Minä haluan "suomettumisen" takaisin.

Suomessa on tapahtunut tietynlainen muutos. Nykyisin kirjoitetaan paljon siitä, että Suomi oli aikoinaan täysin "suomettunut", vieraan vallan vaikutuksen alaisena. Suomen johdossa oli vieraan vallan "pupetteja", oltiin kontallaan, jne. Media ei ollut vapaa, mielipiteitä ja sanomisia kontrolloitiin. Ihme juttu vaan, kun juuri tuona aikana Suomi kehittyi taloudellisesti helvetinmoisin harppauksin ja kansa oli yleisellä mittakaavalla harvinaisen yhtenäinen. Ehkä jopa aidosti onnellinen, eikä vain toistamassa heille opetettuja lauseita. Ei ollut ehkä varaa lennellä joka vitun paikkaan maapallolla, mutta oli kuitenkin rahaa ruokaan, asuntoon ja autoon. Ja vielä siihen sähkölaskuunkin. Saattoi myös sanoa mielipiteensä ilman vihapuhetuomiota ja Supon televalvontalistalle joutumista. Suomi oli turvallinen. Ei ollut "feministiäijät" ja jotkut muut groomaamassa lapsia joka paikassa, oli vaan niitä "namusetiä", jotka kyllä hoideltiin. Suomi oli kansainvälisesti tunnustettu itsenäinen rauhantekijä.

Ja mitenkäs nyt? Ollaan kuulemma vapauduttu menneisyyden kahleista. Valtamedia on vihdoin "vapaa". Ollaan liitytty "länsimaiseen arvoyhteisöön". Ollaan oikeasti "demokraattinen", itsenäinen valtio. "Hyväksytään vähemmistöt". On sananvapaus. Jep jep. Mitäköhän hyvää tästä kaikesta on meille koitunut? Johdossa oikeasti on niitä vieraan vallan pupetteja, mutta se valta tulee vaan vähän eri suunnalta. Ollaan ensi vuonna totaalisen talouskatastrofin partaalla, Suomi ei ole "enää ihan niin yhtenäinen" (ollaan suunnilleen toistemme kurkussa kiinni), ei ole varaa asuntoon, autoon, ruokaan tai sähkolaskuun. Suomi ei ole turvallinen. Pyrimme toimillamme tekemään Suomesta vieressä olevan suurvallan suuren uhkatekijän, Suomi on kansainvälisesti tunnustettu naurun aihe, sodanlietsoja käskystä. Suomea koskevia päätöksiä ei enää tehdä Suomessa. Juhlistamme suomalaisen yhteiskunnan pahimpia tuhoajia.

No, tuo oli meikäläisen näkemys. Oikeasti kaipaan tuota aikaa ennen 90-lukua. Olihan silloinkin niitä ongelmia, mutta silloin kuitenkin tuntui siltä, että ne olivat meidän ongelmia, joita ei oltu tarkoituksella rakennettu, ja jotka pystytään ratkaisemaan. Nykyisin näkyy pelkkää synkkyyttä ja hulluutta.