Jokainen historiaa harrastava tietää suojeluskunnan eli lahtarikaartin mustan historian.
Tämän tummuuden keskestä löysin yhden valon pilkahduksen ja ainakin tältä osin voin minäkin pitää ko. sakkia isänmaallisena.
Tapahtuma sijoittuu vuoteen 1944 ja tornion maihinnousun jälkeisiin tapahtumiin. Siellä nimittäin suojeluskuntalaiset olivat kaapanneet kantakaupungin saksalaisilta. Isänmaallista toimintaa.
Lukemani artikkelin on kirjoittanut evp-eversti Sampo Ahto, mahdollisesti erään epäonnistuneen vesivärimaalarin ihailija, joten tottahan sen on oltava.
Toivottavasti tälläisiä tapahtumia löytyy lisää menneisyydestä ja suojeluskunnan paikka kansakunnan kaapin päällä saisi edes rahtusen lisää uskottavuutta.
Tämän tummuuden keskestä löysin yhden valon pilkahduksen ja ainakin tältä osin voin minäkin pitää ko. sakkia isänmaallisena.
Tapahtuma sijoittuu vuoteen 1944 ja tornion maihinnousun jälkeisiin tapahtumiin. Siellä nimittäin suojeluskuntalaiset olivat kaapanneet kantakaupungin saksalaisilta. Isänmaallista toimintaa.
Lukemani artikkelin on kirjoittanut evp-eversti Sampo Ahto, mahdollisesti erään epäonnistuneen vesivärimaalarin ihailija, joten tottahan sen on oltava.
Toivottavasti tälläisiä tapahtumia löytyy lisää menneisyydestä ja suojeluskunnan paikka kansakunnan kaapin päällä saisi edes rahtusen lisää uskottavuutta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Musta historia? Perusteles vähän. Ei kai sen mustempi kuin punikeillakaan.
Suojeluskunta vastasi jo nimensäkin perusteella Saksan SS:ää
suojeluskuntalaisia tulee pitää isänmaallisina! Kommunistien ja muiden maanpetoksellisten ainesten lahtaaminen, jahtaaminen ja rahtaaminen teki tulevan puna-armeijan marssin mahdottomaksi. Tärkein työsarka oli kuitenkin maanpuolustuksellisessa toiminnassa ammuntoineen ja sotaharjoituksineen.
Tottahan toki minäkin pidän suojeluskuntalaisia isänmaallisina. Joskin heitä oli tämä edellä esiin tuotu pieni joukko. Jos joku tietää muitakin tapauksia, tuokoon esiin.
SK:n merkittävin tehtävä oli toimia saksalaisten juoksupoikina Venäjää vastaan.
Suomea piti käyttää astinlautana germaanisten valloitusretkien toteuttamiseksi.
(1918 homma meni poskelleen Saksan hiipuessa vallankaapauksen kourissa.
Suuren isänmaalisen sodan voitonpäivää juhlitiin hiljattain toisen yrityksen epäonnistumisen 60-vee johdosta.)
Myös jääkäriliike palveli tätä näkemystä.
AKS ja iikollit, huuhaa-heimoaateen sokaisemat kuuluivat myös samaan sakkiin.
Iikolli "kansan"edustaja B Salmiala tiivisti näiden em. tahojen tuntoja :"Meidän pitää liittää yhteen kaikki suomalaiset heimot, meidän täytyy toteuttaa idea Suur-Suomen luomisesta ja meidän tulee pyrkiä rajojen siirtämiseen sinne, missä kulkee suorin linja Vienan merestä Laatokkaan."
Kuten aloituksessa toin esiin, oli myös isänmaallisia suojeluskuntalaisia. Näitä, jotka ottivat vallan pois natsimiehittäjältä ja edesauttoivat toimillaan Suomen siirtymisen demokraatisten kansakuntien joukkoon.
Paljon on siskot ja veljet perattava historian koskesta kivettyneitä käsityksiä ja muuta epistolaa, että totuuden vääristelyn aiheuttama kuoha tasoituu.
mieltä kanssasi, että suomalaisuuden aate ylitti jossain määrin suhteellisuudentajun, mutta samalla unohdat miksi niin tapahtui ja pidät omaa näkemystäsi ainoana oikeana. Me "valkoiset" yritämme ymmärtää vastapuolen näkemykset - miksi sinä et?
al
itse harrasta historiaa. Lues esimerkiksi Hersalon ja Raikkalan "Suojeluskuntien historia" I-III niin ei tarvitse heitellä tuollaisia törkeyksiä. Suojeluskunnat olivat todellinen kansanarmeija. Mm. Väinö Tanner suositteli sosialidemokraatteja liittymään niihin. Niihin kuuluttiin kaikista kansankerroksista paitsi ehken käpykaartista.
olikin noske, A "sapeli" Simosen aatetoveri eli ns. asevelisosialisti.
Molemmat "työväenmiehet"ovat tahranneet kätensä työläisten vereen.
Kuuluvat samaan sakkiin kuin iikollit ja muut lahtarit.
Suojeluskunnat olivat talvisodassa puolustuksen runko. Ilman Suojeluskuntalaisia Suomessa soisi sirmakka ja hapankaali tuoksuisi, elaisimme kaikki ihanasti sirpin ja vasaran varjossa. Mutta se taitaisikin sopia Kaleville.Tampereelta, tuolta punaisten kehdosta. Ollaan niin duunaria niin duunaria.
Olet varmaan ainoita ihmisia, jotka ovat Lenin-museon VIP-listalla. Tosin myos varmaan ainoa vierailija.
Onneksi oli JP27, onneksi oli SK, onneksi oli Isanmaallisia ihmisia ( niin valkoisissa kuin punaisissakin ) pitamaan bolshevikit kurissa.
PROPAGANDA-sanalla on kehno kaiku. Se tuo mieleemme juopuneen parlamenttivaltuuskunnan edessä tanssivat pohjoiskorealaiset lapset, iskurityöläisiä kannustavat neuvostolaiset ämyritorvit, Joseph Göbbelsin palopuheet ja natsien puoluepäivien spektaakkelit. Aivopesun, psykologisen sodankäynnin, valehtelun.
Trollaat, sitä sinä Kalevi.tampereelta juuri teet! Ei hivenenkään järkeä eikä asiaa löydy tekststäsi.
Napi-
Suojeluskunnat olivat Suomen isänmaallinen selkäranka. Punaiset, jotka olivat tavallisia ihmisiä, tekivät sen virheen, että nousivat Suomen laillista järjestystä vastaan. Ymmärrettävää heidän näkökulmastaan. Mutta jos yrittää vallankumousta, pitää kärsiä seuraukset. Punaisten suurin virhe oli se, että he haikailivat sosialistista Suomea.
Suojeluskunta oli suuressa roolissa sodissamme. Jos ei maanpuolustuksellista ryhtiä olisi ollut, olisi maamme edelleen osa Venäjää.
Vallankumous on väärä sana. Vallankaappaus taas oikea. Porvaristo suoritti sellaisen hajoittaessaan eduskunnan 1917 venäjän väliaikaisen hallituksen myötävaikutuksella.
Sitä seuranneissa vaaleissa edelleen autonomiaa kannattavat porvaripuolueet erilaisten pelottelu ja vääristely kampanjan ansiosta saivat voiton ja vasemmisto menetti 11 paikkaa ja samalla enemmistön eduskunnassa.
Myös yhdessä vasemmiston kanssa itsenäisyysaatetta kannatava maalaisliitto lisäsi reippaasti kannatustaan.
Tämä vallankaappaus onnistui ja sen seuraukset tiedetään. Voittajien kirjoittamassa historiassa tätä ei juurikaan tuoda esiin.
"Suojeluskunta oli suuressa roolissa sodissamme"
pitää tasan paikkansa. Pitää vain lisätä että se oli myös suuressa roolissa sodan lietsonassa.
Suurimmat typerykset elivät itäraja Uralille- haaveissa ja maltillisemmat pitivät nevajokea luonnollisena rajana.
Vedottiin pyhiin ja puhtaisiin arvoihin ja että Pietari on rakenettu suomalaisille ikiajoista kuuluneelle maalle ja tulee hävittää. Kyllä on jumalauta sinivalkoinen sahajauho päässä höyrynnyt ja se vähäkin suhtellisuuden taju kadonnut.
Saksasta odotettiin apuja tämän asian eteen.
Itämeren divisioonan päätarkoitus ei ollut punaisten lyöminen taistelussa, se olisi kyllä hoitunut kotimaisin voimin ruotsalaisten avulla, vaan pohjustaa hyökkäystä pietariin.
Vain saksan keisarikunnan yllättävä luhistuminen vuoden 1918 loppupuolella vesitti tämän retken kuten myös erään prinssin kuninkuushaaveet suomen suhteen.
Samaa hommaa yritettiin samalla kokoonpanolla reilu pari vuosikymmentä myöhemmin ja senkin seuraukset tiedetään.
Sk-järjestö lakkautetiin 1944 koska demokraattisessa maassa ei ole tilaa Suur-Suomiaatteelle.
Tampereella eräs herra S Lehto julistaa em. aateita ja ilmoittaa samalla olevansa sk:n perinnejärjestön edustaja. Siitä ei asian mannekiini juuri parane.
Ilman Suojeluskuntia Suomi olisi kai ajna myötä liittynyt "ainoana maana vapaaehtoisesti" Neuvostoliittoon.
Tosin moni punikki inhosi "ryssiä" ja oli Punainen poliittisista syistä.
Saksalaisten tulosta Suomeen taitettiin pitkaan ja hartaasti peista Mannerheimin ( vastaan ) ja muiden valilla. Mannerheim kun halusi muun maailman silmissa Suomen itsenaisyyden olevan omien ponnisteluiden tulos, eika suoranainen 'lahja' suurvallalta, tassa tapauksessa siis avunantajalta Saksalta.
Itameren divisioonan mukaan tulo ei suinkaan ratkaissut sodan paattymista, aivan kuten totesit, vaan oli omiaan vauhdittamaan sen lopputulosta. Monin paikoin punakaartilaiset jattivat asemansa pelkastaan kuullessaan, etta vastassa olikin 'oikeita' sotilaita, eika valkokaartilaisia.
Saksan intressit totta tosiaan olivat muualla kuin punaisten kurmoottamisessa. Tarkeimpina ehka olivat venalaisjoukkojen sitominen Suomeen ( vaikkakin itarintaman mittasuhteissa vahaisten) ja Muurmannin radan katkaiseminen, naihin liittyen myos uuden rintaman avaaminen Pietarin suunnalla.
Nain jalkikateenhan on hyva retostella tuon ajan tapahtumia, mitka voisi tietyssa mielessa laittaa tuoreen itsenaisen valtion itsetunnon ja kansallis(yli)mielisyyden piikkiin. Vuosisataisen alamaisuuden jalkeen suomalaiset itse olivat ainakin paattavinaan asioistaan.
Vaaleista viela sen verran, etta 1922 vaaleissa ensimmaista kertaa esilla ollut sos. tyovaen puolue sai 27 paikkaa, saman verran kuin sdp menetti. Sdp:n aarilaita siis vaihtoi puoluetta? Samaan aikaan kokoomus lisasi paikkojaan melkein saman maaran, kuin liberaalit menettivat.
1917 vaaleissa maalaisliiton 'reipas lisays' oli niinkin suuri kuin 7 paikkaa, 19 -> 26, muiden pitaessa kannatuksensa suurinpiirtein samoissa.
Porvaristo ei suinkaan hajoittanut eduskuntaa, vaan sen teki Venajan valiaikainen hallitus valtalakikiistan vuoksi. Kiista johtui sdp:n halusta ajaa lapi oma kantansa valtalaista, joka oli ristiriidassa Venajan valiaikaisen hallituksen nakemyksen kanssa.
Tanner kuului niihin sosislisteihin, jotka vastustivat väkivaltaista vallankumousta ja niihin, jotka nostivat Suomen työväenluokan taas jaloilleen.
Tekstisi on suoraan kommunistien kaksikymmenluvun propagandasta. Oletko muuta lukenut?
Luulisi nykysen tietotason omaavan pystyvän parempaan.
Et taida tosiaankaan tuntea historian kulkua.
1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen melko nopeasti alkoivat venäläiset joukko-osastot osoittaa kurittomuutta ja ja järjestää välikohtauksia eri paikkakunnilla, ja mukaan näihin metelöinteihin lähti erityisesti venäläisiä ja vallankumousta suosiva osa työväestöstä. Tässä vaihessa alkoi työväestön maltillisempi osa koota ns. punaisia järjestyskaarteja, jo paljon ennen valkoisten järjestyskaartien perustamista. Kun sitten radikaalit osat työväenliikkeestä kappasivat vallan punakaarteissa ja alkoivat ostaa kurittomilta venäläisjoukoilta aseita, oli valkoiset kaartit itseasiassa voimattomia punakaartien edessä. Tavallinen rauhallinen kansa oli itseasiassa täysin voimaton tuon kaartien voiman edessä ja siksi osa siirtyikin sitten rintamalinjojen muotoutuessa valkoisten puolelle, mukana oli paljon myös työläisväestöa joka ei ymmärtänyt kaartien riehumista ja ryöstelyä. Kun sitten sisällissodan aikana ja varsinkin sen loppuvaiheissa punaiset surmasivat runsaasti valkoisia vankeja, oli selvää, että kosto jossakin muodossa tulee, niinkuin sitten tulikin.
Punainen osapuoli sodassa ei koskaan ole tunnustanut omalta osaltaan noita murhia joita punakaarti eri paikkakunnilla suoritti, vaan aina esiin vedetään vain valkoisten tekemät murhat, miksi, sitä en tiedä, mutta ei se punainen osapuoli synnitön ollut, vaan suurelta osin omilla toimenpiteillään aiheutti tuon valkoisten koston kierteen.
Näyttää tuota punaisten synnittömyyttä todistelevaa osapuolta olevan myös tämä Kalevi Tampereelta.