Olen iloinen, reipas, tunnontarkka nainen mutta kun tulee jokin ylipääsemätön asia jota en vaan osaa ja tietämätön miten tehdään ja näin käy kun lähetät papereita sinne sun tänne ja haet eläkkeelle pääsyä niin pinna vaan palaa ja itkukohtauksen kera. En yleensä itke. Mutta tulee tälläisessä tilassa niin ylitsepääsemätön este ja kaikki pitäisi suorittaa asiat alta pois ettei jää vaivaamaan.
Sen yönkin nukun huonosti enkä saa mielestäni asiaa pois mutta tiedän että pitää se pakosti tehdä. Ja kiukututta kun en vaan osaa ja pakko tehdä asia päiväjärjestyksedtä.
Olen yli 64 vuotias ja kaikki huoli kasaantuu suureksi ongelmaksi joka on pieni asia kuitenkin.
Yksin eläessäni on kaikki vastuu ja kuormittuu 100% mutta onko tässä jokin boun out? Helpottuu kyllä kun asiat on hoidettu. Ja elämä jatkuu normaalin mukaan.
Sen yönkin nukun huonosti enkä saa mielestäni asiaa pois mutta tiedän että pitää se pakosti tehdä. Ja kiukututta kun en vaan osaa ja pakko tehdä asia päiväjärjestyksedtä.
Olen yli 64 vuotias ja kaikki huoli kasaantuu suureksi ongelmaksi joka on pieni asia kuitenkin.
Yksin eläessäni on kaikki vastuu ja kuormittuu 100% mutta onko tässä jokin boun out? Helpottuu kyllä kun asiat on hoidettu. Ja elämä jatkuu normaalin mukaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos haet eläkettä kelasta niin siellä kyllä neuvotaan papereitten kanssa.
Mulla on tuota samaa, siinä vähän kuin hätääntyy ettei tästä mitään tule. Onkohan siinä itkussa pelkoa ettei tämä onnistu. Luulen että on vain epävarmuutta, olisi paljon helpompi kun toinen sanoisi vieressä miten tehdä. Voi omalla kohdalla johtua siitä että olen tottunut tekemään kuten esimies sanoo, vaikka toki johdan oman työni aikataulut. Mutta jos tulee uusi asia, pitää joka tapauksessa saada lupa tehdä se määrätyllä tavalla vaikka kuinka ohjeita lukien perehtyisi siihen itsekin. Minussa ei ole johtaja-ainesta, olen suorittavan ja asiantuntija-tehtävien hoitaja. Kaiken talon ulkopuolelle menevän ja päätösvallan hoitaa esimies.
Mutta vaikka vaivalla, joka ikinen asia kuitenkin tulee hoidetuksi, kai sullakin.
Stressi voi johtaa pahimmillaan olla kohtalokasta.
Elämä on vaikeata ja mitä vanhemmaksi tullaan ei olla siinä iässä että kaikki sujuu leikiten ja tehdään kun huvittaa.
Me tämän ikäiset eläkkeelle jäävät ja eläkkeellä olevat kannamme tunnollisesti vastuuta ja meidän tapojamme ei voi muuttaa enään toiseksi.
Yksin pärjääminen on todellakin juuri täyttä vastuuta.
Toivon, että jaksat