Tamperelaisessa 5.10.22 oli kirjoitus kuinka omainen kantaa vastuuta psyykkisesti sairastuneen arjesta. Kirjoituksessa kuvattiin kuinka omaisen tehtävänä on olla kahdella pallilla, läheisensä tukena ja äänitorvena lääkäreille ja terveydenhuollon henkilöstölle. Näillä jälkimmäisillä ei ole aina osaamista hoitaa psykiatrisen diagnoosin saaneen henkilön fyysisiä sairauksia, mikä pitää täysin paikkansa.
Liian usein myös terveille ihmisille lyödään väärin mielenterveysleima terveystietoihin ja se on sen ihmisen menoa pyörimään vuosikausia psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Omaiset luonnollisesti temmataan myös mukaan tähän hoitorumbaan koska he jakavat arjen läheisensä kanssa.
Omaisten olisi hyvä tiedostaa että psykiatrinen hoitojärjestelmä itse ylläpitää tätä mielenterveyskuntoutujien terveempi-sairaampi aaltoilevaa olotilaa. Sehän on tiedetty tosiasia, että kerran aloitettu lääkkeiden syönti on useille loppuelämän kestävä. Valitettavasti psykiatrian lääkärit ovat koulutettu tällaiseen hoitokäytäntöön. Myös muiden alojen lääkäreille on opetettu että psyykkisen diagnoosin saaneita tulee katsella aina näiden lasien läpi vaikka kysymyksessä olisi jalka poikki. Normaalitkin sairaudet laitetaan psyykkisestä syistä johtuvaksi. On kauheaa että muuten niin hyvän terveydenhoitojärjetelmämme sisällä liikkuu tällaista kärsimystä ylläpitävää hoitoa.
Omaisten olisi hyvä tiedostaa myös että psykiatriassa on hoito varsin yksinkertaista ja selkeää, pillereitä, pillereitä ja pillereitä. Keskushermostoon ja aivoihin vaikuttavat lääkkeet juuri aiheuttavat fyysisiä sairauksia psyykkisten lisäksi ja voinnin heittelemistä. Lääkkeet lamaannuttavat elimistöä sitä näyttävämmin mitä pitempään niitä käyttää. Keho pyrkii kuitenkin aina tasapainoon ja yrittää korjata ja taistella näitä tuholaisia vastaan kunnes väsyy sairastuu. Lääkkeiden lopettaminen tai vähentäminen aiheuttavat tuskallisia vieroitusoireita joka tarkoittaa että elimistö pyrkii takaisin terveeseen ja normaaliin olotilaan Kauheinta on se että lääkärit eivät ymmärrä tätä vaan uskovat että sairaus on pahentunut ja täytyy lisätä vaan uutta lääkettä
Omaiset jos ketkä pystyvät tunnistamaan läheisensä tilassa tapahtuvat muutokset paremmin kuin lääkärit. Perusterveydenhuollossa pitäisi enemmän kysellä, epäillä ja ottaa puheeksi näiden lääkkeiden vaikutus koska kun psykiatri määrää lääkkeet hän ei juuri sen jälkeen tiedä mitä potilaalleen tapahtuu arjessa, siksi he tietävät niin vähän niiden seurauksista. Omaisten realististen huomioiden kautta todellista tietoa menee heille jotka vastaavat hoidosta.
Väitän että suurin terveyskeskusten ja vanhusten laitosten kuormittaja on juuri ne lääkkeet joilla ihmisistä tehdään lopuksi kroonikkoja joiden normaalit arjen toimintojen tehtävät hävitetään.
Liian usein myös terveille ihmisille lyödään väärin mielenterveysleima terveystietoihin ja se on sen ihmisen menoa pyörimään vuosikausia psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Omaiset luonnollisesti temmataan myös mukaan tähän hoitorumbaan koska he jakavat arjen läheisensä kanssa.
Omaisten olisi hyvä tiedostaa että psykiatrinen hoitojärjestelmä itse ylläpitää tätä mielenterveyskuntoutujien terveempi-sairaampi aaltoilevaa olotilaa. Sehän on tiedetty tosiasia, että kerran aloitettu lääkkeiden syönti on useille loppuelämän kestävä. Valitettavasti psykiatrian lääkärit ovat koulutettu tällaiseen hoitokäytäntöön. Myös muiden alojen lääkäreille on opetettu että psyykkisen diagnoosin saaneita tulee katsella aina näiden lasien läpi vaikka kysymyksessä olisi jalka poikki. Normaalitkin sairaudet laitetaan psyykkisestä syistä johtuvaksi. On kauheaa että muuten niin hyvän terveydenhoitojärjetelmämme sisällä liikkuu tällaista kärsimystä ylläpitävää hoitoa.
Omaisten olisi hyvä tiedostaa myös että psykiatriassa on hoito varsin yksinkertaista ja selkeää, pillereitä, pillereitä ja pillereitä. Keskushermostoon ja aivoihin vaikuttavat lääkkeet juuri aiheuttavat fyysisiä sairauksia psyykkisten lisäksi ja voinnin heittelemistä. Lääkkeet lamaannuttavat elimistöä sitä näyttävämmin mitä pitempään niitä käyttää. Keho pyrkii kuitenkin aina tasapainoon ja yrittää korjata ja taistella näitä tuholaisia vastaan kunnes väsyy sairastuu. Lääkkeiden lopettaminen tai vähentäminen aiheuttavat tuskallisia vieroitusoireita joka tarkoittaa että elimistö pyrkii takaisin terveeseen ja normaaliin olotilaan Kauheinta on se että lääkärit eivät ymmärrä tätä vaan uskovat että sairaus on pahentunut ja täytyy lisätä vaan uutta lääkettä
Omaiset jos ketkä pystyvät tunnistamaan läheisensä tilassa tapahtuvat muutokset paremmin kuin lääkärit. Perusterveydenhuollossa pitäisi enemmän kysellä, epäillä ja ottaa puheeksi näiden lääkkeiden vaikutus koska kun psykiatri määrää lääkkeet hän ei juuri sen jälkeen tiedä mitä potilaalleen tapahtuu arjessa, siksi he tietävät niin vähän niiden seurauksista. Omaisten realististen huomioiden kautta todellista tietoa menee heille jotka vastaavat hoidosta.
Väitän että suurin terveyskeskusten ja vanhusten laitosten kuormittaja on juuri ne lääkkeet joilla ihmisistä tehdään lopuksi kroonikkoja joiden normaalit arjen toimintojen tehtävät hävitetään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
voi niitä omaisia joilla on mt-häiriöinen tai päihdekäyttäjä löhipiirissä. Se syö ihmistä ja vie heidänkin elämänhalun. Monihan tekee itsemurhan kun ei jaksa enkä ihmettele.
Sekin tiedetään että on väärät lääkkeet jos tauti ei parane tai oireet lievene
On harvinaista että psyykelääkkeitä syövät ihmiset parantuisivat. Päinvastoin lääkkeet laukaisevat elimistössä uusia oireita joita sitten lääkitään uusilla lääkkeillä.
Heidän kohtalonsa on syödä lääkkeitä loppuelämänsä ja lopulta menettää fyysisen ja psyykkisen terveytensä.
Tämä on valtavirtaa psykiatrisessa hoitojärjestelmässä, jotkut onnekkaat pystyvät irrottautumaan tästä ja paranevat.