Onko aikuisen oikeus harrastaa emätinyhdyntää suurempi kuin lapsen oikeus elää?

Lopulta koko aborttikysymys kiteytyy hyvin yksinkertaisiin vaihtoehtoihin: kumpi on arvokkaampaa, aikuisen oikeus emätinyhdyntään vaiko lapsen oikeus elämään? Tästä lähdetään ja tähän palataan lopulta joka kerta. Ja tähän olisi jokaisen naisasialiikkeen naisen myös pystyttävä vastaamaan ja pohtimaan sitä, onko oma vastaus oikeudenmukainen ja kohtuullinen. Kyse on pelkästään aikuisen valinnasta. Raiskaus on ainoa poikkeus, jossa omaa tahtoa ei voi tältä osin totetuttaa. Meillä Suomessa ala-asteikäisille jo opetetaan miten nainen voi tulla raskaaksi ja miten ehkäisyä käytetään. Tiedon puute ei varmasti vaivaa ketään peruskoulun käynyttä suomalaista. Sekin on tiedossa varmasti lähes jokaisella, että mikään ehkäisy ei ole 100% varma. Ehkäisyn epävarmuus ei ole kuitenkaan peruste abortille. Ei se ole moraalisesti lieventävä asianhaara sen tosiasian edessä, jos ihmiselämä on jo saanut alkunsa. Ei silloin ole enää mitään merkitystä sillä, oliko tilanne vahinko vai ei vaan silloin on merkitystä sillä saako tuo alkunsa saanut ihminen elää vaiko ei. Pitäisi lisäksi olla aivan selvää, että pelkkä kondomi ei riitä mihinkään, jos raskautta ei toivota. Se pitäisi laskea heti alkuunsa kuvioon että pelkkä kortsu=vauva voi olla tulossa. Tuplaehkäisyn pitäisi olla automaatio, jos raskaus on pahin mahdollinen skenaario. Kaikille naisille ei tahdo löytyä sopivaa ehkäisymenetelmää, mutta se tarkoittaa vain sitä, että sukupuolielämän kanssa on oltava tarkempi. Kuukautiskierron tarkkailun pitäisi olla osa normaalia sukupuolielämän vastuunottoa. Tämä rasite on yksinkertaisesti kannettava ja siedettävä. Seksi ei ole yhtä kuin yhdyntä, ja ihminen voi todellakin harrastaa seksiä vaikka ja miten paljon ilman, että raskauden mahdollisuutta tarvitsee edes pohtia. Seksipositiivisten aikakaudella luulisi olevan uskallusta ja intressiä laajentaa seksin käsitettä emätinyhdynnästä muualle varsinkin silloin, kun raskautta ei toivota. Mikä on tärkeintä? Oma seksuaalinen nautinto, vaiko uuden ihmisen oikeus elää?