Venäjän kyky uuteen iskuun pohjoisesta ja etelästä?

Kannattaako keskittää yhteen kohtaan kaikkea voimaa on kai helppoa havaita suuret joukkojen ryhmitykset ja kun tuli keskitetään niihin on hyökkäys torjuttu heti alkuunsa?

Ei Venäjän kannata hajottaa voimiaan.
Samaa mieltä.

Liikekannallepanosta Venäjä pystyy perustaman 15-20 uutta divisioonaa, jotka se voi keskittää yhteen kohtaan ja yrittää läpimurtoa.
Strat korrekti. Määrät merkittävästi alakanttiin täyden LKPn kontekstissa.

Jos läpimurto onnistuu, niin se ratkaisee koko sodan.
Niin siis tarkoitat tätä ukr kampanjaa, etkös vaa? Jos kyllä niin samaa mieltä olen minäkin operatiivistaktisesti. Jos et, ei se koko ww3sta missään nimessä ratkaise. Ei edes venäjän tarvetta turvavyöhykkeeksisaattaa länsinaapurinsa.

Se mikä ww3 ratkaisee, on kunkin toimijatahon ihmismassan suuruus. Tää menee vielä niin kovan luokan mätöksi, tekniikan ollessa täysin toisella tasolla kuin -40luvulla ja jopa vielä 2k luvun alussa, että kyllä aika timanttinen saat olla, ja aika teräviä jatkuvia täydellisiä valintoja täydellisten näkemyksien alaisuudessa täydellisinä suunnitelmina täydellisesti kansallesi markkinoiden johtaa, että 5.6m nanoväestöllä edes mahdollisuuksien varjojakaan sinulla voisi olla selvityä siitä mitä tässä ennemmin kuin myöhemmin, seuraa.

Kyllä Suomelle on Luoja tarvitsemansa mahdollistanut. Sitä kapasiteettia ei vain YLPEYDEN vuoksi alettu koskaan hyödyntämään. On ollut häkellyttävää, kuinka asiantuntevina itseään pitävät ovat saattaneet Suomen suoraan aktiivisen ydinaseuhan piiriin. Joka tässä sitten luonnollisesti realisoituu myös. Tainneet olla melko harvassa ne, joille Suomen kansan aito turvallisuus on ollut omaa itseihailua tärkeämpi. minä kunnioitan pelttaria siitä, että kun muut riensivät kieliruskeana missä milloinkin, pelttari muisti oman sotilasvalansa ja strategista lisäaikaa Suomelle, minulle myös muiden joukossa, kirjaimellisesti loi yhdellä ainoalla täsmäajoitetulla lauseellaan.

Muistan vieläkin kun katsoin sitä laihaa nerosälliä jk pelttarin kanssa sitä tiedotustilaisuutta piti ja mietin, että mistä Suomessa näitä reaalineroja oikein pulpahtaakaan pikku jänösinä mistä milloinkakin.. ja sitten jssk kohtaa, omilta ajatuksiltani havahduin siihen pelttarin lauseeseen, jk oleelllista lisäarvoa Suomelle siinä alleviivattuna oikein loi ja mietin, että jopas kaiken sen negatiivisuuden keskeltä jk ei todellakaan jaksa enää ketään täs kohtaa yllättää, pelttari jätti minuun kysymysmerkin, jk meni niin, että kuka tää pelttari oikein on, noustessaan SUORAAN cityofldnvatskujen intressejä vastaan, Suomen kansan puolesta. Ja tarttee myöntää, et kyllä siinä tuli pelttarii hetken verran ihan tunnetasollakin ihailtua. Fundeerasin, että jopas jotakin, tältä sankaruus näyttää kun siitä ei ole vielä kirjat eikä elokuvat kertoneet, vielä.

hitto, tuli tippa linssiin ihan vaan kirjoittaessaniki millainen tuo hetki itselleni tuolloin oli. mutta se pelttarikin.. sehän on pelkästään yksi sälli vaan; kuinka muka yksi ainoo äijä voisi Suomen ulkoasanelluilta tässä, salamana jopa, lisä-pelastaa?

En tiedä. Mutta kiitollisuutta kyllä sain kerrankin tuossa kohtaa etuoikeudeksi kokea kyllä.

Tuli mieleen kun poikina hakattiin nyrkkeilysäkkejämme kunnes rystyset meni verille, ja vielä sen jälkeenkin ATBtä samalla kuunnellen ja Samppa -nimisen kaverini isän kotikuntolaiteen maksimeja jatkuvasti nostatten samalla lihaskuntoamme nostettii. Oltiin 11-18-vuotiaita. Käytiin potkunyrkkeilykurssella myös, mutta todellisuudessa, aidosti, meidän unelma oli kerätä tarpeeksi rahaa brassi jiujitsu kurssei varte. Unelmat.. Mutta ala-asteen shotokani, taekwondo, ja sitten se potkunyrkkeily taisivat jäädä pää-treenimalleiksi, koska, meille kai sitten ne tytöt olivat 18-36-vuotiaksi asti kiinnostavempia kuin kyetä vetämään turpaan sitä 99.999 ulkopuolelle jäänyttä marginaalia, jotka meitä kovempia ovat. Heh, samppa sanoi jsk kun sen aprilia rsn päällä oli ja minä sen cagiva mitoni, ja siinä niitä tehareitamme kilpaa oltiin takapyörät savuten ulvotettu jossain siellä treen pirkkalan inttikentän sillä vieressäänolevalla hätälaskutiellä että olenko koskaan miettinyt sitä että me voitais hakata ketkä tahansa koko tampereella yhdessä; nyökkäsin, mutta jatkoin, että kaikki, paitsi jiujitsulaiset. Samuli nauroi kovaa .. mutta minua vitutti. Piti kyetä aina parempaan kuin edellispäivänä. Oli pakko. Niin me elämästä ajateltiin. Niin me elämästä edelleen ajattelemme. Ja niin me molemmat tuumme ain ajatteleen. Aina.

Kompensoin tiettyä valintaani myöhemmin sodankokemisella. Mutta outoa siinä oli se, etten kertaakaan itsepuolustukurssien (kravmagaharjoitukset&-käytöntö poislukien) opeista oikeastaan mitään muuta käyttänyt paitsi itsehillintää. Ja sehän niissä olikin se koko pointti; ettei edes tarvitse ottaa kontaktia, kun tietää jo valmiiksi sen, että jokatapauksessa voittaa. Ja nykki, sotapaskan kans, tulkoot systema-taidot mukanaan vaan sitten päällemme. Minulla on heille maailmalla oppimani uLLARI. Saattaa meinaan rukous-Jumala-ihmeet kokemus olla hitusen väkevämpää kamaa kuin se kikkakakkoset joilla meinaa meijät täysperikadottaa tuos sitte. Niin itä - ku länsiki.

Painikoot Jeesuksen kans - ja nähkööt voittaako..

Sitten heräsit unesta ja runkkasit tyynyliinaan?