Ja hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassansa". Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät erilleen muista korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään; ja hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin ylen valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä taida semmoiseksi valkaista. Ja heille ilmestyivät Elias ynnä Mooses, ja nämä puhuivat Jeesuksen kanssa. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Rabbi, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme siis kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi". Sillä hän ei tiennyt, mitä sanoa, koska he olivat peljästyksissään. Ja tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä". Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, eivät he enää nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen, joka yksinänsä oli heidän kanssaan. Ja heidän kulkiessaan alas vuorelta hän teroitti heille, etteivät kenellekään kertoisi, mitä olivat nähneet, ennenkuin vasta sitten, kun Ihmisen Poika oli noussut kuolleista. Ja he pitivät mielessään sen sanan ja tutkistelivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen oli. Ja he kysyivät häneltä sanoen: "Kirjanoppineethan sanovat, että Eliaan pitää tuleman ensin?" Niin hän sanoi heille: "Elias tosin tulee ensin ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta kuinka sitten on kirjoitettu Ihmisen Pojasta, että hän on paljon kärsivä ja tuleva halveksituksi? Mutta minä sanon teille: Elias onkin tullut, ja he tekivät hänelle, mitä tahtoivat, niinkuin hänestä on kirjoitettu." Ja kun he tulivat opetuslasten luo, näkivät he paljon kansaa heidän ympärillään ja kirjanoppineita väittelemässä heidän kanssaan. Ja kohta kun kaikki kansa hänet näki, hämmästyivät he ja riensivät hänen luoksensa ja tervehtivät häntä. Ja hän kysyi heiltä: "Mitä te väittelette heidän kanssaan?" Silloin vastasi eräs mies kansanjoukosta hänelle: "Opettaja, minä toin sinun tykösi poikani, jossa on mykkä henki. Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä, ja hänestä lähtee vaahto, ja hän kiristelee hampaitaan; ja hän kuihtuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet." Hän vastasi heille sanoen: "Voi, sinä epäuskoinen sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Kuinka kauan kärsiä teitä? Tuokaa hänet minun tyköni." Niin he toivat hänet hänen tykönsä. Ja heti kun hän näki Jeesuksen, kouristi henki häntä, ja hän kaatui maahan, kieritteli itseään, ja hänestä lähti vaahto. Ja Jeesus kysyi hänen isältään: "Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut?" Niin hän sanoi: "Pienestä pitäen. Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä." Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Jos voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo". Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun epäuskoani". Mutta kun Jeesus näki, että kansaa riensi sinne, nuhteli hän saastaista henkeä ja sanoi sille: "Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene". Niin se huusi ja kouristi häntä kovasti ja lähti ulos. Ja hän kävi ikäänkuin kuolleeksi, niin että monet sanoivat: "Hän kuoli". Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Ja hän nousi. Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eriksensä: "Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?" Hän sanoi heille: "Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla". Ja he lähtivät sieltä ja kulkivat Galilean läpi; ja hän ei tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää. Sillä hän opetti opetuslapsiaan ja sanoi heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet; ja kun hän on tapettu, nousee hän kolmen päivän perästä ylös". Mutta he eivät käsittäneet sitä puhetta ja pelkäsivät häneltä kysyä. Ja he saapuivat Kapernaumiin. Ja kotiin tultuaan hän kysyi heiltä: "Mistä te tiellä keskustelitte?" Mutta he olivat vaiti; sillä he olivat tiellä keskustelleet toistensa kanssa siitä, kuka oli suurin. Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija". Ja hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä; ja otettuaan sen syliinsä hän sanoi heille: "Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt". Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä". Mutta Jeesus sanoi: "Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa. Sillä joka ei o
"Minä uskon, auta minun epäuskoani."
Anonyymi-ap
8105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olipa mielenkiintoinen tarina, ensin kuvataan, että Jeesus olisi ajanut riivaajan ulos ja lopussa sanotaan, että kyseessä olikin vain joku, joka esiintyi Jeesuksen nimissä. Ja se joku joka ajoi riivaajan siinä paikassa, sanoi, ettei se kuitenkaan lähde kuin vain rukouksella ja paastolla.
No, tämä on näitä saarnaajien sisäpiirijuttuja, koska Mooseskin esiintyy tarinasa, mutta Isä Jumala puhuu kuitenkin taivaasta, joka ei ole Mooseksen Jumala, ja niinpä Mooses katoaakin samassa. Ja samalla korostetaan 'ihmisen poikaa',
Jeesus vastusti Mooseksen kulttia, joten kahdella Jeesuksella ilmeisesti kuvataan tarinassa hänen nimeensä tehtyä kahra eri ideasta.
Joka tapauksessa selvä kuvaus epilepsiasta.
Vielä tuosta 'olla vuorella', niin Jahve on vuoren - ärjyvän tulivuoren - Jumala. Jossakin tutkimuksessa mainittiin, että olisi ollut ihan konkreettinen vuori, jonka nimi oli Jahve, jota
on palvottu..
Ja Jahve vuoren Jumala on VT:ssä Mooseksen kirjoissa puhuva Jumala, mutta tämä ei ole Israelin Jumala, jota Jeesus opetti taivasten valtakunnan isänä.
Jeremia 7 kertoo Israelin Jumalan sanat, että kansan vaeltaessa Egyptistä he eivät edes kuulleet Israelin Jumalan ääntä, vaan Mooses johdatti heidät palvomaan polttouhrein Baalia. Vastaavasti Israelin Jumala sanoo, ettei hän ole uhreja vaatinut, se ei ole tullut edes hänen mieleensä ja tuomitsee ankarasti lasten uhrauksen.
2.Kuningasten kirjan luku 23 kertoo, että uhraus tapahtui Moolokille - lapset laitettuin kulkemaan tulen läpi.
Aloitustarinassa Jeesuksen sanat 'antakaa lasten tulla minun tyköni' mahdollisesti kuvataan juuri sitä, että Jeesus suojelee lapsia tältä Jahven polttouhraukselta vastustaessaan Jahvea ja Moosesta.
Opetuslapsista taas ilmenee, koska keskustelivat siitä, että kuka on suurin -epävarmuus , että kuuluisiko nyt palvoa juutalaisten Jahvea vaiko Jeesuksen opettamaa taivasten valtakunnan isää.
Lisäyksenä vielä, kuten varmaan kaikki jo tietävät, niin kristinusko ei perustu Jeesuksen puhumaan taivasten valtakunnan isä Jumalaan, Israelin Jumalaan, vasn Mooseksen kirjojen Jumala Jahveen juutalaisen Paavalin opilla.
Olisi hyvä hahmottaa, että mikä on se usko ja epäusko, josta Jeesus puhuu. Esimerkiksi sanoessaan naiselle, joka koski hänen viittaansa lievettä, ja kysyttyään naiselta, että uskoiko tämä todella sen auttavan, mihin naisen vastasi myöntävästi, ja Jeesus totesi, että usko pelasti.
<<Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät erilleen muista korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään; ja hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin ylen valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä taida semmoiseksi valkaista. Ja heille ilmestyivät Elias ynnä Mooses<<
Onko tuossa todella kyse Eliasta, eikä Jumala Elistä? Eli heille ilmestyikin Elia ja Mooses? Tämä antaisi lisäselvityksen tähän Jumala-tilanteeseen, jos sen lisäksi kuuluisi taivasten valtakunnan Isän ääni - tämä ei silloin olisi myöskään ylijumala El, joka synkronisoitui tiettävästi Jahveen. El-jumalaa taivutellaan kirjoituksissa Eliaksi.
Kun seisot niillä jalansijoilla, kuin seisot juuri nyt, olet Jumalan valtakunnassa. Se on sinussa ja sinun ympärillä. Sinun ei tarvitse muuta kuin lukea vaikka Matteuksen evankeliumin 7. luku, ja seurata intuitiivisesti elämän tienviittoja.
Jos jotakin uskoa oikeaan elämään tarvitaan, niin de on uskoa siihen, että tekee oikeita valintoja, ja se on uskoa itseen ja omiin tuntemuksiin.
On oltava rohkea ja päättäväinen - ja ennen kaikkea oikeudenmukainen ja rehellinen - itselleen.
Vastuu on jokaisella ihmisellä juuri tässä ja nyt.
On aika huikeaakin, että miten live-elämässä , perheissä, parisuhteissa, politiikassa, lehtikirjoituksissa ja kirjoituksissa täällä 100 prosenttisesti aiheena on aina, että syyttävällä sormella osoitellaan jotakin toista henkilöä, kirjoittajaa tai tahoa.
Se on noussut kaiken pääaiheeksi, muuta ei ole enää.
Ja uskonnonkin aiheena on vain lyömäaseena toimiminen ja Jumalan tehtävänä rukouksin toimia koston välineenä.
Maailma on totaalisesti nyrjähtänyt sijoiltaan.
Mistä nousee tämä jatkuva massiivinen syyttäminen ja tuomitseminen?