MINÄ USKON METALLICAA

Kuten myös, uskon Metallicaa(n sen lyriikoiden kantaman viestin osalta enemmän kuin moneen muuhun asiaan).

The God That Failed on käsittääkseni bändin vokalistin, James Hetfieldin, omakohtaisiin kokemuksiin perustuva teksti. Hetfieldin äiti sairasti jotain vaikeaa ja raskasta sairautta, joka lopulta koitui hänen kohtalokseen. Tuo sairaus olisi ilmeisesti ollut leikkauksella parannettavissa, mutta äidin uskonlahko ei sallinut lääketieteen puuttumista Herran tahtoon. Tästä katkerana ja äitinsä turhaan menettäneenä Jamesin kerrotaan luoneen tekstin lauluun The God That Failed.

"I see faith in your eyes
never you hear the discouraging lies
I hear faith in your cries
broken is the promise, betrayal
the healing hand held back by the deepened nail

follow the god that failed"

eli

"näen uskon silmissäsi (äidin luottamus lahkoon)
älä koskaan kuuntele lannistavia valheita (älä hyväksy lahkon oppeja kohtalostasi menehtyä)
kuulen uskon itkuissasi (kärsimystä sairaudesta, mistä joutuu kärsimään uskoansa noudattamalla)
lupaus on rikottu, petturi (Herran lupaus huolehtia lapsistaan)
parantava käsi vetäytyi pois syventyvän naulan toimesta (lääketieteen tarjoamaa apua ei voitu aatteellisista syistä käyttää, tuska lisääntyi ja sairaus vaikeni entisestään)

seuraa jumalaa, joka epäonnistui (jäähyväissanat äidille, joka päätti seurata uskoansa, mikä johti hänet hänet tarpeettomaan kuolemaan = epäonnistuminen)"

Tulkintasi monimerkityksellisyydestä on mielestäni ansiokas. Yhdistäen tapahtuneet asiat - joihin yläpuolella viitataan - Metallican lyriikoihin, ymmärrän kuitenkin bändin sanoman niiden taustalla olevan ns. ei-uskonnollinen.

Viittauksesi toiseen "Mustan Levyn" kappaleeseen, Holier Than Thou (Pyhempi Kuin Sinä) nostaa esille myös hyvän esimerkin. Sitä tulkittaessa sanat eivät selvästi kerro sen kritisoivan niin uskovaisia kuin ateistejakaan - vain tekopyhyyttä, kopeutta ja tietämättömyyttä, jota ihminen toiseen kohdistaa. Toki pyhä (holy) on enemmänkin uskovaisiin viittaavaa sanana, mutta kappaleen viesti on mielestäni opettavainen kaikille ihmisille.

"... little whispers circle around your head
why don't you worry about yourself instead

who are you? where ya been? where ya from?
gossip is burning on the tip of your tongue
you lie so much you believe yourself
judge not lest ye be judged yourself"

Tämä pätkä kertoo mielestäni puuttumisesta toisten asioihin ja olosta parempana kuin muut. Ilkeistä asioista, kuten pahaa puhumisesta ja juoruilusta toisen selän takana, yliuteliaisuudesta ja kyttäämisestäkin. Olemalla vähän muita parempi ja pyhempi, toisista itse keksimiään valheita voi alkaa jo uskoa itsekin. "Älä tuomitse, jotta et itse tulisi tuomituksi."

"Before you judge me take a look at you
can't you find something better to do
point your finger slow to understand
arrogance and ignorance go hand in hand"

Toisten tuomitsemisen ja osoittelun sijaan meidän tulisi tehdä jotain hyödyllisempää tarkastelemalla itseämme. Vaikeaa ja hidastahan se on ymmärtää, että kopeus ja tietämättömyys kulkevat käsi kädessä.

"Mustan levyn" sanoitukset ovat erinomaisia ja mielestäni kaikki kiteytyvät muutamaan perusasialliseen arvoon. En ihmettele, miksi tästä tuotetusta levystä tuli sen sanomallisen ja musiikillisen arvon huomioonottaen suurin menestys metallimusiikin saralla, yli 20 miljoonaa myytyä levyä. Mikähän lie sitten laittomasti kopioitujen kappaleiden määrä?

Tuomitsematta ketään näkemyksensä perusteella, arvostan kaikkea mietintää ja pohdintaa koskien sekä olemistamme tällä planeetalla että sen tarkoitusta. Kuinka kaikki sai alkunsa? Miksi olemme täällä? Onko kaikella olevaisella alku ja loppu? Nämä ovat kysymyksiä, joita uskonnot ja tiede eivät ole kyenneet kumpikaan aukottomasti selvittämään. Uskontojen käsitys kreationismista perustaa voimansa luottamukseen korkeammasta voimasta ilman todisteita. Kaikki on luotua, mutta kuka loi jumalan? Teorian mukaan ei kukaan. On vain uskottava häneen. Toisaalta tieteen teoria suuresta alkuräjähdyksestä yhdistettynä evoluutioteoriaan lajien synnystä ei tarjoa järkiperäistä selvitystä etenkään maailmankaikkeuden synnyn alkuvaiheista. Kuinka koko maailmankaikkeus kiteytyi pieneen ja pakkautuneeseen pisteeseen, joka räjähti vapauttaen energiaa, synnyttäen hiukkasia ja käynnistäen laajentumisen, jolloin lämpötila laski muodostaen atomeja ytimistä ja elektroneista muodostaen materiaa?

Ateistina etsin todisteita ja näkemykseni perustuu uskon puutteeseen jumalista niin kauan mikä tahansa tarpeeksi uskottava teoria ei ole vallalla ja yleisesti hyväksytty.

Mitä mielestäsi tarkoittavat lyriikat kappaleessa The Unforgiven?

'Tallica Boyz Are Here! kirjoitti:

Kuten myös, uskon Metallicaa(n sen lyriikoiden kantaman viestin osalta enemmän kuin moneen muuhun asiaan).

The God That Failed on käsittääkseni bändin vokalistin, James Hetfieldin, omakohtaisiin kokemuksiin perustuva teksti. Hetfieldin äiti sairasti jotain vaikeaa ja raskasta sairautta, joka lopulta koitui hänen kohtalokseen. Tuo sairaus olisi ilmeisesti ollut leikkauksella parannettavissa, mutta äidin uskonlahko ei sallinut lääketieteen puuttumista Herran tahtoon. Tästä katkerana ja äitinsä turhaan menettäneenä Jamesin kerrotaan luoneen tekstin lauluun The God That Failed.

"I see faith in your eyes
never you hear the discouraging lies
I hear faith in your cries
broken is the promise, betrayal
the healing hand held back by the deepened nail

follow the god that failed"

eli

"näen uskon silmissäsi (äidin luottamus lahkoon)
älä koskaan kuuntele lannistavia valheita (älä hyväksy lahkon oppeja kohtalostasi menehtyä)
kuulen uskon itkuissasi (kärsimystä sairaudesta, mistä joutuu kärsimään uskoansa noudattamalla)
lupaus on rikottu, petturi (Herran lupaus huolehtia lapsistaan)
parantava käsi vetäytyi pois syventyvän naulan toimesta (lääketieteen tarjoamaa apua ei voitu aatteellisista syistä käyttää, tuska lisääntyi ja sairaus vaikeni entisestään)

seuraa jumalaa, joka epäonnistui (jäähyväissanat äidille, joka päätti seurata uskoansa, mikä johti hänet hänet tarpeettomaan kuolemaan = epäonnistuminen)"

Tulkintasi monimerkityksellisyydestä on mielestäni ansiokas. Yhdistäen tapahtuneet asiat - joihin yläpuolella viitataan - Metallican lyriikoihin, ymmärrän kuitenkin bändin sanoman niiden taustalla olevan ns. ei-uskonnollinen.

Viittauksesi toiseen "Mustan Levyn" kappaleeseen, Holier Than Thou (Pyhempi Kuin Sinä) nostaa esille myös hyvän esimerkin. Sitä tulkittaessa sanat eivät selvästi kerro sen kritisoivan niin uskovaisia kuin ateistejakaan - vain tekopyhyyttä, kopeutta ja tietämättömyyttä, jota ihminen toiseen kohdistaa. Toki pyhä (holy) on enemmänkin uskovaisiin viittaavaa sanana, mutta kappaleen viesti on mielestäni opettavainen kaikille ihmisille.

"... little whispers circle around your head
why don't you worry about yourself instead

who are you? where ya been? where ya from?
gossip is burning on the tip of your tongue
you lie so much you believe yourself
judge not lest ye be judged yourself"

Tämä pätkä kertoo mielestäni puuttumisesta toisten asioihin ja olosta parempana kuin muut. Ilkeistä asioista, kuten pahaa puhumisesta ja juoruilusta toisen selän takana, yliuteliaisuudesta ja kyttäämisestäkin. Olemalla vähän muita parempi ja pyhempi, toisista itse keksimiään valheita voi alkaa jo uskoa itsekin. "Älä tuomitse, jotta et itse tulisi tuomituksi."

"Before you judge me take a look at you
can't you find something better to do
point your finger slow to understand
arrogance and ignorance go hand in hand"

Toisten tuomitsemisen ja osoittelun sijaan meidän tulisi tehdä jotain hyödyllisempää tarkastelemalla itseämme. Vaikeaa ja hidastahan se on ymmärtää, että kopeus ja tietämättömyys kulkevat käsi kädessä.

"Mustan levyn" sanoitukset ovat erinomaisia ja mielestäni kaikki kiteytyvät muutamaan perusasialliseen arvoon. En ihmettele, miksi tästä tuotetusta levystä tuli sen sanomallisen ja musiikillisen arvon huomioonottaen suurin menestys metallimusiikin saralla, yli 20 miljoonaa myytyä levyä. Mikähän lie sitten laittomasti kopioitujen kappaleiden määrä?

Tuomitsematta ketään näkemyksensä perusteella, arvostan kaikkea mietintää ja pohdintaa koskien sekä olemistamme tällä planeetalla että sen tarkoitusta. Kuinka kaikki sai alkunsa? Miksi olemme täällä? Onko kaikella olevaisella alku ja loppu? Nämä ovat kysymyksiä, joita uskonnot ja tiede eivät ole kyenneet kumpikaan aukottomasti selvittämään. Uskontojen käsitys kreationismista perustaa voimansa luottamukseen korkeammasta voimasta ilman todisteita. Kaikki on luotua, mutta kuka loi jumalan? Teorian mukaan ei kukaan. On vain uskottava häneen. Toisaalta tieteen teoria suuresta alkuräjähdyksestä yhdistettynä evoluutioteoriaan lajien synnystä ei tarjoa järkiperäistä selvitystä etenkään maailmankaikkeuden synnyn alkuvaiheista. Kuinka koko maailmankaikkeus kiteytyi pieneen ja pakkautuneeseen pisteeseen, joka räjähti vapauttaen energiaa, synnyttäen hiukkasia ja käynnistäen laajentumisen, jolloin lämpötila laski muodostaen atomeja ytimistä ja elektroneista muodostaen materiaa?

Ateistina etsin todisteita ja näkemykseni perustuu uskon puutteeseen jumalista niin kauan mikä tahansa tarpeeksi uskottava teoria ei ole vallalla ja yleisesti hyväksytty.

Mitä mielestäsi tarkoittavat lyriikat kappaleessa The Unforgiven?

Minäkin olen ymmärtänyt Holier than thou'n tuonsuuntaisesti, mutta olen myös ihmetellyt, miksi siinä käytetään sanaa thou, joka on vanhaa kirkkoenglantia? Vanhoissa englanninkielisissä Raamatuissa se nimittäin viittaa yleensä Jumalaan.

Sama sana löytyy myös the Unforgiven'ista. Biisi on mielestäni omakohtainen tilitys pojasta, joka tiukan uskonnollisessa kodissa ja yhteisössä kasvatetaan tahdottomaksi, häneltä viedään minuus ja hänet opetetaan kiltiksi. Aikuisena hän alkaa ymmärtää, mitä hänelle on tehty, ja katkeroituu. Hän syyttää Jumalaa anteeksiantamattomaksi - ja kuitenkin valmistautuu kuolemaan katuen.

Monella rokkarilla on uskonnollinen tausta,
hyvässä tai pahassa, johon he musiikissaan viittaavat. Varsinkin nykyinen suomenkielinen uusmetalli on täynnä näitä tapauksia. Tiukka, tunteella tehty rock ja uskonto on monen mielestä eräänlainen epäpyhä allianssi, joka on hyvin räjähdysaltis yhdistelmä.

Minä olen uskovainen mutta myös rockin ystävä, ja monesti uskonveljet ovat tuominneet minut sen vuoksi helvettiin. Mielestäni olen kuitenkin ollut uskossa riittävän kauan, että osaan tehdä eron musiikin palvonnan ja siitä nauttimisen välillä. Luther, joka uudelleensanoitti saksalaisia juomalauluja virsiksi, sanoi: "Miksi kaikki hyvä musiikki pitäisi jättää Paholaiselle?".

Sävelten laittaminen peräkkäin ei tee musiikista hyvää tai pahaa, pahuus löytyy sanoista silloin kun löytyy. Siksi kristitty voi kuunnella lähes kaikkea, paitsi tiettyjä metallin suuntauksia.

Mielestäni Metallican pintaa hiukan raaputtamalla bändistä ei löydy demonilaumaa, vaan joukko epävarmoja ja tietä kyseleviä pikkupoikia. Sinä olet muuten moneen täällä olevaan ateistiin verrattuna harvinaisen järkevän ja maltillisen tuntuinen - sanoisin melkeinpä agnostikoksi.

Baskeri. kirjoitti:

Minäkin olen ymmärtänyt Holier than thou'n tuonsuuntaisesti, mutta olen myös ihmetellyt, miksi siinä käytetään sanaa thou, joka on vanhaa kirkkoenglantia? Vanhoissa englanninkielisissä Raamatuissa se nimittäin viittaa yleensä Jumalaan.

Sama sana löytyy myös the Unforgiven'ista. Biisi on mielestäni omakohtainen tilitys pojasta, joka tiukan uskonnollisessa kodissa ja yhteisössä kasvatetaan tahdottomaksi, häneltä viedään minuus ja hänet opetetaan kiltiksi. Aikuisena hän alkaa ymmärtää, mitä hänelle on tehty, ja katkeroituu. Hän syyttää Jumalaa anteeksiantamattomaksi - ja kuitenkin valmistautuu kuolemaan katuen.

Monella rokkarilla on uskonnollinen tausta,
hyvässä tai pahassa, johon he musiikissaan viittaavat. Varsinkin nykyinen suomenkielinen uusmetalli on täynnä näitä tapauksia. Tiukka, tunteella tehty rock ja uskonto on monen mielestä eräänlainen epäpyhä allianssi, joka on hyvin räjähdysaltis yhdistelmä.

Minä olen uskovainen mutta myös rockin ystävä, ja monesti uskonveljet ovat tuominneet minut sen vuoksi helvettiin. Mielestäni olen kuitenkin ollut uskossa riittävän kauan, että osaan tehdä eron musiikin palvonnan ja siitä nauttimisen välillä. Luther, joka uudelleensanoitti saksalaisia juomalauluja virsiksi, sanoi: "Miksi kaikki hyvä musiikki pitäisi jättää Paholaiselle?".

Sävelten laittaminen peräkkäin ei tee musiikista hyvää tai pahaa, pahuus löytyy sanoista silloin kun löytyy. Siksi kristitty voi kuunnella lähes kaikkea, paitsi tiettyjä metallin suuntauksia.

Mielestäni Metallican pintaa hiukan raaputtamalla bändistä ei löydy demonilaumaa, vaan joukko epävarmoja ja tietä kyseleviä pikkupoikia. Sinä olet muuten moneen täällä olevaan ateistiin verrattuna harvinaisen järkevän ja maltillisen tuntuinen - sanoisin melkeinpä agnostikoksi.

thou - pitää sisällään merkityksiä melkein kuin legendaarinen F-word.

Mitä Hetfieldiin ja/tai Metallicaan tulee, kaikkien näkemieni ja kuulemieni haastattelujen, biisien, lehtijuttujen yms. jälkeen olen taipuvainen USKOMAAN (pun intented) että holier than thou - sisältää aimo annoksen ironiaa jota aiemmissa vastauksissä käsiteltiinkin tasolla jota mummolle tuoksahtava maalaiskylän peruskoulun (uskovainen) opettaja ei kykene hahmottamaan ... tasan never.

Baskeri. kirjoitti:

Minäkin olen ymmärtänyt Holier than thou'n tuonsuuntaisesti, mutta olen myös ihmetellyt, miksi siinä käytetään sanaa thou, joka on vanhaa kirkkoenglantia? Vanhoissa englanninkielisissä Raamatuissa se nimittäin viittaa yleensä Jumalaan.

Sama sana löytyy myös the Unforgiven'ista. Biisi on mielestäni omakohtainen tilitys pojasta, joka tiukan uskonnollisessa kodissa ja yhteisössä kasvatetaan tahdottomaksi, häneltä viedään minuus ja hänet opetetaan kiltiksi. Aikuisena hän alkaa ymmärtää, mitä hänelle on tehty, ja katkeroituu. Hän syyttää Jumalaa anteeksiantamattomaksi - ja kuitenkin valmistautuu kuolemaan katuen.

Monella rokkarilla on uskonnollinen tausta,
hyvässä tai pahassa, johon he musiikissaan viittaavat. Varsinkin nykyinen suomenkielinen uusmetalli on täynnä näitä tapauksia. Tiukka, tunteella tehty rock ja uskonto on monen mielestä eräänlainen epäpyhä allianssi, joka on hyvin räjähdysaltis yhdistelmä.

Minä olen uskovainen mutta myös rockin ystävä, ja monesti uskonveljet ovat tuominneet minut sen vuoksi helvettiin. Mielestäni olen kuitenkin ollut uskossa riittävän kauan, että osaan tehdä eron musiikin palvonnan ja siitä nauttimisen välillä. Luther, joka uudelleensanoitti saksalaisia juomalauluja virsiksi, sanoi: "Miksi kaikki hyvä musiikki pitäisi jättää Paholaiselle?".

Sävelten laittaminen peräkkäin ei tee musiikista hyvää tai pahaa, pahuus löytyy sanoista silloin kun löytyy. Siksi kristitty voi kuunnella lähes kaikkea, paitsi tiettyjä metallin suuntauksia.

Mielestäni Metallican pintaa hiukan raaputtamalla bändistä ei löydy demonilaumaa, vaan joukko epävarmoja ja tietä kyseleviä pikkupoikia. Sinä olet muuten moneen täällä olevaan ateistiin verrattuna harvinaisen järkevän ja maltillisen tuntuinen - sanoisin melkeinpä agnostikoksi.

Vanhan englannin toisen persoonan muodot - thou, thee ja thy - tekevät teksteistä osaltaan runollisempia ja näin lisäävät myös niiden arvoa. Tosin, kuten sanoit, ei tule unohtaa näitä sanoja ja niiden käyttöä uskontoon viittaavissa yhteyksissä. Esimerkkinä näistä Iron Maidenin kappale Hallowed Be Thy Name (Pyhitetty Olkoon Sinun Nimesi), joka kuvailee kuolevan miehen suhtautumista jumalaan ja uskoonsa. Viittaukset uskoon ovat varsin selvät. Oletko muuten tutustunut vielä tähän sivustoon?

http://webusers.siba.fi/~hoskala/rock/

Uskon todella useiden rock- ja metalliyhtyeiden etsivän enemmänkin vastauksia ja kyseenalaistavan yleisesti hyväksyttyjä ajatusmalleja asioista kuin julistavansa kovinkaan saatanallista sanomaa. Itse haen musiikista varsin yksinkertaisia asioita: hyvää tunnelmaa, loistavaa soitantaa ja ansiokasta lavaesiintymistä käsittäen myös vokalistin ansiot. Tottahan toki musiikista myös sanoitusten osalta hakee jonkinnäköistä sanomaa tai viestiä. Tällä tavoin musiikki antaa kuuntelijalleen vielä paljon enemmän, huolimatta bändin osoittamasta tyylistä tai ilmaisemistansa kannoista. Hyvät lavashowt a 'la Metallica ja esimerkiksi Trio Niskalaukaus (jolla myös pari uskontosävytteistä viittausta ympäristönsuojelulyriikoistansa löytyy) viihdyttävät kovasti.

Vuosien saatossa olen oppinut katselemaan sekä tätä maailmaa että asioita yleensäkin yhä vähemmän ja vähemmän pinnallisesti. Kliseet - kuten "Kaikki on suhteellista.", "Asioilla on aina olemassa vähintään kaksi puolta." ja "Kaikki ei ole vain mustaa ja valkoista." - tuntuvat tekevän enemmän ja enemmän järkeä koko ajan. Ihmisten arvioimisen ja tuomitsemisen olen tekemieni virheiden kautta oppinut jo jättämään varsin vähälle. "Before you judge me take a look at you" on oiva pala riimiä kaikille meistä omaksuttavaksi.

Muistan vielä elävästi, kuinka veljeni pitkätukkaiset, nahkatakkiset ja goottimaiset ystävät tuppasivat kauan sitten käydä meillä lapsuudenkodissani kylässä. Samaan aikaan vierailulla oli myös muita sukulaisia ja väkeä naapurista. Naapurit alkoivat kritisoimaan veljeni ystävien vaatteita ja heidän olemustaan, selän takana perisuomalaiseen tapaan tietenkin. No, heitä puolustamaan nousi sitten yllättävästi hyvinkin konservatiivinen isoäitini, joka kertoi naapureille pinnallisten asioiden olevan yleensäkin vaikeita arvioida perusteina jostain syvemmästä. Hän vielä lisäsi, ettei koskaan ole tavannut fiksumpia, kohteliaampia ja rehellisempiä nuoria kuin nämä veljeni metallistiystävät.

Agnostikko voi olla jossain määrin oikeakin määritelmä. Huolimatta pyrkimyksestäni harjoittaa asioiden käsittelyssä avoimuutta, koen kreationismia edustavan ajattelumallin jo ilmaisseen annettavansa teorialle maailmankaikkeuden synnystä ja siksi pyrin keskittymään hakemaan vastauksia tieteen tarjoamista malleista. Tämä ehkä saa minut ajattelemaan kuin ateisti ja julistamaan osaltani - saarnaamatta siitä muille - uskonpuutetta jumaliin. Jos joku kuitenkin osoittaisi minulle selkeästi löytäväni etsimäni vastaukset aukottomasti ja täydellisesti uskosta, suostun olemaan väärässä. Tällä hetkellä kuitenkin koen, että kumpikaan katsomusmalli ei kykene todistamaan teoriaansa tai malliansa oikeaksi. Agnostismin perusajatus on lähellä juuri tätä.

Tiedän näiden foorumeiden keräävän yhteen jos jonkinlaista profeettaa, julistajaa ja saarnaajaa molempien osapuolien - uskovaisten ja ateistejen - edustajista. Saarnaamisessahan asioista ei sinänsä ole mitään vikaa, jos vain kykenee kaikille kertomaan olevansa kannassansa myös 100 %:sti oikeassa. Harmi sinänsä, että tuon ominaisuuden sisällyttäviä saarnoja ei ole koskaan taidettu vielä pitää.

'Tallica Boyz Are Here! kirjoitti:

Vanhan englannin toisen persoonan muodot - thou, thee ja thy - tekevät teksteistä osaltaan runollisempia ja näin lisäävät myös niiden arvoa. Tosin, kuten sanoit, ei tule unohtaa näitä sanoja ja niiden käyttöä uskontoon viittaavissa yhteyksissä. Esimerkkinä näistä Iron Maidenin kappale Hallowed Be Thy Name (Pyhitetty Olkoon Sinun Nimesi), joka kuvailee kuolevan miehen suhtautumista jumalaan ja uskoonsa. Viittaukset uskoon ovat varsin selvät. Oletko muuten tutustunut vielä tähän sivustoon?

http://webusers.siba.fi/~hoskala/rock/

Uskon todella useiden rock- ja metalliyhtyeiden etsivän enemmänkin vastauksia ja kyseenalaistavan yleisesti hyväksyttyjä ajatusmalleja asioista kuin julistavansa kovinkaan saatanallista sanomaa. Itse haen musiikista varsin yksinkertaisia asioita: hyvää tunnelmaa, loistavaa soitantaa ja ansiokasta lavaesiintymistä käsittäen myös vokalistin ansiot. Tottahan toki musiikista myös sanoitusten osalta hakee jonkinnäköistä sanomaa tai viestiä. Tällä tavoin musiikki antaa kuuntelijalleen vielä paljon enemmän, huolimatta bändin osoittamasta tyylistä tai ilmaisemistansa kannoista. Hyvät lavashowt a 'la Metallica ja esimerkiksi Trio Niskalaukaus (jolla myös pari uskontosävytteistä viittausta ympäristönsuojelulyriikoistansa löytyy) viihdyttävät kovasti.

Vuosien saatossa olen oppinut katselemaan sekä tätä maailmaa että asioita yleensäkin yhä vähemmän ja vähemmän pinnallisesti. Kliseet - kuten "Kaikki on suhteellista.", "Asioilla on aina olemassa vähintään kaksi puolta." ja "Kaikki ei ole vain mustaa ja valkoista." - tuntuvat tekevän enemmän ja enemmän järkeä koko ajan. Ihmisten arvioimisen ja tuomitsemisen olen tekemieni virheiden kautta oppinut jo jättämään varsin vähälle. "Before you judge me take a look at you" on oiva pala riimiä kaikille meistä omaksuttavaksi.

Muistan vielä elävästi, kuinka veljeni pitkätukkaiset, nahkatakkiset ja goottimaiset ystävät tuppasivat kauan sitten käydä meillä lapsuudenkodissani kylässä. Samaan aikaan vierailulla oli myös muita sukulaisia ja väkeä naapurista. Naapurit alkoivat kritisoimaan veljeni ystävien vaatteita ja heidän olemustaan, selän takana perisuomalaiseen tapaan tietenkin. No, heitä puolustamaan nousi sitten yllättävästi hyvinkin konservatiivinen isoäitini, joka kertoi naapureille pinnallisten asioiden olevan yleensäkin vaikeita arvioida perusteina jostain syvemmästä. Hän vielä lisäsi, ettei koskaan ole tavannut fiksumpia, kohteliaampia ja rehellisempiä nuoria kuin nämä veljeni metallistiystävät.

Agnostikko voi olla jossain määrin oikeakin määritelmä. Huolimatta pyrkimyksestäni harjoittaa asioiden käsittelyssä avoimuutta, koen kreationismia edustavan ajattelumallin jo ilmaisseen annettavansa teorialle maailmankaikkeuden synnystä ja siksi pyrin keskittymään hakemaan vastauksia tieteen tarjoamista malleista. Tämä ehkä saa minut ajattelemaan kuin ateisti ja julistamaan osaltani - saarnaamatta siitä muille - uskonpuutetta jumaliin. Jos joku kuitenkin osoittaisi minulle selkeästi löytäväni etsimäni vastaukset aukottomasti ja täydellisesti uskosta, suostun olemaan väärässä. Tällä hetkellä kuitenkin koen, että kumpikaan katsomusmalli ei kykene todistamaan teoriaansa tai malliansa oikeaksi. Agnostismin perusajatus on lähellä juuri tätä.

Tiedän näiden foorumeiden keräävän yhteen jos jonkinlaista profeettaa, julistajaa ja saarnaajaa molempien osapuolien - uskovaisten ja ateistejen - edustajista. Saarnaamisessahan asioista ei sinänsä ole mitään vikaa, jos vain kykenee kaikille kertomaan olevansa kannassansa myös 100 %:sti oikeassa. Harmi sinänsä, että tuon ominaisuuden sisällyttäviä saarnoja ei ole koskaan taidettu vielä pitää.

auktoriteettiuskoa ja sitä miltä asiat näyttävät - nuo ovat merkittäviä tekijöitä lahkolaisten keskuudessa.

Pohdinta, kyseenalaistaminen ja omien aivojen käyttö eivät ole suosiossa - ilmeisistä syistä.

Nassen kirjoitti:

thou - pitää sisällään merkityksiä melkein kuin legendaarinen F-word.

Mitä Hetfieldiin ja/tai Metallicaan tulee, kaikkien näkemieni ja kuulemieni haastattelujen, biisien, lehtijuttujen yms. jälkeen olen taipuvainen USKOMAAN (pun intented) että holier than thou - sisältää aimo annoksen ironiaa jota aiemmissa vastauksissä käsiteltiinkin tasolla jota mummolle tuoksahtava maalaiskylän peruskoulun (uskovainen) opettaja ei kykene hahmottamaan ... tasan never.

Voi, eihän tällainen mummontuoksuinen uskonnonopettaja tietenkään tajua niitä mittaamattomia syvyyksiä, mitä Gambinan ja psykoaktiivisten aineiden tuoksuinen niemenmäkeläinen opiskelijapoika löytää Metallicasta. Tämä johtuu siitä, että vietin nuoruuteni punkin parissa, joka, kieltämättä, ei ole yhtä syvällistä kuin metalli. Siksi metalli ei laajemmin kuulukaan valikoimiini.

old_profile_23279 kirjoitti:

Voi, eihän tällainen mummontuoksuinen uskonnonopettaja tietenkään tajua niitä mittaamattomia syvyyksiä, mitä Gambinan ja psykoaktiivisten aineiden tuoksuinen niemenmäkeläinen opiskelijapoika löytää Metallicasta. Tämä johtuu siitä, että vietin nuoruuteni punkin parissa, joka, kieltämättä, ei ole yhtä syvällistä kuin metalli. Siksi metalli ei laajemmin kuulukaan valikoimiini.

Viittauksellani mummontuoksuiseen peruskoulunopettajaan joka ei hommaa tajua en todellakaan tarkoittanut nimimerkki Basker:ia.

Kun nimimerkki Basker liittyy kuoroon:" eihän tällainen mummontuoksuinen uskonnonopettaja tietenkään tajua ", niin ohohoh

'Tallica Boyz Are Here! kirjoitti:

Vanhan englannin toisen persoonan muodot - thou, thee ja thy - tekevät teksteistä osaltaan runollisempia ja näin lisäävät myös niiden arvoa. Tosin, kuten sanoit, ei tule unohtaa näitä sanoja ja niiden käyttöä uskontoon viittaavissa yhteyksissä. Esimerkkinä näistä Iron Maidenin kappale Hallowed Be Thy Name (Pyhitetty Olkoon Sinun Nimesi), joka kuvailee kuolevan miehen suhtautumista jumalaan ja uskoonsa. Viittaukset uskoon ovat varsin selvät. Oletko muuten tutustunut vielä tähän sivustoon?

http://webusers.siba.fi/~hoskala/rock/

Uskon todella useiden rock- ja metalliyhtyeiden etsivän enemmänkin vastauksia ja kyseenalaistavan yleisesti hyväksyttyjä ajatusmalleja asioista kuin julistavansa kovinkaan saatanallista sanomaa. Itse haen musiikista varsin yksinkertaisia asioita: hyvää tunnelmaa, loistavaa soitantaa ja ansiokasta lavaesiintymistä käsittäen myös vokalistin ansiot. Tottahan toki musiikista myös sanoitusten osalta hakee jonkinnäköistä sanomaa tai viestiä. Tällä tavoin musiikki antaa kuuntelijalleen vielä paljon enemmän, huolimatta bändin osoittamasta tyylistä tai ilmaisemistansa kannoista. Hyvät lavashowt a 'la Metallica ja esimerkiksi Trio Niskalaukaus (jolla myös pari uskontosävytteistä viittausta ympäristönsuojelulyriikoistansa löytyy) viihdyttävät kovasti.

Vuosien saatossa olen oppinut katselemaan sekä tätä maailmaa että asioita yleensäkin yhä vähemmän ja vähemmän pinnallisesti. Kliseet - kuten "Kaikki on suhteellista.", "Asioilla on aina olemassa vähintään kaksi puolta." ja "Kaikki ei ole vain mustaa ja valkoista." - tuntuvat tekevän enemmän ja enemmän järkeä koko ajan. Ihmisten arvioimisen ja tuomitsemisen olen tekemieni virheiden kautta oppinut jo jättämään varsin vähälle. "Before you judge me take a look at you" on oiva pala riimiä kaikille meistä omaksuttavaksi.

Muistan vielä elävästi, kuinka veljeni pitkätukkaiset, nahkatakkiset ja goottimaiset ystävät tuppasivat kauan sitten käydä meillä lapsuudenkodissani kylässä. Samaan aikaan vierailulla oli myös muita sukulaisia ja väkeä naapurista. Naapurit alkoivat kritisoimaan veljeni ystävien vaatteita ja heidän olemustaan, selän takana perisuomalaiseen tapaan tietenkin. No, heitä puolustamaan nousi sitten yllättävästi hyvinkin konservatiivinen isoäitini, joka kertoi naapureille pinnallisten asioiden olevan yleensäkin vaikeita arvioida perusteina jostain syvemmästä. Hän vielä lisäsi, ettei koskaan ole tavannut fiksumpia, kohteliaampia ja rehellisempiä nuoria kuin nämä veljeni metallistiystävät.

Agnostikko voi olla jossain määrin oikeakin määritelmä. Huolimatta pyrkimyksestäni harjoittaa asioiden käsittelyssä avoimuutta, koen kreationismia edustavan ajattelumallin jo ilmaisseen annettavansa teorialle maailmankaikkeuden synnystä ja siksi pyrin keskittymään hakemaan vastauksia tieteen tarjoamista malleista. Tämä ehkä saa minut ajattelemaan kuin ateisti ja julistamaan osaltani - saarnaamatta siitä muille - uskonpuutetta jumaliin. Jos joku kuitenkin osoittaisi minulle selkeästi löytäväni etsimäni vastaukset aukottomasti ja täydellisesti uskosta, suostun olemaan väärässä. Tällä hetkellä kuitenkin koen, että kumpikaan katsomusmalli ei kykene todistamaan teoriaansa tai malliansa oikeaksi. Agnostismin perusajatus on lähellä juuri tätä.

Tiedän näiden foorumeiden keräävän yhteen jos jonkinlaista profeettaa, julistajaa ja saarnaajaa molempien osapuolien - uskovaisten ja ateistejen - edustajista. Saarnaamisessahan asioista ei sinänsä ole mitään vikaa, jos vain kykenee kaikille kertomaan olevansa kannassansa myös 100 %:sti oikeassa. Harmi sinänsä, että tuon ominaisuuden sisällyttäviä saarnoja ei ole koskaan taidettu vielä pitää.

Vilkaisin linkin. No, jotkut uskovaiset ovat yhä tuota mieltä. Itse olen rockin saatanallisuudesta keskustellut monesti noin ajattelevien kanssa, mutta eipä ole mennyt perille.

Sanoisin, että saatanallista on vain sellainen musiikki, joka alleviivaten ylistää Saatanaa. Sen suunnan bändeiltä kun harvoin löytyy kovin positiivista tai rakentavaa sanomaa. Suolenpätkät ja kristittyjen verellä mässäily eivät ainakaan meikäläistä inspiroi parantamaan maailmaa - olkoot nuo bändit sitten pelkän imagon takia mustia tai vakavissaan liikkeellä.

Rockissa on heti 50-luvulta asti ollut tietty shokkiefekti vanhoillista kulttuuria vastaan, ja vanhollinen kulttuuri iski alusta asti takaisin Amerikan fundamentalistien johdolla. Luulenpa, että suomalaiset kristityt eivät olisi edes huomanneet ryhtyä ristiretkelle rockia vastaan, elleivät Suomen vapaat kristilliset suunnat olisi olleet niin U.S.A. :han päin kallellaan ja ottaneet kaiken Jenkkilästä tulevan opin Jumalan sanana.

Kreationismiin suhtaudun siten, että se on uskonnon osa-alue, joka haluaa esiintyä tieteellisenä. Mikäli evoluutio halutaan vakavasti haastaa, se onnistuu nykyään parhaiten Intelligent Design'in kautta, ei kreationismin.

Mummontuoksuisena uskovaisena voin muuten sanoa, että mummollasi näyttää olleen tervehenkinen asenne. Ilmeisesti hän oli parempi tuntemaan ihmisiä kuin imagoja.

Muuten, kysypä joskus niiltä kristityiltä jotka hyökkäävät rockia vastaan, miksi he ovat huolissaan juuri siitä musiikinlajista, mutta eivät koskaan korota ääntään synnillistä iskelmämusiikkia vastaan. Se kun houkuttelee ihmisiä ottamaan oman tunne-elämänsä oppaaksi Jumalan sijasta ja liittyy kiinteästi tanssilavakulttuuriin, jossa keski-ikäiset iskelmien kannustamina ajautuvat juopotteluun ja esiaviollisiin tai avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin. Voi tulla hiljaista.

Nassen kirjoitti:

Viittauksellani mummontuoksuiseen peruskoulunopettajaan joka ei hommaa tajua en todellakaan tarkoittanut nimimerkki Basker:ia.

Kun nimimerkki Basker liittyy kuoroon:" eihän tällainen mummontuoksuinen uskonnonopettaja tietenkään tajua ", niin ohohoh

No, näin sen näin. Sama vaikka olisit tarkoittanut nimimerkkiä Baskeri. Sehän on myös minun käyttämäni nimimerkki. Jos taas tarkoitit uskovaisen arkkityyppiä, niin hyvä.

old_profile_23279 kirjoitti:

No, näin sen näin. Sama vaikka olisit tarkoittanut nimimerkkiä Baskeri. Sehän on myös minun käyttämäni nimimerkki. Jos taas tarkoitit uskovaisen arkkityyppiä, niin hyvä.

sitähän minä

Nassen kirjoitti:

thou - pitää sisällään merkityksiä melkein kuin legendaarinen F-word.

Mitä Hetfieldiin ja/tai Metallicaan tulee, kaikkien näkemieni ja kuulemieni haastattelujen, biisien, lehtijuttujen yms. jälkeen olen taipuvainen USKOMAAN (pun intented) että holier than thou - sisältää aimo annoksen ironiaa jota aiemmissa vastauksissä käsiteltiinkin tasolla jota mummolle tuoksahtava maalaiskylän peruskoulun (uskovainen) opettaja ei kykene hahmottamaan ... tasan never.

Viimein kunnon topicceja tähänki paikkaan.
Jamesin äiti kuoli syöpään Jamesin ollessa 17, koska vanhemmat eivät suostuneet hakemaan lääketieteellistä hoitoa uskonnollisen vakaumuksensa takia. Ja The God That Failed on Jamesin "hyökkäys" tätä "Christian Scientist" -liikettä vastaan. Jamesin omien sanojen mukaan "It feeds/it grows/it clouds all that you will know" kertoo niin aivopesevästä sokeasta uskosta kuin siitä kuinka hoitamaton syöpä leviää kehossa.

Holier Than Thou taas kertoo backstage-elämästä, huumeista ja muista rokki-tähden elämään liittyvistä asioista ja niitä harrastavista, tekopyhistä ihmisistä, jotka sanovat toista ja tekevät sitten ihan jotain muuta.