Valtionkirkko Suomessa

Uskonnonopetus koulussa ja kirkon jäseniksi liitettyjen lasten ja nuorten holhous, pakkouskonto koulussa ja lukiossa aina 18-vuotiaaksi asti.

Kyllähän tuo tuommonen tietysti raivostuttaa.

Myös kuntien rooli kriittiseen tarkasteluun.

Kirkot ovat myös maallisesti ahneita ja vallanhaluisia. Ovathan ne ihmisten tuote.

Kirkon erityisasema tulisi tosiaan purkaa. On kuitenkin ilmennyt, että seurakuntia käytetään resurssina erilaisiin toimiin, jotka kuuluisivat viranomaisille.

Hyvä' avaus, muuten.

Miksi eduskunnan tulee kirkolliskokouksen mielestä päättää, mikä uskontotunnustus ev.-lut. kirkolla pitää oleman?!

Kirkko tuntuu esittävän yleisesti uskonnonvapaudesta, että se on demokraattinen juttu. Eli jos suurin osa on evlutisteja, niin pulinat pois, mutta näinhän tämä ei ole.

Kirkon etuoikeuksien puomustelu on työtä.

Kirkko on tehnyt silmänkääntötempun ja hyristelee tyytyväisenä tulokseen.

Piispojen vitsi: kirkko ja valtio erotettiin jo 1860-luvulla.

Valtionkirkko ei katoa mihinkään sillä, että kirkko sanoo, että ei sellaista ole. Valtionkirkko on, kunnes kykennät oikeasti poistetaan.

En tykkää asian esillä pidosta. T. Av

Jäsenistään alle 13 % äänesti.

Harmittava tapaus. t. Antivaapari

Siis puheen tasolla, pintatasolla.

Rysän päällä kirkkolakiesityksensä takia.

Perustuslakivaliokunta 15.2. Ar iointiin.

Ei vetele enää.

Zana ja todellisuus -dilemma?

Hätäilee julkisuudessa. Pinnan alla kouluissa rulettaa häikäilemättömästi.

Voisin kuvitella ettei kokoomus ja persut tee tälle asialle mitään, paitsi ehkä vahvistavat kirkon asemaa.

Hyssyttely ei auta. Selvää pässinlihaa.

Nollatoleranssi syrjinnälle!.

Miltä tuntuu kuolleen kunnia?

Kun olen seurannut mimiikkaa Venäjän päättäjien ilmeissä ja eleissä medioissa, siitä voi tehdä ehkä johdetusti myös vääriä tulkintoja, mutta olen pyrkinyt havainnoimaan eri
venäläisten julkisten valtaa pitävien henkilöiden ja tiedottajien tunnelmia. Vaikutelma on seuraava.

Soigu on koko sodan lietsoja ja alulle motivoija. Nyttemmin hän on epätoivoisestikin pyrkinyt näyttämään, että hän johtajana on tehnyt oikeita ratkaisuja ja motivoinut muutkin sodan taakse oikein. Soigu on paksunahkaisin koko Venäjän johtoporukassa. Hän näyttää turhautuneelta kun sota ei ole mennyt suunnitelmien mukaan ja valtava määrä myös Venäjän kansalaisia on kuollut ja yhä kuolee Ukrainan sodassa. Soigu yrittää pitää yllä vaikutelmaa voitettavasta sodasta. Gerasimov ei näytä sotahaukalta, vaan harkintakykyiseltä sotilaalta, jolla on lempeät silmät. Ihmettelen jos hän on halunnut sotia Ukrainaa vastaan ja tehdä sotarikoksia. Ehkä olen tulkinnut väärin.

Mihin tuo arvio venäläisillä imperaattoreilla perustui? Lännen luultuun heikkouteen ja hajaannukseen päätösten tekemisen ja Ukrainan puolustamisen motiiveissa, poliittisissa prosesseissa ja asevoimissa. Sekä toisaalta ukrainalaisten yhtenäisyydestä ja maanpuolustustahdosta.
Yksi lisäelementti on ollut kuvitelma sotapropagandan ja sensuroitavien medioiden voimasta estää kansalaisia näkemästä totuuksia ja, että venäläiset olisivat manipuloitavissa uskomaan vain sen, mitä maan johtajisto kertoo omistamissaan ja hallinnoimissaan medioissa. Mikään em. ei oltu arvioitu oikein. Soigu pitää edelleen sotahegemoniaa yllä. Soigulla on shamanistinen logiikka? Kirill on mennyt ymmärtämättömyyttään siunaamaan pahat työt ja sodan julmuudet.

Putin on jo alun perin ollut epävarma siitä, kannattaako Ukrainaan lähteä sotimaan. Soigu vakuutti Putinin esimerkiksi Siperian yhteisillä kalastusreissuilla ja lopulta muutaman kerran epäröityään, Putin päätti aloittaa Ukrainan sodan. Noin 37 ryhmää oligarkkien masinoimaa ”pieniä vihreitä miehiä”, joista ensimmäiset olivat onnistuneet valtaamaan helposti Krimin niemimaan, oli saanut Putinin uskomaan helppoon ja nopeaan voittoon. Korvaan kuiskuttelijoita riitti. Patrusev, Medvedev, … Extrimistejä sotaintoilijoita ja fanaattisia filosofejakin riitti. Myös Prigozin, Kadirov seikkailijat sen esimerkiksi osoittivat. Jopa Timtsenko… Vakoojat eri maista olivat antaneet virheellisen kuvan Natosta ja lännen johtajista ja resursseista. Sodan aikanakin Putinille on annettu koko ajan väärää tilannekuvaa, koska ei ole uskallettu kertoa, mikä tilanne on oikeasti ollut. Ryöstöretket Afrikkaan ja lähinaapurimaiden valtaamiset, jopa Syyrian (Aleppon) tuhoamiset näyttivät sujuvan helposti. Pelolla, akitoinnilla, manipulaatiolla, vangitsemisilla, tapoilla, disinformaatiolla ja misinformaatiolla on hallittu kansaa. Peskov ja Saharov ym. ovat mukautuneet mielikuvilla venäläisten kansakunnan harhaan johtamiseen.

Sanotaan, että menestyvän miehen takana on aina nainen. Tai, että: Mies on kyllä perheen pää, mutta nainen kääntelee sitä päätä tahtonsa mukaan. Jo Troijan Helena ja Johanneksen pään vadilla vaatinut tanssijanainen olivat esimerkkejä naisen tunnevoimasta, manipuloida miehiä jopa rikosten ja mielivaltaisten päätösten tekijöiksi, tavoitteidensa läpi ajamisessa. Pelissä ovat vahvat tunnepalkinnot; hyväksyntä, kuuluminen joukkoon, oikeudet päättää oikeuksistaan, sosiaaliset palkinnot, keskinäiset rakkauden ja yhteenkuuluvuuden ja kunnian osoitukset jne. jne. Naiset ovat tunneälyssä ja haikailemättömyydessä usein miehiä taitavampia. Vähemmän fyysistä voimaa omaavina he manipuloivat usein miehet tekemään voimaa vaativat työt ja toimet. Mielivalta voittaa. Nainen saa tahtoaan läpi keinoinaan juonikkuus, oma tunnetotuus, rajoittamaton ja mielivaltainen kosto, -nainen ajattelee millä vahingoittaa ja häpäisee miestä pahimmin ja erottaa ja leimaa, -ja toimii sen mukaan. Naisen tahdon oikeutus perustellaan tunteilla ja tunteellisilla argumenteilla.

Mies toimii vihassa ehkä väkivaltaisesti ja suoraviivaisemmin voimaansa käyttäen. Mihin miehen väheksyminen johtaa? Putinkin on argumentoinut sotansa perusteluksi, että Venäjää ja venäläisiä ei enää väheksytä. Kunnia ja kunniattomuus ovat luonteeltaan muuttujina niin tärkeitä, että jopa Pohjois-Korea on perustellut ydinpommiohjelmaansa sillä, että se osoittaa Pohjois-Korean kunnian. Kunniasta puhutaan usein myös juhlapuheissa ja painettaessa toisia ja nostettaessa toisia. Joidenkin kunniattomaksi, luokattomaksi ja epävalideiksi sekä negatiivisin stigmoin leimaamalla ja julistamalla saadaan aikaan perhekeskeistä, paikallista ja maailmanlaajuista vihaa ja väkivaltaa ja lopulta se tulee olemaan myös syy kolmannen maailmansodan syntymekanismeihin.

Psykologisten ja sosiaalipsykologistenmanipulaation ”kunnian kentillä” ollaan valmiita uhraamaan myös oma ja toisten elämä. Ihmisen ja leimattujen ryhmien kunnia ja kunniattomuus ovat manipulaation tehokkaimpia muuttujia. Niin ihmisten välisissä suhteissa kuin kansallisissa ja kansainvälisissä vuorovaikutussuhteissa. Siinä joko julkinen tai piiloeriarvoistava sosiaalinen ja yhteiskunnallinen käytös johtaa vihaan, riitoihin ja sotiin. Ihmiset haluavat yhdenvertaisuutta ja osallisuutta arvoyhteisöissä, jotka kokevat itselleen viite- ja sidosryhminä tärkeiksi. Tässä korostuu ilmiö ja premissiluonteinen fundamentaalinen kysymys: ”Onko ihminen lopulta ja perimmältään hyvä vai paha.”

Tällä en väheksy naisia, jotka enimmältään ovat olleet ensimmäisiä myös kaikessa hyvässä; historiassa ja perheiden eheyttäjinä ja oikeudenkin puolustajina. Pahimmat historiassa ovat olleet ehkä kaiken kaikkiaan kuitenkin yleensä miehiä. Koska paha henki, yhteiskunnallinen asema ja ylimielinen voima ovat tehneet tehtävänsä turmeltuneen ihmisluonnon kanssa oikeuttaen hirmuteot niin ”Katariina II:n kuin keisari Neronkin” vallassa ja brutaaleissa johtamis- ja valloitusmalleissa ja toimissa.
Sotaa on siksi jatkettu, vaikka se uhkaa tuhota koko hienon Venäjän maan. Haastatteluissa Venäjällä on käynyt ilmi se seikka, että juuri naiset, varsinkin vanhemmat naiset ovat fanaattisimmin tukeneet ja selitelleet asenteellisin ja tunteellisin perusteluin oikean oikeudentajun kannalta väärin, leimaten ja tuomiten ukrainalaiset rikoksista ja olemisen oikeutuksista, jotka eivät pidä paikkaansa.

Mutta Soigua lukuun ottamatta kaikkien mikroilmeistä näkee, että he haluaisivat päästä eroon Ukrainan sodasta mahdollisimman pian. Jopa neutraalina pysyneen Misutsinin ilmeistä sen näkee. Myös Lukasenka vastustaa sotaa. Sen näkee kehonkielestä ja mikroilmeistä. Putin myös haluaisi lopettaa sodan, kunhan ei itse sen jälkeen olisi Lukasenkan tapaan henkilökohtaisesti uhattuna. Jotta sota voidaan lopettaa, pitää keskittyä suunnittelemaan miten pelastaa nykyinen keskusjohto sodan lopettamisen jälkeen. Se onnistuu, mutta se edellyttää yhdessä suunnittelua, -keskenään. Ja se vaatii keskinäistä luottamusta. Jos Putin ja hänen lähipiirinsä eivät luota toisiinsa, on johdon vaikeaa suunnitella mitä tehdä selviytyäkseen. Peskov ei näytä pahikselta. Ei myöskään Saharov. He vain palvelevat tehtävässään. Ovatko miespäättäjätkin ”pahan noidan pauloissa, pauloissa pauloissa…” -kuten olettaa saattaa. (muistatko vanhan lastenlaulun tai lorun?)

Kun sanoin yhdelle, että kyllä se Putin pian ymmärtää lopettaa sodan Ukrainassa ja, että Venäjän armeija vetäytyy Ukrainasta kahden kuukauden kuluessa. Hän puhui venäjää ja sanoi, että puhun humaanista tai humanistisesta näkökulmasta. Että tappajan logiikka on toinen. -Varsinkin venäläisen mentalistiikan omaavan. Toivon hartaasti, että venäläiset osoittaisivat olevansa viisaita ja ymmärtäisivät pian poistua Ukrainan maaperältä. Se on myös Venäjän pelastussuunnitelmalle paras ratkaisu. Siitä alkaa uusi parempi tulevaisuus niin Venäjälle kuin Ukrainallekin. Ehdottomasti ja yksinomaan Venäjällekin on paras ja tulevaisuuden kannalta superhyvä ratkaisu on lopettaa Ukrainan sota ja keskittyä kansainvälisesti ryöstelyn ja sotimisen sijaan positiivisten ja rakentavien diplomatian toimien kehittämiseen. Kukaan ei tosiasiassa väheksy Venäjää. Eikä mikään tosiasiassa uhkaa Venäjää, ellei Venäjä itse rakenna viholliskuvia. Kulttuurinen erilaisuus on hyväksyttävää kunhan se ei ole luonteeltaan toisia maita vahingoittavaa ja toisia maita ja heidän itsemääräämisoikeuttaan ja itsenäisyyttään kyseenalaistavaa. Entä kansainvälinen kilpailu siitä, kuka saa eniten maapallon luonnonvaroista ja hyvinvoinnista? Venäjällä on kaikki edellytykset selvitä kansainvälisissä kaupallisissa kilpailuissa niin maailmanmarkkinoilla kuin tieteessä, teknologian kehityksessä, henkisissä pääomissa, kunniassa kuin muissakin. Rikollisia toimia ei voida hyväksyä tai selitellä pois vaan niistä on kertakaikkiaan kaikin keinoin pyrittävä eroon niin Venäjän sisällä kuin kansainvälisestikin. Se työ on aloitettava heti. Oikeameilisyys ei ole itsestään selvyys ja mm. roomalaiskatolinen inkvisitiohistoria ja keisari Neron vainot, Stalinin vainot kertovat siitä, että pahuus on universaali ongelma ja sitä vastaan on aktiivisesti taisteltava. Se taistelu on ensisijaisesti jokaisen omakohtainen sisäinen prosessi ja heijastuu ryhmiin ja jopa kansakuntien maailmankuvallisiin, yhteskunnallisii totuustulkintoihin ja toimintaperiaatteisiin.

Onko hyvyys Venäjälläkin vain utuinen kangastus. Ortodoksinen kulttuuri sisältää sen tosiasian, että ainakin ajatuksissa hyvyys nähdään tärkeäksi elämän turvan ja Taivaan kodin näkökulmista. Jeesus: ”Hedelmistä te tunnette puun! Voiko hyvä puu tuottaa huonoja hedelmiä …? Odotamme Venäjästä hyvää ystävää kaiken hyvän rakentamisessa tällä pienellä maapallolla yhdessä. Ensin on lopetettava pahanteko kansainvälisesti ja näytettävä muulle maailmalle riittävän selvästi ja konkreettisesti, että Venäjä irtisanoutuu pahuuden hyväksymisestä ja pahoista pyrkimyksistä muita valtioita kohtaan. Toistemme kunnioitus ja rakkaus alkaa rehtiydestä ja hyvän tahdon osoituksesta toisiamme kohtaan. Ellei niin tehdä, kolmas maailmansota tulee! Ja jokainen ymmärtää, että se on äärimmäinen typeryyden ja pahuuden hedelmä, koko planeetan asukkailta.

Rukoillaan kaikki yhdessä, että Jumala ei antaisi sen tapahtua, vaan järki ja hyvyyden voimat johdattaisivat yhteisen hyvän löytämiseen ja lähimmäisenrakkauden, oikean oikeuden ja yhdenvertaisen onnen ja hyvyyden lisääntymiseen niin maiden sisällä kuin kansainvälisestikin. Kuollut ei itse tunne omaa, eikä toisten kunniaa! -Vain Jumalan kunnian osallisuuden. Jos sielu ei ole iankaikkisessa erossa Jumalasta, vaan Jumalan taivaassa.

Nollatoleranssi uskonnottomien syrjintään on käytännössä kaukana.

Kirkollisten etuoikeuksien puolustajien taktiikkana tällä palstalla on trollaus, trölläys ja trööttäys.

Kirkon julkisoikeudellinen erityisasema ei ole enää huomista.

Kirkolla on epäreiluja etuoikeuksia ja julkisoikeudellinen erityisasema.

Osa hyväksyy valtiokirkon, osa ei. Osa kirkon jäseninä istä ei hyväksyneet.

No Suomessa ei pitäisi olla valtionkirkkoa. Toinen kysymys on sitten se, miten valtio seuraa uskontojen toimintaa, esim. että erilaisista oikeuksista pidetään kiinni.

Tai sitten meillä on kirkkovaltio, koska kirkko kirjoittaa ja sanelee eduskunnalle lakitekstin.

Hyi häi häivytys.