Uskonnon häpäisy USA:ssa

Bushan nyt sentään pyrkii demokratiaan ja öljyn KAUPPAAN sekä ihmisoikeuksiin, ei diktatuurin, ryöstelyyn ja shariaan kuten Muhammed. Pitäisihän nyt modernin ihmisen vessapaperi tunnistaa, vaikka diblomatian nimissä pitää monenlaista rikollista sietää.

Luepa alla oleva juttu, niin ymmärrät missä mennään ja miten olet hurahtanut USA-uskoon.


"Plan Colombia" ja alueen globaalinen strategia

Ecuadorilainen eläkkeellä oleva eversti Jorge Brito Albujan luennoi elokuussa 2001 Cachin rajamaakunnassa järjes-tetyssä akateemisessa tapaamisessa "Plan Colombiasta" ja sen vaikutuksista latinalaiseen Amerikkaan. Artikkelissa tutustutaan everstin ajatuksiin. Artikkelin toimittaja on lisännyt väliotsikoinnit sekä tehnyt juttuun omia lisäyksiä, jotka liittyvät v. 2001 jälkeisiin tapahtumiin tai jotka esim. selventävät käsitystä latinalaisen Amerikan sissiliikkeistä.



USA:n olemuksesta.

Yhdysvaltain syntymisen edellytyksenä on ollut alkuperäiskansojen maaomaisuuden valloitus ja niiden luonnonvarojen ryöstö ja kansanmurhat sekä muualta tuotujen kansojen orjuuttaminen omaksi halvaksi työvoimaksi ja rasistisen yhteiskunnan synnyttäminen näin luodun järjestelmän vakiinnuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. USA historia on ollut tämän jälkeen saman politiikan jatkamista koko maailman mitassa laajennetuin keinoin. USA:n valtiollisen herruuden ja "amerikkalaisen elämäntavan" ylläpitämiselle on ollut aina välttämätöntä mahdollisimman vapaa pääsy käsiksi maailman luonnonvaroihin ja markkinoihin. Tämän olemassaolonsa perusehdon se on valmis turvaamaan aina tarvittaessa sotilasmahtinsa avulla. (ML)



USA:n strateginen päämäärä.

Modernin globaalisen strategian perusidea on vahvasti sidoksissa USA:n yleisstrategiaan. USA on sotkeutunut toi-millaan maapallon kaikkiin suuriin lohkoihin. Tämä koskee molempia pallonpuoliskoja ja kaikkia maanosia sekä niiden peruselementtejä maata, ilmaa ja vettä. "Plan Colombian" (Kolumbia-suunnitelma) tavoitteena on toteuttaa USA:n tiettyjä poliittisia ja sotilaallisia päämääriä.

Lukemattomia kertoja on myös ilmaistu, että "Plan Colombia" on sotasuunnitelma. USA:lla on valtavat, perusta-vanlaatuiset taloudelliset intressit koko maailman suhteen. Ensinnäkin se on investoinut Eurooppaan 540 miljardia dollaria. Tämä käsittää lähes 55 % maan ulkomaisista investoinneista. Toiseksi USA:n suorat sijoitukset latinalaiseen Amerikkaan ovat 223 miljardin dollarin suuruiset (19 %). Loput investoinneista kohdistuvat jäljelle jäävään maailmaan.



Maailma sotanäyttämönä.

Taatakseen taloudelliset etunsa USA jakaa maailman strategisiin alueisiin ja mieltää sen globaalisen sodan näyttämönä, jossa sen täytyy käyttää asevoimiaan kaikissa asteikoissa suojellakseen omia etujaan. Niinpä maapallo on jaettu erilaisten operaatioiden näyttämöiksi, joiden pääkomentokeskus sijaitsee USA:n maaperällä. Tämän alaisuudessa ovat Eteläinen sodanjohtokeskus (käsittäen Väli- ja Etelä-Amerikan sekä Karibian alueen), Tyynenmeren alueen sodanjoh-tokeskus sekä Euroopan ja Atlantin sodanjohtokeskus. Ne toimivat myös muilla kuin omilla alueillaan riippuen konfliktien voimakkuudesta ja toisten avun tarpeesta.

Ei mikään, mitä maailmassa tapahtuu ja mikä koskee suurvaltojen taloudellisia, poliittisia, yhteiskunnallisia tai sotilaallisia pyrkimyksiä, ole erillinen tapahtuma. Ne kaikki perustuvat globaaliin strategiaan, jossa jokainen suurvalta tai hegemonistinen blokki yrittää suojella omia etujaan.

Vuonna 1982 tapahtui kaksi merkittävää tapahtumaa, jotka toimivat sysäyksenä USA:n uudelle strategialle ja johtivat nykyiseen "Plan Colombiaan"

Huhti-kesäkuussa 1982 puhkesi Malvinas –saarten selkkaus Englannin ja Argentiinan välillä. Englanti yhtenä suurval-loista riisui messukasukkansa ja tuomitsi mielenosoituksellisesti pienen kolmannen maailman valtion - Argentiinan - uskaltautumisesta hyökätä suurvaltaa vastaan. Kerran aikaisemmin sama tapahtui, kun Englanti ja USA painostivat Argentiinaa OAS:n jäsenenä ja TIAR:n (sopimus Amerikan keskinäisestä avusta) avunsaajana hankkimaan Englannille kuljetus- ja tiedusteluresursseja. Tämän seurauksena Argentiina purki sopimusehdot latinalaisen Amerikan maiden kanssa. Tapahtumalla oli vaikutuksensa USA:n tulevaisuutta koskevaan strategiseen analyysiin. Se muutti myös syvästi Amerikan valtioiden sisäisiä suhteita USA:n kanssa.

Toinen tapahtuma, jolla oli hyvin tärkeä ja voimakas poliittinen merkitys, sattui syyskuussa 1982. Meksikon presidentti José López Portillo ilmoitti yksipuolisesti lykkäävänsä maansa ulkomaan velan maksua.

Nämä kaksi tapahtumaa yhdessä saattoivat suurvaltojen taloudellisen ja rahoituksellisen valvonnan sekä sotilaallisen ja poliittisen ylivallan kyseenalaiseksi. Tämän vuoksi USA perusti elitistisen organisaation nimeltä "Inter-American Dialogue" eli IAD (Amerikan välinen vuoropuhelu). Sen päätehtäväksi asettui panna alulle strategia latinalaisen Amerikan asevoimien hajottamiseksi osiin. Tehtävää perusteltiin maiden muodollisen demokratian säilyttämisen vuoksi sekä kansallisen turvallisuuden oppina. Tavoitetta joudutettiin USA:n taholta osana kylmää sotaa.

Vuonna 1982 Argentiina yritti elvyttää menetettyä itsenäisyyttään ja taistella puolustaen kansallisia etujaan. Tämä oli vastoin suurvaltojen etuja. Silloin IAD päätti organisoida mantereen asevoimien hajottamisen. Tällaisen hankkeen voisi luokitella Machiavellilaiseksi vallankäytöksi. Ronald Reagan käynnisti Demokratia-projektin Iso-Britannian par-lamentissa. Siinä ehdotettiin latinalaisen Amerikan asevoimien tehtävien uudelleen määrittelyä, niiden muuttamista ja hajauttamista osiin sellaisella kiihtyvällä tahdilla, että se koettiin uhkana kansallisvaltioille.

Prosessi johti v. 1986 kaksoisrakenteen syntyyn latinalaisen Amerikan kansallisvaltioissa. Tämä asetti USA:n ja suurvaltojen hegemonistiset edut alttiiksi riskille.

1) Ensinnäkin katolisen kirkon oli sopeuduttava uuteen strategiaan. Katolinen kirkko on alueella kansallisvaltioiden perustukipilari. Katolinen uskonto latinalaisessa Amerikassa puolustaa köyhiä. Ainoa keino päihittää kansallisvaltioiden "miekka ja risti" oli kaivaa maata katolisen kirkon alta kasvattamalla muiden uskontojen ja hurmosliikkeiden kannatusta mantereella. Muut vaikuttavat uskonnot ovat syntyneet lähinnä USA:ssa. Niistä etenkin herätyskristittyjen hengelliset näkemykset ovat lähellä kapitalistista filosofiaa talouden hoidossa, jossa määräysvalta kuuluu yksilölle.

2) Toiseksi asevoimat oli hajotettava. Tämän vuoksi USA suuntasi strategisen voimansa mantereella huumeiden vastaiseen sotaan. Kotoperäisten asevoimien osallistumista huumeiden vastaiseen sotaa oli rajoitettava Demokratia-projektin ideologien mielestä, koska menestymällä huumesodassa ne saattaisivat voittaa puolelleen kansan poliittisen tuen. Vuonna 1986 Reaganin hallinto ehdotti latinalaisen Amerikan sotajoukkojen supistamista puolella. Valtioiden, jotka halusivat lainaa Kansainväliseltä valuuttarahastolta, tuli esittää ohjelma asevoimiensa pienentämisestä.

3) Kolmantena tavoitteena oli luoda sosiaalinen ja ideologinen tarve muodostaa latinalaiseen Amerikkaan ylikansalliset sotajoukot, joiden perustehtävinä olisivat muodollisen demokratian säilyttäminen ja väliintulo rauhanprosessissa missä tahansa tapahtuvassa laaja-alaisessa konfliktissa.

Kolmatta tavoitetta on sovellettu näyttävästi USA:n ja NATO:n taholta sittemmin ensin Persianlahdella 90-luvun alussa ja sen jälkeen sekä Jugoslavian alueella että Afganistanissa toteutetuissa "rauhaanpakottamisoperaatioissa" ja "terro-rismin vastaisessa sodassa". (ML)



Bush Manual.

Vuonna 1990 IAD julkaisi dokumentin "Bush Manual". Siinä erityisstrategiaksi asetettiin mantereen asevoimien hajottaminen ja ehdotus sotilaiden osallistumisesta huumeiden vastaiseen sotaan. Machiavellilaisella visiollaan kansainvälisestä poliisista, asiakirja suositti kärjistämään maiden sisäisiä konflikteja ja rajakahakoita. Päämääränä oli luoda tarve monikansallisten joukkojen perustamiselle. Nämä voisivat sekaantua selkkauksiin ja väittää, että tämä olisi ainoa rooli, joka voitaisiin osoittaa latinalaisen Amerikan asevoimille.



Mytologinen Luigi Enaudi.

Vuosina 1994-95 Ecuadorilla ja Perulla oli rajakiista Alto Cenepassa. Kiista loppui v. 1995 ylikansallisten sotajoukkojen interventioon. Nämä sotavoimat olivat neljän Rion pöytäkirjan allekirjoittaneen valtion luomus. USA ja kaksi muuta allekirjoittajamaan edustajaa sekaantuivat konfliktiin. MOMEP (Military Obverses Mission to Ecuador-Peru) ja jenkkidiplomaatti Luigi Enaudi näyttelivät tärkeää osaa tässä tapahtumassa. Malvinas-saarten sodan aikana Enaudin vastaus kysymykseen, miksi USA oli tukenut mieluummin Englantia kuin Argentiinaa, perustui siihen, että suhteet USA:n ja latinalaisen Amerikan maiden välillä olivat niin "mytologiset". Tuosta hetkestä lähtien oli selvää, että Pohjoisen edut olivat paljon arvokkaammat kuin kenen tahansa liittolaisen ja että nuo edut voisivat olla myös vastoin latinalaisen Amerikan kanssa solmittuja sopimuksia.

Luigi Enaudi ilmestyi jälleen kuvioihin lokakuussa 1992, kun hän selvitteli kokemuksiaan tavattuaan Venezuelan presidentin Hugo Chávezin: "Alueen tulevaisuus on sidoksissa siihen poliittiseen tilanteeseen, joka kehittyy Venezuelassa." Luigi Enaudi nimettiin etuoikeutetuksi allekirjoittajaksi Perun ja Ecuadorin rauhanprosessissa. Enaudi on sukkuloinut USA:n diplomaattina ahkeraan viimeisen 20 vuoden ajan latinalaisen Amerikan kriisikeskuksissa. Hän työskenteli lokakuussa 2000 OAS:n pääsihteerin Cesar Gavirian lähettiläänä Haitissa (ML).



Suurin uhka demokratialle Amerikassa.

Tammikuussa 2001 Ecuadorin armeija, maan järjestöt ja kansa liittyivät spontaanisti yhteen kaataakseen presidentti Jamil Mahuadin hallituksen. Tapahtui jotain sellaista, mitä oli ennakoitu jo jenkkien IAD-raportissa v. 1988. Raportissa vahvistettiin, että latinalaista Amerikkaa kohtaavista uhkista suurin oli se, jos kansa ja armeija yhdistyvät jossain mantereen maassa puolustamaan omia kansallisia etujaan.

Sama uhka toistui keväällä 2002 Venezuelassa, kun kansa ja armeija nostivat uudelleen valtaan - USA:n tukemasta vallankaappauksesta huolimatta - maan syrjäytetyn presidentin. Tilanne Venezuelassa jatkuu edelleen tiukkana. Ecuadorissa vannoi presidentin virkavalansa kuluvan vuoden alussa kansansa tukea nauttiva eversti Lucio Gutierrez.. Hän oli johtamassa Mahuadin hallituksen kaatamista ja on luvannut taistella korruptoitunutta harvainvaltaa vastaan. (ML)



Kolumbian sisällissodan osapuolet.

Marxilainen FARC-EP -sissijärjestö (Kolumbian vallankumoukselliset asevoimat) on Kolumbiassa niskan päällä usealla rintamalla konfliktissa, jonka vaikutus ulottuu käytännössä koko maahan. Kolumbian antikommunistinen hallitus hyökkäsi v. 1964 Marquetalissa talonpoikien kimppuun. Tästä alkoi sissivastarinta. FARC perustettiin v. 1966 Manuel Marulanda Vélezin ja hänen 47 toverinsa aloitteesta. Hän on toiminut sen johtajana alusta asti. Se on maan voimakkain ja parhaiten varustettu sissiliike, johon kuuluu n. 18 000 taistelijaa. FARC-EP taistelee uuden Kolumbian puolesta. Heidän päämääränsä on sosialistinen yhteiskunta. Manuel Marulandan mukaan sota Kolumbiassa ei ole sotakoneistojen vastakkainasettelua vaan yhteiskuntaluokkien taistelua maan poliittisesta johtajuudesta. Sota on harvainvallan raakaa väkivaltaa kansaa kohtaan, joka nousee taistelemaan vapaudestaan. FARC:in mukaan maan talous on suunnattava kansallisten sosiaalisten tarpeiden mukaan, on toteutettava maankattava maareformi, armeija on muodostettava täysin uudelleen ja on toteutettava itsenäistä ulkopolitiikkaa riippumattomana USA:n imperialismin määräysvallasta.(ML)

Toisen merkittävän vasemmistolaisen sissijärjestön ELN:n (Kansallinen vapautusarmeija) perustivat Kuuban vallankumouksen innoittamina v. 1963 maan katoliset radikaalit ja vasemmistointellektuellit. Siihen kuuluu arviolta n. 4 000 jäsentä.(ML)

Vuosina 1991-92 Kolumbian hallitus tarjosi armahdusta niille sissiryhmille, jotka olivat valmiita luopumaan aseistaan. Useat näistä ryhmistä on myöhemmin tapettu tai he ovat luopuneet poliittisesta taistelusta. Samaan aikaan FARC ja ELN yhdistivät voimiaan Simón Bolívar –yhteistyöelimenä. Ne jatkoivat aseellista taistelua, kun selvisi, että hallitus kieltäytyi perustavanlaatuisista muutoksista maan armeijan parissa. Kuuba tukee molempia sissiliikkeitä poliittisesti.(ML)

Kolumbian valtio luokittelee kummatkin sissiliikkeet terroristisiksi ja väittää niiden saavan osan rahoituksestaan huumekaupasta. Vastapuolina sisällissodassa ovat USA-vetoinen Kolumbian armeija ja AUC (Kolumbian yhdistyneet itsepuolustusvoimat). AUC koostuu useista äärioikeistolaisista puolisotilaallisista ryhmistä, jotka nauttivat suurmaanomistajien, huumeparonien ja armeijan yhden osan tukea. AUC on luokiteltu myös terroristijärjestöksi. (ML)

FARC-EP:n oman v. 2000 antaman tiedonannon mukaan "Kolumbia on jo maailman kolmanneksi suurin USA:n sotilaallisen avun saaja. Pentagon on vienyt lävitse 1,7 miljardin dollarin sotilasapupaketin lävitse kongressissa. Tämä apu on kohdistettu suoraan Kolumbian kahta pääkapinallisarmeijaa FARC-EP:ia ja ELN:ia vastaan." (ML)



Kolumbia globaalissa strategiassa.

Kolumbian sisällissota on kestänyt jo 39 vuotta. Maa on tällä hetkellä maailman huumeiden tuotannon, valmistuksen ja levityksen keskus. USA:n väestö käsittää vain 4 % maapallon väestöstä, mutta se kuluttaa 50 % planeettamme heroiini- ja kokaiinituotannosta.

Ecuadorilla ja Kolumbialla on yhteistä rajaa yhteensä 586 km:iä. Etenkin Carchin ja Sucumbíosin maakunnissa kansa kärsii selkkauksen vaikutuksista. Kolumbialaisilla sissiryhmillä on siellä monenlaisia toimia. Ecuadorin ja Kolumbian raja-alueilla vaikuttaa useita sotilaallisia ja puolisotilaallisia voimatekijöitä kuten FARC, ELN, EPL (Vapautuksen kansanarmeija) ja AUC sekä aseistettuja huumeiden salakuljettajia, CIA:n, FBI:n ja DEAN agentteja jne... Tosiasiassa osallistujien määrä tässä konfliktissa on niin laaja ja heterogeeninen sekä saavutettavat edut niin monenlaisia, että Ecuadorin pohjoisosan maakunnat Carchi, Sucumbíos ja Esmeraldas ovat erityisen huomion keskipisteessä.

Eversti Albujan selvityksen mukaan Plan Colombiaan liittyen Ecuadorin hallitus aikoo sijoittaa n. 10 000 sotilastaan maan pohjoisrajalle päämääränään suorittaa valtava sotilaallinen operaatio nimeltään "Yoke and Hammer". Hammer (vasara) on Kolumbian vakituinen armeija ja yoke (ies, taakka) vastaa rajalle sijoitettuja ecuadorilaisia sotajoukkoja.

Olosuhteet operaatiolle luodaan keinotekoisesti ensin laajalla poliittisella manööverillä ja sitten tilannetta kärjistetään väkivallalla sekä päätteeksi oikeuttamalla sotilaiden olemassaolo rajaseudulla. Maan tiedusteluorganisaatiot ovat kiinnostuneita synnyttämään konfliktitilanteen, joka lisäisi Ecuadorin osallistumista tähän operaatioon. Kolumbian operaation tärkein kohde on FARC-EP:n tuhoaminen.

Samankaltaisesta operaatiosta on hyvä esimerkki Perussa menestyksellisesti toimineen Perun kommunistisen puolueen 60-luvun lopulla perustaman Sendero Luminoso –sissiliikkeen tuhoaminen. Senderistat aloittivat aseellisen toimintansa v. 1980. Parhaimmillaan sissiliike hallitsi kolmasosaa Perus maa-alueesta. Sissien tukikohdat sissitukikohdat sijaitsivat kooka-pensaan viljelyalueilla Alto Hualgassa ja suurissa maaseudun asutuskeskuksissa. Peru oli maailman toiseksi suurin kokaiinin tuottaja. Kuinka ollakaan jenkit alkoivat harjoittaa yhteistyötä diktaattori Fujimorin kanssa "huumeiden vastaisessa" sodassa Perussa sissien toimialueella. Sissiliikkeen johtaja Abimail Guzman vangittiin v. 1992. Terroristijahti johti tuhansien osattomien sulkemiseen vankilaan. Nykyisin harventuneet senderistat ovat vetäytyneet sademetsiin. Maaliskuussa 2002 muutamaa päivää ennen George Baby-Bushin vierailua he räjäyttivät autopommin USA:n Liman suurlähetystön edessä. (ML).



"Huumeiden vastainen" -sota levittäytyy latinalaiseen Amerikkaan.

USA on suunnitellut huumeiden vastaista kampanjaa koko Keski- ja Etelä-Amerikan alueelle. Tahtooko USA todella saada huumeiden tuotannon ja niiden levityksen kuriin? Tuskinpa! Vuonna 1982 CIA:n päällikkö tilasi tutkimuksen pestyjen huumerahojen vaikutuksesta USA:n rahoitusjärjestelmään. Tutkimus paljasti, että jenkkien rahoitussysteemeissä liikkuu 220-250 miljardia dollaria pestyä huumerahaa. Eli keitä huumeteollisuus hyödyttää?

Kuitenkin maita, jotka tuottavat kooka-lehtiä ja jalostavat niistä kokaiinia, syytetään siitä, että he ovat vastuussa USA:ssa elävästä 40 miljoonasta narkkarista, vaikka ongelma johtuu USA:n yhteiskunnan omista rakenteista.

Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen USA myönsi Kolumbialle luvan käyttää "virallisesti" myöntämiään varoja taisteluun laittomia aseistettuja ryhmiä vastaan. (ML)

Ulkoministeri Colin Powell vieraili joulukuussa 2002 Bogotassa. Hän ilmaisi USA:n suhtautumista Kolumbiaan presidentti Alvaro Uribelle seuraavasti : "Me uusimme sitoumuksemme pyrkiäksemme kohti yleisiä päämääriämme: vahvistaa demokratiaa, lisätä ihmisoikeuksien kunnioitusta, taistella huumeita ja terrorismia vastaan ja tärkeimpänä seikkana on laajentaa taloudellisen hyvinvoinnin kehä koskemaan kaikkia kolumbialaisia." Hän painotti USA:n tukea Kolumbian uudelle kansalliselle turvallisuusstrategialle, jonka ytimenä on kuoleman vaarallisen yhdistelmän - huumeiden ja terrorismin - hävittäminen. USA tukee yhteistyön tarpeellista laajentamista turvallisuuden, kehityksen ja "hävittämisen" -ohjelmilla. Powell kertoi USA:n tukevan Kolumbiaa "Plan Colombiaa" 1,8 miljardin dollarin avustuksella. (ML)

Presidentti Baby-Bush lähetti 14.1.2003 USA:n edustajainhuoneelle ja kongressille osoitetun kirjeen, joka liittyi "Plan Colombian" toteuttamiseen. Hän kertoi kirjeessään, että Kolumbiassa työskenteli 13.12.2002 yhteensä 267 jenkkiläistä vakinaista ja tilapäistä sotilasta sekä 270 siviiliasiantuntijaa huumeiden vastaisessa kampanjassa liittyen "Plan Colombiaan".(ML)

USA haluaa valmistaa henkisesti latinalaista Amerikkaa, jotta se voisi suorittaa annetulla ajan hetkellä intervention Kolumbiaan monikansallisen liittoutuman tai asevoimien tuella. Naapurivaltioiden armeijat ja kansalliskaartit ovat sijoitettu sotilaallisesti niin, että ympäröivät Kolumbian.



Mantan sotilastukikohta.

Miksi Ecuador on ollut v. 2000 kesäkuun jälkeen - ei ainoastaan USA:n ja naapureidensa vaan myös Euroopan - huomion polttopisteessä? Syynä on ollut sen erikoinen geopoliittinen sijainti. Ecuadorin rannikolla sijaitseva Mantan sotilastukikohta suo optimaaliset olosuhteet "Plan Colombian" toteuttamiselle.

Eversti Jorge Brito Albujan mukaan Mantan tukikohta on strategisesti keskeisellä paikalla. Se on valtameren äärellä. Sillä on teknisesti niin korkeatasoinen satama, että suuretkin sota-alukset voivat sotavoimineen rantautua sinne ja operoida myös sieltä käsin. Tukikohdan elektronisen tiedustelun kehittämiseen investoitiin v. 1999 88 miljoonaa dollaria. Uudistus palvelee kuulemma hyvin huumeliikenteen valvontaa. Tukikohdan kiitorata on vahvistettu betonilla, jotta raskaat joukkojenkuljetuskoneet kuten Galaxy C-130 ja C-140 voisivat laskeutua sinne. Mantan elektroninen ja ilmatiedustelu on kerännyt valtavan sotilaallisen tietokannan Kolumbiasta. Tämä tiedustelumateriaali on siirrettävissä reaaliajassa Tres Esquinasin sotilastukikohtaan Kolumbiaan. Siellä on valmiina kolme "huumeiden vastaisen" –sodan pataljoonaa hightec-aseineen ja helikoptereineen hyökkäämään kapinallisia vastaan.



Hajota ja hallitse.

"Plan Colombian" todellisena päämääränä on kiihdyttää markkinoiden avautumista Amerikan alueella, jossa asuu 700 miljoonaa potentiaalista kuluttajaa. Sen taloudellisena suunnitelmana on valtiollisten rajojen poistaminen ja markki-noiden avaaminen USA:n suurteollisuudelle. Ainoa hyötyjä on USA, joka haluaa hallita ja valvoa luonnonvarojen käyttöä koko mantereella.

Tilanteeseen on tullut mutkia matkaan. USA on huolestunut muuttuneesta poliittisesta tilanteesta latinalaisessa Amerikassa, koska se luo tällä hetkellä yhteistyömahdollisuuksia Kuuban, Venezuelan, Ecuadorin ja Brasilian kesken.

Lähteet:Tricontinentalissa 151/2002 julkaistu Ecuadorin armeijan eläkkeellä olevan everstin Jorge Brito Albujan juttu "Plan Colombiasta", Resistencia International Edition, Workers World Service ja USA:n ulkoministeriön tiedotteet 6.12.2002 ja 14.1.2003.