Ateistin näkökulmaa..

Moni uskis haluaisi olla ateisti.

Syneus,

En ole varsinaisesti "uskovainen", mutta haluan yrittää vastata kysymyksiisi.

Etsit siis "järkevää perustetta" uskolle.

Miksi sen pitää välttämättä olla "järkevä" peruste? Järki on vain puolet ihmisestä, toinen puoli on tunne. Itselleni tuli kokemuksia, - mystisiä kokemuksia, joiden jälkeen uskomatta oleminen olisi tuntunut hölmöltä. Järki tietty yrittää etsiä näitä vastauksia, siinä on se hyvä puoli että pysyy sellainen avoimuus elämälle...

Järki kysyy, tunne vastaa. Mulla on aika "morsiusmystinen" näkökulma uskon kysymyksiin, joten vertaisin sen jopa että "miehellä on tarve, jonka nainen tyydyttää", jolloin järki=mies ja tunne=nainen.

Jos katson omaan sydämeeni, niin siinä se vastaus on. Todistus että Jumala on. Ei missään kristillisessä mielessä varsinaisesti; uskovaismielessä. Vaan niinkuin ehkä, kuin Carl Jung sanoi: minä en usko, minä näen.

Olen aina ihmetellyt miten ateistit voi niin kepeästi heittää että "mitään ei ole", "nihil ist nihil", turhuuksien turhuus. Mistä sitä tietää missä todellisuuksissa toiset ihmiset vaeltavat? Itse pitkään pidin todennäköisenä että ne elämykset mistä pyhimykset ovat puhuneet, ovat mahdollisia. Hyväksyin sen mahdollisuutena, teoriassa.

Jotta saataisiin pitävä todiste että "Jumalaa ei ole", niin pitäisi haastatella kaikki maailman ihmiset, ja lukea kaikki maailman kirjat jotta nähtäisiin myös menneiden vuosisatojen ihmisetn sielunmaisemaan, ja jos MITÄÄN sellaista mikä ylittää normaali-biologian tai patologian ei löydettäisi, voitaisiin sanoa että agnostismi on järkevin vaihtoehto. Mutta jos vähänkin tunnet kirjallisuutta ja runoutta, ..niin...

Yksi "järkevä" peruste uskoa on että koska muut ovat kokeneet Jumalan sielussaan, niin se on minullekin ehkä mahdollista.

Jumalan "kaikkivaltius". Ensinnäkin Jumala ei voi olla kaikkivaltias, koska antoi ihmiselle "vapaan tahdon". Jos Jumala todella olisi kaikkivaltias, niin meillä ei olisi varsinaisessa mielessä vapaata tahtoa, ja elämä olisi aika mieletöntä, ottaen huomioon kärsimyksen määrän tällä planeetalla. Se tekisi Jumalasta mielipuolen sadistin, joka syyttä kiusaa ihmisiä.

Miksi Jumala antoi meille vapaan tahdon? Mitä meidän ihmisten pitäisi tuolla vapaalla tahdolla tehdä? Haluta, toivoa? Millainen Jumala on? Voiko Hänet kokea? Kuka voi vastata?

Sanotaan että pitäisi löytää ensin oma itsensä, "tuntea itsensä"; ja uskon että se on totta.

Miten se on selitettävissä, että jos kysyn itseltäni tämän kysymyksen; "Kuka minä olen?", niin selkäranka värähtää, ja miljoonat väreet purskahtavat viileänä suihkuna sydämestäni, valaisevat kasvot, ja iskeytyvät ekstaattisena ilotulituksena kallonpohjaa vasten, hiljentäen aivot tyystin hiljaisiksi, niin etten näe ainoatakaan ajatusta, kysymystä, ei mitään epäilystä siitä etteikö Jumala olisi olemassa hyvin konkreettisella ja läheisellä tavalla.

Jotain ajatuksia vaan heitin... omista fiiliksistä.

Kontrolli on kumma sana kanssa. En usko että tämä maailma on missään Jumalan, tai kenenkään muunkaan "kontrollissa", vaan aika holtittomassa ja hallitsemattomassa kuohunnassa; kaikkia vaan kehittävät; sotia, bioaseita, mikrobeja, ebolapoxia, supermyrkkyjä... Mä uskon että maailma voi minä htekenä tahansa tuhoutua ihmisen typeryyden(pahuuden) takia.

Ehkä se että elämme täällä pallolla, on testi. Eräs ystäväni sanoi että tämä on karanteeniaitaus, uudelleenkoulutuskeskus. Tuomio, valinta.. mitä tämä maailma/elämä voisi olla? Miksi olemme tänne joutuneet, ei varmaan pakkioksi mistään hyvästä teosta..
hahaheheh. ... Jumalan henki on hengityksessä...
Aloita tarkkailemalla sitä. Jännitätkö?