Ovatko vihreät luotettavia?

Kiintoisaa olisi nähdä uusia aluevaltauksia kestävän ympäristön ja rakentamisen alueella, mutta näitä ei nyt ole ollut nähtävillä.
Tarvetta olisi, betonirakentaminen on tietenkin tehokasta ja huokeaa, mutta ekologisesti haitallista jos raaka-aineen, kalkin koko elinkaari sementiksi on mukana ympäristön haittoina.

Olisiko muita vaihtoehtoja ?
Kevytsaviharkot, joka on Saksassa ollut asuinrakennustenkin vaihtoehtona käytössä, jonka huoneilman laatu on hengittävänä hyvä ja puhdas.
Myös raaka-aineiltaan huokea, savea ja olkea.
Kummallista kyllä tiiliä voi hankkia kaupasta, mutta savitiiliharkkoja ei ?

Pitäisikö ympäristöarvoja edistää myös rakentamisessa ja tuomalla niihin näkemyksiä ja vaihtoehtoja nykyisen valtavirtauksen rinnalle ?

Nämä kun pyrkivät jäämään liiaksi urautuneen ja yksipuolisen nykyrakentamisen vakioratkaisujen varjoon.

Pitäisikö ympäristöministeriössäkin olla ekorakentamisen suosituksia ja oma ohjelmansa
vaihtoehtoisen ekologisen ympäristön tavoitteille ?
Näyttäisi kovin nuupahtaneelta, pitäisikö kastella ?

Paljon nopeampiakin keinoja olisi tarjolla, viheriäiset eivät niistä välitä..

Anonyymi kirjoitti:

Paljon nopeampiakin keinoja olisi tarjolla, viheriäiset eivät niistä välitä..

Kuten?

Anonyymi kirjoitti:

Kuten?

Jos mielestäsi luonnon ennallistaminen on ainoa mitä ilmaston hyväksi voidaan tehdä, niin MORJENS VIIMEINEN SAMMUTTAKOON VALOT !

Anonyymi kirjoitti:

Jos mielestäsi luonnon ennallistaminen on ainoa mitä ilmaston hyväksi voidaan tehdä, niin MORJENS VIIMEINEN SAMMUTTAKOON VALOT !

Ojat tukkoon ja vessapaperi tehtäköön sademetsän puista.
Jos joku sanoo että Suomessa on puupeltoja ei ole koskaan metsässä käynytkään. Ei Suomessa kuulu kasvaa 10 metriä paksuja punapuita vaan koivua, pajua, katajaa, vaivaiskoivuja, pihlajaa, haapaa, leppää.

Anonyymi kirjoitti:

Ojat tukkoon ja vessapaperi tehtäköön sademetsän puista.
Jos joku sanoo että Suomessa on puupeltoja ei ole koskaan metsässä käynytkään. Ei Suomessa kuulu kasvaa 10 metriä paksuja punapuita vaan koivua, pajua, katajaa, vaivaiskoivuja, pihlajaa, haapaa, leppää.

Lue lisää

Vielä 50-luvulla metsät olivat metsiä, vaikka puu olikin eri muodoissaan monikäyttöinen raaka-aine, nyt sen on syrjäyttäneet muovit ja muut vastaavat keinoaineet.
Eikä muovitkaan ole tyhjästä syntyviä, kyllä niidenkin määrä perustuu osin öljyihin ja muihin sen johdannaisiin.

Nykyisten puupeltojen esi-isät alkoivat muodostua joskus 45 - 50-luvulta alkaen, kun noususuhdanteet loivat maailmanlaajuista kysyntää puulle ja paperille.
Vastaavaa tapahtui USA:ssakin punapuille, joita hyödynnettiin laajasti kun niitä näytti riittävän, nyt tosin todettu että ei niin olekaan.

Mutta lopputulos sama, kulutusta on niin kauan kuin on mitä kulutttaa, jos on.
Lohdullista on että puupellotkin uusiutuvat, mutta miten pitkään ne säilyvät "viljelyssä" jos maapohjan muokkaus muuttaa myös kasvualustaa ja kuihduttaa lajien määrää.
Tätä puolta puiden kasvusta on vähemmän tiedostettu, ehkä siksi kun se tuntuu oudolta.
Vähitellen kuitenkin puiden perimä yksipuolistuu ja vaihtuu pitkän ajan kuluessa.

Lajien välinen vuorovaikutus pitkällä ajalla on myös mysteeri. Onko sitä olemassa muuten kuin sienien ja puiden välisenä symbioosina ?

Toivottavasti puupellot kuitenkin voivat hyvin kunnes ilmastonmuutos muuttaa oloja
siihen johon kasvusto on mukautunut.
Mikähän onkaan ilmastonmuutoksenkin taustalla ?

Tuskinpa noinkaan nyt sentään, kooltaan kasvaneet puunjalostuksen tehtaat kuluttavat puuainetta merkittävästi enemmän kuin vielä muutama kymmenen vuotta sitten käytössä olleet.
Onhan se metsien kulutus ja hyödyntäminen kasvanut ja myös paperin vienti on kasvanut.

Silti voisi nähdä niinkin onko suhteellisen hidaskasvuisen puuston hyödyntäminen järkevää, lämpimän ilmaston maissa puun kasvukausi on pidempi ja kasvu siten nopeaa.
Talvisin kotimaassa puut taitavat olla pääosin levossa, kasvu tapahtuu kesäkautena.

No, ekologia ei ohita talouden vaatimia hyödyntämisen käytäntöjä, niin pitkälle vihreät ajatukset eivät kanna eivätkä ulotu.

Nykyisten hyötyä tuottamattomien veroluonteisten maksujen kohdistaminen ympäristöä edistävästi ei nauti suurta kannatusta.

Pitäisikö talouden ja liike-elämän rajat määritellä alusta lähtien uudella tavalla ekologian kautta ?
Odotamme vihreän liikkeen uusia näköaloja aihepiirin suhteen.

Maatilat metsineen valtiolle kun tukijullit loisii vaan tukiasilla nytkin eikö ole tarvetta puunmyyntiin. Metsät kuuluu kaikille ja ruuantuotanto palatulla työvoimalla ilman ahneita lahtareita rahastamassa tukiaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Maatilat metsineen valtiolle kun tukijullit loisii vaan tukiasilla nytkin eikö ole tarvetta puunmyyntiin. Metsät kuuluu kaikille ja ruuantuotanto palatulla työvoimalla ilman ahneita lahtareita rahastamassa tukiaisia.

Lue lisää

Joo, tukiaiset pois Maatiloilta, mutta sitten myös Valtion pitää lopettaa kaikille muillekkin tukiaisten ja avustusten maksamisen! Sen jälkeen katsotaan kuka pärjää..veikkaan, että Maalaisilla riittää ruokaa omiin tarpeisiin, mutta mites Kaupungeissa?

Anonyymi kirjoitti:

Joo, tukiaiset pois Maatiloilta, mutta sitten myös Valtion pitää lopettaa kaikille muillekkin tukiaisten ja avustusten maksamisen! Sen jälkeen katsotaan kuka pärjää..veikkaan, että Maalaisilla riittää ruokaa omiin tarpeisiin, mutta mites Kaupungeissa?

Lue lisää

Kaikkihan sitten ovat maalaisia jos tilat jaetaan kaikkien kesken tai kaupunkilaiset voidaan palkata valtion tiloille töihin. Tukijullit pääsee kaupunkiin etsimään kaatopaikoilta ruokaa ilman tukiasia kun kerran niin haluat :D

Et näytä tajuavan että työläiset kustantaa itse tukensa, mutta lahtari tukijullit maksattaa kaiken muilla, siitä on tultava loppu, joko suosiolla tai väkivalloin.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikkihan sitten ovat maalaisia jos tilat jaetaan kaikkien kesken tai kaupunkilaiset voidaan palkata valtion tiloille töihin. Tukijullit pääsee kaupunkiin etsimään kaatopaikoilta ruokaa ilman tukiasia kun kerran niin haluat :D

Et näytä tajuavan että työläiset kustantaa itse tukensa, mutta lahtari tukijullit maksattaa kaiken muilla, siitä on tultava loppu, joko suosiolla tai väkivalloin.

Lue lisää

Yksikään Maanonistaja ei luovuta aariakaan maataan Viherpiipertäjille...eikä kenellekkään muulle, myydä toki voi. Työläiset maksaa osan veroistaan se on tosi, mutta Kallion Viherpiipertäjäpössytteliät jotka elävät Valtion tuilla ei maksa euroakaan Veroa. "Tukijullit" osaavat maalla kasvattaa ona potut ja porkkanat ym. muut, heidän ei tarvi dyykata roskapönttöjä. toisinsanoen Maajusseilla ei tule nälkä missän vaiheessa. Väkivaltaiset pössytteliä kuikelot ei saa Maalaisissa, kuin säälittäviä hymyjä aikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Yksikään Maanonistaja ei luovuta aariakaan maataan Viherpiipertäjille...eikä kenellekkään muulle, myydä toki voi. Työläiset maksaa osan veroistaan se on tosi, mutta Kallion Viherpiipertäjäpössytteliät jotka elävät Valtion tuilla ei maksa euroakaan Veroa. "Tukijullit" osaavat maalla kasvattaa ona potut ja porkkanat ym. muut, heidän ei tarvi dyykata roskapönttöjä. toisinsanoen Maajusseilla ei tule nälkä missän vaiheessa. Väkivaltaiset pössytteliä kuikelot ei saa Maalaisissa, kuin säälittäviä hymyjä aikaan.

Lue lisää

Toki tukijullit voi lunastaa tilansa itse maksamalla kaikki miljardien tukiaiset takaisin, ei sitä kukaan estä! Tällåä hetkellä ne tilat kuuluu veronmaksajille kun ollaan jo moneen kertaan maksettu.

Tuo kuva metsistämme on Piipertäjien ihanne ja toivekuva. He vitut välittävät Hiilunieluista.

Vanha kelopuu voi olla muutaman sadan vuoden ikäinen ja edelleen pystyssä.
Vanhoissa kansallispuistoissa metsien ikä on pitkä ja uudistuminen hidasta vaikka sitä onkin ihan luontaisestikin.
Pienissä nykypuistoissa alue voi näyttäytyä muutenkin yhtenäisempänä kuin jos pinta-alaa on enemmän.
Uusiutuminen on luontaisesti siemenestä lähtien hidasta ja myös puut kilpailevat muun kasvullisuuden kanssa tilastaan.
Luontaiset metsäpalot auttavat uusiutumisessa, poistamalla pintakasvillisuutta.

Asetelman voi todeta kutakuinkin näin, erityisesti se yksipuolinen näkemys joita ilmastotoimista pidetään oikeutettuna.
Samalla unohtuu näiden ilmastotoimien vaikuttavuus, näiden toimien itsensä sisältämät ympäristöhaitat ja saavutettu kokonaishyöty.
Tämän tasapainon todellisuus tulisi nähdä yhteiskuntien kantokyvyn kestävyytenä käyttää kasvava osa varallisuudestaan rahallisesti ilmastomuutoksen torjuntaan.
Ilmastotoimia voi kritisoida päästökaupan, sähköisen liikkumisen, energiatuotannon, ympäristön ennallistamisen näköaloista.

Miten päästökauppa toimii, jos luovutettu päästöoikeus siirtää sen hyödyntämisen toiselle osapuolelle ?
Saajaosapuoli saa päästökiintiön käyttöönsä, todennäköisesti sen määrän päästöjä lisätäkseen.
Miten saatu luovutuskompensaatio toteuttaa tai edistää ympäristön tilan säilyttämistä ?

Sähköinen liikkuminen pyrkii vähentämää liikenteen co2 tuottoa, vaihtoehtona on sähköauto, jonka akkutuotanto laajassa mitassa tuottaa bensiiniauton tuottamiseen nähden kaksinkertaisen määrän co2 vaikutusta. Sähköauton käytön aikaisesta näennäisestä päästöttömyydesta kuluttaa sen korkean teknologinen materiaalit, jalostus ja valmistus ominen osahaittoineen.
Sähköauto luo uuden riippuvuuden akkumateriaalien saatavuudesta, kaivoksineen, käsittelyineen, tehtaineen sekä energian kulutuksessa, lisäksi akut ovat edelleenkin kasvavan jäteongelman lähde.
Alkuperäinen haitta korvautuu toisella vastaavalla, miten ilmasto hyötyy tilanteesta ?

Tuulivoiman suosio on toistaiseksi korkea, mutta ympäristömielessä näennäisesti ilmainen tuuli edellyttää rakenteita, joiden hiilijalanjälki on edelleenkin korkea, rakentamisen, maaperän ja muiden haittojen kannalta.
Suurin kysymys on tuulisähkön satunnaisuus, se ei kohdistu sähkön kulutuksen hetkellisiin tarpeisiin, se toteutuu näistä riippumatta täysin ennakoimattomasti.
Se on satunnainen lisä, mutta ei korvaa pysyvää muuta sähkön tuotantoa.
Onko kokonaishyötyjä oikeasti olemassa tai toteuttaako tuulivoima pitkäaikaista ekologista näkemystä elinkaarensa aikana ?

Ympäristön ennallistaminen pyrkimyksenä palauttaa luonnontila, suo-ojien, monien maankäytön alueiden entisöinti, tai vastaavat toimet, metsien palautus luontaiseen uudistumiseen tai hyödyntämisen rajoittaminen.

Ympäristöllisesti ajatuksen voi ymmärtää, mutta realismi ohittaa järkevyyden jos rahallisilla kompensaatioilla pyritään korjaamaan aikaisemmin tehtyjä valintoja.
Miten toimivia aikaisempien virheiden korjaukset tosiasiassa ovat ?

Ehkä ympäristön kulutuksen kiintiöillä nykyisiin käytäntöihin verrattuna hyötyjä voisi saada
tasapainossa elinkustannusen tasapainon hallittavuuden kanssa.
Tai kulutuksen ympäristöveroja tulee kohdistaa progressiivisesti sinne jossa maksukykyä on eniten.

Toivottavasti tässä esitetyt näkemykset eivät ole todellisuutta.