Tuntuu, etten ole enää läsnä elämässä. Se ei tunnu enää omalta. Ei ole ehkä tuntunut noin kymmeneen vuoteen. Ihan kuin kuulisin johonkin toiseen aikaan ja paikkaan, mutta se on koko mennyt. Outo tunne, tuntuu, että täytyy tästä johonkin kirjoittaa. En löydä itseäni tai omaa elämääni.
Psyykkisesti kadonnut johonkin
Anonyymi-ap
11329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Luetuimmat keskustelut
- Tekisin SINUT ONNELLISEKSI NAINENMutta EHKÄ onni EI OLE mitä HALUAT.
- Mitähän sitä...Tsuumailin vähän muuallekin välillä ja törmäsin ajatuksiin, että miehen tulee suojella naista kaikelta pahalta. Mutta yhtään ei oltu eritelty mitä se kaikki paha on, jolta suojella. Jotenpas kysynkin kyselyikäni kyselyn…
- Hävettävä käytösHävettääkö sinua jokin?
- Kuvittelin että oltiin läheisempiäYstäviä, tavallaan. Mutta ei sitten oltukaan sun näkökulmasta. Pettymys, mutta totun kyllä asiaan vähitellen.
- Kuka murtautu illalla kipparilleJotaki hampuusia kannettu ambulanssiin ja kipparin iso ikkuna palasina..Mitä tapahtunu??
- Susilauma KorkatissaKahdeksan suden lauma käynyt repimässä Hankosen Antin lampaat Korkatissa torstain vastaisena yönä. Mahtavaa luonnon Monimuotoisuutta. ViherVasemmisto ja Greenpeace kiittää.
- Myönnä poisLoukkaannuit mulle silloin aikoinaan? Ne viestit, väärinymmärrykset, kaikki. Miehelle
- Omapahan on vikasi jos jää loppuelämän romanssi välistä kun haluat olla itsepäinen jääräJa tuomita, jotain mitä et kykene ymmärtämään, antamatta edes mahdollisuutta, vaikka olen tehnyt parhaani elämäni edistämiseksi ja oikeasti yrittänyt!! Itken tyynyyn... tuskin edes yhtä vuotta ilman itsetuhoisia ajatuks…
- Tule sunnuntaina juna-asemalleKello kymmenen aikaan, tavataan siellä. Ainoa ja viimeinen tilaisuus tavata. Jos et tule niin et enää koskaan näe minua. En halua kirjoitella mitään, en halua kuulla selityksiä. Haluan tavata.
- Onko se sinun mielestäsiminun syyni, että tilanne on se mikä se on? En tiedä. Toisaalta, en pysty uskomaan että millään minun tekemisilläni olisi ollut juurikaan merkitystä.
- Eiköhän tämä ole jo tässäParivuotta hukkaan heitetty.
- Mitä enää haluat??Tätä on kestänyt liian kauan!
- Perjantai jälleen bläähViikonloppuna sataa, mitä meinaatte tehdä? Pian on syyslomakin, suunnitelmia tähän säähän? Mulla olis pihahommaa vielä, mutta en helvetissä mene sateeseen kastumaan. Kasvoi vähän kyr*äkin otsaan kelin takia. Eikö nyt vo…
- kunnioitan tahtoasiEn tule sinua enää lähestymään.
- Haluan sanoa sulle miesEttä pysytään molemmat pois täältä palstalta. Maltetaan olla pois, koska olosi on silloin parempi. Minä en kirjoittele enää, joten voit unohtaa tämän. Ottaisitko minuun yhteyttä muuta kautta, jos haluat. Olisin onnessan…
- Onko tarkoitus ottaa ihmisten eläkevarat valtion käyttöön?Vai mistä tässä eläkeiän nostossa hamaan tappiin on kyse? Eihän moni sitten saisi käytännössä eläkettä koskaan vaikka eläkemaksuja koko elämänsä olisi maksellutkin.
- Ei tuu mitäänNyt jo taivaskin itkee tätä tilannetta 💔😢
- Perjantain lukupaketti nyt kirjastossaMuhkea ja hitsausliekkiäkin kuumempi jallulehti nyt luettavissa kirjastossa! Lämpimästi tervetuloa!
- Oot melko .ufo :) ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
- Alette alas tulla sieltäMissä oletkin, täällä hidastuu koko palstan väki ilman sinua. Tarinaa ei narinaa. 🍃😆 https://youtu.be/4W4DIgbBbsk?is=Vdbj3wnuTGMchXVC
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pääasia kuitenkin että olet täällä Suomi 24:llä, eiköhän se riitä ?!
Kannattaisi alkaa pohtimaan elämäntarkoitusta ja etsiä miten edetä henkisesti. Ihminen kun ei ole pelkästään fyysinen ja psyykkinen olento vaan myös henkinen. Jos unohtaa henkisyyden niin voi alkaa menettää otteensa myös psyykkisesti. Joten henkisen kirjallisuuden lukemista, meditaation aloittamista, ja henkisten ihmisten tapaamista suosittelen. Henkioppaatkin huomaavat heti kun joku alkaa edetä henkisyyden tietä ja alkavat autella tavalla tai toisella herättämättä kuitenkaan mitään huomiota. Henkisyys tuo aivan uuden ulottuvuuden jota on mahdotonta edes kuvitella jos vaan odottelee elämän loppumista sitten aikanaan. Eikä se edes lopu kuolemaan vaan jatkuu toisella puolen ja sitten palaamalla takaisin ihmisen kehoon...
Henkisyys ei ratkaise kaikkea eikä liioin ole ratkaisu. Mutta henkistä työtähän se omien ongelmien työstäminen juuri onkin.
Mutta siitä on silti apua.
Miksi sen pitäisikään ratkaista kaikki ongelmat? Ei mikään tai kukaan pysty siihen.
Omat tunteet täytyy saada pintaan ja monesti jonnekin kirjoittaminen - esimerkiksi tänne vertaistukea toivossa - auttaa. Henkisyys ja tai Jeesus ei paranna sairauksia, jokainen tietää, että siihen on olemassa lääkärit. Näin on myös psyyken kanssa. Monesti vertaistuki tai jonnekin kertominen auttaa jo.
Minulla tuntuu samalta, mutta se on ollut itsellä lääkkeiden puhkaisema ja aloittama harmi. Depersonalisaatio tai/ja derealisaatio kuvannee parhaiten kokemustani.
Tuntuu, että saan itseni jatkuvasti pulaan olosuhteissa tai että jatkuvasti vaaditaan jotain mihin en pysty. Pääsin yliopistoon, mutta se tuntuu tosi hankalalta. Vauhti on kova. Tuntuu, ettei se myöskään oikein valmista minua siihen työhön, mitä tulisin tekemään, mutta tulevaisuuteni on siitä riippuvainen. Siksikin rima tuntuu niin älyttömän korkealta ja näihin vaatimuksiin en välttämättä pysty vastaamaan.
Ihan yleinen juttu; osa ihmisistä joutuu toiseen aikaan ja paikkaan, eikä aivot yhdistä näkyvään paikkaan ja aikaan. Ehkä sähkö-, vesi-, lämpö, hierontahoito jne. Aurinkoa, uintia, urheilua, läheinen suhde. Kalastaminen.
Pääsee taas kiinni vallitsevaan aikaan ja paikkaan. Ehkä sitä on erillään itsestään, mikä on oma linjansa ja kadonnut johonkin toiseen linjaan, joka ei ole itseään, tai sitten vain tarvii enemmän lepoa tai muuta toimintaa mitä yleensä tekee, että aivonsa palautuu.
Olisikin noin helppoa, koulun takia en pysty oikein pysähtymään. Kokoajan tulee vaan hommaa niskaan. Tosin ei ole selitteävissä pelkästään sillä, koska sen verran pitemmällä ajalta olen tuntenut näin. Ehkä johtuu siitä, ettei ole kunnon sosiaalisia suhteita eikä ihmisiä, joiden kanssa voisi olla aivan oma itsensä. Näin oli viimeksi ehkä joskus 2012. Pari vuotta sitten muutin ja poikkeustomista johtuva äkillinen katkos ja eristyneisyys vaikuttivat asiaan varmaan myös. Usko yhteiskunnan oikeellisuuteen kärsi myös.
Voiko elämä mennä oikeasti vain pieleen? Etten saa mistään kiinni tai löydä ihmissuhdetta - siis sitä, mitä kaikki normaalit ihmiset tekevät. Toisille elämä vaan tapahtuu ilman, että heidän tarvitsee tehdä asialle mitään. Itselle ei, vaikka kuinka yrittäisi. En ole koskaan ollut ihmissuhteissa, vaikka tietysti olen aina halunnut. Asia tuntuu silkalta mahdottomuudelta ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä hälyttävämmältä asia tuntuu. Miksei minulle käy niin kuin muille? Nuorempana asia ei tuottanut, mutta nyt olen jo yli kolmekymmentä eikä elämällä edelleenkään ole suuntaa. En tunne kuuluvani, en ole läsnä. Olen vain yrittänyt selvitä suurimman osan ajasta olemalla jossain jotenkin kiinni, koska yhteiskunnasta ei voi oikein tippuakkaan. Jotkut ehdottavat tietysti saikkua uupumukseen, mutta mitä se ratkaisee, jäisin vaan yksin. Olen yrittänyt käydä kahdesti psykologilla, mutta ensimmäisessä tapauksessa minulle yritettiin lähinnä kuulemisen sijaan lääkkeitä kouraan - en kuitenkaan ole mitenkään itsetuhoinen, johon ne lääkkeet on tarkoitettu. Toisella kerralla tämä henkilö ei oikein kuunnellut minua ja kuittasi kaiken lähinnä niin, että minkäs me asioille voimme - tuntui tosi pahalta ja menetin luottamuksen. Lisäksi nolotti, että olin kertonut intiimejä asioita tälle henkilölle enkä saanut vaihtaa ammattilaista, joten lähdin. En jaksa aina aloittaa alusta.
Toisin sanoen onko mahdollista jäädä vaan syrjään? Että elämä ei tapahdu kukaan? Mulla ei ole mitään psyykkisiä sairauksia, lääkitystä, kroonista tilaa tai yhtään mitään.