Niin jos on tehny sellasta syntiä, että ei kerta kaikkiaan pysty katumaan ja tietää että toimisi luultavasti samalla tavalla jos tulisi samanlainen tilanne vastaan, niin voiko saada anteeksi?
Entä jos ei voi katua?
tipu
16594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
On eri asia puhua synnistä, kuin puhua huonoista vaihtoehdoista. Joskus joutuu tekemään ratkaisuja parhaan harkintakykynsä pohjalta. Vaihtoehdot eivät ole yksikään hyviä. Silloin on väkisinkin ahdistunut. Mutta onko se asia ollut synti?Toisalta ihmisillä on usein ns. 'helmasyntejä', syntejä joista ei pääse eroon. Apostoli Paavalikin puhui 'pistimestä lihassaa' Saatanan enkilistä, joka rusikoi häntä. Paavali oli pyytänyt useasti (3x) Jumalalta vapautusta, mutta ei saanut. Jumala vastasi: 'Minun armossani on sinulle kyllin'. Heikkoudessa Jumalan voima tulee paremmin esille.
Kristinuskossa ja Jeesuksen sovitustyössä e i o l e kyse siitä, että Jeesuksen avulla s i n ä muuttuisit h y v ä k s i. Kristinuskossa on kyse siitä, että syntinen sinä saat armahduksen Jumalan edessä Jeesuksen kautta. Muista; vain syyllinen voidaan armahtaa. Ehkä synti on sinulle sinun pistimesi lihassa, joka jatkuvasti muistuttaa sinua kääntymään Jumalan puoleen. Sanoihan Jeesuskin, että ota joka päivä r i s t i s i ja seuraa minua.
Vastaan otsikon kysymykseen.. pidän asiaa syntinä koska ymmärrän Raamatun pohjalta, että Jumalan tahto olisi ollut eri kuin miten valitsin. Mutta musta tuntu, että Jumalan tahto olis ollu multa liikaa vaadittu. En vaan ois pystynyt toimimaan kuten Raamattu vaatii.. Jumaa olis varmaan voinu antaa voimaa siihen, mutta en sillon kokenu apua saavani... en pystyny tekemään Jumalan tahdon mukaan ja vieläkin ajatus tuntuu niin vastenmieliseltä etten pysty edes katumaan valintaani jättää Jumalan tahto väliin.
Sepä tässä onkin ongelma.. synnin ku synnin saa anteeksi -JOS KATUU. Näin oon ymmärtäny, meneekö väärin?
Joten en kirjoittele pitkästi. Mutta Jumala on väkevä auttamaan. Jos et tunne katumusta, mutta tiedät mielessäsi asian vääräksi, pyydä Jumalalta uutta vahvaa ja puhdasta sydäntä. Hän johdattaa. Et sinä valmiiksi tule tämän elämän kestäessä. Riipu kiinni armahtajassa - Jeesuksessa.... tunteista tai niiden puutteesta huolimatta. Muista, että Jumala on se joka lopulta todella toimii.
Yleensä ottaen tässä elämässä, ihminen joka tapauksessa jossakin vaiheessa elämäänsä katuu pahoja tekojaan, jos hän on edes vähimmässä määrin ns. normaali ihminen.
Joten odottele rauhassa vaan, kyllä se katumuskin tulee ja iskee kuin varas yöllä.
Jos siis omaa omantunnon sekä siihen kuuluvan
sisäisen "äänen" ja jonkin asteisen ihmiselle kuuluvan tunne-elämän. Ja sitten voi itsekukin pyytää anteeksi ja myös antaa anteeksi, kun se hetki ja tunne tulee.
Onko katumus mielikuvissasi itkua ja henkistä itsensä ruoskintaa?Se on sitä joillekin, mutta ei kaikille. Katumukseen ei ole kaavaa. Tunneherkät ihmiset katuvat rankemmin, ne taas, joiden tunne-elämä on mietoa ja neutraalia, katuvat hillitysti. Kyllä, sen synnin voi saada anteeksi, mutta Jumalalta pitäisi myös pyytää voimaa ja Sanasta ja seurakunnasta hakea tukea. Ei pidä jo ennakolta alistua seuraavaan lankeemukseen.
Mikä se sellanen synti on?
Ajattelin vain, ettei sellasta syntiä olekaan jota ei anteeksi anneta.
Meillä on anteeksiantava Jumala, joka tietää kaiken, myös tästä sinun asiastasi ja minusta on hyvä, että Hän tietää todella kaiken.
Ja että Hän on myös siinä mukana, auttamassa.
Sinä voit käydä läpi ja jutella tästä Jumalan kanssa.
Myös tietenkin uskovaisten ihmisten kanssa ja se on tärkeää sekin.
Sinä olet kuitenkin tietoinen synnistäsi.
Uskoon tuleminen ja Jeesuksen vastaanottaminen ei ole kiinni mistään yksittäisistä synneistä.
Voit antaa elämäsi Jeesuksen käsiin ja katsoa mitä sitten.
Tuon takia ei kannata olla tekemattä päätöstä seurata Jeesusta.
En tiedä mistä on kysymys, mutta sen tiedän että Jeesus on halukas pelastamaan kaikki.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoikaisen Poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Elikä usko on keskeisellä paikalla, usko pelastaar ja silloin olet turvassa.
Usko Jeesukseen Jumalan Poikana pelastaa.
Ei ne teot mitä me ihmiset teemme tai jätämme tekemättä.
Ja vielä se meidän ihmisten katuminenkin on vähän sellasta sun tällasta.
Tärkeintä on ottaa Jeesus omaan elämäänsä.
Ja se kaikki muu tulee siinä mukana.
Raamatun lupaus on niinkuin edellä "sillä niin..." Joh 3,16.
Ei ole sen enempää eikä vähempää.
Ongelma on sekin et tää synti on sellanen että oon tehny sen kylmän harkinnan pohjalta. Kyse ei siis ole ollut "lankeemuksesta" jota vois harmitella tyyliin "kyllä nyt tekisin toisin".
Tosin lankeemuksella saatoin itteni siihen tilaan, että tuli pakko valita Jumalan tahto tai oma tahto... ilman lankeemusta olisin ollut vapaa toimimaan kuten itse haluan. Se lankeemus tässä eniten kaduttaakin... miks olinkin niin idiootti.. mutta olin sillon heikkouden tilassa.
Lisäks se paha tässä on, että se synti ei kohdistunu Jumalaan vaan ihmisiin. Jumalaa en olis voinu haavottaa, mutta ihmisiä pystyn satuttamaan. Se tekee musta erityisen syynalaisen...
Tarkennetaan silti että murhasta tai väkivallasta ei ole kysymys.
Abortti on synti. Kyse on alkaneen ihmiselämän omavaltaisesta lopettamisesta. Katuva kuitenkin saa senkin anteeksi, mutta silti: Jeesus ei ole armahdusautomaatti. Parannus on tehtävä.
Ei ollu kyseessä abortti, vaikka ihan hyvä arvaus annettujen vihjeiden pohjalta... ehkä.. vaikka sanoin ettei murha oo kyseessä.
Mutta johan mä tunnustin syntiä tehneeni, ongelma oli vain synnintunnon puute... mun tahto ei oo kaikessa suoraan Jumalan tahdon mukainen enkä pysty tunteen kaikesta huonoa omaatuntoa jos teen vastoin hänen tahtoaan, tiedän vaan että Jumala tuomitsee sen.
Kyseessä on sellasten ihmisten hylkääminen, joihin oon sitonu itteni lankeemuksen kautta mutta joita en ois voinu puolisoikseni kuvitella vaikka ne olis sitä toivonu. En olis pystyny esittelemään vanhemmilleni/sukulaisilleni millään. Enää ei tollasista oo vaaraa.
Oletko koskaan kuullut syntiinlankeemuksesta....silloin ihmiskunnan aamuhämärissä. Yksi sen merkittävimmistä seurauksista oli ihmisen suoran Jumalasuhteen katkeaminen ja ihmisen vääristyminen joksikin muuksi, mitä ihminen alunperin jumalasuhteessaan oli. Taidat nyt potea sitä. On monta asiaa miksi Jeesusta tarvitaan, tämä on yksi niistä. Mutta, kuten Jeesus sanoi, hän ei hylkää yhtäkään, joka hänen luokseen tulee. Ei siinä puhuta tuntemuksista.
Kertomus: Mies vei venellä isoäitiään ja lapsiaan tuulisen järvenselän yli. Vene keinui melko kovasti. Isoäiti puristi peloissaan ja vapisten veneenlaitoja, mutta lapset hihkuivat riemusta, kun vene keinui kovasti. Perille päästiin. Kaikki pääsivät, oli tuntemukset mitkä hyvänsä. Luota Jeesukseen edelleen. Siunausta:-)
Yleensä tuo asia ei tuota suuria ongelmia... on ikäänku unohduksissa. Mutta sitten joskus esim. rukouksessa ollessa se synti alkaa näyttää niin pahalta että en millään usko että Jumala enää voi hyväksyä mua. Kaipa tuo epäusko on vielä pahempi synti kuin se josta tunnen syyllisyyttä, mutta ei sille mitään mahda... tuntuu vievän kaiken uskon sillä hetkellä kun sitä rupee ajattelemaan.
Ja kun ne on vielä sellasia syntejä, joita ei voi hyvittää niille ihmisille mitenkään. jos oisin loukannu tai varastanu, ni voisin pyytää anteeks tai palauttaa rahat, mutta tän synnin tulokset olivat lopulliset ja peruuttamattomat..
No pitää vissiin yrittää selvittää asia jotenkin Jumalan kanssa. Toivottavasti onnistuu.
..ja sekin tuottaa epäuskoa, kun ajattelen että jotta saisi anteeksi pitäisi katua. Siis toivoa, että olisi tehnyt toisin, mitä en pysty toivomaan. En tavoittele TUNNETTA oikeastaan vaan ihan "rationaalista katumusta".
Mut tän taisin sanoa jo, piti vaan saada vielä jäsentää.. kiitos tuesta kaikille sitä tarjonneille. :)
Nuorempana, joskus yli 20v. sitten, olin yrittänyt uskoa Jumalaan. Mutta tein aina välillä asioita, jotka tiesin vääräksi. Silloin totesin, ettei usko kestä, olen siis langennut Jumalasta pois jne, jne.
Yhtenä keväänä näin kuinka voikukka puski suoraan asfaltin läpi. Se asfaltti oli kuin minun mieleni, musta, raskas ja muodoton. Mutta se voikukka tuli sen asfaltin läpi vihreänä ja elävänä. Tuo 'kuva' puhui jotenkin minulle. Rukoilin Jeesusta jotenkin tähän tapaan; Sinä tiedät, että minä lankean aina pois, minä en pysy sinussa. Mutta jos sinä oikeasti olet ja oikeasti haluat minut, niin pidä SINÄ huolta siitä, etten enää lipeä pois sinusta. Siitä on nyt 23 vuotta. Syntiä olen kerinnyt tehdä paljon. Todennäköisesti teen vielä paljon lisää, mutta Herra on ollut uskollinen. Jollain lailla hän on aina tuonut minut takaisin eteensä. Sieltä löytyy sekä katumus että anteeksianto. Jumala kantaa. Hyvää yötä ystävä :-)
Niin tällanen kiitos piti vielä laittaa, kun niin kivoja ja ystävällisiä vastauksia sain. Tällä foorumilla kun pitää varautua kaikkeen. =)
Kyllä me siitä lähdetään, että Jeesus armahtaa. Onneksi et kysynyt Uskonto -palstalta. Siellä ei armoa tunneta, vaan syydetään epävarmojen kyselijöiden niskaan kaikki inhimilliset ja yliluonnolliset eritteet virtsasta ektoplasmaan.
päin kävellessä,jos ei tunne katumusta niin onpas kumma.
Kyllä mua ainaki kaduttaa heti kun kuhmu ottaan paukahtaa.
Tietenkin joillan on tarve tehä sitä päivittäin.Kai siinä jo järkiki pimenee!