneiden tapahtumien todennäköisyysjakaumista jotka ovat konkreettisia vain suhteessa johonkin tietoiseen havaitsijaan tai koherenttiin havaitsijaryhmään joka intentionsa avulla muuttaa ne todennäköisyydet itselleen konkreettiseksi todellisuudeksi eli ikäänkuin oman tietoisuutensa tuottamaksi simulaatioksi."

Kvanttityhjiön energia on sen verran äärellistä energiaa per litra kuin sen sanotaan olevan. Miksi multiversumi (MWI) edellyttäisi lisää energiaa, kun kvanttityhjiö sisältää jo kaikki maailmat ja vain maailmat yhteensä sisältävät kvanttityhjiön (Muutoin kvanttityhjiö voi näyttää romahtaneelta eikä varmasti muodosta yhtä paljon efektejä)? Mutta vaikka ohitettaisiin tämä, niin miksi juuri kvanttityhjiön edellytetään olevan ääretön energiaa, eikä myös jokaisen kvantin? MWI:ssä olemalla yhden maailman sisällä ei voi saada tuntemusta perinteisestä fysiikasta ilman QM:ää. Siksi QM voitiin keksiä jo ennen filosofeja ja kaukonäkijöitä. Myöskään ei voi tuntua kahdelta tai useammalta maailmalta (eri kuin tunne ennen jakoa), tai muuten MWI olisi totuus eikä tulkinta.

Havaitsijaryhmän tai jokaisen jäsenen täytyy olla dekoherentti (jos tätä pitää synonyyminä sille että he eivät ole kvanttikoherentteja), jotta heillä olisi sellainen havainto, josta he ovat yhtä mieltä. Siksi, että jokainen havaitsija pitäisi yhtä toista havaitsijaa aina samana havaitsijana, joka on tässä se, joka on yhtä mieltä.

8

Lue lisää

Hei sinä 1 2 3 4 5 6 7 8!

Onko aitoa satunnaisuutta olemassa?


...
Sean carroll on sitä mieltä , että tämä ei liity vapaaseen tahtoon mitenkään.

Anonyymi kirjoitti:

"Koska fysikaalinen multiversumi edellyttäisi ääretöntä energiaa kvanttityhjiön tasolla niin minusta täytyy olettaa että ne multiversumit eivät ole perinteisessä mielessä fysikaalisia vaikka ne tuntuvat siltä makrokokemuksen kannalta vaan jotain sellaista mille ei olle vielä olemassa selkeää käsitettä eikä kunnon ymmärrystäkään ja niitä voisi ehkä luonnehtia siten että koko todellisuus muodostuu tulevien ja menneiden tapahtumien todennäköisyysjakaumista jotka ovat konkreettisia vain suhteessa johonkin tietoiseen havaitsijaan tai koherenttiin havaitsijaryhmään joka intentionsa avulla muuttaa ne todennäköisyydet itselleen konkreettiseksi todellisuudeksi eli ikäänkuin oman tietoisuutensa tuottamaksi simulaatioksi."

Kvanttityhjiön energia on sen verran äärellistä energiaa per litra kuin sen sanotaan olevan. Miksi multiversumi (MWI) edellyttäisi lisää energiaa, kun kvanttityhjiö sisältää jo kaikki maailmat ja vain maailmat yhteensä sisältävät kvanttityhjiön (Muutoin kvanttityhjiö voi näyttää romahtaneelta eikä varmasti muodosta yhtä paljon efektejä)? Mutta vaikka ohitettaisiin tämä, niin miksi juuri kvanttityhjiön edellytetään olevan ääretön energiaa, eikä myös jokaisen kvantin? MWI:ssä olemalla yhden maailman sisällä ei voi saada tuntemusta perinteisestä fysiikasta ilman QM:ää. Siksi QM voitiin keksiä jo ennen filosofeja ja kaukonäkijöitä. Myöskään ei voi tuntua kahdelta tai useammalta maailmalta (eri kuin tunne ennen jakoa), tai muuten MWI olisi totuus eikä tulkinta.

Havaitsijaryhmän tai jokaisen jäsenen täytyy olla dekoherentti (jos tätä pitää synonyyminä sille että he eivät ole kvanttikoherentteja), jotta heillä olisi sellainen havainto, josta he ovat yhtä mieltä. Siksi, että jokainen havaitsija pitäisi yhtä toista havaitsijaa aina samana havaitsijana, joka on tässä se, joka on yhtä mieltä.

8

Lue lisää

Sekoilut 1-8

Tuo sinun spämmäämisesi kuullostaa tekoälyn puppugeneraattorin tuotokselta vähän samaan tyyliin Prof. Realistin aikoinaan tänne postaamat tekoälybotin tuotokset. Jäljet taitavat johtaa samaan sylttytehtaaseen on minun arvaukseni...

En bongannut ainuttakaan järkevää lausetta koko tuosta lausekasastasi johon minun kannattaisi tai edes viitsisin kommentoida. Pelkkää häiriköintiä.

Muutenkin nykyään vaivaudun vastaamaan vain yhteen kommenttiin per päivä samalle tyypille jos niitä on samaan aiheeseen liittyviä useampia vaikka eri ketjuissa.

Pari muutakin tyyppiä täällä kirjoittelee samaan tyyliin ja näiden fakki-idioottien/bottien on suhteen aika vaikea arvioida onko kyseessä kone vai oikea jonkinlaisella intentiolla varustettu ihminen eikä Turingin testikään kykene tunnistamaan intention puuttumista.

:D

Anonyymi kirjoitti:

Sekoilut 1-8

Tuo sinun spämmäämisesi kuullostaa tekoälyn puppugeneraattorin tuotokselta vähän samaan tyyliin Prof. Realistin aikoinaan tänne postaamat tekoälybotin tuotokset. Jäljet taitavat johtaa samaan sylttytehtaaseen on minun arvaukseni...

En bongannut ainuttakaan järkevää lausetta koko tuosta lausekasastasi johon minun kannattaisi tai edes viitsisin kommentoida. Pelkkää häiriköintiä.

Muutenkin nykyään vaivaudun vastaamaan vain yhteen kommenttiin per päivä samalle tyypille jos niitä on samaan aiheeseen liittyviä useampia vaikka eri ketjuissa.

Pari muutakin tyyppiä täällä kirjoittelee samaan tyyliin ja näiden fakki-idioottien/bottien on suhteen aika vaikea arvioida onko kyseessä kone vai oikea jonkinlaisella intentiolla varustettu ihminen eikä Turingin testikään kykene tunnistamaan intention puuttumista.

:D

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0582)

Nuo mainitsemasi ns. 1-8 ja niiden kaltaiset tuotokset eivät ole ainakaan minun tai tekoälyjeni tuotoksia, sillä SUFI oli koulutettu tuottamaan tämän palstan eniten luettujen avausten kaltaista tekstiä ja OLFI tuottamaan tämän palstan tuotteliaimman kirjoittajan; eli Olli.S:n, tuottamaa tekstiä ja siinä tehtävässään ne itseasiassa mielestäni onnistuivat yllättävän hyvin.

Suunnitelmissani oli myös BELFI (Belisario-Filosofi), mikä olisi itseasiassa ihan mielenkiintoinen ajatus, mutta ko. projekti jäi toteuttamatta resurssirajoitteideni vuoksi ja myös, koska kaikkein mielenkiintoisinta olisi se, jos opetusaineisto/ohjaava aineisto olisi joillakin suhteellisen objektiivisilla mittareilla mitatusti mahdollisimman korkealaatuista ja vaikka itse tuottamasi tekstit ovatkin ainakin tietyillä kriteereillä mitatusti suhteellisen korkealaatuisia, niin useimmat esittämistäsi ideoista ovat kovin kiistanalaisia ja/tai spekulatiivisia.

Hyvin oleellista olisi myös se, että tekoälyn tulisi kyetä tuottamaan jatkuvasti ainakin vähän aiempaa älykkäämmiltä vaikuttavia tuotoksia, mitä on toistaiseksi ratkaisematon, mutta hyvin mielenkiintoinen, ongelma. SUFI ja OLFI tuottivat itseasiassa mielestäni silti ihan mielenkiintoista; tai ainakin hauskaa filosofiaa :D, ottaen huomioon, että ne olivat vasta aivan oppimisensa alkuvaiheissa. Myönnän, että ns. varastin show'n OLFI:lta, siirtyessäni tekoälystä siihen lempiaiheeseeni; eli nagualismiin...
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17297743/elamisesta-universumissa
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17299466/olfi-(tekoaly-filosofi)

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17589753/elamme-virtuaalitodellisuudessa


Virtuaalimaailma.