Hämmentynyt

Anonyymi-ap

Siis onko todellakin niin ett jos olette 2 viikkoa kotoa poussajossain reissussaniin ette ota kotiin yhteyttä kertaakaan? Eikö teillä olw niin ikävä puolisoa, lapsianiin että haluatte kuulla, mitä kotiin kuuluu?
En tarkoita että yhtenään soittelee tai viestittelee vaan parin viikon aikan vaikkapa 2-3 kertaa laittaa viestiä, että täällä kaikki ok, miten siellä menee....
Minulla kait olisi ikävä ja reissusta olen yhteydessä rakkaimpiini koska kaipaan heitä ja haluan kuulla miten heillä menee

22

172

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ei ole minulla noin. Yhteys pidetään koko ajan oli missä tahansa.

      • Anonyymi

        Mutta en kyllä ole parisuhteessa. Anteeksi kun vastasin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta en kyllä ole parisuhteessa. Anteeksi kun vastasin.

        Kaikki saa vastata.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki saa vastata.

        Ei oo aina näin. Siksi pyysin jo alkuun anteeksi ettei mua tultaisi moralisoimaan.


    • Anonyymi

      Ei minun ikäväni kotiin soittamalla kuin pahene vaan, Helpompaa olla ihan vaan töissä, jos työreissussa on. Lisäksi se on varsinkin tuolle pienimmälle kotiväelle paljon parempi olla kauheammin muistuttelematta poissaolostatta.

      • Anonyymi

        Eri juttu sitten, kun on ihan aidosti kauan poissa ja sihen tilanteeeen on pakko kaikkien tottua ja saada arki rullaamaan. Jos toinen on vaikka puoli vuotta ulkomaankomennuksella, niin silloin tulee oltu yhteyksissä paljon tiheämmin ja hyvän yön toivotuksen joka ilta jne. Viikko kaksi, niin paarempi kun ei liikaa itsestään muistuttele.


      • Anonyymi

        Eihän, minun mielestäni se ei mene noin vaan lapset ajattelevat errä he ovat tärkeitä kun heihin ollaan yhteysessä. Olen vakaasti sitä mieltä että häipyminen kuulumattomiin on lapsille ikövämpi asia kuin se että häneen ollaan välillä yhteydessä ja sanoitetaan niitä tuntemuksia jolloin lapsellakin on mahdollisuus siihen ja lapsi noin tuntee konkreettisemmin sen että hän on tärkeä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eri juttu sitten, kun on ihan aidosti kauan poissa ja sihen tilanteeeen on pakko kaikkien tottua ja saada arki rullaamaan. Jos toinen on vaikka puoli vuotta ulkomaankomennuksella, niin silloin tulee oltu yhteyksissä paljon tiheämmin ja hyvän yön toivotuksen joka ilta jne. Viikko kaksi, niin paarempi kun ei liikaa itsestään muistuttele.

        Jos on puoli vuotta komennuksella niin kuinka paljon saa lomaa sen jälkeen? Saako niin paljon että voi paikata poissaoloaan lapsille? Vai onko huono omatunto että joutuu olemaan niin kauan poissa lapsen elämästä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän, minun mielestäni se ei mene noin vaan lapset ajattelevat errä he ovat tärkeitä kun heihin ollaan yhteysessä. Olen vakaasti sitä mieltä että häipyminen kuulumattomiin on lapsille ikövämpi asia kuin se että häneen ollaan välillä yhteydessä ja sanoitetaan niitä tuntemuksia jolloin lapsellakin on mahdollisuus siihen ja lapsi noin tuntee konkreettisemmin sen että hän on tärkeä.

        Se nyt on mulle yhdentekevää miten sinä tai joku muu sen ajattelee. Omien lasteni kohdalla se menee juuri kuten sanoin. Tuollainen lyhyt poissaolo menee kivuttomimmin, kun ei siitä poissaolosta muistuttele. Sitten jos erikseen kaivataan ja pyydetään, niin sitten soitellaan,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on puoli vuotta komennuksella niin kuinka paljon saa lomaa sen jälkeen? Saako niin paljon että voi paikata poissaoloaan lapsille? Vai onko huono omatunto että joutuu olemaan niin kauan poissa lapsen elämästä?

        Sehän riippuu ihan duunista. Ei mun mies mitään sen kummempia lomia niistä ole saanut. Normaali vuosiloma siitä kertyy ja tietysti voi järjestellä lomiaan silleen reissun jälkeen pidettäväksi. Ei hänellä ole mitään syytä kokea sen kummempaa huonoa omaatuntoa. Vapaaehtoisia nämä jutut ovat.

        Mähän olen synnyttänytkin niin, ettei hän ollut silloin Suomessa. Näki lapsensa ensimmäisen kerran kolmekuisena.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sehän riippuu ihan duunista. Ei mun mies mitään sen kummempia lomia niistä ole saanut. Normaali vuosiloma siitä kertyy ja tietysti voi järjestellä lomiaan silleen reissun jälkeen pidettäväksi. Ei hänellä ole mitään syytä kokea sen kummempaa huonoa omaatuntoa. Vapaaehtoisia nämä jutut ovat.

        Mähän olen synnyttänytkin niin, ettei hän ollut silloin Suomessa. Näki lapsensa ensimmäisen kerran kolmekuisena.

        Ei pidä olla huono omatunto tietenkään vaan kysyin että onko huono omatunto koska minulla olisi. Minäkin olen synnyttänyt yksin 5 lastamme ettei minustakaan tuo ole kynnys kysymys, synnytys.
        Kyllä, kaikki on vapaaehtoista ja omassa valinnassaan ja kaikkein parasta tietenkin jos on yhteinen valinta eikä vain toisen.
        Noh, se sopii teille. Itse en vain pystyisi olemaan noin paljoa poissa perheeni luota sillä en haluaisi sellaista tilannetta, jossa joku lapsista sanoisi että tuo on se nainen joka käy välillä kotona.
        Meillähän nimittäin meni niin että yksi lpsista sanoi että isä on vaan joku mies joka käy välillä kotona. Kukaan lapsista ei tunne isäänsä koska isä on niin paljon poissa eikä ota yhteyttä reissuiltaankaan. Ja kyse ei ole pärjäämisestä, minähän pärjään hyvin lasten kanssa yksinkin vaan kyse on siittä ettei lapsilla ole käytännössä kuin 1 vanhempi ja tuota on minun vaikea hyväksyä. Lapset min6n mielestäni tehdään yhdessä joten vastuu on molemmilla myös kasvatuksen suhteen tai ainakin sellainen vastuu että lapsi kokisi olevansa rakaatettu, välitetty ja arvostettu molempien vanhempien taholta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sehän riippuu ihan duunista. Ei mun mies mitään sen kummempia lomia niistä ole saanut. Normaali vuosiloma siitä kertyy ja tietysti voi järjestellä lomiaan silleen reissun jälkeen pidettäväksi. Ei hänellä ole mitään syytä kokea sen kummempaa huonoa omaatuntoa. Vapaaehtoisia nämä jutut ovat.

        Mähän olen synnyttänytkin niin, ettei hän ollut silloin Suomessa. Näki lapsensa ensimmäisen kerran kolmekuisena.

        Aivan, jokainen elää omaa elämäänsä, en sillä noita kysymyksiä laittanut, kunhan vain mietin. Mikä sai sinut kirjoittamaan juuri tälle palstalle? Ja tuo kysymys ei pidä sisällään mitään pahaa vaan jälleen olen vain suorasukaiaen utelias.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei pidä olla huono omatunto tietenkään vaan kysyin että onko huono omatunto koska minulla olisi. Minäkin olen synnyttänyt yksin 5 lastamme ettei minustakaan tuo ole kynnys kysymys, synnytys.
        Kyllä, kaikki on vapaaehtoista ja omassa valinnassaan ja kaikkein parasta tietenkin jos on yhteinen valinta eikä vain toisen.
        Noh, se sopii teille. Itse en vain pystyisi olemaan noin paljoa poissa perheeni luota sillä en haluaisi sellaista tilannetta, jossa joku lapsista sanoisi että tuo on se nainen joka käy välillä kotona.
        Meillähän nimittäin meni niin että yksi lpsista sanoi että isä on vaan joku mies joka käy välillä kotona. Kukaan lapsista ei tunne isäänsä koska isä on niin paljon poissa eikä ota yhteyttä reissuiltaankaan. Ja kyse ei ole pärjäämisestä, minähän pärjään hyvin lasten kanssa yksinkin vaan kyse on siittä ettei lapsilla ole käytännössä kuin 1 vanhempi ja tuota on minun vaikea hyväksyä. Lapset min6n mielestäni tehdään yhdessä joten vastuu on molemmilla myös kasvatuksen suhteen tai ainakin sellainen vastuu että lapsi kokisi olevansa rakaatettu, välitetty ja arvostettu molempien vanhempien taholta.

        Ei ole. Ei siihen ole mitään tarvetta. Ei meillä ole kumpikaan lapsi koskaan tuollaisia puhunut, eikä ajatellut. Ei kumpikaan vanhempi ole koskaan vain käynyt kotona. Kun mies on ollut poissa, niin hän on silloin ollut poissa sen aikansa ihan yhteen menoon. ei hän ole "käynyt kotona pyörähtämässä". Me kyllä olemme käyneet pyörähtämässä hänen luonaan ja se oli selvästi hänelle rankempaa kuin meille. Me kävimme siinä olemassa siinä hänen arjessaan ja sitten hänen olikin taas pakko jäädä siihen yksinään, ilman meitä. Se oli ilmiselvää, että häneen sattui enemmän. Mehän vain palasimme sitten kotiin ja jatkoimme niitä normaaleita kuvioita ja hän eli jatkuvassa "poikkeustilassa". Se olikin sitten miehen viimeinen reissu. Oli kuulemma liian rankka loppupätkä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan, jokainen elää omaa elämäänsä, en sillä noita kysymyksiä laittanut, kunhan vain mietin. Mikä sai sinut kirjoittamaan juuri tälle palstalle? Ja tuo kysymys ei pidä sisällään mitään pahaa vaan jälleen olen vain suorasukaiaen utelias.

        Kysyn vielä, että koetko koskaan yksinäisyyttä sen vuoksi että mies on paljon poissa kotoa? Yksinäisyyttä parisuhteessa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan, jokainen elää omaa elämäänsä, en sillä noita kysymyksiä laittanut, kunhan vain mietin. Mikä sai sinut kirjoittamaan juuri tälle palstalle? Ja tuo kysymys ei pidä sisällään mitään pahaa vaan jälleen olen vain suorasukaiaen utelias.

        En ymmärrä kysymystä. Mikä tälle palstalle kirjoittamisessa on jotenkin erikoista? Ei mua mikään saa kirjoittamaan tänne. Kunhan nyt kulutan aikani ja huvitan itseäni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysyn vielä, että koetko koskaan yksinäisyyttä sen vuoksi että mies on paljon poissa kotoa? Yksinäisyyttä parisuhteessa?

        En. Yksinäisempi olen ollut aiemmassa elämässäni parisuhteessa, jossa mies oli joka päivä paikalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ymmärrä kysymystä. Mikä tälle palstalle kirjoittamisessa on jotenkin erikoista? Ei mua mikään saa kirjoittamaan tänne. Kunhan nyt kulutan aikani ja huvitan itseäni.

        Siinähän vastaus jo olikin eli kulutat aikaasi, ok.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En. Yksinäisempi olen ollut aiemmassa elämässäni parisuhteessa, jossa mies oli joka päivä paikalla.

        Aivan, hyvä niin ja mukava ettet enää koe yksinäisyyttä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole. Ei siihen ole mitään tarvetta. Ei meillä ole kumpikaan lapsi koskaan tuollaisia puhunut, eikä ajatellut. Ei kumpikaan vanhempi ole koskaan vain käynyt kotona. Kun mies on ollut poissa, niin hän on silloin ollut poissa sen aikansa ihan yhteen menoon. ei hän ole "käynyt kotona pyörähtämässä". Me kyllä olemme käyneet pyörähtämässä hänen luonaan ja se oli selvästi hänelle rankempaa kuin meille. Me kävimme siinä olemassa siinä hänen arjessaan ja sitten hänen olikin taas pakko jäädä siihen yksinään, ilman meitä. Se oli ilmiselvää, että häneen sattui enemmän. Mehän vain palasimme sitten kotiin ja jatkoimme niitä normaaleita kuvioita ja hän eli jatkuvassa "poikkeustilassa". Se olikin sitten miehen viimeinen reissu. Oli kuulemma liian rankka loppupätkä.

        Aivan, kiitos vastauksista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan, hyvä niin ja mukava ettet enää koe yksinäisyyttä.

        Ihminen voi olle fyysisesti läsnä ja henkisesti poissa. Ihminen voi olla myös fyysisesti poissa, mutta henkisesti läsnä. Itselleni tuo henkinen läsnäole on se ehdottomasti oleellisempi juttu. Paras tietysti, jos on molemmin tavoin läsnä, mutta ei se aina ole mahdollista ja joskus myös se, että kestää sitä omaa ikäväänsä eikä vaadi sen parantamista on välittämistä ja välittämisen osoittamista. Jos sillä, että kestää sen oman ikävänsä, kykenee helpottamaan toisten olemista niin silloin se on välittämisen osoitus. Se ero kun meillä on välillä ollut se, että mennäänkö nukkumaan rauhassa vain itkien, ikävöiden ja poissa tolaltaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen voi olle fyysisesti läsnä ja henkisesti poissa. Ihminen voi olla myös fyysisesti poissa, mutta henkisesti läsnä. Itselleni tuo henkinen läsnäole on se ehdottomasti oleellisempi juttu. Paras tietysti, jos on molemmin tavoin läsnä, mutta ei se aina ole mahdollista ja joskus myös se, että kestää sitä omaa ikäväänsä eikä vaadi sen parantamista on välittämistä ja välittämisen osoittamista. Jos sillä, että kestää sen oman ikävänsä, kykenee helpottamaan toisten olemista niin silloin se on välittämisen osoitus. Se ero kun meillä on välillä ollut se, että mennäänkö nukkumaan rauhassa vain itkien, ikävöiden ja poissa tolaltaan.

        Kyllä, ymmärrän tuon. Ehkä ero on myös siinä miten muulloin käyttäytyy tosiaan ailloin kun on fyysisesti paiikalla, jos tuolloinkin käyttäytyy kuin perhe olisi ilmaa ja sen lisäksi ei ota reiasuiltakaan yhteyttä tulee koko perheelle tunne ettei välitä eikä kiinnosta.
        Toinen tilanne on myös se että jos onnjatkuvasti poissa eikä ilmoittele, menee ja tulee jolloin perhe jää toiselle sijalle tai kolmanneksi neöjänneksi... Niin tuo on myös paha tilanne eikä ilmeisesti ole enää tarpeeksi rakkautta olla fyysisesti läsnä juuri ollenkaan vaan paikka on jatkuvasti tyhjä. Nuo tilanteet ovat sellaisia joissa ilmeisesti poussa oleva puoliso on ajautunut ja vieraantunut ottanut etäisyyttä liikaa tms ettei enää perhe ole ehyt vaan poissa olrva on tavallaan jo hyljännyt perheensä.


    • Anonyymi

      Suomi 24 on trollien saastuttamia. Kaikenkarviset yksilöt hämmentävät täällä myrkkykauhaansa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kaksi kuollut ulosajossa lauantai-iltana Loimaalla

      On tainnut olla melkoinen ylinopeus kun on tuollaista jälkeä tullut. Onneksi ei kuitenkaan sivullisia menehtynyt https://viranomaisuutiset.fi/ulosajo-
      Loimaa
      69
      2871
    2. Kerro jotain kaivatustasi

      jotain mitä teille on sattunut keskenään? Ei silmiin katsomista kun sitä on kaikilla. Jotain mistä hän voisi tietää että olet täällä...
      Ikävä
      111
      1529
    3. Sofian kylppärikuva.

      Pyllistys! Miten voi tuon ikäinen nainen olla noin pissis ja lapsellinen? Hoh hoijaa...
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      938
    4. Haittaako se, että olen sua nuorempi?

      Mulle ikäerolla ei ole mitään väliä, mutta voiko naista se haitata, jos on vanhempi miestä?
      Ikävä
      99
      896
    5. Jos meistä tulis jotain,

      niin sulle mies pitäis eka opettaa hieman käytöstapoja. Mut ootkohan sä liian vanha oppimaan yhtään mitään? 🤔
      Ikävä
      56
      803
    6. Illat ilman sua (mies)

      ovat niin turhia! Toivittavasti sulla on kaikki hyvin. Miettii yksi pieni sydän ikävissään!
      Ikävä
      96
      794
    7. Kysymys haavemaihin

      Hei haaveileva mukava nainen, miten meni viikonloppu?
      Ikävä
      199
      672
    8. Iso vaalee vauhdissa

      Onko hyvä vai paha jotta tällä muutamalla taitaa olla aika huono itsetunto kun pitää jokapaikassa ja tilanteessa tuoda oma erinomaisuutensa ja muiden
      Suomussalmi
      13
      664
    9. Rikoin sun sydämen.

      Se oli silti sulle oikein.
      Tunteet
      59
      651
    10. Öitä M-nainen

      Ethän unohda https://www.youtube.com/watch?v=fvGl-WQjCFE
      Ikävä
      33
      614
    Aihe