Onko maailma deterministinen ja tulevaisuus määrätty jo alkuräjähdyksessä?

"Epätasapainossa olevien entropiasysteemit tuottavat bifurkaatiota eli ennustamatatonta haarautumista joka puolestaan edelleen johtaa palautumattomuuteen ja todennäköisyyksiin ja kompleksisiin systeemeihin eli aitoon vahvaan emergenssiin."

Epätasapainossa olemista varten on oltava suure, jonka arvo ei ole vakio. Yleensä energia, tai radan koordinaatti, joka on hyvin valittu olemaan vakio. Boltzmannin helpoin kaasu voi olla termodynaamisten suureiden suhteen pysyvässä tilassa, ja maksimoinut entropiansa. Eli entropia on vakio. Silloin siinä on eniten ennustamattomia asioita biljardipallojen suhteen. Tämä ei palaudu siinä mielessä, että entropialla ei ole 'entropian rataa', joka edes liikkuisi takaisin kohti aiempaa arvoa. Muissa radoissa on yleensä monta koordinaattia ja erikseen nopeus. Lisäksi potentiaali voi vaihdella. Palaaminen takaisin voisi tarkoittaa kaikkien näiden palautumista edelliseen asemaan, mutta koska esim. potentiaali ei noudata avoimessa systeemissä mitään kiinnitettyä evoluutiota, tästä ei synny periodista liikettä, jos koko seuraavan kierroksen evoluutio ei ole identtinen. GR pystyy ennustamaan esim. merkuriuksen radan ilman satunnaisuuksia, vaikka tässä radassa ei ole mitään toistuvaa tai muunlaista tasapainoa (energian siirtämisen tasapaino on siellä missä merkurius putoaa aurinkoon). Sama GR on ennustanut CMB-säteilyn yksityiskohdat entropiasysteemissä eli Boltzmannin kaasussa, joka on termisessä epätasapainossa. Ennustus oli tosin toiseen kertaan tilastollinen siinä mielessä ettei aloitettu minkään varmennetun CMB-läikän alkutilasta (samalla tavalla kuin merkurius on varmennettu läikkä materiaa, jota voi kutsua tilastolliseksi ensimmäiseen kertaan, mutta ei äsken, jos GR yksinkertaistaa sen vielä hiukkaseksi) ja seurattu sitä nykypäivään. Kun sanot entropiasysteemi ja Boltzmann, tämä materian pitäminen läikkinä on kuitenkin juuri niin rajoitettua kuin missä itse halusit ennustettavuutta epäillä.

Bifurkaatio on täysin käänteinen prosessi. Jos kyseessä on klassinen systeemi, sillä on vain yksi tila per hetki. Bifurkaatio merkitsee, että kaksi matemaatikkojen unessaan näkemää tilaa ovat lähellä toisiaan, ja niiden tulevaisuus (jonka he osaavat mallissa kertoa täysin, ja determinisitisesti, ja tarkkaan per tila, tai muuten heidän ei pitäisi esittää mitään sanoja tästä asiasta: systeemistä, tiloista ja niiden välillä olevasta etäisyydestä) on kaukana toisistaan. Luonnossa esiintyvällä tilalla on yksi menneisyys, mistä se on tullut. Puhut ennustamattomista asioista kuin ottaisit niihin jonkun yksittäisen tietelijän havaintonäkökulman, etkä tarkastelisi asioita universumista käsin.

Todennäköisyyksiin ei voi johtaa muiden asioiden avulla esim. QM:ssä QM:n todennäköisyys on ollut alusta asti satunnaista ja sen satunnaisuuden voi esim. kääntää eri paikkaan objektia, kun puhutaan tarkkaanmääritellyn qubitin muuttamisesta epämääräiseen tilaan (ja tämä koskee yhtä suuntaa ja tulisi tietää objektista kaikki suunnat ennenkuin ajattelee). Tässä tapahtumassa ei muuten ole tarvittu kompleksia systeemiä ja kaaosta, vaan manipulointi kuvaillaan tapahtumana yksinkertaisena. Kietoutuminen ja sen lopettaminen voi saada aineen näyttämään siltä kuin se olisi välissä klassista eri osien toimesta, mutta etenkin alussa ja lopussa valitulla objektilla on samaa satunnaisuutta.

Emergenssi ei ole fysiikan käyttämä määritelmä millekään asialle. Poikkitieteellisessä emergensissä ei voitaisi löytää emergenssin laatua, joka olisi fysikaalinen. Jos biologi esim. väittää ihmisen olevan emergentti systeemi, tämän systeemin osat voivat olla soluja. Mutta hänellä ei ole mitään esitystä, miten ihminen tai solu toimi fysiikan systeeminä (esim. Hamiltonin mekaaninen tai Boltzmannin kaasu). Ei ole silloin osoitusta, teoriaa tai väitettä, että fysiikan alisysteemeistä emergoituu jotain. Voi kuitenkin pitää annettuna, että kaikki todellisuus on pohjimmiltaan fysiikkaa. Ja voisi tutusta johonkin astronomiseen biologiaan, missä käydään todella tarkkaan läpi, miten ja milloin voi emergoitua jotain biologista, ja näiltä saa ehkä paremman (konkreettisen eli ei matemaattisfilosofisen) käsityksen siitä, mitä ominaisuuksia on oltava läsnä.

"Uutta järjestystä syntyy fluktuaatioista ja haarautumista kaukana termodynaamisesta tasapainosta."

Tämä ei pidä paikkaansa, vaan systeemissä on tapahduttava osien välistä vuorovaikutusta, jotta sen voisi sanoa olevan poissa tasapainosta. Pois tasapainosta pääsemisellä kesken tasapainon voi olla syynsä, ja systeemin on yleensä oltava jollain tavalla avoin. Esim. muuttamalla lämpötilaa voi alkaa syntyä reaktioita, joita ei syntynyt. Järjestystä suljettuun systeemiin, joka sisältäisi myös paikan, josta lämpöä varastetaan tai kadotetaan, ei silti välttämättä synny. Jotkut reaktiot epätasapaino kaasussa ovat eksotermisiä, jolloin kaasun omaksi laskettu järjestys pienenee viimeistään pian ja paljon nopeammin kuin ilman tätä reaktiota.

2

Anonyymi kirjoitti:

"Epätasapainossa olevien entropiasysteemit tuottavat bifurkaatiota eli ennustamatatonta haarautumista joka puolestaan edelleen johtaa palautumattomuuteen ja todennäköisyyksiin ja kompleksisiin systeemeihin eli aitoon vahvaan emergenssiin."

Epätasapainossa olemista varten on oltava suure, jonka arvo ei ole vakio. Yleensä energia, tai radan koordinaatti, joka on hyvin valittu olemaan vakio. Boltzmannin helpoin kaasu voi olla termodynaamisten suureiden suhteen pysyvässä tilassa, ja maksimoinut entropiansa. Eli entropia on vakio. Silloin siinä on eniten ennustamattomia asioita biljardipallojen suhteen. Tämä ei palaudu siinä mielessä, että entropialla ei ole 'entropian rataa', joka edes liikkuisi takaisin kohti aiempaa arvoa. Muissa radoissa on yleensä monta koordinaattia ja erikseen nopeus. Lisäksi potentiaali voi vaihdella. Palaaminen takaisin voisi tarkoittaa kaikkien näiden palautumista edelliseen asemaan, mutta koska esim. potentiaali ei noudata avoimessa systeemissä mitään kiinnitettyä evoluutiota, tästä ei synny periodista liikettä, jos koko seuraavan kierroksen evoluutio ei ole identtinen. GR pystyy ennustamaan esim. merkuriuksen radan ilman satunnaisuuksia, vaikka tässä radassa ei ole mitään toistuvaa tai muunlaista tasapainoa (energian siirtämisen tasapaino on siellä missä merkurius putoaa aurinkoon). Sama GR on ennustanut CMB-säteilyn yksityiskohdat entropiasysteemissä eli Boltzmannin kaasussa, joka on termisessä epätasapainossa. Ennustus oli tosin toiseen kertaan tilastollinen siinä mielessä ettei aloitettu minkään varmennetun CMB-läikän alkutilasta (samalla tavalla kuin merkurius on varmennettu läikkä materiaa, jota voi kutsua tilastolliseksi ensimmäiseen kertaan, mutta ei äsken, jos GR yksinkertaistaa sen vielä hiukkaseksi) ja seurattu sitä nykypäivään. Kun sanot entropiasysteemi ja Boltzmann, tämä materian pitäminen läikkinä on kuitenkin juuri niin rajoitettua kuin missä itse halusit ennustettavuutta epäillä.

Bifurkaatio on täysin käänteinen prosessi. Jos kyseessä on klassinen systeemi, sillä on vain yksi tila per hetki. Bifurkaatio merkitsee, että kaksi matemaatikkojen unessaan näkemää tilaa ovat lähellä toisiaan, ja niiden tulevaisuus (jonka he osaavat mallissa kertoa täysin, ja determinisitisesti, ja tarkkaan per tila, tai muuten heidän ei pitäisi esittää mitään sanoja tästä asiasta: systeemistä, tiloista ja niiden välillä olevasta etäisyydestä) on kaukana toisistaan. Luonnossa esiintyvällä tilalla on yksi menneisyys, mistä se on tullut. Puhut ennustamattomista asioista kuin ottaisit niihin jonkun yksittäisen tietelijän havaintonäkökulman, etkä tarkastelisi asioita universumista käsin.

Todennäköisyyksiin ei voi johtaa muiden asioiden avulla esim. QM:ssä QM:n todennäköisyys on ollut alusta asti satunnaista ja sen satunnaisuuden voi esim. kääntää eri paikkaan objektia, kun puhutaan tarkkaanmääritellyn qubitin muuttamisesta epämääräiseen tilaan (ja tämä koskee yhtä suuntaa ja tulisi tietää objektista kaikki suunnat ennenkuin ajattelee). Tässä tapahtumassa ei muuten ole tarvittu kompleksia systeemiä ja kaaosta, vaan manipulointi kuvaillaan tapahtumana yksinkertaisena. Kietoutuminen ja sen lopettaminen voi saada aineen näyttämään siltä kuin se olisi välissä klassista eri osien toimesta, mutta etenkin alussa ja lopussa valitulla objektilla on samaa satunnaisuutta.

Emergenssi ei ole fysiikan käyttämä määritelmä millekään asialle. Poikkitieteellisessä emergensissä ei voitaisi löytää emergenssin laatua, joka olisi fysikaalinen. Jos biologi esim. väittää ihmisen olevan emergentti systeemi, tämän systeemin osat voivat olla soluja. Mutta hänellä ei ole mitään esitystä, miten ihminen tai solu toimi fysiikan systeeminä (esim. Hamiltonin mekaaninen tai Boltzmannin kaasu). Ei ole silloin osoitusta, teoriaa tai väitettä, että fysiikan alisysteemeistä emergoituu jotain. Voi kuitenkin pitää annettuna, että kaikki todellisuus on pohjimmiltaan fysiikkaa. Ja voisi tutusta johonkin astronomiseen biologiaan, missä käydään todella tarkkaan läpi, miten ja milloin voi emergoitua jotain biologista, ja näiltä saa ehkä paremman (konkreettisen eli ei matemaattisfilosofisen) käsityksen siitä, mitä ominaisuuksia on oltava läsnä.

"Uutta järjestystä syntyy fluktuaatioista ja haarautumista kaukana termodynaamisesta tasapainosta."

Tämä ei pidä paikkaansa, vaan systeemissä on tapahduttava osien välistä vuorovaikutusta, jotta sen voisi sanoa olevan poissa tasapainosta. Pois tasapainosta pääsemisellä kesken tasapainon voi olla syynsä, ja systeemin on yleensä oltava jollain tavalla avoin. Esim. muuttamalla lämpötilaa voi alkaa syntyä reaktioita, joita ei syntynyt. Järjestystä suljettuun systeemiin, joka sisältäisi myös paikan, josta lämpöä varastetaan tai kadotetaan, ei silti välttämättä synny. Jotkut reaktiot epätasapaino kaasussa ovat eksotermisiä, jolloin kaasun omaksi laskettu järjestys pienenee viimeistään pian ja paljon nopeammin kuin ilman tätä reaktiota.

2

Lue lisää

Maksimientropian kaasu sisältää jokaisen osansa haarautuman - jonka voi sanoa olevan olemassa vain Hamiltonisessa mielessä eli ajassa hyvin käyttäytyvänä tilana - samalla todennäköisyydellä. Eli jossain mielessä niitä tapahtuu paljon.Toisaalta kyseessä pitäisi olla vain yksi mahdollinen tila, eikä rata mistä tila on peräisin, joten mitään informaatiota alisysteemien haarautumisesta ei olisi. Tämä koskee myös epätasapaino-kaasua. Epätasapainossa kaasun kokonaisominaisuuksien arvot voivat vaihdella paljon ja niillä voi olla haarautumia, jotka voidaan ajattelussa jäljittää osien vuorovaikutuksiin ja niiden tilastollisuuteen. Vielä useammin ne kuitenkin johtuvat avoimesta systeemistä. Siinä ei tarvitse olla kuin lämmön fluktuaatiota. Nämä arvojen haaraumat kasvattavat entropiaa samalla periaattella kuin ylipäätään sanotaan, että suljettu kaasusysteemi, jos sen entropia ei ole maksimissa, niin sen nykyinen epätasapaino-Boltzmann -kehitys johtaa sen täyteen epäjärjestykseen. Ehkä järjestyksen etsiminen kannattaa aloittaa aina tasapainoasemasta ja ominaisuussanasta, joka on tasapainossa olemassa, niin ei toista yhtään turhaa vaihetta tai jätä mitään huomaamatta.

"Ajalla on merkitystä ainoastaan todennäköisyyksien maailmassa. Kompleksisuus on palautumattomuutta joten reduktionismi ei toimi."

Ajalla on merkitystä kaikissa Hamiltonin ja Boltzmannin eri liikeyhtälöistä tehdyissä versioissa. Paitsi jos mikään ei liiku tai muutu. Pätevä reduktionisti tekee toimivaa reduktionismia myös, jos aikaa ei ole. Hamiltonin systeemissä, missä on periodinen liike eli integroituva jne., jos periodi on todella lyhyt verrattuna kaikkeen muuhun, silloin jollain koordinaatin arvolla, joka riippuu ajasta ei ole vältämättä mitään vaikutusta siihen, miten nämä systeemit reagoivat toisiinsa (ainakaan jos systeemit eivät bifurkoidu paljon vaikka koordinaatin arvo on eri). Reduktionismi toimii mutta ei ole pakollista. Yleensä koordinaattien arvojen (klassinen suure) jokin merkitys (tai tarkemmin se, että joku tieteilijä voi ne tietää), osoittaa korkeaa järjestymistä.

Kompleksisuus on ihmisten mielipide. Yllä vain Hamiltonin mekaniikasta voi tehdä kompleksisen, koska vain siihen lisätään jotain, kun halutaan lisätä jotain. Samalla se on kuitenkin teoria missä aikaa invertoidaan, ja joka on reduktionismin puhdas määritelmä.

"Kaikki yksittäiset tapahtumat syntyvät koska kaikki vaikuttaa kaikkeen muuhun."

Epätasapainon kaasussa ja Boltzmannin teoriassa tämä kohta on yksinkertaistettu pois. Hamiltonin funktiossa kerrotaan, mikä kaikki vaikuttaa mitenkin. Ja näitä ideoita on saatu Newtonilta ja Einsteinilta.

"Toisenlainen näkemys on että kaukana termodynaamisesta tasapainosta ilmenee ns. dissipatiivisia rakenteita."

Kirjota tuonne wikiin äskeinen ideasi, että dissipatiivinen järjestelmä kykenee itseorganisoitumiseen _ vain koska kaikki vaikuttaa kaikkeen muuhun, mukaanlukien tämän systeemin ympäristö.

"Dissipatiiviset systeemit eivät redusoidu osiinsa ja ne eivät ole ajan suhteen symmetrisesti kehityviä kuten klassisen fysiikan mallinnukset. Ne eivät myöskään ole deterministisesti kehittyviä vaan niiden käyttäytymistä voidaan ennustaa vain todennäköisyyksien tasolla."

Kun systeemi on avoin, se tarkoittaa ettei systeemi redusoidu edes itseensä. Et ole kirjoittanut mitään yhtälöä dissipatiivisen systeemin aikakehityksestä, joten et voi sanoa mitään sen aikakehityksen ominaisuuksista etukäteen. Sama koskee sen satunnaisuuden osoittamista. Kaikki näyttää satunnaiselta, kunnes joku tekee siitä jotain. Jos joku kirjoittaa yhtälön dissipatiiviselle järjestelmälle ja sanoo jostain syystä sen olevan deterministinen systeemi, mutta hän ei koskaan ennusta sellaisia järjestelmiä millintarkasti, kyseessä on kuitenkin deterministinen systeemi. Determinismi kannattaa päättää redusoimalla ongelma pieniin osiin mikrotasolla, jos kaikki siellä on determinismiä, ei mitään suurempaa kannata tulkita satunnaiseksi.

Dissipatiivinen systeemi on redusoitava osiin. Ilman osia ei ole energian kuljetusta systeemistä ulos. Niiden pitää olla nopeita (v ja minkä v on oleellinen suure) ja törmätä ympäristön rajalla menettäen nopeuttaan. Samalla niiden tulisi estää nopeiden hiukkasten pääsy systeemin sisälle tai vain vaihtaa niiden liike hitaammaksi. Nämä osat ovat klassisesti aikainvariantteja tehdessään kaiken. Siten voisi sanoa, että on myös aikainvarianttien osien ansiota, että on olemassa dissipatiivinen systeemi. Kaasuteorian tekemisessä liikeyhtälöiden avulla tämä on selvää. Kvanttisysteemi on pieni osa, ja on joskus aikainvariantti ja joskus ei. Tällä luulisi olevan vaikutusta kokonaisuuteen. Kvanttiosassa voi miettiä erikseen onko se redusoituva tiettyihin osiin, jotka ihmiselle tulee ensimmäisenä mieleen aiemmasta tutustumisestaan aiheeseen, mutta nämä osat ovat silloin hyvin erikoiset ja filosofian kannattaa mennä pidemmälle esim. differentiaalilaskentaan.

3

Anonyymi kirjoitti:

Maksimientropian kaasu sisältää jokaisen osansa haarautuman - jonka voi sanoa olevan olemassa vain Hamiltonisessa mielessä eli ajassa hyvin käyttäytyvänä tilana - samalla todennäköisyydellä. Eli jossain mielessä niitä tapahtuu paljon.Toisaalta kyseessä pitäisi olla vain yksi mahdollinen tila, eikä rata mistä tila on peräisin, joten mitään informaatiota alisysteemien haarautumisesta ei olisi. Tämä koskee myös epätasapaino-kaasua. Epätasapainossa kaasun kokonaisominaisuuksien arvot voivat vaihdella paljon ja niillä voi olla haarautumia, jotka voidaan ajattelussa jäljittää osien vuorovaikutuksiin ja niiden tilastollisuuteen. Vielä useammin ne kuitenkin johtuvat avoimesta systeemistä. Siinä ei tarvitse olla kuin lämmön fluktuaatiota. Nämä arvojen haaraumat kasvattavat entropiaa samalla periaattella kuin ylipäätään sanotaan, että suljettu kaasusysteemi, jos sen entropia ei ole maksimissa, niin sen nykyinen epätasapaino-Boltzmann -kehitys johtaa sen täyteen epäjärjestykseen. Ehkä järjestyksen etsiminen kannattaa aloittaa aina tasapainoasemasta ja ominaisuussanasta, joka on tasapainossa olemassa, niin ei toista yhtään turhaa vaihetta tai jätä mitään huomaamatta.

"Ajalla on merkitystä ainoastaan todennäköisyyksien maailmassa. Kompleksisuus on palautumattomuutta joten reduktionismi ei toimi."

Ajalla on merkitystä kaikissa Hamiltonin ja Boltzmannin eri liikeyhtälöistä tehdyissä versioissa. Paitsi jos mikään ei liiku tai muutu. Pätevä reduktionisti tekee toimivaa reduktionismia myös, jos aikaa ei ole. Hamiltonin systeemissä, missä on periodinen liike eli integroituva jne., jos periodi on todella lyhyt verrattuna kaikkeen muuhun, silloin jollain koordinaatin arvolla, joka riippuu ajasta ei ole vältämättä mitään vaikutusta siihen, miten nämä systeemit reagoivat toisiinsa (ainakaan jos systeemit eivät bifurkoidu paljon vaikka koordinaatin arvo on eri). Reduktionismi toimii mutta ei ole pakollista. Yleensä koordinaattien arvojen (klassinen suure) jokin merkitys (tai tarkemmin se, että joku tieteilijä voi ne tietää), osoittaa korkeaa järjestymistä.

Kompleksisuus on ihmisten mielipide. Yllä vain Hamiltonin mekaniikasta voi tehdä kompleksisen, koska vain siihen lisätään jotain, kun halutaan lisätä jotain. Samalla se on kuitenkin teoria missä aikaa invertoidaan, ja joka on reduktionismin puhdas määritelmä.

"Kaikki yksittäiset tapahtumat syntyvät koska kaikki vaikuttaa kaikkeen muuhun."

Epätasapainon kaasussa ja Boltzmannin teoriassa tämä kohta on yksinkertaistettu pois. Hamiltonin funktiossa kerrotaan, mikä kaikki vaikuttaa mitenkin. Ja näitä ideoita on saatu Newtonilta ja Einsteinilta.

"Toisenlainen näkemys on että kaukana termodynaamisesta tasapainosta ilmenee ns. dissipatiivisia rakenteita."

Kirjota tuonne wikiin äskeinen ideasi, että dissipatiivinen järjestelmä kykenee itseorganisoitumiseen _ vain koska kaikki vaikuttaa kaikkeen muuhun, mukaanlukien tämän systeemin ympäristö.

"Dissipatiiviset systeemit eivät redusoidu osiinsa ja ne eivät ole ajan suhteen symmetrisesti kehityviä kuten klassisen fysiikan mallinnukset. Ne eivät myöskään ole deterministisesti kehittyviä vaan niiden käyttäytymistä voidaan ennustaa vain todennäköisyyksien tasolla."

Kun systeemi on avoin, se tarkoittaa ettei systeemi redusoidu edes itseensä. Et ole kirjoittanut mitään yhtälöä dissipatiivisen systeemin aikakehityksestä, joten et voi sanoa mitään sen aikakehityksen ominaisuuksista etukäteen. Sama koskee sen satunnaisuuden osoittamista. Kaikki näyttää satunnaiselta, kunnes joku tekee siitä jotain. Jos joku kirjoittaa yhtälön dissipatiiviselle järjestelmälle ja sanoo jostain syystä sen olevan deterministinen systeemi, mutta hän ei koskaan ennusta sellaisia järjestelmiä millintarkasti, kyseessä on kuitenkin deterministinen systeemi. Determinismi kannattaa päättää redusoimalla ongelma pieniin osiin mikrotasolla, jos kaikki siellä on determinismiä, ei mitään suurempaa kannata tulkita satunnaiseksi.

Dissipatiivinen systeemi on redusoitava osiin. Ilman osia ei ole energian kuljetusta systeemistä ulos. Niiden pitää olla nopeita (v ja minkä v on oleellinen suure) ja törmätä ympäristön rajalla menettäen nopeuttaan. Samalla niiden tulisi estää nopeiden hiukkasten pääsy systeemin sisälle tai vain vaihtaa niiden liike hitaammaksi. Nämä osat ovat klassisesti aikainvariantteja tehdessään kaiken. Siten voisi sanoa, että on myös aikainvarianttien osien ansiota, että on olemassa dissipatiivinen systeemi. Kaasuteorian tekemisessä liikeyhtälöiden avulla tämä on selvää. Kvanttisysteemi on pieni osa, ja on joskus aikainvariantti ja joskus ei. Tällä luulisi olevan vaikutusta kokonaisuuteen. Kvanttiosassa voi miettiä erikseen onko se redusoituva tiettyihin osiin, jotka ihmiselle tulee ensimmäisenä mieleen aiemmasta tutustumisestaan aiheeseen, mutta nämä osat ovat silloin hyvin erikoiset ja filosofian kannattaa mennä pidemmälle esim. differentiaalilaskentaan.

3

Lue lisää

Boltzmannin kumman tahansa kaasun päätettiin kehittyvän deterministisesti silloin, kun se tehtiin. Siitä (tai varmaan aiemmin) seurannut entropian suunta ei tarkoita vielä mitään ajankääntö-invarianssin kannalta tai sen voi sanoa olevan seuraus, jos onnistutaan sanomaan jotain ajankäännöstä, mutta tässä on parempi onnistua. Kaasussa ei voi ajankääntää vältämättä mitään. Jos se on tasapainossa, yhtälöissä ei esiinny t:tä missään (saadaan invarianssi, koska tämä ratkaisu ei kuvaa, miten epätasapainosta tullaan tasapainoratkaisuun). Epätasapainoyhtälöä ei ole todennäköisesti ratkaistu tai edes kirjoitettu, koska Boltzmann-yhtälö tarkoittaa vain yleisiä yhtälön muotoja ja tarinaa, mikä sillä on. Jos haluat tietää onko systeemi invariantti, se on melkein pakko päätellä Hamiltonin mekaniikan tasolla. Jotkut voivat käyttää näitä Boltzmann-yhtälössään ja sanoa, että joissain tapauksissa Boltzmann-yhtälö on se, mikä on aikaepäinvariantti.

Aikaepäinvarianttius on siis eräs fysiikan kirjan fiktiivisimmistä tarinoista, koska se on entropialakeina hyvin selvä monelle, mutta sitä ei pystytä osoittamaan missään tapauksessa empiirisesti, ja joskus ei ole mitään teoriaakaan, jossa se olisi näkyvissä yhtälön ja sen ajankääntönä. Empiirisellä kokeella tarkoitan sitä, että kaasuntutkimus ei ulotu tasolle, jossa on oikeiden hiukkasten testaus. Voisi ajankääntöä vaatia myös testattavaksi aloittamalla tästä ajasta ja näyttämällä, mitä lopputilasta t = -t mitataan, kun käytetään jotain aikakonetta, joka epäonnistuisi menemään menneisyyteen, jos invarianssia ei käytettäessä ole.

Invarianssista puhuminen tapahtuu vain hiukkastasolla ja järkeilemällä koko systeemin perustuvan sille. Epäinvarianttius on vaikeampi osoittaa kuin päinvastainen tapaus. Jos kaasusta puhutaan ja halutaan sen kasvattavan entropiaa kaikissa tapauksissa vaadittaisiin, että hiukkaset eivät ole Newtonimaisia biljardipalloja. Näistä muodostuisi vain tilanne missä kääntäessä pallo menee takaisin edelliseen törmäykseensä, joka on identtinen, ja sen jälkeen matkaa tarkalleen kohti sitä edellistä törmäystä. Tämä johtaisi siihen menneisyyteen, missä tyhjiöön vapautettu kaasu palaisi takaisin pulloon. Joskus sanotaan, että pieni virhe riittää estämään kaiken identtisen toiston (käänteinen tulevaisuus on silloin makroskooppisesti sama leviäminen koko tilaan ja epäinvarianssi; tämä on myös makroskooppinen tila, jolla on monta vaihtoehtoa ja johon johtavat kaikki hetkelliset tilat, paitsi yksittäinen tietty pulloa kohti meneminen), mutta matematiikassa ei tapahdu virheitä, tai ne on parempi matematisoida. QM on joistain mahdollisuus sille, että on eri virheitä joka suuntaan mennessä. Pitää kuitenkin ajatella, että pulloon menemisen mekaniikka on silloin usean kappaleen deterministinen aaltoyhtälö, jossa ei ole mitään virhettä. Tällä hetkellä on vain yksi varma T-epäsymmetriaa aiheuttava asia kaasun hiukkasten välillä ja se on QFT ja standardimallin heikkovuorovaikutus. Ne ovat jo määriteltäessä tekemässä reaktioita, joissa reaktion ajankääntö ei ole sama asia jakaumiltaan ja todennäköisyyksiltään kuin ajan suunnassa. Tämä T-epäinvarianssi johtuu puolestaan siitä, että QFT on kausaalinen eli ei lähetä signaaleja yli valonnopeudella ja siksi CPT-invariantti. Heikko vuorovaikutus rikkoo T-symmetriaa lähinnä siksi, koska se rikkoo toisena puolena olevaa CP-symmetriaa ja tästä on empiirinen havainto. Jos siis haluat ajankäännössä epäinvariantteja systeemejä, voit kiittää niistä aina kausaalisuutta atomia pienempien osien välillä.

Äskeisestä ja kaikista yhteyksistä huolimatta entropia ei toisaalta tarvitse epäinvariantismia millään tavalla. Samalla fysiikka ei tarvitse 'entropian historian rataa' ja sen kääntöä millään tavalla. Jotkut voivat pitää entropiaa ei-aikakääntyvänä, mutta kyseessä ei todennäköisesti ole entropia ja sen rata, joka on ratkaistu ilman approksimaatiota kuten Boltzmann-yhtälö, joten kyseisestä asiasta ei pitäisi olla edes syntynyttä varmuutta. Seuraavan kohdan lopussa (sulkeissa) voi kuitenkin ymmärtää, että entropia tulisi kasvamaan myös tarkkaan määritellyssä systeemissä.
...

4

Anonyymi kirjoitti:

Boltzmannin kumman tahansa kaasun päätettiin kehittyvän deterministisesti silloin, kun se tehtiin. Siitä (tai varmaan aiemmin) seurannut entropian suunta ei tarkoita vielä mitään ajankääntö-invarianssin kannalta tai sen voi sanoa olevan seuraus, jos onnistutaan sanomaan jotain ajankäännöstä, mutta tässä on parempi onnistua. Kaasussa ei voi ajankääntää vältämättä mitään. Jos se on tasapainossa, yhtälöissä ei esiinny t:tä missään (saadaan invarianssi, koska tämä ratkaisu ei kuvaa, miten epätasapainosta tullaan tasapainoratkaisuun). Epätasapainoyhtälöä ei ole todennäköisesti ratkaistu tai edes kirjoitettu, koska Boltzmann-yhtälö tarkoittaa vain yleisiä yhtälön muotoja ja tarinaa, mikä sillä on. Jos haluat tietää onko systeemi invariantti, se on melkein pakko päätellä Hamiltonin mekaniikan tasolla. Jotkut voivat käyttää näitä Boltzmann-yhtälössään ja sanoa, että joissain tapauksissa Boltzmann-yhtälö on se, mikä on aikaepäinvariantti.

Aikaepäinvarianttius on siis eräs fysiikan kirjan fiktiivisimmistä tarinoista, koska se on entropialakeina hyvin selvä monelle, mutta sitä ei pystytä osoittamaan missään tapauksessa empiirisesti, ja joskus ei ole mitään teoriaakaan, jossa se olisi näkyvissä yhtälön ja sen ajankääntönä. Empiirisellä kokeella tarkoitan sitä, että kaasuntutkimus ei ulotu tasolle, jossa on oikeiden hiukkasten testaus. Voisi ajankääntöä vaatia myös testattavaksi aloittamalla tästä ajasta ja näyttämällä, mitä lopputilasta t = -t mitataan, kun käytetään jotain aikakonetta, joka epäonnistuisi menemään menneisyyteen, jos invarianssia ei käytettäessä ole.

Invarianssista puhuminen tapahtuu vain hiukkastasolla ja järkeilemällä koko systeemin perustuvan sille. Epäinvarianttius on vaikeampi osoittaa kuin päinvastainen tapaus. Jos kaasusta puhutaan ja halutaan sen kasvattavan entropiaa kaikissa tapauksissa vaadittaisiin, että hiukkaset eivät ole Newtonimaisia biljardipalloja. Näistä muodostuisi vain tilanne missä kääntäessä pallo menee takaisin edelliseen törmäykseensä, joka on identtinen, ja sen jälkeen matkaa tarkalleen kohti sitä edellistä törmäystä. Tämä johtaisi siihen menneisyyteen, missä tyhjiöön vapautettu kaasu palaisi takaisin pulloon. Joskus sanotaan, että pieni virhe riittää estämään kaiken identtisen toiston (käänteinen tulevaisuus on silloin makroskooppisesti sama leviäminen koko tilaan ja epäinvarianssi; tämä on myös makroskooppinen tila, jolla on monta vaihtoehtoa ja johon johtavat kaikki hetkelliset tilat, paitsi yksittäinen tietty pulloa kohti meneminen), mutta matematiikassa ei tapahdu virheitä, tai ne on parempi matematisoida. QM on joistain mahdollisuus sille, että on eri virheitä joka suuntaan mennessä. Pitää kuitenkin ajatella, että pulloon menemisen mekaniikka on silloin usean kappaleen deterministinen aaltoyhtälö, jossa ei ole mitään virhettä. Tällä hetkellä on vain yksi varma T-epäsymmetriaa aiheuttava asia kaasun hiukkasten välillä ja se on QFT ja standardimallin heikkovuorovaikutus. Ne ovat jo määriteltäessä tekemässä reaktioita, joissa reaktion ajankääntö ei ole sama asia jakaumiltaan ja todennäköisyyksiltään kuin ajan suunnassa. Tämä T-epäinvarianssi johtuu puolestaan siitä, että QFT on kausaalinen eli ei lähetä signaaleja yli valonnopeudella ja siksi CPT-invariantti. Heikko vuorovaikutus rikkoo T-symmetriaa lähinnä siksi, koska se rikkoo toisena puolena olevaa CP-symmetriaa ja tästä on empiirinen havainto. Jos siis haluat ajankäännössä epäinvariantteja systeemejä, voit kiittää niistä aina kausaalisuutta atomia pienempien osien välillä.

Äskeisestä ja kaikista yhteyksistä huolimatta entropia ei toisaalta tarvitse epäinvariantismia millään tavalla. Samalla fysiikka ei tarvitse 'entropian historian rataa' ja sen kääntöä millään tavalla. Jotkut voivat pitää entropiaa ei-aikakääntyvänä, mutta kyseessä ei todennäköisesti ole entropia ja sen rata, joka on ratkaistu ilman approksimaatiota kuten Boltzmann-yhtälö, joten kyseisestä asiasta ei pitäisi olla edes syntynyttä varmuutta. Seuraavan kohdan lopussa (sulkeissa) voi kuitenkin ymmärtää, että entropia tulisi kasvamaan myös tarkkaan määritellyssä systeemissä.
...

4

Lue lisää

Ajankääntöä ei selvästi tarvita entropian käsitteessä, koska entropian kumoamiseen riittää oikeasti mikä tahansa konfiguraatio, joka on vähemmän sekaisin kuin edellinen. Ei tarvita juuri sitä, joka olisi klassinen ajankääntö. Toisin sanoen kaasun palaamista pulloon ei voi estää estämällä yhden ratakohtaisesti määritellyn tavan mennä sinne. Ajassa toistaiseksi mennään aina eteenpäin kaikissa mekaniikoissa ja kaasuissa. Siten kaasun katoamista voi pitää aina yhtenä niistä tapauksista joina pullo avattiin ja valmistettiin väärin, jotta sen deterministinen tulevaisuus olisi ollut yksi niistä harvoista asetelmista, joista kaasu poistuu hetkeksi ja palaa itsekseen. Asetelmien lukumäärä, joissa se ei toimi näin, on niin suuri (tai käsittää kaiken, koska ei kaikkien alkuasetelmien joukko koskaan toteuta laskulla kaikkia kuvitteellisia loppuasetelmia, jos loppuasetelmia on enemmän) ettei yhtään tällaista pulloa esiinny äärellisessä ajassa.

"Voisi ehkä spekuloida että elämän ja tietoisuuden synty ovat nimenomaan epätasapainossa olevien termodynaamisten systeemien tuottamaa ja sellaiset systeemit eivät ole deterministisesti alkuarvoherkkiä kuten esim. fraktaalimatematiikassa vaan eräänlaisia fraktaalisia prosesseja joissa prosessin lopputulos "syötetään" takaisin prosessiin ja kaikki olemassaolevat prosessit myös resonoivat ja vuorovaikuttavat keskenään harmoonisten oskillaattorien tavoin."

Maailmalla ei ole loppua eikä mitään arvoa, joka voitasiin valita syötäväksi. Pienilläkään objekteilla ei ole aikaa miettiä, milloin se on prosessissa. Jos maailmalla on alku, niin alkuräjähdys on 'epätasapainossa oleva termodynaaminen systeemi', jota ilmeisesti ei tarvitse virittää.

Harmoninen oskillaattori on ajankäännössä invariantti ja deterministinen ja vailla mitään todennäköisyyksiä ja epätarkkuutta. Ne ovat myös maailman integroituvimpia (integrable) systeemejä. Kvanttityhjiö on luonteeltaan harmooninen oskillaattori, aina kun sen kvanttikin on, mutta erityisesti sähkömagneettinen on. Oskillaattorit ovat Hamiltonin mekaanisia, ja jotkut ovat tasapainossa, eli oskillointi ei koskaan muutu suljetussa systeemissä. Muut oskillaattorit saavat tai menettävät energiaa ja lähestyvät esim. pysähdystä. Kvanttityhjiö on tasapainossa ja sen energia ei muutu, jos kentän arvon ei tarvitse muuttua, mikä johtaa helposti kvanttien syntyyn, jos uuteen arvoon aletaan tästä hiipiä. Energian siirtäminen kvantteina tyhjiöön tai siitä pois ei ole mahdollista vaan silloin tyhjiön sijasta on kvantti.

Harmooniset oskillaattorit vaikuttavat toisinsa vain, jos ne ovat reduktionistisesti määritelty ja jos Hamiltonin funktiossa sanotaan niin. Tämän lisäksi ne eivät kai saa lakata olemasta oskillaattoreita, mistä matemaatikon on pidettävä huoli. QM-objekti yksinään on harmooninen oskillaattori vain jonkin potentiaalin ympäröimänä kuten elektroni on atomissa ytimen potentiaalin ympäröimä. Silloin se vastaa yleensä ääretöntä joukkoa harmonisia oskillaattoreita, joissa on monta mahdollista liikemäärän (myös sen suunnan) arvoa yhtenä aaltona, ja monta liikemääräaaltoa muodostaa yhden energian arvon. Mitkään näistä aalloista eivät vuorovaikuta toisiin. Jos on kaksi hiukkasta, niiden vuorovaikutusta toisiinsa ei tunneta muualla kuin QFT:ssä kvanttityhjiön ja vuorovaikutuskenttien avulla ilmaistuna, jolloin on virtuaalisten välittäjäbosonien oskillaattorit.

Kvanttityhjiö on jonkin oskillaattorin tms. alin energian tila. Niitä on olemassa kaikkialla, jos on olemassa kvanttikenttä, joka kvantteina ja tyhjiönä on aina joka pisteessä kaikkien esim. eri liikemääräoskillaattorien painotettu summa. Tyhjiön eri liikemäärien oskillaattorien välillä on vuorovaikutus, jossa alkutilassa muita kvantteja ja lisäenergiaa on nolla ja jonkin ajan päästä lopputilassa kvantteja on edelleen nolla, mutta välissä on mitä tahansa. Nämä näyttävät Feymanin diagrammeissa suljetuilta renkailta. Niillä ei ole vaikutusta mihinkään kvanttien tapahtumaan, kuten Casimir-efektiin. Tässä efektissä on diagrammeja, jotka sisältävät oikeita hiukkasia. Tyhjiön omat vuorovaikutukset vastaavat kuitenkin tyhjiön energian arvoa (tosin jos niiden kvanttiteorialla ei ole interaktiota kahden kvantin välillä ja niiden Hamiltonin tiheydessä ei ole tällaista, silloin myös pelkät erilliset oskillaattorit ovat nollasta poikkeavaa energiaa) ja vaikuttaa muuhun maailmaan gravitaation välityksellä. Energian arvo on joka puolella avaruutta täysin homogeeninen, jos GR-avaruuskin on, ja se voi muuttua vain kenttäteorian ja alkuräjähdyksen teorioissa kentän rakentamisessa määritteltyjen mahdollisten alueiden vällillä, mikä ei koske esim. standardimallia näkyvän avaruuden sisällä.

5

Anonyymi kirjoitti:

Ajankääntöä ei selvästi tarvita entropian käsitteessä, koska entropian kumoamiseen riittää oikeasti mikä tahansa konfiguraatio, joka on vähemmän sekaisin kuin edellinen. Ei tarvita juuri sitä, joka olisi klassinen ajankääntö. Toisin sanoen kaasun palaamista pulloon ei voi estää estämällä yhden ratakohtaisesti määritellyn tavan mennä sinne. Ajassa toistaiseksi mennään aina eteenpäin kaikissa mekaniikoissa ja kaasuissa. Siten kaasun katoamista voi pitää aina yhtenä niistä tapauksista joina pullo avattiin ja valmistettiin väärin, jotta sen deterministinen tulevaisuus olisi ollut yksi niistä harvoista asetelmista, joista kaasu poistuu hetkeksi ja palaa itsekseen. Asetelmien lukumäärä, joissa se ei toimi näin, on niin suuri (tai käsittää kaiken, koska ei kaikkien alkuasetelmien joukko koskaan toteuta laskulla kaikkia kuvitteellisia loppuasetelmia, jos loppuasetelmia on enemmän) ettei yhtään tällaista pulloa esiinny äärellisessä ajassa.

"Voisi ehkä spekuloida että elämän ja tietoisuuden synty ovat nimenomaan epätasapainossa olevien termodynaamisten systeemien tuottamaa ja sellaiset systeemit eivät ole deterministisesti alkuarvoherkkiä kuten esim. fraktaalimatematiikassa vaan eräänlaisia fraktaalisia prosesseja joissa prosessin lopputulos "syötetään" takaisin prosessiin ja kaikki olemassaolevat prosessit myös resonoivat ja vuorovaikuttavat keskenään harmoonisten oskillaattorien tavoin."

Maailmalla ei ole loppua eikä mitään arvoa, joka voitasiin valita syötäväksi. Pienilläkään objekteilla ei ole aikaa miettiä, milloin se on prosessissa. Jos maailmalla on alku, niin alkuräjähdys on 'epätasapainossa oleva termodynaaminen systeemi', jota ilmeisesti ei tarvitse virittää.

Harmoninen oskillaattori on ajankäännössä invariantti ja deterministinen ja vailla mitään todennäköisyyksiä ja epätarkkuutta. Ne ovat myös maailman integroituvimpia (integrable) systeemejä. Kvanttityhjiö on luonteeltaan harmooninen oskillaattori, aina kun sen kvanttikin on, mutta erityisesti sähkömagneettinen on. Oskillaattorit ovat Hamiltonin mekaanisia, ja jotkut ovat tasapainossa, eli oskillointi ei koskaan muutu suljetussa systeemissä. Muut oskillaattorit saavat tai menettävät energiaa ja lähestyvät esim. pysähdystä. Kvanttityhjiö on tasapainossa ja sen energia ei muutu, jos kentän arvon ei tarvitse muuttua, mikä johtaa helposti kvanttien syntyyn, jos uuteen arvoon aletaan tästä hiipiä. Energian siirtäminen kvantteina tyhjiöön tai siitä pois ei ole mahdollista vaan silloin tyhjiön sijasta on kvantti.

Harmooniset oskillaattorit vaikuttavat toisinsa vain, jos ne ovat reduktionistisesti määritelty ja jos Hamiltonin funktiossa sanotaan niin. Tämän lisäksi ne eivät kai saa lakata olemasta oskillaattoreita, mistä matemaatikon on pidettävä huoli. QM-objekti yksinään on harmooninen oskillaattori vain jonkin potentiaalin ympäröimänä kuten elektroni on atomissa ytimen potentiaalin ympäröimä. Silloin se vastaa yleensä ääretöntä joukkoa harmonisia oskillaattoreita, joissa on monta mahdollista liikemäärän (myös sen suunnan) arvoa yhtenä aaltona, ja monta liikemääräaaltoa muodostaa yhden energian arvon. Mitkään näistä aalloista eivät vuorovaikuta toisiin. Jos on kaksi hiukkasta, niiden vuorovaikutusta toisiinsa ei tunneta muualla kuin QFT:ssä kvanttityhjiön ja vuorovaikutuskenttien avulla ilmaistuna, jolloin on virtuaalisten välittäjäbosonien oskillaattorit.

Kvanttityhjiö on jonkin oskillaattorin tms. alin energian tila. Niitä on olemassa kaikkialla, jos on olemassa kvanttikenttä, joka kvantteina ja tyhjiönä on aina joka pisteessä kaikkien esim. eri liikemääräoskillaattorien painotettu summa. Tyhjiön eri liikemäärien oskillaattorien välillä on vuorovaikutus, jossa alkutilassa muita kvantteja ja lisäenergiaa on nolla ja jonkin ajan päästä lopputilassa kvantteja on edelleen nolla, mutta välissä on mitä tahansa. Nämä näyttävät Feymanin diagrammeissa suljetuilta renkailta. Niillä ei ole vaikutusta mihinkään kvanttien tapahtumaan, kuten Casimir-efektiin. Tässä efektissä on diagrammeja, jotka sisältävät oikeita hiukkasia. Tyhjiön omat vuorovaikutukset vastaavat kuitenkin tyhjiön energian arvoa (tosin jos niiden kvanttiteorialla ei ole interaktiota kahden kvantin välillä ja niiden Hamiltonin tiheydessä ei ole tällaista, silloin myös pelkät erilliset oskillaattorit ovat nollasta poikkeavaa energiaa) ja vaikuttaa muuhun maailmaan gravitaation välityksellä. Energian arvo on joka puolella avaruutta täysin homogeeninen, jos GR-avaruuskin on, ja se voi muuttua vain kenttäteorian ja alkuräjähdyksen teorioissa kentän rakentamisessa määritteltyjen mahdollisten alueiden vällillä, mikä ei koske esim. standardimallia näkyvän avaruuden sisällä.

5

Lue lisää

"Nollapiste-energian epätasapainossa oleva tyhjiötaso tuottaa jatkuvasti fluktuaatioita jotka sopivissa olosuhteissa sopivina aikoina erilaistuvat ja aktualisoituvat sellaiseksi maailmaksi jossa elämme ja jonka koemme. "

Tilastollisen materian epätasapainon (equilibrium) määrittely reaktion ja ylipäänsä muutoksen avulla on vähän sama kuin sanoisi, että virtuaalihiukkanen on tyhjiön tasapainon häiritsemistä. Tästä ei välttämättä seuraa, että olisi mahdollista käyttää reduktionismia ja muita näkemyksiä ja nimetä koko kvanttityhjiö epätasapainoiseksi. Mitään virtuaalista hiukkasta ei voi ottaa huomioon erikseen vaan koko niiden tilastollinen kokoelma vaikuttaa yhtäaikaa, jos tällaiseen QFT-menetelmään edes uskoo todellisena tarinana. Kvanttityhjiö kaikissa empiirisissä merkityksissä on muuttumaton vakio, jos universumissa ei ole kaikkea kehitystä sen kentälle, mutta siitä myös lopussa.

Kirjoitit ensimmäisen lauseen kuitenkin idiootti-suomella, jossa näkyy myös 'energian epätasapaino' (instability of E), jolloin olet kirjoittanut jonkun suureen nimen ja sanonut, että tämän suureen arvo muuttuu kohta helposti. Jos näin ei lue, silloinkin tämän epätasapaino-sanan ympärillä oleva 'nollapiste-enegian tyhjiötaso' ei ole yksi entiteetti tai kahden entiteetin omistusjärjestys, vaan korkeintaan voisi olla tyhjiön nollapiste-energia, jolloin haluat rajoittua energiasta puhumiseen ja olla ajattelmatta tyhjiötä pidemmälle. Ja 'epätasapaino' olisi taas sen, mistä haluat puhua.

Kun Hamilton tai muut kirjoittavat asioita energiasta, he keksivät energian kanssa yhtäaikaa konseptin nimeltä potentiaali. Energialla ja potentiaalilla voidaan nimenomaan määritellä (minkä tahansa) suureen liikkeen (epä)tasapaino, joka ei vielä kerro mitään integroituvuudesta tai että olisi itseään toistavia ratoja. Epästabiilia kentän energiaa ei pidä laskea tyhjiötasoksi lainkaan, silloin kun tämä epästabiilius tarkoittaa jo alkanutta liikettä. On erikseen erikoisia epästabiileina pidettäviä muuttumattomia pisteitä, jotka ovat valevakuumeja.

Fluktuaatio tarkoittaa kentän arvon vaeltelua, joka ei ota huomioon liikeyhtälöä tai toisinsanottuna kentän kenttäpotentiaalia. Fluktuaatioista puhuminen on tosiasiassa kentän klassista tai yhden kerran kvantisoitua tarkastelua: äskeisessä puhutaan klassisesta kentän arvosta, ja klassisesta liikeyhtälöstä. Tämä koskee kvanttifluktuaatiotakin, ja niiden lisäksi voitaisiin miettiä termisiä fluktuaatioita. Kentällä on yksi arvo yhdessä avaruuden lokaatiossa ja se on aina aktuaalinen, kun matematiikassa on sellainen kerran annettu. Jos eri lokaatiot erilaistuvat eri arvoiksi, eikä liikeyhtälö voi tuoda arvoja samaksi arvoksi pian tulevaisuudessa, on kyseessä yllä alkuräjähdyksen kanssa mainittu epähomogeeninen kenttä. Fluktuaatioita ei kasvata eikä vähennä yleensä mikään, ja ne eivät riipu epästabiiliuden tiloissa tai muissa tiloissa olemisesta, minkä mutta niiden määrä vaihtelee kentittäin pysyvien ominaisuuksien kuten massan mukaan. Päinvastoin epästabiiliudella ei olisi valevakuumissa seurauksia ilman fluktuaatioita, eikä kentän epästabiilius ilman seurauksia ole jotain, mitä voi mitata.

Jos fluktuaation ottaa tosissaan reduktionistiseen tarkasteluun, niin sen voi sanoa liittyvän pienen pieniin oskillaattoreihin. Mutta kyseessä ei ole vakuumi vaan kenttää on pidettävä sellaisena, että se saa minkä tahansa arvon eikä kenttä ole aina ja vain vakuumi. (Tosin voi ajatella siten, että kenttä ei ole myöskään virtuaalihiukkasia tai jaettu niihin, vaan oikeasti siitä tiedetään vain sen olevan oikeaita kvantteja ja tyhjiötä, ja että kaikki muu on vähän tuntematonta kvanttitilaa mitä oikeiden hiukkasten tiloille lopulta tapahtuu tälläisessa usean objektin tilassa.) Joten tulisi sanoa, että on avaruus. Siinä on kenttä. Vaikka kenttää pitäisi jossain vakuumin arvoisena, joka tarkoittaa matalimman energian oskillaattoria, siinä on myös epätarkkuutta (miten suuri energia on jollain aikavälillä). Jos pidetään kentän epätarkkuuksia virtuaalihiukkasen pareina, jotka eivät ole osa vuorovaikutusta oikeiden hiukkasten kanssa, nämä voivat erilaistua oikeiksi kvanteiksi vain sellaisissa olosuhteissa, joissa käytetään säieteoriaa tai kvanttigravitaatiota. Silloin energia,jonka oikea hiukkanen tarvitsee loppuelämäkseen, on saavuttava jostain esim. kvantisoitua aikaavaruutta ja sen energiatiloja pitkin, joka aikaavaruuden erilainen luonne on syyllinen siihen, että erilaistuminen tapahtui.

6

Anonyymi kirjoitti:

"Nollapiste-energian epätasapainossa oleva tyhjiötaso tuottaa jatkuvasti fluktuaatioita jotka sopivissa olosuhteissa sopivina aikoina erilaistuvat ja aktualisoituvat sellaiseksi maailmaksi jossa elämme ja jonka koemme. "

Tilastollisen materian epätasapainon (equilibrium) määrittely reaktion ja ylipäänsä muutoksen avulla on vähän sama kuin sanoisi, että virtuaalihiukkanen on tyhjiön tasapainon häiritsemistä. Tästä ei välttämättä seuraa, että olisi mahdollista käyttää reduktionismia ja muita näkemyksiä ja nimetä koko kvanttityhjiö epätasapainoiseksi. Mitään virtuaalista hiukkasta ei voi ottaa huomioon erikseen vaan koko niiden tilastollinen kokoelma vaikuttaa yhtäaikaa, jos tällaiseen QFT-menetelmään edes uskoo todellisena tarinana. Kvanttityhjiö kaikissa empiirisissä merkityksissä on muuttumaton vakio, jos universumissa ei ole kaikkea kehitystä sen kentälle, mutta siitä myös lopussa.

Kirjoitit ensimmäisen lauseen kuitenkin idiootti-suomella, jossa näkyy myös 'energian epätasapaino' (instability of E), jolloin olet kirjoittanut jonkun suureen nimen ja sanonut, että tämän suureen arvo muuttuu kohta helposti. Jos näin ei lue, silloinkin tämän epätasapaino-sanan ympärillä oleva 'nollapiste-enegian tyhjiötaso' ei ole yksi entiteetti tai kahden entiteetin omistusjärjestys, vaan korkeintaan voisi olla tyhjiön nollapiste-energia, jolloin haluat rajoittua energiasta puhumiseen ja olla ajattelmatta tyhjiötä pidemmälle. Ja 'epätasapaino' olisi taas sen, mistä haluat puhua.

Kun Hamilton tai muut kirjoittavat asioita energiasta, he keksivät energian kanssa yhtäaikaa konseptin nimeltä potentiaali. Energialla ja potentiaalilla voidaan nimenomaan määritellä (minkä tahansa) suureen liikkeen (epä)tasapaino, joka ei vielä kerro mitään integroituvuudesta tai että olisi itseään toistavia ratoja. Epästabiilia kentän energiaa ei pidä laskea tyhjiötasoksi lainkaan, silloin kun tämä epästabiilius tarkoittaa jo alkanutta liikettä. On erikseen erikoisia epästabiileina pidettäviä muuttumattomia pisteitä, jotka ovat valevakuumeja.

Fluktuaatio tarkoittaa kentän arvon vaeltelua, joka ei ota huomioon liikeyhtälöä tai toisinsanottuna kentän kenttäpotentiaalia. Fluktuaatioista puhuminen on tosiasiassa kentän klassista tai yhden kerran kvantisoitua tarkastelua: äskeisessä puhutaan klassisesta kentän arvosta, ja klassisesta liikeyhtälöstä. Tämä koskee kvanttifluktuaatiotakin, ja niiden lisäksi voitaisiin miettiä termisiä fluktuaatioita. Kentällä on yksi arvo yhdessä avaruuden lokaatiossa ja se on aina aktuaalinen, kun matematiikassa on sellainen kerran annettu. Jos eri lokaatiot erilaistuvat eri arvoiksi, eikä liikeyhtälö voi tuoda arvoja samaksi arvoksi pian tulevaisuudessa, on kyseessä yllä alkuräjähdyksen kanssa mainittu epähomogeeninen kenttä. Fluktuaatioita ei kasvata eikä vähennä yleensä mikään, ja ne eivät riipu epästabiiliuden tiloissa tai muissa tiloissa olemisesta, minkä mutta niiden määrä vaihtelee kentittäin pysyvien ominaisuuksien kuten massan mukaan. Päinvastoin epästabiiliudella ei olisi valevakuumissa seurauksia ilman fluktuaatioita, eikä kentän epästabiilius ilman seurauksia ole jotain, mitä voi mitata.

Jos fluktuaation ottaa tosissaan reduktionistiseen tarkasteluun, niin sen voi sanoa liittyvän pienen pieniin oskillaattoreihin. Mutta kyseessä ei ole vakuumi vaan kenttää on pidettävä sellaisena, että se saa minkä tahansa arvon eikä kenttä ole aina ja vain vakuumi. (Tosin voi ajatella siten, että kenttä ei ole myöskään virtuaalihiukkasia tai jaettu niihin, vaan oikeasti siitä tiedetään vain sen olevan oikeaita kvantteja ja tyhjiötä, ja että kaikki muu on vähän tuntematonta kvanttitilaa mitä oikeiden hiukkasten tiloille lopulta tapahtuu tälläisessa usean objektin tilassa.) Joten tulisi sanoa, että on avaruus. Siinä on kenttä. Vaikka kenttää pitäisi jossain vakuumin arvoisena, joka tarkoittaa matalimman energian oskillaattoria, siinä on myös epätarkkuutta (miten suuri energia on jollain aikavälillä). Jos pidetään kentän epätarkkuuksia virtuaalihiukkasen pareina, jotka eivät ole osa vuorovaikutusta oikeiden hiukkasten kanssa, nämä voivat erilaistua oikeiksi kvanteiksi vain sellaisissa olosuhteissa, joissa käytetään säieteoriaa tai kvanttigravitaatiota. Silloin energia,jonka oikea hiukkanen tarvitsee loppuelämäkseen, on saavuttava jostain esim. kvantisoitua aikaavaruutta ja sen energiatiloja pitkin, joka aikaavaruuden erilainen luonne on syyllinen siihen, että erilaistuminen tapahtui.

6

Lue lisää

Jos puhutaan vielä kerran energian epätasapainosta ja siitä että kenttä muuttuu klassisesti, tästä ei seuraa fluktuaatioita yhtään enempää kuin muulloin (mutta kylmässä on vähemmän lämpöä). Kentän alimman energian (*) muuttuminen vielä alemmaksi on ihan aitoa määrätynarvoista ja kauan pidettävää energiaa muuhun käyttöön, vaikka ensin se ilmenee vain kentän ja kenttäpotentiaalin välillä. Tässäkään nollapistenergia joka oli ylempänä olleen kentän oskillaattorit ei välttämättä koe mitään muutosta kun ne ovatkin seuraavaksi alempana olevan. Energia, joka aiemmin oli oskillaattoreiden lisäksi olisi paremmalta nimeltään valevakuumin energia. Edellistä vakuumia ei ole enää paitsi jossain kaukana universumissa. Viimeinen vakuumi ei tätä energiaa pidä ja siinä on vain oskillaattoreiden matalin energia seuraavaksi nollapiste-enrgian nimen alla. Energia muuttuu klassisessa mielessä kentän arvon muutokseksi nopeammin ja yleensä sen arvon heiluttamiseksi. Tämä kentän arvon muunnos ei ole fluktuaatiota vaan täysin tarkkaa, ja aiemmin annetut fluktuaatiot on lisättävä siihen. Kenttää ja siinä olevaa muutosta, joka merkitsee kuin liike-energiaa potenriaalienergian asemasta pitäisi laskea kvanttipakettien muodossa. Tällöin tulisi siis olla toinen kvantisaatio. Paketit ovat objekteja, jotka ovat jo epämääräisiä, joten niillä ei ole lisää fluktuaatioita.

Yhteensä siis alussa oli kvantiton kvanttityhjiö ja energiaa valevakuumin muodossa. Tässä tyhjiössä oli fluktuaatioita ja kentän arvolla oli isojakin fluktuaatiota, jotka olisivat tarkoittaneet sillä olevan liikkeen energiaa siirtyä potentiaalia ylös ja päästä muualle potentiaalissa ja takaisin alas, jonkin muun liike-energian kanssa lopussa (mikä prosessi ei vaadi universumilta lisää energiaa sinne jäämiseen ajan kuluttua, vaan yhteensä energia on sama kuin aiemmin). Mutta fluktuaatiosta huolimatta pitkään aikaan mitään ei välttämättä tapahtunut eikä kvantteja tullut. Joskus, kun kenttä siirtyy oikeaa vakuumia kohti ja päätyy sen yläpuolelle, potentiaalienergiaa muuttuu liikkeeksi ja tästä muodostuu kvantteja. Jos tämä on ainoa kenttä, se säilyttää kaiken liike-energiansa itse ja tässä liikkeessä esiintyy edelleen fluktuaatioita. Jotkut menettävät liike-energian ja yleensä korkeampi energia tarkoittaa enemmän kvanttien annihiloiltumista ja tuhoa joksikin muuksi. Ilman liike-energiaa kenttä olisi yhdessä arvossa, mutta tässä esiintyy edelleen fluktuaatioita. Kummatkaan näistä fluktuaatioista eivät merkitse enää mitään, mikä olisi vastaavaa.

(*) Tyhjiö-oskillaattorien energia (mutta ei virtuaalihiukkastapahtuman) on myös oikeaa energiaa samoilla ominaisuuksilla, mutta huonompi tapaus siten, että se johtaa renormalisaatioon.

7

Anonyymi kirjoitti:

Jos puhutaan vielä kerran energian epätasapainosta ja siitä että kenttä muuttuu klassisesti, tästä ei seuraa fluktuaatioita yhtään enempää kuin muulloin (mutta kylmässä on vähemmän lämpöä). Kentän alimman energian (*) muuttuminen vielä alemmaksi on ihan aitoa määrätynarvoista ja kauan pidettävää energiaa muuhun käyttöön, vaikka ensin se ilmenee vain kentän ja kenttäpotentiaalin välillä. Tässäkään nollapistenergia joka oli ylempänä olleen kentän oskillaattorit ei välttämättä koe mitään muutosta kun ne ovatkin seuraavaksi alempana olevan. Energia, joka aiemmin oli oskillaattoreiden lisäksi olisi paremmalta nimeltään valevakuumin energia. Edellistä vakuumia ei ole enää paitsi jossain kaukana universumissa. Viimeinen vakuumi ei tätä energiaa pidä ja siinä on vain oskillaattoreiden matalin energia seuraavaksi nollapiste-enrgian nimen alla. Energia muuttuu klassisessa mielessä kentän arvon muutokseksi nopeammin ja yleensä sen arvon heiluttamiseksi. Tämä kentän arvon muunnos ei ole fluktuaatiota vaan täysin tarkkaa, ja aiemmin annetut fluktuaatiot on lisättävä siihen. Kenttää ja siinä olevaa muutosta, joka merkitsee kuin liike-energiaa potenriaalienergian asemasta pitäisi laskea kvanttipakettien muodossa. Tällöin tulisi siis olla toinen kvantisaatio. Paketit ovat objekteja, jotka ovat jo epämääräisiä, joten niillä ei ole lisää fluktuaatioita.

Yhteensä siis alussa oli kvantiton kvanttityhjiö ja energiaa valevakuumin muodossa. Tässä tyhjiössä oli fluktuaatioita ja kentän arvolla oli isojakin fluktuaatiota, jotka olisivat tarkoittaneet sillä olevan liikkeen energiaa siirtyä potentiaalia ylös ja päästä muualle potentiaalissa ja takaisin alas, jonkin muun liike-energian kanssa lopussa (mikä prosessi ei vaadi universumilta lisää energiaa sinne jäämiseen ajan kuluttua, vaan yhteensä energia on sama kuin aiemmin). Mutta fluktuaatiosta huolimatta pitkään aikaan mitään ei välttämättä tapahtunut eikä kvantteja tullut. Joskus, kun kenttä siirtyy oikeaa vakuumia kohti ja päätyy sen yläpuolelle, potentiaalienergiaa muuttuu liikkeeksi ja tästä muodostuu kvantteja. Jos tämä on ainoa kenttä, se säilyttää kaiken liike-energiansa itse ja tässä liikkeessä esiintyy edelleen fluktuaatioita. Jotkut menettävät liike-energian ja yleensä korkeampi energia tarkoittaa enemmän kvanttien annihiloiltumista ja tuhoa joksikin muuksi. Ilman liike-energiaa kenttä olisi yhdessä arvossa, mutta tässä esiintyy edelleen fluktuaatioita. Kummatkaan näistä fluktuaatioista eivät merkitse enää mitään, mikä olisi vastaavaa.

(*) Tyhjiö-oskillaattorien energia (mutta ei virtuaalihiukkastapahtuman) on myös oikeaa energiaa samoilla ominaisuuksilla, mutta huonompi tapaus siten, että se johtaa renormalisaatioon.

7

Lue lisää

Miten aikamatkustuksen paradoksit vältetään, jos ei oleteta rinnakkaismaailmankaikkeuksia ? Ja oletetaan matkustajan vapaa tahto.

Tarinoi siitä hieman! 1 2 3 4 5 6 7.

Anonyymi kirjoitti:

Miten aikamatkustuksen paradoksit vältetään, jos ei oleteta rinnakkaismaailmankaikkeuksia ? Ja oletetaan matkustajan vapaa tahto.

Tarinoi siitä hieman! 1 2 3 4 5 6 7.

Lue lisää

Löytyisikö vastaus tältä youtube-videolta:

https://youtu.be/qB_V1l8iLlc

Oikea fyysikko puhuu aikamatkustuksen paradokseista. En ole vielä itse kerennyt katsoa.

Anonyymi kirjoitti:

Löytyisikö vastaus tältä youtube-videolta:

https://youtu.be/qB_V1l8iLlc

Oikea fyysikko puhuu aikamatkustuksen paradokseista. En ole vielä itse kerennyt katsoa.

Lue lisää

Tolla videolla:

Paradoksit ei ole fysiikan ongelma vaan ne ovat logiikan ongelma.

Jos jokin tapahtui jossakin kohtaa multiversumia, se todella tapahtui siinä kohdassa multiversumia.

... ... ..

Anonyymi kirjoitti:

Tolla videolla:

Paradoksit ei ole fysiikan ongelma vaan ne ovat logiikan ongelma.

Jos jokin tapahtui jossakin kohtaa multiversumia, se todella tapahtui siinä kohdassa multiversumia.

... ... ..

Lue lisää

Voisi sanoa että aikamatkustuksen yhteydessä haarautuvat aikalinjat
ja multiversumit ovat vain matkoja muualle, ei aikamatkoja.

Paradoksin välttämiseksi on kehitelty erilaisia fyysisiä ratkaisuja,
mutta niissä on paradoksin luonne jäänyt täysin epäselväksi.

Ehkäpä aikamatkojen paradoksit eivät ole matkojen fysiikan ongelmia,
vaan siihen liittyvän logiikan ongelma, kuten edellinen kirjoittaja on todennut.

Koska kukaan ei ole vielä keksinyt toimivaa aikakonetta, on täytynyt tyytyä
kuvausten yksinkertaistuksiin jotka ovat vielä aika karkeita.
Eikä tiedetä mihin aikakoneen toiminta perustuu, ollaan vielä spekulaatiolinjalla.

AM

Anonyymi kirjoitti:

Voisi sanoa että aikamatkustuksen yhteydessä haarautuvat aikalinjat
ja multiversumit ovat vain matkoja muualle, ei aikamatkoja.

Paradoksin välttämiseksi on kehitelty erilaisia fyysisiä ratkaisuja,
mutta niissä on paradoksin luonne jäänyt täysin epäselväksi.

Ehkäpä aikamatkojen paradoksit eivät ole matkojen fysiikan ongelmia,
vaan siihen liittyvän logiikan ongelma, kuten edellinen kirjoittaja on todennut.

Koska kukaan ei ole vielä keksinyt toimivaa aikakonetta, on täytynyt tyytyä
kuvausten yksinkertaistuksiin jotka ovat vielä aika karkeita.
Eikä tiedetä mihin aikakoneen toiminta perustuu, ollaan vielä spekulaatiolinjalla.

AM

Lue lisää

1. Pitäisi olla olemassa joku menneisyys johon ylipäätänsä voitaisiin matkustaa.

2. Simulaatiossa ei tarvitse välittää paradokseista. Pyyhitään vaan aikalinjan informaatiot kovalevyltä ja tallennetaan tilalle uudet.

Anonyymi kirjoitti:

1. Pitäisi olla olemassa joku menneisyys johon ylipäätänsä voitaisiin matkustaa.

2. Simulaatiossa ei tarvitse välittää paradokseista. Pyyhitään vaan aikalinjan informaatiot kovalevyltä ja tallennetaan tilalle uudet.

Lue lisää

Mitä tarkoitat simulaatiolla?

Todellisuuden simulaatiota vai aikamatkan simulaatiota?

Aikamatkoja on ajatussimuloitu toistasataa vuotta, niissä menneisyys on ollut
eri tavoin saavutettavissa. Mutta kun emme tiedä miten aikakone toimisi, emme
tiedä miten menneisyys on meihin nähden.

Aikaportaalit on uudempi ratkaisu, mutta siinäkin menneisyys sijaitsee jossain.

Aikalinjoja on katsottu olevan ainakin kahta eri tyyppiä, dynaaminen ja staattinen.
Dynaamisessa aikamatkaaja kirjoittaa matkansa kohdan uusiksi, miten pitkälle
korjaus ulottuu siitä on eri versioita.

Staattinen pystyisi vastustamaan matkaajan toimia paremmin tai korjautua
entiselleen, riippuen miten kausaliteetti liikkuu aikalinjassa.

Todellisuuden simuloinnin voimme jättää pois, sitä on simuloitu satoja ellei
tuhansia vuosia, tulokset ovat niin huonoja ettei sitä kannata jatkaa.

Paradoksien ratkaisu aikalinjojen fyysisillä ominaisuuksilla on yksi tapa
selvitä paradokseista, edellyttää melkoista spekulointia.

AM

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoitat simulaatiolla?

Todellisuuden simulaatiota vai aikamatkan simulaatiota?

Aikamatkoja on ajatussimuloitu toistasataa vuotta, niissä menneisyys on ollut
eri tavoin saavutettavissa. Mutta kun emme tiedä miten aikakone toimisi, emme
tiedä miten menneisyys on meihin nähden.

Aikaportaalit on uudempi ratkaisu, mutta siinäkin menneisyys sijaitsee jossain.

Aikalinjoja on katsottu olevan ainakin kahta eri tyyppiä, dynaaminen ja staattinen.
Dynaamisessa aikamatkaaja kirjoittaa matkansa kohdan uusiksi, miten pitkälle
korjaus ulottuu siitä on eri versioita.

Staattinen pystyisi vastustamaan matkaajan toimia paremmin tai korjautua
entiselleen, riippuen miten kausaliteetti liikkuu aikalinjassa.

Todellisuuden simuloinnin voimme jättää pois, sitä on simuloitu satoja ellei
tuhansia vuosia, tulokset ovat niin huonoja ettei sitä kannata jatkaa.

Paradoksien ratkaisu aikalinjojen fyysisillä ominaisuuksilla on yksi tapa
selvitä paradokseista, edellyttää melkoista spekulointia.

AM

Lue lisää

Jos ei oleteta rinnakkaismaailmankaikkeuksia.

Niin voisiko yhdellä aikalinjalla olla useita nykyhetkiä/ nyt-hetkiä?

Kenties ne liikkuisi ajassa eteenpäin ja niiden välillä pystyttäisiin aikamatkustamaan?

...

Anonyymi kirjoitti:

Jos ei oleteta rinnakkaismaailmankaikkeuksia.

Niin voisiko yhdellä aikalinjalla olla useita nykyhetkiä/ nyt-hetkiä?

Kenties ne liikkuisi ajassa eteenpäin ja niiden välillä pystyttäisiin aikamatkustamaan?

...

Lue lisää

Voisihan sitä ajatella niin , että valittaisiin koko aikajanalta intervention points eli aikakohdat, johon vaikutettaisiin ja sitten tehtäisiin yhtäaikaa kerralla muutokset kaikkiin valittuihin aikakohtiin.

(Minkähänlaisia vaikutuksia tällä olisi ihmisten elämään.)


Tämä kaikki ilman oletusta rinnakkaismaailmankaikkeuksista.

...

Anonyymi kirjoitti:

Jos ei oleteta rinnakkaismaailmankaikkeuksia.

Niin voisiko yhdellä aikalinjalla olla useita nykyhetkiä/ nyt-hetkiä?

Kenties ne liikkuisi ajassa eteenpäin ja niiden välillä pystyttäisiin aikamatkustamaan?

...

Lue lisää

" Jos ei oleteta rinnakkaismaailmankaikkeuksia.
Niin voisiko yhdellä aikalinjalla olla useita nykyhetkiä/ nyt-hetkiä?"

Todellisuus on täynnä nyt-hetkiä, kun ihmiset tekevät jotain, silloin on
ilmeisesti siinä nyt-hetki, eihän mitään voida tehdä nyt menneisyydessä tai
tulevaisuudessa. Tällä ei kuitenkaan ole ajalle mitään merkitystä.

Aikalinja on vain tapahtumien jatkumo, sinne ei mahdu muita aikalinjoja.

AM

Anonyymi kirjoitti:

1. Pitäisi olla olemassa joku menneisyys johon ylipäätänsä voitaisiin matkustaa.

2. Simulaatiossa ei tarvitse välittää paradokseista. Pyyhitään vaan aikalinjan informaatiot kovalevyltä ja tallennetaan tilalle uudet.

Lue lisää

Simulaatiolla on oltava alkupiste ajassa?

Ei voida ohjelmoida ääretöntä menneisyyttä?

Anonyymi kirjoitti:

Simulaatiolla on oltava alkupiste ajassa?

Ei voida ohjelmoida ääretöntä menneisyyttä?

"Simulaatiolla on oltava alkupiste ajassa?"

Mitä haluat simuloida, aikamatkaa vai universumin kehitystä?

"Ei voida ohjelmoida ääretöntä menneisyyttä?"

Ei ainakaan kovin yksityikohtaisesti.

AM

Anonyymi kirjoitti:

"Simulaatiolla on oltava alkupiste ajassa?"

Mitä haluat simuloida, aikamatkaa vai universumin kehitystä?

"Ei voida ohjelmoida ääretöntä menneisyyttä?"

Ei ainakaan kovin yksityikohtaisesti.

AM

Lue lisää

AM: "Mitä haluat simuloida, aikamatkaa vai universumin kehitystä?"

Molempia. Pointtini oli että jos elämme matrix tyylisessä simulaatiossa . Kaikki tallentuu silloin "kovalevylle" . Silloin on helppo palata mihin tahansa menneisyyden hetkeen. Ja kirjoittaa siitä eteenpäin historia uusiksi. Ilman paradokseja.


..
Mutta en usko simulaatio hypoteesiin..

Hattikvattien varaus ja sisäänvirtauksen kohistus lineaarisessa parabolassa?

Nykyisellään paras tieto on että kvanttimekaniikka ei ole determinististä.

Vapaata tahtoa ei tietenkään ole olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Vapaata tahtoa ei tietenkään ole olemassa.

Miksi se sitten tuntuu, että meillä on? Kiellätkö myös muut päivänselvät asiat elämässäsi? Jos näet lusikan pöydällä, kiellätkö sen olemassaolon?

Trexnonar kirjoitti:

Miksi se sitten tuntuu, että meillä on? Kiellätkö myös muut päivänselvät asiat elämässäsi? Jos näet lusikan pöydällä, kiellätkö sen olemassaolon?

Tietenkään ei tunnu.

Anonyymi kirjoitti:

Tietenkään ei tunnu.

Jaa, tunnetko siis, että olet sätkynukke tai robotti, ja et voi ohjata sun kehoa? Se tekee kaiken automaattisesti ja istut vaan kyydissä?

Trexnonar kirjoitti:

Jaa, tunnetko siis, että olet sätkynukke tai robotti, ja et voi ohjata sun kehoa? Se tekee kaiken automaattisesti ja istut vaan kyydissä?

Ihmisen ympäristö tietenkin ohjaa ihmisen kehoa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisen ympäristö tietenkin ohjaa ihmisen kehoa.

Jos sun ympäristö ohjaa sua ja sinulla ei ole vapaata tahtoa, sinua ei ole olemassa, koska et voi tehdä mitään. Miksi edes keskustella henkilön kanssa joka ei usko omaan olemassaoloonsa?

Luotettavat määräytyneisyysarviot ovat tietenkin determinoituja, eikä niihin siis tietenkään tarvita mitään vapaata tahtoa, vaan nimenomaan sitä, että ne ovat determinoituja.

Anonyymi kirjoitti:

Luotettavat määräytyneisyysarviot ovat tietenkin determinoituja, eikä niihin siis tietenkään tarvita mitään vapaata tahtoa, vaan nimenomaan sitä, että ne ovat determinoituja.

Lue lisää

Taisit tehdä juuri kehäpäätelmän. Sillä ei ole arvoa!

"Ei ole arpaa eikä jumalaa."

Tietenkään ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei ole arpaa eikä jumalaa."

Tietenkään ei ole.

"Tietenkään ei ole." (arpaa eikä jumalaa)

Tämä siis determinismissä.

Todellisuudessa on arpa, mutta ei jumalaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Tietenkään ei ole." (arpaa eikä jumalaa)

Tämä siis determinismissä.

Todellisuudessa on arpa, mutta ei jumalaa.

Indeterministinen arpa on käsienheiluttelua.

Anonyymi kirjoitti:

Indeterministinen arpa on käsienheiluttelua.

Ja tuo on sitten tarkoittavinaan siis mitä?

Anonyymi kirjoitti:

"Ei ole arpaa eikä jumalaa."

Tietenkään ei ole.

Ei voi olla vapaata tahtoa , koska joutuisin siten katumaan menneitä tekojani.

Aivosolut ovat n. 25 mikrometrin kokoisia. Niin isoja, ettei kvantti-ilmiöt vaikuta niiden toimintaan ollenkaan.
Kvantti-ilmiöt eivät vaikuta edes CPU:n toimintaan, vaikka transistorit ovat paljon pienempiä (25 nanometria). Liian korkea toimintalämpötila johtaa häiriöihin, mutta normaalilämpötilassa ja kvantti-ilmiöiden vaikutuksesta ehjä CPU ei tee ikinä laskuvirhettä.

Anonyymi kirjoitti:

Aivosolut ovat n. 25 mikrometrin kokoisia. Niin isoja, ettei kvantti-ilmiöt vaikuta niiden toimintaan ollenkaan.
Kvantti-ilmiöt eivät vaikuta edes CPU:n toimintaan, vaikka transistorit ovat paljon pienempiä (25 nanometria). Liian korkea toimintalämpötila johtaa häiriöihin, mutta normaalilämpötilassa ja kvantti-ilmiöiden vaikutuksesta ehjä CPU ei tee ikinä laskuvirhettä.

Lue lisää

Yleensä nämä vapaan tahdon kieltäjät eivät näe siinä mitään ongelmaa että koneella olisi ihmisen kaltainen tietoisuus.

Mitä sinä ajattelet asiasta?

Ja determinismi sisäisesti ristiriitaista.