Kemialliset vaativat Britanniaa vastuuseen

Onko Venäjä ikinä korvannut Ukrainalla kaikki tappamansa miljoonat ihmiset?

Holodomor (ukr. Голодомор) oli Ukrainan neuvostotasavallassa vuosina 1932–1933 raivonnut nälänhätä, jossa kuoli eri arvioiden mukaan 3–14 miljoonaa ukrainalaista. Erilaisia lukuja on esitetty muun muassa joukkotiedotusvälineissä ja julkisissa väittelyissä. Uhrien määrästä ei ole päästy yksimielisyyteen. Kansanmurhaksi tapahtuman on tunnustanut parikymmentä valtiota.
Holodomor oli osa laajempaa, koko Neuvostoliittoa vuosina 1931–1934 koskenutta nälänhätää. Ukrainan nälänhätä oli kuitenkin pahempi johtuen useista poliittisista päätöksistä, jotka kohdistuivat suurimmaksi osaksi vain Ukrainaan. Vuosien 1932–1933 nälänhädästä vaiettiin Neuvostoliitossa perestroikaan saakka. Neuvostoliitossa vierailleet läntiset toimittajat eivät myöskään kertoneet tapahtuneesta länsimaissa.

Historia
Nälänhädän taustalla oli Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin päätös maatalouden kollektivisoinnista vuonna 1929. Kommunistisen puolueen agitaattorit pakottivat maaseudulla talonpojat luopumaan maastaan, henkilökohtaisesta omaisuudestaan ja jopa asunnoistaan sekä luovuttamaan ne kolhoositiloille. Niin sanotut kulakit eli varakkaammat talonpojat ja kollektivisointia vastustaneet talonpojat karkotettiin. Kollektivisointi johti tuotannon laskuun, maaseutuelinkeinon sekaannukseen ja elintarvikepulaan. Se sai myös aikaan useita talonpoikaiskapinoita, ja joissakin osissa Ukrainaa myös aseellisia kansannousuja.
Nämä kapinat huolestuttivat Stalinia, sillä ne tapahtuivat alueilla, jotka olivat taistelleet Venäjän sisällissodassa Puna-armeijaa vastaan. Myös Ukrainan kommunistisen puolueen piirissä esiintynyt Neuvostoliiton maatalouspolitiikan vastustus huolestutti Stalinia. Stalin kirjoitti elokuussa 1932 politbyroon sihteeri Lazar Kaganovitšille:
»Jos emme nyt toimi parantaaksemme Ukrainan tilannetta, voimme menettää Ukrainan.»
Kaganovitš ehdotti Stalinille maatalouden kollektivisoinnin ja ukrainalaisten kansanmurhan yhdistämistä, jotta paikallisten kommunismin vastustus saataisiin murskattua. Kaganovitš oli itse syntynyt Ukrainassa.
Syksyllä 1932 Neuvostoliiton politbyroo teki joukon päätöksiä, jotka laajensivat ja syvensivät nälänhätää Ukrainan maaseudulla. Ukrainan maatilat, kylät ja kokonaiset kaupungit asetettiin mustille listoille, ja niiden elintarvikkeiden saanti estettiin. Talonpoikia kiellettiin poistumasta Ukrainan neuvostotasavallasta. Kasvavasta nälänhädästä huolimatta elintarvikkeiden pakkolunastuksia lisättiin, eikä alueelle toimitettu apua riittävästi. Lisäksi talvella 1932–1933 viranomaiset ja kommunistipuolueen virkailijoiden järjestäytyneet iskuryhmät pakkolunastivat talonpoikien ruokaa ja vähäisiä viljavaroja.
Stalinin johtama kampanja johti katastrofiin. Keväällä 1933 Ukrainan kuolleisuus kohosi huippuunsa. Vuosina 1931–1934 koko Neuvostoliitossa kuoli nälkään vähintään 5 miljoonaa ihmistä, joista 3,9 miljoonaa oli ukrainalaisten väestötieteilijöiden tutkimusten perusteella ukrainalaisia. Poliisin arkistoissa on useita kuvauksia kannibalismista sekä laittomuuksista, varkauksista ja lynkkauksista. Joukkohautoja kaivettiin eri puolille maaseutua. Nälkä vaivasi myös kaupunkiväestöä, vaikka monet pystyivätkin selviytymään säännöstelykorttien ansiosta. Ukrainan suurimmissa kaupungeissa saattoi silti nähdä ruumiita kadulla. Anne Applebaum kuvaa holodomoria teoksessaan Punainen nälkä.
Syynä holodomoriin ja nälänhätään koko Neuvostoliitossa voidaan nähdä myös yritys kerätä väkivalloin mahdollisimman paljon maaseudun voimavaroja samaan aikaan käynnistyneeseen teollistamisohjelmaan. Olihan Jevgeni Preobraženski julkaissut ohjelman, jossa vaadittiin taloudellisten voimavarojen siirtoa maaseudulta teollisuuteen eli "primitiivistä sosialistista kasaantumista", jonka mallina oli Karl Marxin kuvaus teollisen kapitalismin synnystä Englannissa.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Onko Venäjä ikinä korvannut Ukrainalla kaikki tappamansa miljoonat ihmiset?

Holodomor (ukr. Голодомор) oli Ukrainan neuvostotasavallassa vuosina 1932–1933 raivonnut nälänhätä, jossa kuoli eri arvioiden mukaan 3–14 miljoonaa ukrainalaista. Erilaisia lukuja on esitetty muun muassa joukkotiedotusvälineissä ja julkisissa väittelyissä. Uhrien määrästä ei ole päästy yksimielisyyteen. Kansanmurhaksi tapahtuman on tunnustanut parikymmentä valtiota.
Holodomor oli osa laajempaa, koko Neuvostoliittoa vuosina 1931–1934 koskenutta nälänhätää. Ukrainan nälänhätä oli kuitenkin pahempi johtuen useista poliittisista päätöksistä, jotka kohdistuivat suurimmaksi osaksi vain Ukrainaan. Vuosien 1932–1933 nälänhädästä vaiettiin Neuvostoliitossa perestroikaan saakka. Neuvostoliitossa vierailleet läntiset toimittajat eivät myöskään kertoneet tapahtuneesta länsimaissa.

Historia
Nälänhädän taustalla oli Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin päätös maatalouden kollektivisoinnista vuonna 1929. Kommunistisen puolueen agitaattorit pakottivat maaseudulla talonpojat luopumaan maastaan, henkilökohtaisesta omaisuudestaan ja jopa asunnoistaan sekä luovuttamaan ne kolhoositiloille. Niin sanotut kulakit eli varakkaammat talonpojat ja kollektivisointia vastustaneet talonpojat karkotettiin. Kollektivisointi johti tuotannon laskuun, maaseutuelinkeinon sekaannukseen ja elintarvikepulaan. Se sai myös aikaan useita talonpoikaiskapinoita, ja joissakin osissa Ukrainaa myös aseellisia kansannousuja.
Nämä kapinat huolestuttivat Stalinia, sillä ne tapahtuivat alueilla, jotka olivat taistelleet Venäjän sisällissodassa Puna-armeijaa vastaan. Myös Ukrainan kommunistisen puolueen piirissä esiintynyt Neuvostoliiton maatalouspolitiikan vastustus huolestutti Stalinia. Stalin kirjoitti elokuussa 1932 politbyroon sihteeri Lazar Kaganovitšille:
»Jos emme nyt toimi parantaaksemme Ukrainan tilannetta, voimme menettää Ukrainan.»
Kaganovitš ehdotti Stalinille maatalouden kollektivisoinnin ja ukrainalaisten kansanmurhan yhdistämistä, jotta paikallisten kommunismin vastustus saataisiin murskattua. Kaganovitš oli itse syntynyt Ukrainassa.
Syksyllä 1932 Neuvostoliiton politbyroo teki joukon päätöksiä, jotka laajensivat ja syvensivät nälänhätää Ukrainan maaseudulla. Ukrainan maatilat, kylät ja kokonaiset kaupungit asetettiin mustille listoille, ja niiden elintarvikkeiden saanti estettiin. Talonpoikia kiellettiin poistumasta Ukrainan neuvostotasavallasta. Kasvavasta nälänhädästä huolimatta elintarvikkeiden pakkolunastuksia lisättiin, eikä alueelle toimitettu apua riittävästi. Lisäksi talvella 1932–1933 viranomaiset ja kommunistipuolueen virkailijoiden järjestäytyneet iskuryhmät pakkolunastivat talonpoikien ruokaa ja vähäisiä viljavaroja.
Stalinin johtama kampanja johti katastrofiin. Keväällä 1933 Ukrainan kuolleisuus kohosi huippuunsa. Vuosina 1931–1934 koko Neuvostoliitossa kuoli nälkään vähintään 5 miljoonaa ihmistä, joista 3,9 miljoonaa oli ukrainalaisten väestötieteilijöiden tutkimusten perusteella ukrainalaisia. Poliisin arkistoissa on useita kuvauksia kannibalismista sekä laittomuuksista, varkauksista ja lynkkauksista. Joukkohautoja kaivettiin eri puolille maaseutua. Nälkä vaivasi myös kaupunkiväestöä, vaikka monet pystyivätkin selviytymään säännöstelykorttien ansiosta. Ukrainan suurimmissa kaupungeissa saattoi silti nähdä ruumiita kadulla. Anne Applebaum kuvaa holodomoria teoksessaan Punainen nälkä.
Syynä holodomoriin ja nälänhätään koko Neuvostoliitossa voidaan nähdä myös yritys kerätä väkivalloin mahdollisimman paljon maaseudun voimavaroja samaan aikaan käynnistyneeseen teollistamisohjelmaan. Olihan Jevgeni Preobraženski julkaissut ohjelman, jossa vaadittiin taloudellisten voimavarojen siirtoa maaseudulta teollisuuteen eli "primitiivistä sosialistista kasaantumista", jonka mallina oli Karl Marxin kuvaus teollisen kapitalismin synnystä Englannissa.

Milloin Puola korvaa Ukrainalle, että esti ukrainalaisia torjumasta bolsevikki-invaasiota ensi sijassa ja sitten itsekin tapatti ukrainalaisia (Puolan) omilla vankileireillä?

"Tunnetun sotienvälisen ajan puolalaistiedottajan mukaan Puola-Ukrainan sota pääasiallinen syy miksei Ukrainan valtion muodostaminen onnistunut Kiovassa vuoden 1918 möyhäiseltä jälkipuolelta vuoden 1919 varhaiselle alkupuolelle. Sinä kriittisenä ajanjaksona suuret, kurilliset ja kommunistivaikutteille immuunit galizialaisvoimat olisivat painaneet vallan tasapainon ukrainalaisvaltion eduksi. Sen sijaan kaikki resurssit keskittyivät Galizian kotimaan puolustukseen. Kun länsi-Ukrainan voimat siirtyivät vuoden 1919 kesällä jouduttuaan alakynteen puolalaisia vastaan, venäläiset joukot olivat kasvaneet merkittävästi eikä galizialaisten panos ollut enää ratkaiseva."

[104] Peter J. Potichnyj (1980). Poland and Ukraine, Past and Present. Hamilton: Canadian Institute of Ukrainian Studies, McMaster University. s. 21–22

https://en.wikipedia.org/wiki/Polish–Ukrainian_War#Legacy

Se siitä Puolan tekopyhästä "me pelastimme Euroopan" -myytistä!

Canadian Institute of Ukrainan Studies -julkaisijalta löytyy myös:

* Michael Palij; "The Ukrainian-Polish Defensive Alliance, 1919–1921: An aspect of the ukrainian revolution"

(Jo synopsiksessa mainitaan Puolan petos Ukrainaa kohtaan.)

https://www.ciuspress.com/product/the-ukrainian-polish-defensive-alliance-1919-1921/?v=796834e7a283

* Vasyl Kuchabsky; "Western Ukraine in Conflict with Poland and Bolshevism, 1918-1920" (Kertoo yleisemmin Ukrainan konfliktista sekä Puolan että bolsevismin kanssa.)

Puola-Ukrainan sodan jälkeen "vuosina 1920-1921, Puolan hallitus sijoitti yli satatuhatta ihmistä [97] leireihin (joita on usein luonnehdity eristysleireiksi [98], toisinaan jopa keskitysleireiksi [99] ). Vangit jätettiin usein ilman ruokaa ja lääkintähoitoa. Jotkut kuolivat nälkään tai tauteihin tai tappoivat itsensä. Uhreihin kuului Ukrainan sotilaiden ja upseereiden lisäksi myös Ukrainan aatetta tukeneita pappeja, lakimiehiä ja lääkäreitä. [100] Näissä" Puolan "leireissä määräksi on arvioitu 20 000 (tauteihin) [101] tai 30 000 (ylipäätään). [98]"

[97] Myroslav Shkandrij. (2015) Ukrainian Nationalism: Politics, Ideology, and Literature, 1929-1956. New Haven: Yale University Press s. 19

[98] Christopher Mick. (2016). Lemberg, Lwow, and Lviv 1914-1947: Violence and Ethnicity in a Contested City Purdue University Press s. 210

[99] http://www.encyclopediaofukraine.com/display.asp?linkpath=pages\C\O\Concentrationcamps.htm Ukrainan Internet-Ensyklopedia; Alunperin julkaistu Ukrainan Ensyklopediassa, vol. 1 (1984). University of Toronto Press

[100] Sama kuin referenssi 97, mutta spesifimmin lainattu, mukaanlukien seuraava: "Eristettyjen joukossa oli myös Ukrainan itsenäisyyttä tukeneita juutalaisia ja muita kansallisuuksia. Juutalaisia ilmaantui silminnäkijöiksi kuvailemaan murhaamista ja kaltoinkohtelua."

[101] Jochen Böhler. (2019). Civil War in Central Europe, 1918-1921: The Reconstruction of Poland. Oxford University Press, s. 81 "100,000 ukrainalaista sittemmin eristettiin lopulta voittoisan Puolan armeijan leireihin. Viidesosa (vangeista) menehtyi tarttuviin tauteihin."

https://en.wikipedia.org/wiki/Polish–Ukrainian_War#Aftermath

Meneekö liikaa valikoivan historiatajun vinoumaa vastaan?

Taas varsin koominen möläytys, joka baurattaa kansaa Lavrovin tapaan!

Mises-instituutin sivulla mainitaan samanlaista protektionismia syypääksi Irlannin nälänhätään.

https://mises.org/library/what-caused-irish-potato-famine