Yli parikymmentä vuotta. Olen ollut ahkera seurakunnassa kävijä.
Sitten Herra avasi silmäni ja käski katsoa peiliin.
Uskoni ei ole vahvistunut ja olen kadottanut ensirakkauteni Kristukseen.
Täytyy tunnustaa tosiasiat omalla kohdallaan.
Herra vahvisti myös Sanansa kautta
>>> Jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen.
- tämä on totta kohdallani
Pyydän rukousta puolestani että löytäisin totuuden ja eläisin totuudessa enkä tunteissa ja ahdistavissa opeissa.
Elämä ei ole helppoa ja hurmokset ovat sammuneet.
Herra armahtakoon minua syntistä.
Mitä olisi tehtävä?
Sitten Herra avasi silmäni ja käski katsoa peiliin.
Uskoni ei ole vahvistunut ja olen kadottanut ensirakkauteni Kristukseen.
Täytyy tunnustaa tosiasiat omalla kohdallaan.
Herra vahvisti myös Sanansa kautta
>>> Jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen.
- tämä on totta kohdallani
Pyydän rukousta puolestani että löytäisin totuuden ja eläisin totuudessa enkä tunteissa ja ahdistavissa opeissa.
Elämä ei ole helppoa ja hurmokset ovat sammuneet.
Herra armahtakoon minua syntistä.
Mitä olisi tehtävä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tunnusta tosiasiat, unohda uskomukset, katteettomat lupaukset.
Sinua on huijattu uskonnolla niin kuin niin montaa muuta.
Jos uskoo pastoreihin ja heidän lupauksiinsa niin mitä siitä seuraa?
Pitkä aikahan tuo on seurakunnassa. Ilmeisesti on kyse siis helluntaiseurakunnasta. Minä olen ollut vähemmän aikaa aktiivisesti seurakunnassa. Ehkä 2-3 vuotta luterilaisella puolella, sitten helluntai- ja vapaaseurakunnissa aktiivista aikaa 10 vuotta. Minä en siis jaksanut sitä vapaitten suuntien hommaa, sehän ei mitään vapaata olekaan esim. vapaaseurakunnassa. Pitäisi olla palvelutehtäviä seurakunnassa tai ainakin yksi vakinainen palvelutehtävä. Minua kyllä toisaalta kehuttiin kovasti, mutta kyllä haukuttuunkin. Siinä tuli sellainen tunne kuitenkin, että jos tosiaan olen niin kovin hyvä uskovainen, niin miksi minun pitäisi maksaa niitä kymmenyksiä. Helluntailaisetkin sanoivat jossain vaiheessa, että käy vaan kokouksissa, puhuivat jostakin armolahjoista, joita minulla erityisesti olisi. Minä pitäisin sitä parempana, että minulle maksettaisiin jotain palkkaa sitten seurakunnan taholta. Minä en siis kestä sitä kehumista, toisaalta en kestä haukkumistakaan, jota on myös ollut. Parempi on pysyä poissa niistä seurakunnista tai käydä vain jonkin verran niissä. Uskovainen voi varmasti olla muutenkin.
Jaa, itse menisin kammioon sulkien kaiken muun pois rukoushuoneessa ja rukoilisin kunnioittavasti ja kiitosmielellä Jumalalle nämä ilmoittamasi asiat pyytäen avun ja ratkaisut niihin jokaiseen.
Pyydän Jumalaa myös huolehtimaan kaikista asioistani. Puhe Jumalalle voi olla lyhyttäkin välillä ihan vaan todeta että on elämä ollut elämisen arvoista Hänen lapsenaan. Ei kai tässä muuta mieleen vastaukseen tule?
" Rukoilkaa lakkaamatta."
"Lyhyet tilivälit...Päivittäin Jumalan huomioiminen sanomalla vaikka huomenta, nauttia rukoustilanteesta omasta henkilökohtaisesta yhteydestäsi Jumalaan."
Nämä sinulle kyllin tuttuja juttuja, mutta nämä toimivat Jumalan lapsen elämässä. Ainakin itselläni on kaikki asiat kunnossa Jumalan kanssa...ymmärrykseni mukaan. Ehkäpä ymmärrykseni on oikeassa.
Pidetään suhteet Jumalaan kunnossa.
Jos ei olla vielä ehditty sanoa huomenta Isä niin nyt on siihen tilaisuus ja kertoa mitä sydämessä on liikkunut, mielessä kiikkunut.
Selef Urge
Pelkästään Paavalin neuvoihin lukittautuminen ja hokeminen johtaa Paavalin kohtaloon: Jumala lähettää sinuun Saatanan demonin, eikä ota sitä pois rukouksista huolimatta.
Suomen evankelisluterilainen kirkko voisi olla sulle. Etsi sieltä joku elävä seurakunta esim herännäisyyden, tai lestadiolaisuuden alta. Jumalan runsasta siunausta sulle!
Miksi vaihtaa rutto koleraan jos voi olla myös terveenä, elää reaalimaailmassa.
Ateisteja odottaa ikuisen tulen rangaistus?