Viime aikoina on alkanut kuulua yhä useammin, että meitä on petetty! Kirkko on SALANNUT todellisen mystikko-Jeesuksen ja jättänyt Raamatusta pois kirjoituksia, joissa häntä kuvataan. da Vinci -koodin vanavedessä uusgnostikot ovat aktivoituneet.
Mitä meiltä on salattu? Katsotaanpa hiukan, miten asia todellisuudessa on mennyt.
Vanhasta testamentista poisjätettyjä kirjoja kutsutaan apokryfikirjoiksi ja Uudesta testamentista pois jätettyjä pseudoepigrafeiksi. Pseudoepigrafit olivat tekstejä, joita erityisesti toisen vuosisadan alkupuolella alettiin levittää seurakuntiin. Niiden kirjoittajat olivat useimmiten gnostikkoja, jotka olivat kristinuskon liepeillä liikkuva mystikkojoukko.
Gnostikot halveksivat uskontoa, jonka oppi oli liian avoin ja selkeä. He pitivät itseään ainoina, jotka tuntevat Jumalan. Heidän mystinen, kokemuskeskeinen oppinsa oli esoteerista ja heidän rituaalinsa olivat salaisia.
Gnostikot torjuttiin alkuseurakunnista harhaoppisina, koska he yrittivät soluttautua seurakuntiin muuttaakseen niiden opin gnostilaiseksi. Kun soluttautuminen ei onnistunut, he alkoivat levittää kirjallisuuttaan. Jo Johannes kirjoitti evankeliuminsa gnostikkoja vastaan, ja siksi käytti siinä kieltä ja terminologiaa, jota gnostikot ymmärsivät. Tekstin sisältö onkin sitten täysin vastakkaista gnostilaisuudelle.
UT:ssa nyt olevat kirjat olivat aluksi erillisiä teoksia, joita luettiin seurakuntien tilaisuuksissa, jotta uskovat olisivat oppineet paremmin tuntemaan Jeesusta. Virallisesti UT:n sisältö vahvistettiin Hippon (v. 393) ja Karthagon (v. 397) kirkolliskokouksissa, mutta kokoelma oli ollut seurakuntakäytössä jo aiemmin (maininta Athanasioksen pääsiäiskirjeessä v. 367).
Tarve UT:n kokoamiseen syntyi nimenomaan siksi, että gnostilaiset levittivät pseudoepigrafejaan seurakuntiin. Uuteen testamenttiin valitsemisen kriteerinä oli, että tekstin piti olla aito, apostoliksi tiedetyn kirjoittajan tekemä, ja että tekstiä oli sen julkaisemisesta asti luettu seurakuntien kokouksissa. Apostolien kuoleman jälkeen ilmaantuneita tekstejä ei hyväksytty, vaikka ne olisi nimetty apostolien mukaan.
Tästä esimerkkinä kirkkoisä Tertullianus kirjoitti tuntemastaan seurakunnan vanhimmasta, joka kirjoitti "Paavalin teot" ja esitteli sitä Paavalin tekstinä. Hänet erotettiin seurakunnasta, koska hän oli alkanut omaksua gnostilaisia oppeja. Gnostikoilla oli tapana nimetä kirjansa apostolien mukaan saadakseen niille auktoriteettia. Silkaa vilppiä siis.
Tällä tavoin alkuseurakunta siis taltioi vain aidot tekstit, ja jätti väärennökset pois. Se joka on lukenut esim. "Tuomaan evankeliumia" huomaa, miten mystistä ja UT:sta poikkeavaa tekstiä se sisältää. Jos gnostikkojen tekstit olisiuat olleet aitoa Jumalan sanaa, Jumala olisi varmasti pitänyt huolen siitä, että ne jäävät elämään ja UT unohdetaan. Nyt on käynyt päinvastoin.
Mitä meiltä on salattu? Katsotaanpa hiukan, miten asia todellisuudessa on mennyt.
Vanhasta testamentista poisjätettyjä kirjoja kutsutaan apokryfikirjoiksi ja Uudesta testamentista pois jätettyjä pseudoepigrafeiksi. Pseudoepigrafit olivat tekstejä, joita erityisesti toisen vuosisadan alkupuolella alettiin levittää seurakuntiin. Niiden kirjoittajat olivat useimmiten gnostikkoja, jotka olivat kristinuskon liepeillä liikkuva mystikkojoukko.
Gnostikot halveksivat uskontoa, jonka oppi oli liian avoin ja selkeä. He pitivät itseään ainoina, jotka tuntevat Jumalan. Heidän mystinen, kokemuskeskeinen oppinsa oli esoteerista ja heidän rituaalinsa olivat salaisia.
Gnostikot torjuttiin alkuseurakunnista harhaoppisina, koska he yrittivät soluttautua seurakuntiin muuttaakseen niiden opin gnostilaiseksi. Kun soluttautuminen ei onnistunut, he alkoivat levittää kirjallisuuttaan. Jo Johannes kirjoitti evankeliuminsa gnostikkoja vastaan, ja siksi käytti siinä kieltä ja terminologiaa, jota gnostikot ymmärsivät. Tekstin sisältö onkin sitten täysin vastakkaista gnostilaisuudelle.
UT:ssa nyt olevat kirjat olivat aluksi erillisiä teoksia, joita luettiin seurakuntien tilaisuuksissa, jotta uskovat olisivat oppineet paremmin tuntemaan Jeesusta. Virallisesti UT:n sisältö vahvistettiin Hippon (v. 393) ja Karthagon (v. 397) kirkolliskokouksissa, mutta kokoelma oli ollut seurakuntakäytössä jo aiemmin (maininta Athanasioksen pääsiäiskirjeessä v. 367).
Tarve UT:n kokoamiseen syntyi nimenomaan siksi, että gnostilaiset levittivät pseudoepigrafejaan seurakuntiin. Uuteen testamenttiin valitsemisen kriteerinä oli, että tekstin piti olla aito, apostoliksi tiedetyn kirjoittajan tekemä, ja että tekstiä oli sen julkaisemisesta asti luettu seurakuntien kokouksissa. Apostolien kuoleman jälkeen ilmaantuneita tekstejä ei hyväksytty, vaikka ne olisi nimetty apostolien mukaan.
Tästä esimerkkinä kirkkoisä Tertullianus kirjoitti tuntemastaan seurakunnan vanhimmasta, joka kirjoitti "Paavalin teot" ja esitteli sitä Paavalin tekstinä. Hänet erotettiin seurakunnasta, koska hän oli alkanut omaksua gnostilaisia oppeja. Gnostikoilla oli tapana nimetä kirjansa apostolien mukaan saadakseen niille auktoriteettia. Silkaa vilppiä siis.
Tällä tavoin alkuseurakunta siis taltioi vain aidot tekstit, ja jätti väärennökset pois. Se joka on lukenut esim. "Tuomaan evankeliumia" huomaa, miten mystistä ja UT:sta poikkeavaa tekstiä se sisältää. Jos gnostikkojen tekstit olisiuat olleet aitoa Jumalan sanaa, Jumala olisi varmasti pitänyt huolen siitä, että ne jäävät elämään ja UT unohdetaan. Nyt on käynyt päinvastoin.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Tutkittuani vuosia Raamatun kaanoniin hyväksyttyjä tekstejä ja tämän jälkeen ei kaanoniin hyväksyttyjä tekstejä ei minun kokemukseni perusteella voida jaotella asioita noin selvästi "oikeisiin" ja "vääriin" teksteihin, vaan pikemminkin ne täydentävät toisiaan,,eli käsitys tekstien ylimaallisesta suojelusta Jumalan taholta ja vielä Hänen avustavan kätensä mukana olo kaanoniin valittavien ja ei valittavien tekstien "valinta tilanteessa" on mystifointia tilanteesta jossa politiikka ja varsinkin kirkon miesten omat oppirakennelmat tarvitsivat määrätynlaisen kaanonin,,jotta heidän systeeminsä pysyisi pystyssä.
Gnostikkojen ajatus henkilökohtaisesta vastuusta ja pelastavan tiedon keruun ja konkreettisesti elämäntavan sopeuttamisesta tuohon tietoon eroaa suuresti pyrokraattisesta,koruptinoituneesta ja maallistuneesta kirkosta ja sen tavasta laittaa kaikki samaan muotiin ilman henkilökohtaista ajattelua ja viitseliäisyyttä ja tarvetta sisäistää Kristus itseensä.
Se miksi gnosilaisuus on jäänyt valtauskontojen varjoon(kapea tie/harvat löytävät) ja Raamatun tulkinnat noudattavat yleistä kaavaa johtuu juuri oman henkilökohtaisen kiinnostuksen puutteesta ja maallisten asioiden kiinnostavuuden ylivertaisuudesta hengellisiin asioihin verrattuna,,siis maallisuus on voittanut ja "leveä tie" houkuttaa edellee "helppoihin kikkoihin" tottuneita ihmisiä.
Kun alkukirkko luki UT:n tekstejä kokouksissaan, se ei vielä ollut korruptoitunut ja byrokraattinen katolinen kirkko, joksi se myöhemmin muuttui, vaan viriili ja aidon totuushakuinen seurakuntien yhteisö.
Kristityt nimenomaan korostivat henkilökohtaista vastuuta elämästä ja painottivat moraalia, kun taas gnostikot ajautuivat vähitellen maallisen halveksimisessaan juopotteluorgioihin. Heidän logiikkansa mukaan maalliset asiat eivät vaikuttaneet pelastukseen sitä eivätkä tätä, joten kaikki oli sallittua.
Ja muuten, tietoon eli gnosikseenhan kristinusko ei perustu, vaan uskomiseen, joten jokainen on demokraattisesti samassa lähtöpisteessä, oppinut tietäjä ei ole ylempää kastia kuin maallikko, eikä omaa parempia mahdollisuuksia pelastua.
Sana gnoosis (kreikkaa) tarkoittaa korkeampaa pelastavaa tietoa. Tavallisesti gnostilaisuudella tarkoitetaan kristillisen kirkon piirissä kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana esiintyneitä synkretistisiä (eri oppeja yhdisteleviä) harhaoppeja. Gnostilaisuus yhdisti kristinuskon hellenistiseen mystiikkaan ja filosofiaan. Jeesus oli salaisen tiedon tuoja ja vain näennäisesti ihminen.
Gnostilaisuus sai alkunsa juutalaisuudesta. Myöhemmin se jakaantui koulukunniksi, joista monet omaksuivat kristillisiä aineksia oppeihinsa. Gnostilaisten tapa tulkita Raamattua erosi radikaalisti kristittyjen ja juutalaisten tulkinnoista. Gnostilaisten mukaan Vanhan testamentin Jumala oli pahojen henkivaltojen johtaja ja todellinen Jumala oli häntä huomattavasti ylempi.
Gnostilaisuus edusti jyrkkää dualismia. Henki merkitsi valon, aine pimeyden maailmaa. Askeesi kuului gnostilaisten yhteisöjen elämäntapoihin. Pelastus saavutettiin, kun ihminen oivalsi oman alkuperänsä olevan todellisen Jumalan luona. Gnostikko on salaisen tiedon haltijana muiden yläpuolella eikä Jeesuksen ristinkuolemalla siksi katsottu olevan osuutta ihmisen pelastumiseen.
Kirkko kävi kovaa taistelua gnostilaisia virtauksia vastaan. Tämä näkyy useissa Uuden testamentin teksteissä, mm. Johanneksen evankeliumissa. Myös kristillisissä uskontunnustuksissa puolustettiin katolista kristillistä uskoa gnostilaisuutta vastaan.
>> kun taas gnostikot ajautuivat vähitellen maallisen halveksimisessaan juopotteluorgioihin. Heidän logiikkansa mukaan maalliset asiat eivät vaikuttaneet pelastukseen sitä eivätkä tätä, joten kaikki oli sallittua. "Ette ole maaimasta jos olisitte maailma teitä," j.n.e.) ja sen myötä esim--> lasten hankkiminen on arveluttavaa koska tällöin tuodaan sieluja tähän "pahaan materiaan vangeiksi".
>>Ja muuten, tietoon eli gnosikseenhan kristinusko ei perustu, vaan uskomiseen, joten jokainen on demokraattisesti samassa lähtöpisteessä, oppinut tietäjä ei ole ylempää kastia kuin maallikko, eikä omaa parempia mahdollisuuksia pelastua.siis "uskomatonta" tai risti-riidassa Rakkauden ja Oikeudenmukaisuuden kanssa,,koska Korkein on täydellinen Rakkaus ja Oikeudenmukaisuus.
Tässä suhteessa gnosilaisuudessa on havaittavissa "aikuisen ihmisen" tietämystä,ei siis kuljeta "lapsen kengissä" vaan ollaan kasvettu aikuisuuteen tiedossa.
Manichino (nukke ilman kasvoja/ihminen ilman tietoisuutta) on se kauhukuva joka on nykyisessä kristillisyydessä toteutunut,,mantrat/hokemat ja tietämätön luottamus leimaavat uskontoja ja minkälainen porukka olisikaan helpompi pitää kurissa/johtaa haluttuun suntaan--> kuin aivoton lauma sokeasti uskovia ihmisiä jotka eivät loppujen lopuksi tiedä perusteita uskolleen,,on vain tunne että 'olemme oikeassa' (vert. bibleen "monen miehen mielestä tie jota kulkee on oikea tie mutta se on lopulta kuoleman tie").
Kaikki perustuu lopulta Rakkauteen ja sen salaisuuksia avaavaan voimaan,Raamatun kertomukset ovat kuin vaate todellisen olemuksen päällä ja siksi pelkkä "uskominen" ei anna sitä voimaa ja mahdollisuutta täydempään vaeltamiseen kuin kasvaminen aikuisuuteen tiedossa.
>>Kun alkukirkko luki UT:n tekstejä kokouksissaan, se ei vielä ollut korruptoitunut ja byrokraattinen katolinen kirkko, joksi se myöhemmin muuttui, vaan viriili ja aidon totuushakuinen seurakuntien yhteisö.
Aluksi gnostilaisuus korosti asketismia, mutta lopuksi tulkinta maallisesta sai aivan päinvastaisia piirteitä. Tämä kai osoittaa, että tieto ei tuo moraalista vahvuutta?
Tietoa kristittykin tarvitsee, muttei salattua vaan Jumalan paljastamaa. "Se, mikä on salattua, on Herran", sanotaan Sanassa. On asioita, joiden tulee pysyä yksin Jumalan tiedossa.
Miksi muuten gnostikot puhuvat tiedosta tarkoittaessaan intuitiivista kokemusta? Jokaisen kokemus on yksilöllinen, ne eivät ole yhteismitallisia eivätkä objektiivisia.
Gnostilainen kurkottaa kohti jumaluutta, rakentaa siltaa ylimaalliseen. Kristitty ymmärtää, ettei mitätön voi yltää suunnattomaan eikä rajallinen rajattomaan, että tahrainen ihmissielu ei voi ulottua tahrattomaan Jumalan Henkeen. Todellista aikuisuutta on pyrkimys kohti oman egon pienenemistä ja Kristuksen kasvamista, ei hybriksen johtama vaellus itsekeskeisyyteen.
Rakkaus on luonteeltaan alaslaskeutuvaa, sanan täydessä merkityksessä: se laskeutuu alas pyhyyden Jumalasta epäpyhään ihmiseen, se laskeutuu alas omalta täydelliseltä tasoltaan sinne, missä on pahuutta, kurjuutta ja saastaa. Juutalaisilla on tälle sanakin: Shechina, Jumalan alaslaskeutuva ihanuus.
>>Tietoa kristittykin tarvitsee, muttei salattua vaan Jumalan paljastamaa. "Se, mikä on salattua, on Herran", sanotaan Sanassa. On asioita, joiden tulee pysyä yksin Jumalan tiedossa. antamanaan ja ajoittamanaan, mutta meidän oma "vastaanotin" on oltava kunnossa ja tuo vastuu on jokaisella henkilökohtaisesti.
>>Miksi muuten gnostikot puhuvat tiedosta tarkoittaessaan intuitiivista kokemusta? Jokaisen kokemus on yksilöllinen, ne eivät ole yhteismitallisia eivätkä objektiivisia>Gnostilainen kurkottaa kohti jumaluutta, rakentaa siltaa ylimaalliseen. Kristitty ymmärtää, ettei mitätön voi yltää suunnattomaan eikä rajallinen rajattomaan, että tahrainen ihmissielu ei voi ulottua tahrattomaan Jumalan Henkeen.>Todellista aikuisuutta on pyrkimys kohti oman egon pienenemistä ja Kristuksen kasvamista, ei hybriksen johtama vaellus itsekeskeisyyteen.>Rakkaus on luonteeltaan alaslaskeutuvaa, sanan täydessä merkityksessä: se laskeutuu alas pyhyyden Jumalasta epäpyhään ihmiseen, se laskeutuu alas omalta täydelliseltä tasoltaan sinne, missä on pahuutta, kurjuutta ja saastaa. Juutalaisilla on tälle sanakin
Historia ei tunne alkuperäistä gnostilaisuutta aivan yksityiskohtaisesti. Syynä on se, että gnostikoilla ei ollut kanonisoituja pyhiä kirjoja ja että heidän rituaalinsa olivat salaisia, ja niihin pääsi osallistumaan vain asiaan vihkiytynyt. Se, mitä gnostilaisista tiedetään, tiedetään muutamien harvojen senaikaisten historiankirjoittajien maininnoista sekä gnostilaisten omista pseudoepigrafeista.
Ymmärtääkseni sinä olet tutkinut aihetta yhtä paljon kuin minäkin, mutta eri viitekehyksestä. Suhteutettuna olemassaolevaan tietämykseen gnostisismista, arvelisin sinun olevan niin lähellä alkuperäisiä gnostikkoja kuin nykyään on mahdollista. Mikä moderneista maailmankatsomuksista on lähinnä omaasi? Teosofiako?
>>Mikä moderneista maailmankatsomuksista on lähinnä omaasi? Teosofiako? tapoja on monia (kurottaa kohti Korkeinta) mutta perusta "onnistumiselle" tällä saralla on kiinteästi yhteydessä Rakkauteen/Nöyryyteen jotka ovat "perus-prinsiipit" hengen tiellä vaellettaessa.
Henkilökohtainen ajatuselämys Korkein suhteessa on minun uskoni perusta,,ei kirja-viisaus(jos sitä onkaan) ja oikeastaan ajatukseni on että -->emme ole yksilöinä niin tärkeitä,pelastuksen tai sen semmoisen suhteen, vaan kokonaisuuden oikaiseminen Oikeudenmukaiseksi ja Kaikkeudellisen Rakkauden kokonaisvaltainen vallitseminen kaikkialla ja kaikille on ydin(se ei tapahdu täällä helvetissä).
En tunne olevani mystikko(teosofia)vaan Kaikkeudellisen Rakkauden vihdoin löytänyt ja sen avulla hieman tietoisuutta saanut "Siru jostain paljon Suuremmasta ja Kauniimmasta".
Sinulle intuitio edustaa syvää tietämystä ja totuutta. Minulle totuus löytyy oman vajavaisen ymmärrykseni ulkopuolelta, Jeesuksesta. Voin tajuta, miten ja miksi suhtaudut Jumalaan, mutten voi hyväksyä suhtautumistasi. Tästä tulemme aina olemaan eri mieltä. Mikäli haluat tutustua vanhempiin teksteihini Suomi24:n keskusteluissa, laita nimimerkin hakusanaksi Baskeri.
Minun mielestäni Raamattuun on viisainta tutustua ensin, apogryyfikirjat ovat jo syvempiä asioita Raamatusta, ja pitäisi ensin ymmärtää mitä lukee Raamatussa, että niitä kannattaa lukea. Niihin on hyvä tutustua vasta sen jälkeen, että pysyy "kärryillä".
Yksinkertaisesti sanottuna ja todettuna; tuo muinainen Rooman-valtakunta, jonka rippeet ovat nykyään Vatikaani, loi Raamatun omia tarpeitaan varten, mm. häivyttääkseen tuon ihan oikean ilo-sanoman ja Kristuksen antamat opetukset, joita sen aidot ja ihan ensimmäiset alkuseurakunnan jäsenet välittivät toisilleen sekä niille muille vieraspaikkakuntalaisille ihmisille suullisesti
, jotka puolestaan jatkoivat tuota sanoman ja opetuksen julistamista eteenpäin. Ja tuo sanoma koostui vain elävästä sanasta ja puhutusta lauseista/opetuksista, aivan kuten melkein nykyäänkin yksyhteen. Ainoana poikkeuksena tähän nykyhetkeen, oli tuo jatkuva hengenvaarassa oleminen, jota silloin kesti kolmesataa luvun alkupuolelle asti ja silloin myös moni alkuperäinen kristitty pääsikin eroon hengestään erittäin väkivaltaisella tavalla, joita nuo roomalaiset ja juutalaiset toteuttivat yhdessä.
Ja silloin myös he, nämä ns. roomalaiset omaa ylimielisyyttään ottivat siihen kirjaan vahingossa sellaista tekstiä, siis raamattuun (Latin Vulgata), jonka sisältöä eivät täysin ymmärtäneet, eivätkä käsittäneet laisinkaan sitä, että kuinka suuren myrskyn se saisi aikaseksi joskus paljon myöhemmin, esim. nyt.
Siis, silloin ei ollut ollenkaan kristillistä kirkkoa/uskontoa ei paaveja ei piispoja ei pappeja, eikä mitään muutakaan pakanallista virkaa. Paitsi tietenkin nuo kaikki juutalaiset ja roomalaiset ja kreikkalaiset jumalat sekä niihin liityvät virat ja toimet ja heidän palvonta menonsa ja pakana-uskonnolliset riennot sekä riitit että muut kultti menot. Eli meiltä kristityiltä ei ole salattu mikään eikä mitään.
Ja vain siksi, että kyllä taivaallinen Isä pitää huolen omistaan aina, oli sitten näitä kirkkoja tai uskontoja tai raamattuja olemassa tai oli ne sitten olematta ollenkaan.
Se mikä on täysin totta ja mikä ei, on enää mahdoton kenenkään sanoa, mutta oma usko, järki ja logiikka ja myös henkilökohtainen suhde tähän luomakuntaan ja Luojaan auttaa siinä määrin ymmärtämään, että ei ainakaan kaikkea sontaa tarvitse niellä, jota eteen kannetaan.
Alkuperäiset kristityt olivat vain opettajia
sekä valistajia että myös uskovia ihmisiä isolla Iillä ja se siitä ja raamattu on jotakin aivan muuta.
Miksi olet niin kirjoitettua tekstiä vastaan? Mistä sinä voit tietää, mitä Jeesus puhui - muutoin kuin kirjoitetun tekstin kautta? Suusta suuhun kulkeva sanoma se vasta muuttuukin, ja puhutut sanat vaikenevat silloin, kun niiden viimeinen kaiku raukeaa tyhjiin.
Teet vääriä johtopäätelmiä, en ole kirjoitettua sanaa vastaan, sillä kirjoitanhan itsekkin. Ja saman kysymyksen voi tietenkin esittää myös sinullekkin, joka vartavasten myötäilet kovin vahvalla tavalla rooman-valtakunnan alulle saattamaa ns. virallista uskontoa.
"Suusta suuhun", eli ihmiseltä ihmiselle se oikea tieto vieläkin etenee, nytkin, eikä kirjanoppineiden tekstien välityksellä, mutta sokeat eivät sitä näe, eivätkä kuurot kuule.
Ja.
Jos asia olisi jotenkin yksinkertainen ja selvä kuin pläkki tai blankko paperi, niin silloinhan olisi alas pudotettu valmis "kirja", tosin sitä eivät olisi köyhät ja kurjat tavalliset ihmiset osanneet lukea, mutta mitäpä siitä, 'sanoo' vain juutalainen ja roomalainen. Kyllä taivaan Isä tietää, kertoo myös vanha sananlasku ja sekin pitää paikkansa, mutta ei sitäkään löydy, jos ei osaa etsiä. ;)
..ideaa, mutta kristinusko ei ole ymmärtänyt mikä se on. Evankeliumeja selitetään kuin ne olisivat historiaa, vaan sitähän ne eivät ole.
Evankeliumit ovat vertauskuvallisia tarinoita, joiden varsinainen sanoma on vertauskuvissa, sisäisellä tasolla. Kristinusko selittää ulkoista tasoa (tarinaa, satua). Siksi ei olekaan ihme, että tulkinnasta on miltei yhtä monta mielipidettä, kuin on miestäkin (tai naista).
No, tämä on henkilökohtainen käsitykseni ja tiedän, että olen ajatuksineni melkoisen yksinäinen.
Sen kuitenkin voin sanoa, että on jokseenkin päätä huimaavaa käsittää, että miljardi ihmistä virvatulten perässä..., asialle valjastettuna yliopistoja, korkeakouluja, summaton määrä tohtoreita ja rehtoreita tutkimassa Raamattua historiana. Kehnonlaisella menestyksellä, sanoisin, onhan kristinusko pirstaloitunut tuhansiin lahkoihin ja ryhmiin ja kaikki vättävät omistavansa Totuuden.
Kristinusko pohjautuu itse Kristuksen kertomaan sanomaan ja todistukseen Isästään, sekä hänen antamaan opetukseen oikean tyylisestä menosta
ja uskonnollisesta toiminnasta. Sana kristitty juontuu alunperin sanasta/nimestä "Kristus", joka on myös titteli/arvonimi ja se tarkoittaa voideltua ja kirkastettua ihmisen Poikaa.
Et näytä olevan oikein selvillä tosiasioista, kuitenkin esität asiasi siten, kuin olisit. ;)
Johdat siis ihmisiä vain harhaan. Teetkö sitä huviksesi vai pahuuttasi, onkin toinen juttu. :)
Siis.
Kristinusko ei voikkaan mitään ymmärtää, koska se on käsite ja arvomaailma ja yleisnimike toiminnalle sekä uskonnolliselle suuntaukselle
, jota ihmiset suorittaa/tekee ja teettää joskus toisillaan tai jossa elävät perusohjeiden mukaan tai jonka mukaan ja puitteissa elävät elämäänsä.
Ja kuten myös, josta ammentavat elmämän voimaa itse elämäänsä ja tulevaisuutta varten.
Tuhat lahkoa, SIKÄLI kuin ne tunnustavat sen, mikä määrittelee kristinuskon rajat ( kolme vanhaa uskontunnustusta), omaavat yhden totuuden. Kehällisistä, ei-pelastavista näkemyksistä on erimielisyyttä, mutta pelastava ydin on sama. Niillä tuhannella on se yksi, Hän, joka sanoi: "Minä olen totuus". Niillä on Totuus.
>>Niillä tuhannella on se yksi, Hän, joka sanoi: "Minä olen totuus". Niillä on Totuus.
En ymmärrä puhettasi kristinuskon sisäisestä ja ulkoisesta tasosta. Jeesuksen jos kenen opetus oli syvähenkistä. Hän puhui vertauksin, vihjaillen. Silti hän asetti sanansa niin, että pystyi keskustelemaan yhtä hyvin oppimattoman kalastajan kuin aikansa yliopisto-oppineen Nikodemuksenkin kanssa.
olen jonkinverran samaa mieltä. Kristinusko ei ole ymmärtänyt alkuperäisiä opetuksia lainkaan.
Ja harakoille ne menevät edellenkin.
Pöyhkeähkö instituutio on rakenettu vain ulkoista opetusta silmälläpitäen.
Kirkko todella vihaa tätä kristinuskon sisäistä puolta.
Samoin uskoville se ei aukea ollenkaan.
>>Ja kuten myös, josta ammentavat elmämän voimaa itse elämäänsä ja tulevaisuutta varten.
Jos en mitään muuta oppinutkaan yläasteen matematiikan ja fysiikan opettajaltani Leena L.:ltä, niin sen opin, että näkemykset pitää aina PERUSTELLA! Sitä hän aina painotti: PERUSTELE! PERUSTELE! Miten SINÄ perustelet näkemyksesi?
Tarkkaan ottaen en mielestäni puhunut kristinuskon tasoista, vaan Raamatun tekstien tasoista. Näkemykseni on, että kristinusko on rakentanut oppinsa ulkoisen tason varaan, eli sen tekstin, jonka sellaisenaan voimme lukea Raamatusta.
Minun mielestäni Raamatun tekstien varsinainen sanoma, kätketty viisaus, on vertauskuviin kätkettynä sisäisellä tasolla. Ymmärrän siis Raamatun mytologiaksi samalla tavoin, kuin muutkin kansaneepokset.
Tämä on pitkä juttu, mutta lyhyesti sanottuna Raamatun tekstit ovat lukijalleen ikäänkuin peili, josta lukija ei näe kasvojaan, vaan mielensä, jos tajuaa.
Mielestäni Raamatun tekstit ovat tarkoitetut ilman tulkitsijoita lukijoidensa tajuttaviksi. Sillätavalla sana säilyy elävänä. Selitettynä siitä tulee dogmi.
>>Silti hän asetti sanansa niin, että pystyi keskustelemaan yhtä hyvin oppimattoman kalastajan kuin aikansa yliopisto-oppineen Nikodemuksenkin kanssa.
Ja kenellehän se sitten aukeaa? Jos 93 % Uuden testamentin lukeneista ihmisistä ei ollenkaan ymmärrä lukemaansa ja 5 % ymmärtää sen kristityllä tavalla (eräs tutkimus aikoinaan kertoi, että tämä on suhdeluku), niin millä prosentti..., anteeksi, PROMILLEluvulla mitataan ne yhden käden sormilla lueteltavat mystikot, joilla ainoina on oikea totuus?!? Mikä tahansa totuus kelpaa sinulle, kunhan se ei vain ole kristinuskon totuus. Okei?
>>niin millä prosentti..., anteeksi, PROMILLEluvulla mitataan ne yhden käden sormilla lueteltavat mystikot, joilla ainoina on oikea totuus?!?
sen tuossa alempana jo perustelikin.
"Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä" eli kyse on sisäisestä lunastajasta kirkko opettaa ulkoista lunastajaa.
Raamattu on koottu vähin erin pala palalta muiden uskontojen tarinoista,osittain vertauskuvallista osittain historiaa kuka senkin päättää?
Samoin kirkon dogmit ovat syntyneet satojen vuosien aikana ihmisten toimesta. Vaikea on mennä sanomaan mikä on ns ´jumalan sanaa´ ja mikä vallan halua?
Kirkolliskokouksissa on sitten tehty muutoksia vielä koko soppaan Pyhän Hengen vuodatuksena?
Ota sitten enää selvää mikä on tarua ja mikä totta.
Ajattelen kuten Gonzales, että kyse on ´sisäisestä rauhasta´. Mielestäni kirkko opettaa päinvastaista oppia. Se kehoittaa uskomaan auktoriteetteihin ja luottamaan niihin sokeasti. Minusta se ei poikkea yhtään siitä miten pikkulapset opetetaan luottamaan sokeasti vanhempiinsa.
Mutta en ollenkaan väitä että näkemykseni olisi oikea. Saattahan se olla niinkin että ihmisille on terveellisempää kulkea suurissa laumoissa ja tuntea olonsa turvalliseksi. On varmaan helpompaa, kun joku muu aina päättää mitä tehdään mitä ja ajatellaan.
Itsenäiset ihmisethän koetaan usein uhkana ja vaarana yhteiskunalle ainakin jos he kovin omintakeisesti esittävät poikkeavia näkemyksiään.
Tälläkin palstalla kirjoittajat olisi poltettu roviolla vielä jokin sata vuotta taaksepäin.
Raamatussa on tarkoituksella virheellisiä käänöksiäkin.
Eli pelastus-ja lunastusoppi mättää samoin perisynti.
Mutta sitten ei jääkään paljon mitään enää jäljelle.
epäilyttää Jeesuksen jumalallisuus mitä asiaa se palvelee?
Epäilyttää koko raamattu?
Muutama yksittäinen hyvä kohta siellä on mutta siihen se jääkin.
Muutaman kultajyvän kun sieltä poimii niin hyvä on, mutta muuten se aiheuttaa vain steressiä se on todella niin sekava ja käsittämätön.
Väkivalta jo yksistään, huh, huh, parempi kun lopetan nyt.
>>Epäilyttää koko raamattu?
kun ensin ehdin lukea nää pahvit! Tarttee tehdä töitäkin.
Kristinusko on osittain vain uskoa Kristuksen antamaan todistukseen taivaallisesta Isästään, meidän ihmisten Luojasta. Ja kuten myös kuoleman jälkeisestä elämästä, joka odottaa jokaista oikea uskoista ihmistä aikojen lopussa. Siinä ei siis ole yhtään uskomusta tai taikauskoa.
Erilaiset uskontokunnat ja uskonnolliset liikkeet voivat nykyisten lainsäädösten mukaan levittää omaa totuuttaan ihan vapaasti jos se ei loukkaa kenenkään ihmisoikeuksia. Uskokoon ken huvittaa periaattella, siis mennään tässäkin eteenpäin maailman myrskyjä uhmaten.
Elämä ja kuolema ovat todellisuutta josta toinen voi olla taivaallista ja toinen helvetillistä ja näiden lisäksi on sitten toinen todellisuus jota emme näe emmekä koe ennen kuin se eteen sattuu.
Ihmiset aina valittaa ja valittaa, ja siitäkin tulee loppu joskus. ;)
Sinähän olet ihan fiksu. En ole ihan tältä kannalta näitä juttuja koskaan ajatellutkaan.
Olen kyllä lukenut erilaisia tulkintoja eri tapahtumista, mutta en ihan tältä kannalta.
Minulta menee nyt monta päivää tai viikkoa kun mietin mm seuraavaa:"Olenko minä israel? Olenko minä Mooses? Olenko minä erämaa? Olenko minä palava pensas?.
Joo, tarkoitus on lukea joitain kohtia uusisksi raamatusta tällä menetelmällä.
Laita vaan lisää esimerkkejä, suhtaudun ihan vakavasti, vaikka ilmaisuni on ehkä hieman skeptistä.
"Olenko minä Israel ?" herättää ristiriitaista vääntelyä, ehkä opin tässä jotain uutta itsestäni.
Entä miten Jeesus onko sekin jokin tunne?
Ihan mielenkiintoista, miten sitten maailmanluominen, miten sen tulkitset?
Toivotavasti saan nukuttua kun päässä pyörii, olenko minä Mooses? Olenko minä Israel?....
Toivottavasti olet huumori miehiä, kun varmaaan huomat etten ole ihan vielä sisäistänyt näitä tunnejuttuja.
Aion kuitenkin miettiä näitä pitkään.
Voihan se olla, että Raamattu kertoo ihmisestä itsestään.
Mitähän kirkko tästä tuumaa?
Mikähän se Aatami ja Eeva juttu oli?
..että jaksoit paneutua asiaan! Hahmottele vain aivan vapaasti, voithan keksiä aina jotakin, mitä muut eivät ole tulleet ajatelleeksikaan.
>>"Olenko minä israel? Olenko minä Mooses? Olenko minä erämaa? Olenko minä palava pensas?.>Entä miten Jeesus onko sekin jokin tunne?>Voihan se olla, että Raamattu kertoo ihmisestä itsestään.Mitähän kirkko tästä tuumaa?>Mikähän se Aatami ja Eeva juttu oli?
Aatami ja Eeva jutun.
Tässä riittääkin vähän miettimistä.
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitat vaikka ´kuin´ sanan kanssa tai ilman.Israel tai Mooses jne. kuvaa ihmisen tunneilmastoa?
Olen muuten sitä mieltä, että ihmisen tulee olla oma itsensä kaikissa olosuhteissa naapureidensa kanssa myös.
Ainakaan minulla ei ole mitään peiteltävää, salattavaa. Elämä on helpompaa kun ei pyri peittelemään erityisemmin mitään.(Vai tarkoititko vain ettei kaikkien kanssa voi olla alasti, no ei voi.)
Sadut ovat samanlaisia vertauskuvia.H.C. Anderssenin Ruma Ankanpoikanen klassikko esimerkki ihmisen kehittymisestä.
Mutta tapasi nähdä kaikki Raamatun tarinat verauskuvina on sillä tavalla uutta tai en ole ennen törmänyt, että taidan nyt vähän pureskella asiaa. Kuuntelen kyllä mielelläni miten omasta
näkökulmastasi käsin selität Raamattua. Se on hyödyllisempää kuin ainainen eipäs juupa väittely siitä onko raamattu totta.
Miten selität Raamatun väkivallan omalla tavallasi olisi kiinnostava kuulla?
Kuvaako raamatun ristiriitaisuus sitten ihmisen omaa sisäistä ristiritaisuutta, vai miten se olisi käsitettävä?
Kain ja Aabel tarina kuvaa sitten kai ihmisen omaa sisäistä kamppailua tai ristiriitoja? Vaikka sitäkin on monenmoista tulkintaa.
Myönnän auliisti, että sinun ajattelusi on syvähenkisempää kuin minun. On kuitenkin asioita, joihin en usko.
Yksi niistä on se, että tuhansia vuosia sitten eläneestä pienestä ja käytännönläheisestä kansasta olisi löytynyt kymmeniä niin syvähenkisiä kirjailijoita, että he olisivat sommitelleet viekkaasti laadittuja tekstejä, joiden todellinen merkityssisältö on jossain muualla kuin mitä ne väittävät kuvaavansa.
Jos arkeologia hyvin pitkälle todistaa Raamatun kertomuksissa kuvatun maantieteen, kulttuurin ja historian todeksi, en ymmärrä, miksi Raamattu olisi otettava jonain muuna kuin tapahtuneen kirjaamisena ylös.
En myöskään usko, että arkipäiväisiltä paimenilta, kalastajilta tai teltantekijöiltä olisi löytynyt kovinkaan suurta salattua viisautta tai esoteerista tietoa -tai edes aikaa tai viitseliäisyyttä- laatia kirjoituksiinsa salattuja syvyyksiä, jotka avautuvat vain harvoille. Päin vastoin, Raamattu on olemukseltaan mitä eksoteerisin kirja.
>>Olen muuten sitä mieltä, että ihmisen tulee olla oma itsensä kaikissa olosuhteissa naapureidensa kanssa myös.>Ainakaan minulla ei ole mitään peiteltävää, salattavaa. Elämä on helpompaa kun ei pyri peittelemään erityisemmin mitään.(Vai tarkoititko vain ettei kaikkien kanssa voi olla alasti, no ei voi.)>Miten selität Raamatun väkivallan omalla tavallasi olisi kiinnostava kuulla? >Kuvaako raamatun ristiriitaisuus sitten ihmisen omaa sisäistä ristiritaisuutta, vai miten se olisi käsitettävä?
>>Yksi niistä on se, että tuhansia vuosia sitten eläneestä pienestä ja käytännönläheisestä kansasta olisi löytynyt kymmeniä niin syvähenkisiä kirjailijoita, että he olisivat sommitelleet viekkaasti laadittuja tekstejä, joiden todellinen merkityssisältö on jossain muualla kuin mitä ne väittävät kuvaavansa.>Jos arkeologia hyvin pitkälle todistaa Raamatun kertomuksissa kuvatun maantieteen, kulttuurin ja historian todeksi, en ymmärrä, miksi Raamattu olisi otettava jonain muuna kuin tapahtuneen kirjaamisena ylös.>En myöskään usko, että arkipäiväisiltä paimenilta, kalastajilta tai teltantekijöiltä olisi löytynyt kovinkaan suurta salattua viisautta tai esoteerista tietoa -tai edes aikaa tai viitseliäisyyttä- laatia kirjoituksiinsa salattuja syvyyksiä, jotka avautuvat vain harvoille.
>>Mikä tahansa totuus kelpaa sinulle, kunhan se ei vain ole kristinuskon totuus. Okei?
>>On kuitenkin asioita, joihin en usko.>Yksi niistä on se, että tuhansia vuosia sitten eläneestä pienestä ja käytännönläheisestä kansasta olisi löytynyt kymmeniä niin syvähenkisiä kirjailijoita, että he olisivat sommitelleet viekkaasti laadittuja tekstejä, joiden todellinen merkityssisältö on jossain muualla kuin mitä ne väittävät kuvaavansa.>Jos arkeologia hyvin pitkälle todistaa Raamatun kertomuksissa kuvatun maantieteen, kulttuurin ja historian todeksi, en ymmärrä, miksi Raamattu olisi otettava jonain muuna kuin tapahtuneen kirjaamisena ylös.
mielestäni sinä olet nyt lähtenyt tulkitsemaan Raamattua psykologiselta pohjalta unohtaen samalla kokonaan mihin tarkoitukseen se on koottu, eli palvelemaan uskontoa ja sen opettajia?
Sen kokoojat taas käyttivät uskontoa ja "Jumalan pelkoa" omiin tarkoituksiinsa ja pitämään kansan joukot "Herran nuhteessa" ja kuuliaisina esivallalle.
Kristinuskolla ei tietääkseni ole Raamatun teksteihin tekijänoikeuksia. Raamatun kokoamisen tarkoitus on eri asia, kuin tekstien kirjoittajien tarkoitus.
Turha siis ylläpitää kirkon tulkintamonopolia. Kukin tulkitkoon Raamattua omasta näkökulmastaan. Sellaiseksi tuonkaltaiset tekstit mitä todennäköisimmin ovat myös alunperin tarkoitetut.
Kirkon tulkinnat jokatapauksessa eivät ole kovin onnistuneita, koska niistä ollaan niin erimielisiä.
Oma käsitykseni on, että Raamattu teksteineen ei ole kristinuskon opettamassa mielessä uskonnollinen kirja lainkaan, enempää, kuin muutkaan eepokset. Se on uskonnollinen kirja vain kristityille.
Uskon toki paljon muutakin kuin kristinuskon, mm. suurimmalta osin tieteen tutkimustulokset. Vain niiltä osin, kun tiede astuu ulos objektiivisesta roolistaan ja nöyrtyy ateismin käsikassaraksi, en sitä usko. Silloinhan se ei enää ole tiedettä, vaan ideologista maailmankatsomusta.
Opettajani ohje pätee edelleen. Sitä perustelemistahan minä täällä harjoitan. Nyt on vain niin, että kun sinä olet tehnyt tietoisen tahdonvalinnan olla uskomatta, niin sinähän et usko. Miten se Jeesus sanoikaan: "Vaikka joku kuolleista nousisi, he eivät uskoisi". Hän tunsi näköjään ihmisluonnon.
Kovin huolettomasti sinä syytät Raamattua muiden kopioinnista. Olisi kiva kuulla, miten perustelet väitteesi. Tiesitkö muuten, että tuosta kopioinnista oppineiden keskuudessa on kaksi vastakkaista koulukuntaa? Sinä kuuntelet vain toista niistä, minä olen ottanut selvää molemmista ja valinnut rehellisemmän.
Sen kummemmin en enää ala selittää näitä asioita, olen kirjoittanut niistä tänne jo pari, kolme vuotta sitten laajasti. Mainitsen vain, että esim. Raamatun vedenpaisumuskertomus on totaalisen erilainen kuin Assurbanipalin kirjastosta löydetty, johon sitä aina verrataan. Yhtä hyvin voisit väittää sitä kopioksi Deukalion -tarinasta, Satapatha Brahmanasta, Xisuthroksen tarinasta - tai Yiman, Dwyfanin, Bergalmerin, Ceseairin, Coxcoxin, Bochican, Numochmochbahin....
jääpi vaivaamaan.
"Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa se, että vanhempiaan herjaava lapsi on surmattava. Tämä käsittääkseni tarkoittaa yksilön henkistä kasvua. Kunkin pitäisi päästä omassa kehityksessään vanhemmistaan irti omaksi itsekseen. Tämä etäisyydenotto nostaa esim murrosiässä kapinan, mutta tästä vaiheesta tulisi kasvaa aikuiseksi ja "surmata" lopulta tämä kapinoiva lapsi sisältään."
Tätä asiaa voisi joskus käsitellä lisää.
Mielestäni ihmisen ehkä tärkein ominaisuus on tämä "leikkivä lapsi" tai "luova ominaisuus" joka saattaa välillä vähän kapinoidakin. Mielestäni tätä ns "kapinoivaa lasta" ei pidä kuitenkaan nujertaa eikä tappaa.
Ennen vanhaan kasvatus lähti siitä että lapsi nujerettiin mutta samalla menetettiin jotain tärkeää ja oleellista eli luovuus.
Vaikka sana luovuus on kärsinyt inflaation ja sitä viljellään joka paikassa liiankin kanssa se on kuitenkin erittäin arvokas ominaisuus jota pitäisi tajuta vaalia.
Voisi jopa sanoa, että tämä "Kristus meissä" voisi olla tuo, viaton, avoin, mutta alati luova, lapsen kaltainen ominaisuus ihmisessä.
Palailen myöhemmin nyt on kirettä.
>>Mielestäni ihmisen ehkä tärkein ominaisuus on tämä "leikkivä lapsi" tai "luova ominaisuus" joka saattaa välillä vähän kapinoidakin. Mielestäni tätä ns "kapinoivaa lasta" ei pidä kuitenkaan nujertaa eikä tappaa.>Ennen vanhaan kasvatus lähti siitä että lapsi nujerettiin mutta samalla menetettiin jotain tärkeää ja oleellista eli luovuus.>Voisi jopa sanoa, että tämä "Kristus meissä" voisi olla tuo, viaton, avoin, mutta alati luova, lapsen kaltainen ominaisuus ihmisessä.
Tulipa vielä mieleeni varmasti mielenkiintoinen kirja, josta Maiqquukin mainitsi joitakin akoja sitten tällä palstalla: Olavi Moilanen, Totuus on unissa, saduissa ja tarinoissa.
Ellet ole lukenut, suosittelen.
>asioita, olen kirjoittanut niistä tänne jo pari, kolme vuotta sitten laajasti. >Mainitsen vain, että esim. Raamatun vedenpaisumuskertomus on totaalisen erilainen kuin Assurbanipalin kirjastosta löydetty, johon sitä aina verrataan. Yhtä hyvin voisit väittää sitä kopioksi Deukalion -tarinasta, Satapatha Brahmanasta, Xisuthroksen tarinasta - tai Yiman, Dwyfanin, Bergalmerin, Ceseairin, Coxcoxin, Bochican, Numochmochbahin....
>>Kristinuskolla ei tietääkseni ole Raamatun teksteihin tekijänoikeuksia. >Raamatun kokoamisen tarkoitus on eri asia, kuin tekstien kirjoittajien tarkoitus.> Turha siis ylläpitää kirkon tulkintamonopolia. Kukin tulkitkoon Raamattua omasta näkökulmastaan.>Kirkon tulkinnat jokatapauksessa eivät ole kovin onnistuneita, koska niistä ollaan niin erimielisiä.>Oma käsitykseni on, että Raamattu teksteineen ei ole kristinuskon opettamassa mielessä uskonnollinen kirja lainkaan, enempää, kuin muutkaan eepokset. Se on uskonnollinen kirja vain kristityille.
>>Vain niiltä osin, kun tiede astuu ulos objektiivisesta roolistaan ja nöyrtyy ateismin käsikassaraksi, en sitä usko. Silloinhan se ei enää ole tiedettä, vaan ideologista maailmankatsomusta.>Opettajani ohje pätee edelleen. Sitä perustelemistahan minä täällä harjoitan. >Nyt on vain niin, että kun sinä olet tehnyt tietoisen tahdonvalinnan olla uskomatta, niin sinähän et usko.
Vastaus ajassa viiden vuoden taakse. S24:n keskusteluissa on se hyvä puoli, että ne eivät ole sama asia kuin chat. Keskusteluja voi aina jatkaa, jos Luoja elinpäiviä suo, chat-keskustelut taas häipyvät sitä mukaa kuin uusia tulee, suopa Luoja elinpäiviä tai ei.
Tiede on ateismin käsikassara aina, kun se antaa jollekin näkemykselleen oikeutuksen kumota Jumalan olemassaolo tieteen pohjalta. Tieteen pitäisi olla neutraalia, ei arvosidonnaista. Sitä se ei aina ole.
"Uskon kaiken, mikä on todistettu". Miksi pitäisi uskoa AINOASTAAN kaikki, mikä on todistettu? Sanot omaksuvasi tarkentuneen tiedon. Sellainen asennehan ei vaadi yhtään mitään USKOMISTA, ainoastaan omaksumista. Usko on luja luottamus siihen, mitä ei voida nähdä.
Mitä tulee Nigerian viranomaistodistuksiin ja sinun esittämääsi väitteeseen, että minä uskon nekin... No, näytäpä nettikeskusteluista yksikin kohta, jossa minä sanon hyväksyväni nigerialaiset kuolleistaherättämiset tapahtuneina tosiasioina! Uskon, kun näen. Eikö sen niin pitänyt mennä?
Jumala pystyy huolehtimaan siitä, että Raamatusa pysyy oikeat asiat, ja sen takia sieltä on poissa joitakin syvempiä tekstejä, koska Jumala on ilmeisesti halunnut niin. Ei niitä muuten olisi kukaan ihminen sieltä pystynyt poistamaan ilman että ne olisi lisätty sinne samantien takaisin. Ei Jumala tarvitse ihmistä, mutta joskus Hän laittaa ihmisen tekemään asioita puolestaan, että ne tulevat tehdyiksi, vaikka hän voi ja pystyy kyllä ilman ihmistäkin.
Minulle on todistunut, että Jeesus on olemassa, ja kuulee rukoukset, sen takia en voi hyväksyä selityksiä jotka kumoavat tämän tosiasian, että Jeesus elää.
Raamatussa ei ole virheellisiä kännöksiä, koska Jumala olisi ne jo korjannut.
Tälläkin palstallako kirjoittelijat muka olisi vanhaan aikaan poltettu roviolla? Enpäs usko, koska silloinhan he olisivat itsekkin kirjoitelleet näissä paikoissa!
Juuri uskostahan Jeesus Raamatussa puhui, kun antoi opetuslapsille käskyn lähteä saarnaamaan evankeliumia; Menkää ja kertokaa kaikille, ja se joka uskoo, pelastuu.
Ihan itsekö keksit omasta päästäsi että gnostikot väijyivät jossain seurakuntien liepeillä opetuksiaan tuputtaen, ikään kuin namusedät konsanaan viattomien pikku lasten kimpussa...? Vai onko jossain uskovaisten hihhuloinneissa alkanut tuollainen tarina leviämään?
Se oli kylläkin niinpäin että gnostikot olivat ihan keskenään omassa rauhassa, mutta kirjoituksia itse väsäävät kirkkoisät (mm. osa Paavalin kirjeistä heidän tekeleitään) alkoivat vainota heitä ja pyrkivät kaikin tavoin eroon kaikesta muusta kuin mistä oli nyrkkitappeluiden voimalla yhdessä sovittu viralliseksi kirkon opetukseksi.
Kataaritkin elelivät kaikessa rauhassa kunnes päätettiin että tapetaan koko sakki siitä pois, samassa rysäyksessä meni tosin paljon kirkon oppejakin kannattavia mutta siihen todettiin vain että Jumala tuntee kyllä omansa että tappakaa kaikki vaan.
Enempää en jaksa, oli niin paksua jöötiä tuo aloitus. Ja riehu keskenäsi, en lue enää. Tulee vain paha mieli tuosta vääristelystäsi.
Löytypäs mielenkiintoinen ketju, vaikka suurinosa keskustelusta tapahtui viisi vuotta sitten, hyvää luettavaa silti ja koska tämä on nostettu ylös, tuskin siitä haittaa on että vastaan ja kerron näkemyksistäni.
Olen jo vuosia pohtinut hyvin vahvasti koko kristinuskoa ja raamattua. Voin sanoa että tuona aika olen päässyt hyvin pitkälle asiassa ja sitä ymmärryskyvyn rajaa ei ole tullut vastaan millä ne yleensä pelottelevat estääkseen ihmisiä pohtimasta raamattua liian syvällisesti. Ketju lukiessani tuli vahvasti selväksi että pohdintani ovat päätyneet aika lähelle gnostisia näkemyksiä.
Olen jo pitkään ajatellut että kristinusko on hyvin pinnallinen ja sellaisena se on myös täynnä ristiriitoja. En voi hyväksyä uskoa joka on epälooginen koska olen ollut vahvasti aina ihminen joka on ajatellut hyvin loogisesti asioita. Raamatun epäloogisuuden huomaaminen johti siihen että rupesin pohtimaan sitä vain vertauskuvallisena ja siten pohdin mikä syvempi merkitys kaikella siellä olevalla on. Ennen pitkään itseasiassa löysin sieltä Raamatun sanojen takaa logiikkaa, syitä siihen miksi Jumala on asioita tehnyt. Opin siis ymmärtämään Jumalan ajatuksia.
Kun tällä tavalla lukee Raamattua, se ottaa hyvin erilaisen muodon, se poikkeaa hyvin vahvasti siitä valmiiksi pureskellusta tulkinnasta jota ihmisille syötetään kirkoissa ja seurakunnissa. Uskon vahvasti että ihminen omaa luonnostaan kaiken sen viisauden mikä Jumalalla on mutta tältä puuttuu taito saada se käyttöönsä. Raamattu pitää sisällään kaiken mitä sen taidon oppimiseen tarvitaan mutta ihmisen tulee olla kykeneväinen valmiiksi tarpeeksi syvälliseen ajatteluun.
Ja luonnollisesti uskon että Jumalan tahto on se että jokainen löytäisi tämän viisauden koska sen avulla ihminen voi todella kunnioittaa Jumalaa ja tämän tahtoa. Kunnioitus ilman ymmärrystä on aina lähenpänä pelkoa kuin todellista kunnioitusta. Uskon myös että Jumala kunnioittaa meitä hyvin vahvasti ja siksi on antanut meille vapaan tahdon ja antanut myös luvan käyttää sitä. Kunhan kunnioittaa vapaudellaan muita ihmisiä ja Jumalaa niin Jumala ei puutu asiaan. Rikkoessaan toista ihmistä vastaan ihmisen tulisi aina ymmärtää tekonsa seuraus ja pyytää uhrilta anteeksiantoa. Ja jokaisen ihmisen tulisi myös antaa anteeksi heitä vastaan rikkoneelle. Tärkeintä on että kannamme vastuun tekemisistämme ja että emme anna vihan tai katkeruuden estää meitä rakastamasta lähimmäistämme, toista ihmistä. Se on opetus jonka Jumala on halunnut meille antaa syntiinlankeemuksestamme asti mutta emme ole vieläkään sitä tajunnut.
Markion jouduttuaan poisajetuksia harhoineen läntisen kirkon alueelta pakeni itään Palestiinan seuduille ja perusti sinne gnostilaisia seurakuntia, joissa jatkoi harhaoppinsa levittämistä! Markionin harha oli nimittää Vanhan Testamentin Jumala eri Jumalaksi kuin Uuden Testamentin Jumala.
Tuomaan Evankeliumin sanat löytyvät lähes kaikki Matteuksen Evankeliumista, josta ne lienevät paljon peräisin erikoisesti luettuna, eli ensimmäinen sivu alaspäin ja seuraava sivu alhaalta ylöspäin ja taas ylhäältä alaspäin, jne, siis Jeesuksen sanat.
Mielenkiintoinen teksti, mutta huomasin siinä paljon virheitä mitä tulee gnostikkoihin ja heidän uskomuksiinsa.
Ensimmäiseksi, gnostikot eivät halveksineet uskontoa, he olivit itse uskonnollisia. Ja suurin osa heistä oli kristittyjä. He pitivät uskontoa eräänlaisena alkuna ja apua antavana voimana todelliselle tiedolle uskonnon juuresta, tai tarkoituksesta, eli Gnosiksesta. Gnosis tarkoitti tietoa, mutta tämä tieto ei ollut mitään tavallista tietoa, vaan ylhäältä tullutta sellaista. He pitivät tätä tietoa kaikista tärkeimpänä.
Ennen Nag Hammadi - kirjojen löytöä, tietoa gnostilaisten kirjoituksista ja uskomuksista tuli lähinnä niitä vastaan hyökänneiden kirjoittajien toimesta. Kuuluisin niistä lienee Iraneus, joka kirjoitti "harhaoppeja vastaan" teoksensa. Siinä gnostilaisia näkemyksiä pilkattiin ja yritettiin laittaa huonoon valoon, ja siinä Iraneus onnistuikin, koska n. vuoteen 300 mennessä gnostikot hävisivät. Keskiajalla gnostilaisuus nousi uuteen kukoistukseen siinä vuosi 1000 paikkeilla, jolloin Bogomilit ja Kataarit nauttivat suurta suosiota euroopassa. Katolilainen kirkko kuitenkin piti heitä vaarallisina ja he kukistivat kathaarit carcassonen teurastuksessa, joissa n. 20 000 kathaaria murhattiin, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Eloonjääneiden piti ommella vaatteisiinsa keltainen risti oikeaoppisuuden merkkinä. Tämän jälkeen gnostilaisuus joutui maan alle, jossa ns. alkemistit pitivät yllä gnostilaista viisautta ja traditioita.
Kirjoitat "että jos gnostilaiset tekstit olisivat olleet jumalan sanaa, niin jumala olisi varmaan pitänyt huolen siitä ne olisivat jääneet elämään". Tätä kommentoin sen verran, että mitäpä jos "jumala sallisi vasta nyt niiden löydön, koska vasta nyt suurin osa ihmiskunnasta on kyllin viisas ymmärtämään niitä" :)
Suosittelen kirjallisuutta: Elaine Pagels, Gnostilaiset evankeliumit
sekä Naq Hammadin kirjastoa. Esim Thunder Perfect Mind.