Jos jalkoja tai varpaita koskee käsin, se kyllä tuntuu

Tunteet ja tuntoaisti on eri juttuja.

Voi sanoa, mutta vain tällä palstalla. 🌹👀

Tietysti voi sanoa mitä tahansa, mutta mitä tahansa sanomalla ei aina tule ymmärretyksi. Jos joku, vaikkapa ketjun aloittaja kertoo jalkalääkärilleen jalassaan olevasta oudosta tunteesta, ymmärtää jalkalääkäri ketjun aloittajan silloin tarkoittavan jalassaan olevaa outoa fyysistä tunnetta, joka koetaan tuntoaistin välityksellä. Missään tapauksessa jalkalääkäri ei ajattele ketjun aloittajan tarkoittavan jalassaan olevia emootioita.

On kuitenkin huomattava, että kipu on tunne siinä missä muutkin tunteet ovat. Kipu voi ilmetä fyysisenä ja välittömänä kipuaistimuksena, mutta myös äkillisenä henkisenä tuskana taikka pidempiaikaisena pahoinvointina.

Jos kerran raajat voivat kokea kipua siinä missä "sielumme" voi sitä kokea, voiko raaja kokea sielun lailla myös iloa ja rakkautta? Voisimme lähteä pohtimaan tätä sen kautta, että yleensä joku taikka jokin saa aikaiseksi sielumme riemun ja rakkauden tunteen. Yleensä sen saa aikaiseksi joku toinen ihminen taikka olento. Tämän toisen olennon läsnäolo täytyy jollakin tavalla välittyä omalle sielullemme ja yleensä tämä viestiminen tapahtuu aistien välityksellä: Näön, kuulon, hajun, maun ja tunnon kautta.

Kehon osat välittävät jatkuvasti viestejä sieluumme, ja jotkin viestit saavat sielumme tyytyväiseksi, iloiseksi ja kokemaan rakkautta. Toiset viestit puolestaan saavat meidät kokemaan kipua, pelkoa, vihaa ja kaunaa. Raajat ovat tässä mielessä sielumme jatkeita, jotka omaa tarkoistaan toteuttamalla tuovat meille niin hyviä kuin huonojakin uutisia.

Toisaalta voitaisiin ajatella, että kullakin raajalla on oma tunne-elämänsä sielusta, ytimestä, riippumatta. Tällöin heräisi tietysti kysymys, että pystyykö raaja elämään itsenäisesti ilman ydintä. Tämä kysymys ei kuitenkaan ole keskiössä, jos pohditaan mahdollisuutta, että raajalla olisivat itsenäiset tunteet.

Sinänsä raajojen tunne-elämä ei kaiketi palvelisi mitään hyödyllistä tarkoitusta, ja ihminen varmastikin on enemmän kuin raajojensa summa. Ei kuitenkaan voi välttyä ajatukselta, että vasaran iskun kokenut sormi on tyytymätön osaansa ja puolestaan rakastettuaan hyväilevä käsi hymyilee tyytyväisenä.

Olipa raajoilla tunteita taikka ei, ainakin ne välittävät sellaisia kehon ylläpitämään ytimeen, jota tietoisuudeksikin kutsutaan. Hermoärsykkeitä ja niihin reagoimista on varmasti olemassa ilman tietoisuuttakin. Voidaan sen sijaan kysyä, onko tietoisuutta ilman hermoärsykkeitä ja heijasteita niihin?