Olen kolmekymppinen nainen ja menettänyt viimeisen viiden vuoden aikana seitsemän minulle läheistä ihmistä. Seitsemät hautajaiset ovat aiheuttaneet minulle suurta tuskaa ja siksi otin yhteuttä Tampereella toimivaan Uusi Verso-nimiseen kristittyjen aikuisten järjestöön ja tiedustelin olisiko sen kautta mahdollista tutustua edes yhteen kristittyyn ystävään. Arvostan paljon nykyisiäkin ystäviä mutta olisin mielelläni tutustunut edes yhteen uskossa elävään, suunnilleen ikäiseeni ystävään. Se osoittautui kuitenkin kohtuuttomaksi pyynnöksi.
Tiedusteluihini vastattiin että ottaisin yhteyttä kirkon sururyhmiin, yksikään ei tarjoutunut ottamaan yhteyttä vaikka tein selväksi että minulle riittäisi yksi alle tunnin tapaaminen kahden kuukauden välein, voitaisiin rukoilla yhdessä, käydä kävelyllä ja puhua uskosta. Etsin ainoastaan yhtä ainoaa uskovaa ystävää mutta kukaan ei halunnut alkaa ystäväksi, kenelläkään Uudessa Versossa ei ole aikaa eikä kiinnostusta koska en ole ollut mukana alusta asti ja olen siksi vääränlainen ja ulkopuolinen. Olen todella pettynyt ja surullinen enkä ihmettele, että yhä useampi eroaa kirkosta. Tampereen kristillisiin järjestöihin ei ole tulemista jos ei ole ollut jo nuoresta saakka mukana seurakunnan toiminnassa, minun kaltaisilleni ei niissä illoissa edes puhuta koska en valmiiksi tunne sieltä ketään. Kristillistä elitismiä parhaimmillaan. Tällaista ei Jeesus opettanut. Päätin kertoa kokemuksestani ettei myös muut joudu pettymään jos yrittävät sieltä löytää juttuseuraa.
Tiedusteluihini vastattiin että ottaisin yhteyttä kirkon sururyhmiin, yksikään ei tarjoutunut ottamaan yhteyttä vaikka tein selväksi että minulle riittäisi yksi alle tunnin tapaaminen kahden kuukauden välein, voitaisiin rukoilla yhdessä, käydä kävelyllä ja puhua uskosta. Etsin ainoastaan yhtä ainoaa uskovaa ystävää mutta kukaan ei halunnut alkaa ystäväksi, kenelläkään Uudessa Versossa ei ole aikaa eikä kiinnostusta koska en ole ollut mukana alusta asti ja olen siksi vääränlainen ja ulkopuolinen. Olen todella pettynyt ja surullinen enkä ihmettele, että yhä useampi eroaa kirkosta. Tampereen kristillisiin järjestöihin ei ole tulemista jos ei ole ollut jo nuoresta saakka mukana seurakunnan toiminnassa, minun kaltaisilleni ei niissä illoissa edes puhuta koska en valmiiksi tunne sieltä ketään. Kristillistä elitismiä parhaimmillaan. Tällaista ei Jeesus opettanut. Päätin kertoa kokemuksestani ettei myös muut joudu pettymään jos yrittävät sieltä löytää juttuseuraa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ota yhteyttä Punaisen Ristin ystävävälitykseen: https://rednet.punainenristi.fi/ystavavalitykset ja esitä toivomukia halutusta ystävästä.
Asia on jo vanha, mutta vaikuttaa siltä, että sieltä on oltu sinuun henkilökohtaisesti yhteydessä ja pyritty löytämään juuri sinulle sopiva pienryhmä, josta olisi voinut löytyä ystävä.
Siellä on vain muutama työntekijä ja satoja seurakuntalaisia, joten on ihan ymmärrettävää, että työntekijät eivät voi suoraan ruveta ystäviksi jokaiselle. Siksi on tarjolla erilaisia avoimia ryhmiä, josta voi löytää syvempiä ihmissuhteita.