Uuden elämän aikaansaaja
Olemme sekä uuden elämän syntymisessä että sen vahvistumisessa täydellisen riippuvaiset Jumalasta. Vain Jumala voi vaikuttaa meissä pyhitystä (1. Tess. 5:23-24). Itse voimme hyvin rajoitetussa määrin muuttaa käytöstämme ja asenteitamme. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä hengellisen elämän kanssa.
Sisäinen taistelu
Uskovassa ihmisessä on jäljellä "vanha turmeltunut luonto", "vanha ihminen", mutta samanaikaisesti hän on uusi luomus (2. Kr. 5:17). Hänessä vaikuttaa "sisäinen ihminen", "uusi ihminen" (Gal. 5:17; Rm. 7:22-23). Hänessä asuu Pyhä Henki (Rm. 8:9,11,14).
Kasvaminen Kristuksen kaltaisuuteen on jatkuvaa taistelua vanhan ja uuden ihmisemme välillä, "lihan" ja Hengen (Gal. 5:17. Lihalla tarkoitetaan koko ihmisen persoonaa ja olemusta sen syntisessä, Jumalalle vieraassa tilassa.). "Kun tämä taistelu lakkaa, turmeltunut luontomme on päässyt vallalle ja ihminen on luopunut armosta" (Pieper).
Uuden ihmisensä puolesta ihminen yhtyy mielellään Jumalan lakiin (Rm. 7:22; 1. Jh. 5:3), mutta turmeltunut luontomme vastustaa aina Jumalaa ja hänen tahtoaan (jopa hyvillä teoillaan, jotka mitätöivät armon).
Uuden ihmisemme vahvistuminen
Uuden elämän vaikuttavana voimana on Pyhä Henki ja Jumalan sana.
Uusi ihminen syntyy ja vahvistuu vain evankeliumista, jonka Pyhä Henki tekee eläväksi.
Uuden elämän vahvistuminen on olennaisesti kasvamista Jeesuksen armossa ja tuntemisessa (2. Pt. 3:18, 2. Kr. 3:18). Yhä syvenevä armon tunteminen edellyttää myös yhä syvenevää synnintuntoa.
Uusi elämä, uusi ihminen ja evankeliumi kuuluvat yhteen.
Vain evankeliumi on voima syntiä vastaan. "Synti ei ole enää hallitseva teitä, koska ette ole lain alla, vaan armon alla." (Rm. 6:14.)
Mitä Kristus-keskeisempää elämämme on, sitä suuremmassa määrin uusi elämä meissä on vahvistunut.
Vanhan ihmisemme kuolettaminen/ristiinnaulitseminen
Vanha ihmisemme eli turmeltunut luontomme ei koskaan muutu. Sitä ei voi parantaa tai kasvattaa. Se on kuoletettava, ristiinnaulittava, "ettemme enää eläisi synnin orjina". (Gal. 5:24; Rm. 6:6; Kol. 3:5; 1. Piet. 2:11.)
Laki ei anna voimaa vanhan ihmisemme ristiinnaulitsemiseen. Käskyt eivät voi muuttaa ihmistä. Ne voivat vaikuttaa moraaliin, mutta ne eivät saa ketään elämään pyhää elämää.
Missä laki hallitsee, siellä hallitsee vanha ihminen ja synti, silloinkin, kun elämä näyttää ulospäin hurskaalta.
Käytännössä vanhan ihmisemme kuolettaminen tapahtuu niin, että emme hyväksy elämässämme mitään syntiä. Meissä itsessämme ei kuitenkaan ole voimaa synnin voittamiseksi. Voima on vain evankeliumissa. Siksi tulemme synteinemme yhä uudelleen Jeesuksen puhdistettaviksi ja uskomme kaiken anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Jos jäämme syntiin, turmeltunut luontomme, "vanha ihmisemme" "lihan tekoineen" hallitsee meitä (Gal. 5:19-21). Silloin olemme vaarassa langeta kokonaan armosta (Hepr. 12:14).
Kristitty ja hyvät teot
Pyhä Henki vaikuttaa uskovassa Hengen hedelmää (jota voidaan nimittää myös uskon hedelmäksi), ennen muuta rakkautta ja sen mukaisia tekoja (Gal. 5:22). Rakkaus näkyy aina teoissa. Rakkaus ei voi jäädä toimettomaksi (2. Pt. 1:8).
Ilman uskoa voidaan puhua vain " lain teoista" tai "kuolleista teoista" (Rm. 3:20; Hepr. 9:14; Mt. 25:31-46). Raamatun mukaiset hyvät teot syntyvät vain uskosta Jeesukseen.
Olemme kuitenkin loppuun asti "ansiottomia palvelijoita" (Lk. 17:10). Palkan saamme Jumalan armosta.
Pyhitystä voi tapahtua vain vähitellen
Vanhurskauttaminen on kertakaikkinen tapahtuma. Pyhityksessä on asteita (2. Kr. 3:18)
Pyhityksemme tulee täydelliseksi vasta Jumalan luona taivaassa (1. Jh. 3:2).
( Lainaus: Liisi Jokiranta/"Uusi elämä Jeesuksessa")
Olemme sekä uuden elämän syntymisessä että sen vahvistumisessa täydellisen riippuvaiset Jumalasta. Vain Jumala voi vaikuttaa meissä pyhitystä (1. Tess. 5:23-24). Itse voimme hyvin rajoitetussa määrin muuttaa käytöstämme ja asenteitamme. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä hengellisen elämän kanssa.
Sisäinen taistelu
Uskovassa ihmisessä on jäljellä "vanha turmeltunut luonto", "vanha ihminen", mutta samanaikaisesti hän on uusi luomus (2. Kr. 5:17). Hänessä vaikuttaa "sisäinen ihminen", "uusi ihminen" (Gal. 5:17; Rm. 7:22-23). Hänessä asuu Pyhä Henki (Rm. 8:9,11,14).
Kasvaminen Kristuksen kaltaisuuteen on jatkuvaa taistelua vanhan ja uuden ihmisemme välillä, "lihan" ja Hengen (Gal. 5:17. Lihalla tarkoitetaan koko ihmisen persoonaa ja olemusta sen syntisessä, Jumalalle vieraassa tilassa.). "Kun tämä taistelu lakkaa, turmeltunut luontomme on päässyt vallalle ja ihminen on luopunut armosta" (Pieper).
Uuden ihmisensä puolesta ihminen yhtyy mielellään Jumalan lakiin (Rm. 7:22; 1. Jh. 5:3), mutta turmeltunut luontomme vastustaa aina Jumalaa ja hänen tahtoaan (jopa hyvillä teoillaan, jotka mitätöivät armon).
Uuden ihmisemme vahvistuminen
Uuden elämän vaikuttavana voimana on Pyhä Henki ja Jumalan sana.
Uusi ihminen syntyy ja vahvistuu vain evankeliumista, jonka Pyhä Henki tekee eläväksi.
Uuden elämän vahvistuminen on olennaisesti kasvamista Jeesuksen armossa ja tuntemisessa (2. Pt. 3:18, 2. Kr. 3:18). Yhä syvenevä armon tunteminen edellyttää myös yhä syvenevää synnintuntoa.
Uusi elämä, uusi ihminen ja evankeliumi kuuluvat yhteen.
Vain evankeliumi on voima syntiä vastaan. "Synti ei ole enää hallitseva teitä, koska ette ole lain alla, vaan armon alla." (Rm. 6:14.)
Mitä Kristus-keskeisempää elämämme on, sitä suuremmassa määrin uusi elämä meissä on vahvistunut.
Vanhan ihmisemme kuolettaminen/ristiinnaulitseminen
Vanha ihmisemme eli turmeltunut luontomme ei koskaan muutu. Sitä ei voi parantaa tai kasvattaa. Se on kuoletettava, ristiinnaulittava, "ettemme enää eläisi synnin orjina". (Gal. 5:24; Rm. 6:6; Kol. 3:5; 1. Piet. 2:11.)
Laki ei anna voimaa vanhan ihmisemme ristiinnaulitsemiseen. Käskyt eivät voi muuttaa ihmistä. Ne voivat vaikuttaa moraaliin, mutta ne eivät saa ketään elämään pyhää elämää.
Missä laki hallitsee, siellä hallitsee vanha ihminen ja synti, silloinkin, kun elämä näyttää ulospäin hurskaalta.
Käytännössä vanhan ihmisemme kuolettaminen tapahtuu niin, että emme hyväksy elämässämme mitään syntiä. Meissä itsessämme ei kuitenkaan ole voimaa synnin voittamiseksi. Voima on vain evankeliumissa. Siksi tulemme synteinemme yhä uudelleen Jeesuksen puhdistettaviksi ja uskomme kaiken anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Jos jäämme syntiin, turmeltunut luontomme, "vanha ihmisemme" "lihan tekoineen" hallitsee meitä (Gal. 5:19-21). Silloin olemme vaarassa langeta kokonaan armosta (Hepr. 12:14).
Kristitty ja hyvät teot
Pyhä Henki vaikuttaa uskovassa Hengen hedelmää (jota voidaan nimittää myös uskon hedelmäksi), ennen muuta rakkautta ja sen mukaisia tekoja (Gal. 5:22). Rakkaus näkyy aina teoissa. Rakkaus ei voi jäädä toimettomaksi (2. Pt. 1:8).
Ilman uskoa voidaan puhua vain " lain teoista" tai "kuolleista teoista" (Rm. 3:20; Hepr. 9:14; Mt. 25:31-46). Raamatun mukaiset hyvät teot syntyvät vain uskosta Jeesukseen.
Olemme kuitenkin loppuun asti "ansiottomia palvelijoita" (Lk. 17:10). Palkan saamme Jumalan armosta.
Pyhitystä voi tapahtua vain vähitellen
Vanhurskauttaminen on kertakaikkinen tapahtuma. Pyhityksessä on asteita (2. Kr. 3:18)
Pyhityksemme tulee täydelliseksi vasta Jumalan luona taivaassa (1. Jh. 3:2).
( Lainaus: Liisi Jokiranta/"Uusi elämä Jeesuksessa")
Vastaukset 3
Vanhimmat
-
Siksi kasvu on kasvua meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa (2 Piet 3:18). Hän tulee niin suureksi, että aavistellen voimme sanoa Paavalin tavoin: "Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu" (Fil 3:8).
Emme millään tahdo suostua jatkuvasti asettamaan uskonelämämme keskukseksi ja voimanlähteeksi ristiinnaulittua Jeesusta ja evankeliumi hänestä. Vaikka kuinka tiedämme Raamatun sanasta, että evankeliumi on Jumalan voima (Room 1:16), emme millään osaa tai halua päästää tätä voimaa elämämme hallitsijaksi.
Peruskysymyksemme on jälleen se, miten Jeesus voisi kasvaa niin suureksi ja tärkeäksi, että edes lyhyeksi hetkeksi unohtaisimme oman tärkeän minämme ja keskittyisimme yksin hänen katseluunsa ja korottamiseensa yli kaiken. Miten opimme edes jotain elämän todeksi Paavalin sanoista: "Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto" (Fil 1:21).
Käytännössä kuitenkin meille on tärkeämpää se, mitä hän vaikuttaa ja saa aikaan meissä kuin hän itse.. Olemme narsistisen, itsensä ympärille käpertyneen aikakauden ihmisiä. Emme huomaa kuinka uskonelämäämme hallitsee kaikessa oma etu, omat saavutukset, omat lahjat, omat teot, omat ansiot ja oma menestys, oma kasvumme, ei Jeesuksen kasvu! Etsimme alituisesti hänestä vain itseämme, omaa etuamme, omaa kokemustamme ja hyvän olon tunnettamme.
Meidän on suunnattoman vaikea suostua siihen, että itse jäämme köyhiksi, viheliäisiksi ja kurjiksi, mutta hän tulee suureksi ja kirkkaaksi. Johannes Kastajan sanat olivat todella kohtalokkaita. Hän joutui äärimmäisen tuskallisella tavalla vielä muistamaa mitä oli sanonut Jeesuksesta. Herodeksen vankila ei ollut hänelle helppo paikka. Hän joutuikin epäilyksen käsiin: "Oletko sinä se tuleva vain pitääkö meidän toista odottaman". Hän olisi halunnut menestyä yhdessä Jeesuksen kanssa. Hänkin olisi halunnut nousta korkeuksiin. Hän alkoikin pelätä sitä, että hänen tiensä veisi tuhoon ja että Jeesuksen tehtävä maailmassa ei olisikaan näkyvä voitti vaan näkyvä tappio.
-
( Lähde: Ote Olavi Peltolan opetuksesta "Hengellinen kasvu alas ja ylös")
Jumalan Henki liikkuu vetten yllä maailman luomisessa ja kasteessa uuden ihmisen luomisessa iankaikkista elämää varten Kristuksen ruumiin jäseneksi.
Pelkistä hengistä puhujat ovat eksyttäjiä ja tulevat sieltä henkimaailmasta.
2. Piet. 3:5
Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta.
Jeesus ei sanonut "Hengestä ja Hengestä", vaan "vedestä ja Hengestä" ylhäältä eli Jumalan saanan voimasta.
Joh.3:5 " Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny
vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. "
1. Joh. 5:8
"Ja kolme ovat, jotka todistavat maan päällä: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme yhdessä ovat."
Yhdessä ovat. Yksi kaste, Ef.4:5
Ei erikseen.
po. Jumalan sanan voimasta "vedestä ja Hengestä" tapahtuu Raamatun tarkoittama uudestisyntyminen ikuisen elämän perilliseksi Kristuksen ruumiin jäseneksi kasteessa.
Hellarit vaihtavat törkeästi Jeesuksen suuhun ihan muuta, mitä Jeesus on alunperin sanonut.
Alkukielen mukaan Jeesus puhuu tavallisesta vedestä ja Pyhästä Hengestä syntymisestä.